Ulkomaalainen teinirakkauteni 9 vuoden takaa on Helsingissä ja haluaa tavata, kerronko aviomiehelleni?
Teini-ikäisenä olin kaukosuhteessa ranskalaiseen poikaan muutaman vuoden ajan. Juttelimme päivittäin netissä ja vierailimme toistemme kotimaissa loma-aikoina. Kun olimme 20-vuotiaita suhteemme päättyi. Kasvoimme erillemme, häneen ilmaantui ärsyttäviä piirteitä jne. Hän teki lopullisen eropäätöksen, minä olin sydänsurun murtama.
Nykyisin olen 29-vuotias ja onnellisesti naimisissa suomalaisen miehen kanssa. En ole suonut ajatustakaan teinirakkaudelleni pitkään aikaan enkä ole ottanut häneen yhteyttä eromme jälkeen. Häneltä on vuosien mittaan tullut satunnaisia yhteydenottoja, joskus olen vastannut lyhyesti, joskus en ole vastannut ollenkaan. Facebookin ja Linkedinin kaveripyynnöistä olen kieltäytynyt. Viimeksi hän oli pari vuotta sitten yhteydessä ja sanoi, että hän muistelee Helsingin lomiaan minun kanssani ja että ne olivat hänen elämänsä parhaita aikoja.
Tänään hän yllättäen lähetti viestiä. Hän on Helsingissä lomailemassa ja haluaisi mennä kahville kanssani. Kysyin miten hän päätyi Helsinkiin, ja hän vastasi että nostalgiasyistä. Olen hämmentynyt. Minkälainen ihminen nostalgisoi teinirakkautta näin monen vuoden jälkeen? Kuka matkustaa toiseen maahan näin häppöisen syyn takia? Ja mitä järkeä on tavata ex-rakas 9 vuoden takaa? Näin pitkässä ajassa olemme molemmat varmasti muuttuneet täysin eri ihmisiksi.
Sisäinen stalker-tutkani varoittaa, joten kieltäydyin kahvitreffeistä. Mennessäni työpaikalta kotiin vilkuilin hermostuneena ympärilleni enkä mennyt edes ruokakaupan kautta, sillä pelkäsin, että hän on selvittänyt osoitteeni ja pyörii jossain lähistöllä. Aikoinaan tällä ranskalaisella exälläni oli mielenterveydellisiä ongelmia, teini-ikäisenä pelastin hänet itsemurhalta.
En tiedä mitään hänen nykyisestä terveydentilastaan, mutta pikaisen googlettamisen perusteella hänen elämänsä ei juuri ole edistynyt teiniajoilta: Hänellä ei ole varsinaista koulutusta eikä vakituista työpaikkaa, hänen Linkedin-profiilissaan on lähinnä epämääräisiä musiikkiprojekteja. Minä taas olen menestynyt, joten olemme aivan eri maailmoista nykyään.
Kieltäydyin tapaamisestä, koska minulla ei ole hänelle mitään sanottavaa. En usko exien väliseen ystävyyteen, varsinkaan näin pitkän ajan jälkeen. Tunnen häntä kohtaan lähinnä sääliä ja inhoa. Mutta myönnettäköön, että olen myös utelias. Tavallaan olisi mielenkiintoista nähdä häntä ja vaihtaa kuulumiset, mutta tietäen hänen mielenterveydellisen historiansa en halua riskeerata, että hän jää takiaisena stalkkaamaan minua.
Mitä sinä olisit tehnyt minun tilanteessani? Olisitko tavannut exän monen vuoden takaa? Ja pitäisikö minun kertoa tästä viestienvaihdosta aviomiehelleni, vai onko parempi olla hiljaa ja unohtaa koko asia? Olen ymmärtänyt että miehet eivät yleensä halua kuulla naistensa existä, enkä halua aiheuttaa mielipahaa aviomiehelleni.
Kommentit (58)
Mielestäni voisit hyvin kertoa miehellesi tästä tapauksesta. Normaali mies osaa suhtautua asiallisesti siihen että naisella on ollut ulkomaalainen rakastettu, tosin jotkut mustasukkaiset reppanat saattavat saada traumoja asiasta. Tuossakin tapauksessa on hyvä että asia käy ilmi ja voit jättää sairaanloisen miehen.
