Särkynyt sydän
Itkettää vaan koko ajan. Olen ollut ihastunut yhteen mieheen enemmän kuin kehenkään koskaan. Kuvittelin sen olevan molemminpuolista ja kerran mies yritti tehdä aloitettakin. Meillä on kuitenkin hankala tilanne, olosuhteet ovat pahasti suhdetta vastaan, mutta kaikki on tietysti järjestettävissä. Ja ei, mies ei ole varattu.
Näen miestä päivittäin ja kemiat on todella vahvat. Paitsi nyt yhtäkkiä mies alkoi selvästi ottaa etäisyyttä. On kylmempi ja lyhysanaisempi. Puhui minulle jopa jostain pieleen menneistä treffeistä :(
Tästä pitänee vetää johtopäätös että viesti on selvä? Mutta voivatko tunteet noin vain loppua? Olen niin pettynyt ja surullinen että itkettää vaan..
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Mikset hyväksy ettei miestä vaan enää kiinnosta?
..eikä itse asiassa kiinnostanut koskaan!
On todella ikävää tulla torjutuksi :(
Mulle myös ilmoitti syyksi olosuhteet. Olosuhteet voi aina järjestää, jos on oikeasti rakkautta. Ihan tekosyy valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Mikset hyväksy ettei miestä vaan enää kiinnosta?
Idiootti.
Kyllä se sydän paranee, uusi mies kiikarin vaan.
Sellaista se elämä on, etä aina ei olosuhteet tms. ole sen suhteen puolella, ja sitten toinen jatkaa elämäänsä eteenpäin. Älä jää tuohon mieheen roikkumaan, AP, varsinkaan kun teillä ei edes ehtinyt olla sitä parisuhdetta, eli elättelet vain turhia päiväunia. Jossittelun sijaan pää pystyy ja kohtii uusia seikkailuja, löydät kyllä vielä miehen jonka kanssa ne kemiat kohtaavta kunnolla eikä ole tuollaista vaikeaa säätöä.
Mies kuulostaa taas yhdeltä sitoutumiskammoiselta shoppaajasuomalaiselta. Kuka noita miehiä kasvattaa tuollaisiksi kusipää-ääliöiksi...
Ei osaa päättää ei tiedä. On se vaikeaa!
Vierailija kirjoitti:
On todella ikävää tulla torjutuksi :(
Kun toinen vielä antaa ymmärtää, että tunne on molemminpuolinen. Kunnes alkaa ottaa etäisyyttä. Julmaa leikkiä toisen tunteilla.
Ap, olisit ollut liian hyvä tuolle ihmiselle.
Tsemppiä :)
Niin, harmittaa kun olin niin tyhmä että kuvittelin jo vaikka mitä. Uskoin ne kaikki hemmetin katseet ja hipaisut ja olin ihan pää pilvissä. Sitten yhdessä yössä tuo muutos, suunnilleen.. järki sanoo että eteenpäin vaan, mutta sydän ei tottele :( ap
Niin, harmittaa kun olin niin tyhmä että kuvittelin jo vaikka mitä. Uskoin ne kaikki hemmetin katseet ja hipaisut ja olin ihan pää pilvissä. Sitten yhdessä yössä tuo muutos, suunnilleen.. järki sanoo että eteenpäin vaan, mutta sydän ei tottele :( ap
Vierailija kirjoitti:
Mulle myös ilmoitti syyksi olosuhteet. Olosuhteet voi aina järjestää, jos on oikeasti rakkautta. Ihan tekosyy valitettavasti.
Just näin. "Olosuhteet" on aina tekosyy!
Onko luultuja aloitteita vai oikeita?
Odottelet sitten lahnana, että mies tulee noukkimaan?
Jotkut joskus luulevat itseään rohkeiksi, mutta sitten skagataan paikalta kun mies tulee muuten vaan. Onkos tullut auottua ns. Päätä?
Kukaan ei sano suoraan, ettei vaan kiinnosta tarpeeksi. Se että syyttää olosuhteita tai jotain muuta epämääräistä on merkki siitä ettei halua loukata toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle myös ilmoitti syyksi olosuhteet. Olosuhteet voi aina järjestää, jos on oikeasti rakkautta. Ihan tekosyy valitettavasti.
Just näin. "Olosuhteet" on aina tekosyy!
Mitä jos mies on varattu, perheellinen..Onko olosuhteet silloinkin tekosyy?
Olosuhteet ei tod. ole aina tekosyy. Joskus sitä joutuu kylmettämään sydämensä vaikka kuinka välittäisi. Tuntuu pahalta toisen puolesta, oma sydän riekaleina.
"olosuhteet" voi olla ihan niinkin että kiinnostus pääsi loppumaan. Älkää nyt naiiveja olko...
Mikset hyväksy ettei miestä vaan enää kiinnosta?