Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ulkomaalainen teinirakkauteni 9 vuoden takaa on Helsingissä ja haluaa tavata, kerronko aviomiehelleni?

Vierailija
22.08.2016 |

Teini-ikäisenä olin kaukosuhteessa ranskalaiseen poikaan muutaman vuoden ajan. Juttelimme päivittäin netissä ja vierailimme toistemme kotimaissa loma-aikoina. Kun olimme 20-vuotiaita suhteemme päättyi. Kasvoimme erillemme, häneen ilmaantui ärsyttäviä piirteitä jne. Hän teki lopullisen eropäätöksen, minä olin sydänsurun murtama.

Nykyisin olen 29-vuotias ja onnellisesti naimisissa suomalaisen miehen kanssa. En ole suonut ajatustakaan teinirakkaudelleni pitkään aikaan enkä ole ottanut häneen yhteyttä eromme jälkeen. Häneltä on vuosien mittaan tullut satunnaisia yhteydenottoja, joskus olen vastannut lyhyesti, joskus en ole vastannut ollenkaan. Facebookin ja Linkedinin kaveripyynnöistä olen kieltäytynyt. Viimeksi hän oli pari vuotta sitten yhteydessä ja sanoi, että hän muistelee Helsingin lomiaan minun kanssani ja että ne olivat hänen elämänsä parhaita aikoja.

Tänään hän yllättäen lähetti viestiä. Hän on Helsingissä lomailemassa ja haluaisi mennä kahville kanssani. Kysyin miten hän päätyi Helsinkiin, ja hän vastasi että nostalgiasyistä. Olen hämmentynyt. Minkälainen ihminen nostalgisoi teinirakkautta näin monen vuoden jälkeen? Kuka matkustaa toiseen maahan näin häppöisen syyn takia? Ja mitä järkeä on tavata ex-rakas 9 vuoden takaa? Näin pitkässä ajassa olemme molemmat varmasti muuttuneet täysin eri ihmisiksi.

Sisäinen stalker-tutkani varoittaa, joten kieltäydyin kahvitreffeistä. Mennessäni työpaikalta kotiin vilkuilin hermostuneena ympärilleni enkä mennyt edes ruokakaupan kautta, sillä pelkäsin, että hän on selvittänyt osoitteeni ja pyörii jossain lähistöllä. Aikoinaan tällä ranskalaisella exälläni oli mielenterveydellisiä ongelmia, teini-ikäisenä pelastin hänet itsemurhalta.

En tiedä mitään hänen nykyisestä terveydentilastaan, mutta pikaisen googlettamisen perusteella hänen elämänsä ei juuri ole edistynyt teiniajoilta: Hänellä ei ole varsinaista koulutusta eikä vakituista työpaikkaa, hänen Linkedin-profiilissaan on lähinnä epämääräisiä musiikkiprojekteja. Minä taas olen menestynyt, joten olemme aivan eri maailmoista nykyään.

Kieltäydyin tapaamisestä, koska minulla ei ole hänelle mitään sanottavaa. En usko exien väliseen ystävyyteen, varsinkaan näin pitkän ajan jälkeen. Tunnen häntä kohtaan lähinnä sääliä ja inhoa. Mutta myönnettäköön, että olen myös utelias. Tavallaan olisi mielenkiintoista nähdä häntä ja vaihtaa kuulumiset, mutta tietäen hänen mielenterveydellisen historiansa en halua riskeerata, että hän jää takiaisena stalkkaamaan minua.

Mitä sinä olisit tehnyt minun tilanteessani? Olisitko tavannut exän monen vuoden takaa? Ja pitäisikö minun kertoa tästä viestienvaihdosta aviomiehelleni, vai onko parempi olla hiljaa ja unohtaa koko asia? Olen ymmärtänyt että miehet eivät yleensä halua kuulla naistensa existä, enkä halua aiheuttaa mielipahaa aviomiehelleni.

Kommentit (58)

Vierailija
1/58 |
22.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihme hyypiö, hyvä että kieltäydyit tapaamisesta. Ehkä kuitenkin kannattaa kertoa miehellesi, jos pelkäät sairaan exän hiippailevan lähistöllä.