"Ai nii, en tuu ens yöx himaan, mun vanha nokiliero tulee pökkiin ja ollaan varmaan hotlassa."
Vierailija kirjoitti:
"Ai nii, en tuu ens yöx himaan, mun vanha nokiliero tulee pökkiin ja ollaan varmaan hotlassa."
En enää ihmettele että suomalaiset vihaavat maahanmuuttokriittisiä, olette sekopäitä.
Vierailija kirjoitti:
Parempi olla tapaamatta ja säilyttää ne hyvät muistot mitä teinirakkaudesta on jäljellä. Stalker-tutka ei hälytä syyttä, kuuntele vaistojasi. Ja kerro miehelle, miksi et kertoisi?
Epäröin kertoa miehelleni, koska ajattelen että ehkä hänen on kiusallista kuulla edellisestä rakkaastani. Jokainen kai haluaa ajatella olevansa rakkaansa ainut rakas? Itse olen mustasukkaisuuteen taipuvaista sorttia, en tiedä melkein mitään mieheni aiemmista suhteista, enkä haluakaan tietää.
Toki mieheni tietää ulkomaalaisen exäni olemassaolosta, mutta en ole avannut asiaa sen enempää. Vuosia sitten exä lähetti minulle itsemurhasävytteisen sähköpostin, jossa hän valitteli tyhjää elämäänsä ja masennustaan. Näytin viestin aviomiehelleni eli silloiselle poikaystävälleni. Näytin myös vastauksen, jonka exälle lähetin: Lyhyen ystävällisen viestin, jossa pahoittelin hänen masennustaan ja toivottelin tsemppiä mutta myös totesin, että en enää voi olla hänen elämänsä tukipilari. Aviomieheni totesi asiaan lähinnä että ok, tuo on varmaan ihan hyvä vastaus. Tästä on nyt jo vuosia, eivätkä exät ole tuleet puheeksi suhteessamme sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi olla tapaamatta ja säilyttää ne hyvät muistot mitä teinirakkaudesta on jäljellä. Stalker-tutka ei hälytä syyttä, kuuntele vaistojasi. Ja kerro miehelle, miksi et kertoisi?
Epäröin kertoa miehelleni, koska ajattelen että ehkä hänen on kiusallista kuulla edellisestä rakkaastani. Jokainen kai haluaa ajatella olevansa rakkaansa ainut rakas? Itse olen mustasukkaisuuteen taipuvaista sorttia, en tiedä melkein mitään mieheni aiemmista suhteista, enkä haluakaan tietää.
Toki mieheni tietää ulkomaalaisen exäni olemassaolosta, mutta en ole avannut asiaa sen enempää. Vuosia sitten exä lähetti minulle itsemurhasävytteisen sähköpostin, jossa hän valitteli tyhjää elämäänsä ja masennustaan. Näytin viestin aviomiehelleni eli silloiselle poikaystävälleni. Näytin myös vastauksen, jonka exälle lähetin: Lyhyen ystävällisen viestin, jossa pahoittelin hänen masennustaan ja toivottelin tsemppiä mutta myös totesin, että en enää voi olla hänen elämänsä tukipilari. Aviomieheni totesi asiaan lähinnä että ok, tuo on varmaan ihan hyvä vastaus. Tästä on nyt jo vuosia, eivätkä exät ole tuleet puheeksi suhteessamme sen jälkeen.
Tämän viestin kirjoitin siis minä, ap.
Minä en ymmärrä, miksi pitää erikseen perustella itselleen, ettei halua nähdä. Jos on erottu niin on erottu.
Jos itse haluaa nähdä vaikka kahvin merkeissä, niin ei siinäkään ole mitään ihmeellistä.
Toki käyt tekemässä lapsen jännämiehen kanssa. Miehelle tästä ei tarvitse tietenkään mainita.
Minua ei miehenä haittaisi vaikka kertoisit, etenkään kun et ole aikeissa tavata.
Pyydät kahville, otat miehesi kukaan ja annat sen hakata sen. Luikkii takaisin sinne Ranskaan ja oppii tavoille.
