"Suomen huonoon menestykseen Riossa etsitään syitä ja ratkaisuja.." Eikö se ole ihan selvää?

Suurin ongelma on asenteissa, mennään tekemään parhaansa. Siis mit. vit. eikös kisoihin mennä voittamaan?

Mun mielestä ei ole itsestään selvä. Vitais keskittyä hakemaan ratkaisuja oikeisiinkin ongelmiin, ja jättää jotkut jumppakisat sikseen.

Rahasta puhutaan, mutta juurihan tuossa kävi ilmi, että Suomella on hurjat rahat urheiluun käytettävissä. Arvio oli, että käytetty raha on tupla viralliseen verrattuna, kun osa kuluista on siellä ja täällä ministeriöiden budjeteissa yms.

Ongelmia on oikeastaan kaksi:

- suomalaiset on muuttuneet pullamössöiksi, pitää harjoitella lapsesta, kestää kärsimystä ja pahimmillaan harjoitella, että oksennus lentää. En minä haluaisi tuollaista, mutta ei semmoinen näennäisharjoittelu mitään tulosta tuo. Pitää rääkätä itseään tosissaan, yli rajojen.

- pitää käyttää kaikki mahdolliset treenauksen ulkopuoliset keinot myös. Suomalaiset on ainoita idiootteja, jotka ihan tosissaan testailee dopingia. Menkääpä jenkkeihin. Ei siellä urheilijoita testata harjoituskautena lainkaan. Ei dopingin käyttö anna mitään etua, antaa vain saman mahdollisuuden samalle viivalle. Silti kyse on lahjoista ja harjoittelusta. Ei musta olisi tullut juoksijaa raskasrakenteisena ja töpöjalkana, vaikka olisin doupannut itseni hengiltä ja harjoitellut tajuttomasti. Ei ole fyysisiä lahjoja.

Kari-Pekka Kyrö oli viimeinen järkimies näissä kuvioissa. Oli vaan liian amatööri lopulta. Tulosta tuli. Porukka harjoitteli hirveää tahtia ja tukea annettiin sopivilla annoksilla sivusta. Lahden kisat olisi ollut menestys ilman tuota "työtapaturmaa". Norjalaiset jaksaa huutaa, mutta oikeastiko saman kokoinen kansa on niin pirun paljon fyysisesti lahjakkaampi, että dopingista ja treenauksesta huolimatta ei pärjätä heille puhtaina treenaajina...?

Kukapa nyt viitsisi alkaa ammattiurheilijaksi: Jos olet todella hyvä niin sinulle maksetaan urheilusta sellainen raha joka riittää elämiseen, mutta se loppuu siinä 30-35-vuotiaana kun olet liian vanha. Sen jälkeen pitää keksiä jotain muuta.

Todennäköisyys siihen että olet ikinä niin hyvä että ehdit tienata miljoonia ennen eläköitymistä on alle promillejen luokkaa.

Joten on vaan järkevämpää mennä vaikka kauppikseen.

Turha tuosta mitään katastrofia on leipoa. Joskus menee paremmin, joskus huonommin. Suomella on isompiakin ongelmia setvittävinä.

Jotenkin suomalaiset vain ovat sellaisia, etteivät kurkota kuuseen. Harva meistä kuvittelee olevansa jotakin eliittiä, koska paheksumme sellaista. USA:ssa asia on juuri päinvastoin: tavallinen taavikin saa kuvitella olevansa eliittiä. Toisessa ihmisillä on "lupa" menestykseen, toisessa sitä pidetään hölmönä ja itserakkaana.

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on asenteissa, mennään tekemään parhaansa. Siis mit. vit. eikös kisoihin mennä voittamaan?

Suurimman osan yulostaso on sen verran kaukana kärjestä että ei ole mitään mahdollisuutt voittaa vaikka kuinka niin uskoisi ja sitä toistaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on asenteissa, mennään tekemään parhaansa. Siis mit. vit. eikös kisoihin mennä voittamaan?

Suurimman osan yulostaso on sen verran kaukana kärjestä että ei ole mitään mahdollisuutt voittaa vaikka kuinka niin uskoisi ja sitä toistaisi.

tulostaso

Juurihan tuli joku A-studio, rahat menee herrakerholle, kelomökkeihin ja mersuihin, urheilijoista nyt viis....lisäksi budjetti on 6 milj ja oikea summa jotain 90 milj....että näin!!

Vierailija kirjoitti:

Kari-Pekka Kyrö oli viimeinen järkimies näissä kuvioissa. Oli vaan liian amatööri lopulta. Tulosta tuli. Porukka harjoitteli hirveää tahtia ja tukea annettiin sopivilla annoksilla sivusta. Lahden kisat olisi ollut menestys ilman tuota "työtapaturmaa". Norjalaiset jaksaa huutaa, mutta oikeastiko saman kokoinen kansa on niin pirun paljon fyysisesti lahjakkaampi, että dopingista ja treenauksesta huolimatta ei pärjätä heille puhtaina treenaajina...?