Vierailija kirjoitti:
"Ai nii, en tuu ens yöx himaan, mun vanha nokiliero tulee pökkiin ja ollaan varmaan hotlassa."
Kyseessä on siis täysin valkoihoinen eurooppalainen, en tajua miksi jotkut kommentoijat tekevät omia johtopäätöksiään. Mainitsin ulkomaalaisuuden, jotta ymmärtäisitte hämmennykseni, kun hän nyt yhtäkkiä on ilmaantunut Helsinkiin.
-ap
Reikä pyöreäksi! Alapää ohjaa onneen!
Vierailija kirjoitti:
Minua ei miehenä haittaisi vaikka kertoisit, etenkään kun et ole aikeissa tavata.
Kiitos vastauksesta! Juuri tällaista miesnäkökulmaa kaipasinkin.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ai nii, en tuu ens yöx himaan, mun vanha nokiliero tulee pökkiin ja ollaan varmaan hotlassa."
Kyseessä on siis täysin valkoihoinen eurooppalainen, en tajua miksi jotkut kommentoijat tekevät omia johtopäätöksiään. Mainitsin ulkomaalaisuuden, jotta ymmärtäisitte hämmennykseni, kun hän nyt yhtäkkiä on ilmaantunut Helsinkiin.
-ap
Koska rotuja ei ole ei kukaan voi olla "täysin valkoihoinen". Taidat olla rasisti.
Joku vajaaälyinen kuvittelee olevansa kovin hauska. Huoh. 😧
Alfa1 kirjoitti:
Pyydät kahville, otat miehesi kukaan ja annat sen hakata sen. Luikkii takaisin sinne Ranskaan ja oppii tavoille.
Heh, en nyt sentään. Exä ei ole tehnyt minulle mitään pahaa. Lähinnä minusta olisi noloa, jos aviomieheni näkisi, minkälaisen hyypiön kanssa olen viettänyt teiniaikojani. He ovat täysin eri maailmoista ja hyvä niin.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ai nii, en tuu ens yöx himaan, mun vanha nokiliero tulee pökkiin ja ollaan varmaan hotlassa."
Kyseessä on siis täysin valkoihoinen eurooppalainen, en tajua miksi jotkut kommentoijat tekevät omia johtopäätöksiään. Mainitsin ulkomaalaisuuden, jotta ymmärtäisitte hämmennykseni, kun hän nyt yhtäkkiä on ilmaantunut Helsinkiin.
-ap
Koska rotuja ei ole ei kukaan voi olla "täysin valkoihoinen". Taidat olla rasisti.
Ei ruveta halkomaan hiuksia. Keskustelun ja itse asian suhteen on ihan sama, minkä värinen kyseinen ihminen on. Kerroin etnisyyden, koska hämmästelen useiden kommentoijien vihjailuja siitä, että exä olisi tummaihoinen.
-ap
Älä MISSÄÄN NIMESSÄ tapaa. Mielenterveysongelmansa jo yksin riittävät siihen.
Ja toiseksi, mies ei ongelmiensa takia ehkä ole löytänyt pysyvää parisuhdetta, eli hän haluaa suoraan sanoen "piparia" sinulta.
Jos hän alkaa vainoamaan, kerro miehellesi. Mutta älä muuten, sen kokee jonkinlaisena uskottomuutena, jos vaimo HALUAA tavata henkilökohtaisesti jonkun exänsä. Se kalvaa miehen mieltä, ja pitkään!
Minäkin yritin löytää edellisen tyttöystäväni puhtaasti seksin puutteessa, kun vaimo on ollut jo liian pitkään haluton vaihdevuosien takia.
En löytänyt enää, sukunimi tainnut vaihtua?.....
luusereihin ei kannata pitää mitään yhteyttä.
Kiitos tästä vastauksesta! Nyt olen entistäkin varmempi, että tein oikean ratkaisun kieltäytyessäni tapaamisesta. Paitsi exän mielenterveystausta niin minua huolettaa exäni elämän nykytilanne: Hänen elämänsä on mitä ilmeisemmin ollut alamäkeä nämä vuodet, kun taas minulla on asiat hyvin. Tämä kontrasti on omiaan triggeroimaan stalker-tilanteen.
-ap