Norjassa hiihtäjien määrä on ihan eri luokkaa kuin Suomessa ja samoin myös harrastusolosuhteet, on varaa panostaa varusteisiin yms. Suomessa pääkaupunkiseudulla asuu jo yli viidesosa ja juuri kukaan ei siellä hiihdä.

Valtio kataa 90 miljoonaa euroa huippiurheilulle, josta päälliköt ja muut häntäheikit ryövää puolet omiin liiveihinsä.

Mitä tuolla rahasummalla saamme, ison lauman loisivia häntäheikkejä, surkeita urheilijoita.

https://www.virallisetlinkit.eu/site/47662.html

Suurin syy näkyi jo tässä. "Voittoa tavoittelematon"

Suomessa ei ole keskitettyä harjoittelujärjestelmää missä tietyn lajin huiput ja urheilulukion lahjakkuudet harjoittelevat yhdessä ja samassa lajia varten perustetussa harjoittelukeskuksessa. Suomessa lahjakkuudet jätetään yksin selviämään ympäri suomea vapaaehtoispohjalta toimivien urheilujärjestöjen kanssa jossa mikään ei oikein onnistu eikä mitään apua välttämättä saa eikä ole kunnollisia valmentajiakaan joka paikassa.

Esim. Itse olin aikoinaan oman ikäluokkani parhaimpia 400m-800m juoksioita nuorissa eikä kukaan koskaan kertonut miten minun tulisi toimia että voisin alkaa nuorten huipulta nousemaan aikuisten huipulle. Jouduin itse kirjastosta lainaamaan valmennusoppaita ja itse opiskelulla opettelemaan harjoittelumetodit, koska omalla paikkakunnallani ei ollut kunnollisia valmentajia eikä kukaan neuvonut miten pääsee mukaan laadukkaampaan valmennukseen nuorisotasolta aikuisten tasolle. Lopulta sitten lopetin urheilun, koska ketään ei kiinnostanut kehittämiseni huipulle. I

tselläni on muuten yksi lapsuuden tuttu joka oli pituushypyssä ja muutamassa muussa lajissa todella lahjakas jolle kävi suurinpiirtein samoin kuin itselleni. Meille molemmille jäi silloin aikoinaan mysteeriksi miten Suomessa lahjakkaat nuoret pääsevät kunnollisen aikuisten tason valmennuksen ja urheilun piiriin jos omalla paikkakunnalla ei kunnollisia olosuhteita ole.

Jos tämä on yleisempää muutenkin niin en yhtään ihmettele että menestystä ei tule jos nuoret lahjakkuudet eivät saa riittävästi valmennusta ja ei ole mitään selkeää reittiä mitä pitkin edetä aikuisten tasolle.

Siteerataan nyt Janne Zareffia kun hän tätä palstaakin lukee välillä:

"Suomen urheiluahdingon helpottamisen ensimmäinen askel olisi sen myöntäminen, että kyseessä on vain urheilu. Ja siinäpä ne askeleet olivatkin."

Viro satsaa murto-osan urheiluun Suomeen verrattuna ja väestöpohja on viidesosa.

Tännekin tuli pronssia.

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on asenteissa, mennään tekemään parhaansa. Siis mit. vit. eikös kisoihin mennä voittamaan?

Kukaan muu kuin itse tekijä ei voi vaikuttaa itse tekemiseen suoritus hetkellä. Kyse on puhtaasti itse urheilijoista. Harvalla on vain munaa sanoa se ääneen. Kukaan muu ei heidän puolestaan tee suoritusta.

Ei anneta kaikkea suorituksen eteen. Mun pisteet saa se kävelijä, joka pyörtyili jne ja oli kahdeksas! Siinä mallia, että mennään epämukavuusalueelle ja tulosta tulee. Ja eniten sieppaa ympäripyöreä selittely. .esim Eriksonin juoksu. .on sen juoksun kuljettava isoissa kisoissa, mutta ei.

Vierailija kirjoitti:

Muut osallistujat nyt vaan tekevät oikeasti kaikkensa jotta voitettaisiin, kyseenalaisia keinoja kaihtamatta. Suomi osallistuu heidän mittapuulla aika vaatimattomin valmistelujen kanssa.

Että tällaiseen syväluotaavaan analyysiin päädyit. Jouduitko tätä kauankin pähkimään?

Oletko ollut koskaan henkilökohtaisesti tekemisissä kilpaurheilun kanssa?

Nykyään suomalaisissa on vähemmän sisua. Nuoret urheilijat eivät koe sisua omaksi jutukseen, sisu saattaa olla junttiakin. Useimmista meistä on epämukavaa ja vaan tyhmää kärsiä mahdottomasti jonkin tavoitteen eteen. Hauska elämä houkuttaa enemmän kuin totinen vääntö.