Vierailija
2/58 |
22.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

En jaksa lukea tuota aloitusta. Olen silti varma, että koko aloituksen olisi saanut tiivistettyä kolmeen lauseeseen jättämättä mitään oleellista pois.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/58 |
22.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko kabyl?

Vierailija
4/58 |
22.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi söössön tössön. Miksi jotain vanhoja tapauksia pitää tavata? Varsinkin kun hänessä on ilmennyt huonoja piirteitä. Jos sattuu kadulla törmäämään niin voi moikata, mutta että kaffelle. Ei kiitos.

Vierailija
5/58 |
22.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Unohda se. Seuraava!

Vierailija
6/58 |
22.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Onko kabyl?

En ymmärrä kysymystäsi.

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/58 |
22.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tietenkin menet tapaamaan ja annat toosaa. Vietätte kiihkeän yön ja jätät suomijuntin heti aamulla.

Vierailija
8/58 |
22.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä kertoisin miehelleni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/58 |
22.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea tuota aloitusta. Olen silti varma, että koko aloituksen olisi saanut tiivistettyä kolmeen lauseeseen jättämättä mitään oleellista pois.

Hmm, ehkä. Toisaalta olen itse yksityiskohtien ystävä ja halusin kertoa asian taustoja. Yritän tiivistää kolmeen virkkeeseen, jotta sinun ei tarvitse rasittaa itseäsi: 

Ulkomainen exä yllättäen Helsingissä 9 vuoden jälkeen, on nostalginen ja haluaa tavata; normaaliako? Olen hämmentynyt, en halua stalkkeria, pelkään. Kerronko miehelleni?

-ap

Vierailija
10/58 |
22.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerro miehellesi, siitä voi olla apua jos exä löytää esim ovelle. Varmasti siis ihan vaaraton mutta rasittavaa tuollainen.

(Itsellä myös ulkkis-poikaystävä nuorena joka päätti suhteemme mutta vuosia myöhemmin otti yhteyttä. Blokkasin facessa. Yhteystietoni ovat työni vuoksi salaiset, mikä ei harmittanut yhtään)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/58 |
22.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihminen jonka olet joskus tuntenut, läheisestikin, haluaisi tavata sinut.

En ymmärrä tuota ajatusmallia miksi ei voisi nähdä. Eri asia, jos se olis aikoinaan hakannut sua.

Minusta olisit voinut hyvin tavata hänet, koska aikaakin on jo 9 vuotta. Ja eiköhän suurella osalla ole ollut teinivuosinaan enemmän tai vähemmän rankkaa. Joten en nyt takertuisi mielenterveydentilaan TAPAAMATTA ihmistä!

Mun mielestä kuvittelet itsestäsi jotenkin aivan liikoja, jos luulet miehen matkanneen toiseen maahan pyytääkseen sinua kahville.

Minusta olet epäkohtelias. Ja itsekeskeinen. Vainoharhainen?

Vierailija
12/58 |
22.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jonka olet joskus tuntenut, läheisestikin, haluaisi tavata sinut.

En ymmärrä tuota ajatusmallia miksi ei voisi nähdä. Eri asia, jos se olis aikoinaan hakannut sua.

Minusta olisit voinut hyvin tavata hänet, koska aikaakin on jo 9 vuotta. Ja eiköhän suurella osalla ole ollut teinivuosinaan enemmän tai vähemmän rankkaa. Joten en nyt takertuisi mielenterveydentilaan TAPAAMATTA ihmistä!

Mun mielestä kuvittelet itsestäsi jotenkin aivan liikoja, jos luulet miehen matkanneen toiseen maahan pyytääkseen sinua kahville.

Minusta olet epäkohtelias. Ja itsekeskeinen. Vainoharhainen?

Tässä on hyviä pointteja. Ehkä olen liian epäluuloinen. En kuitenkaan koe, että saisin itse irti mitään tapaamisesta. Hän on minulle tuntematon ihminen. Joskus takavuosina googlasin häntä ja hykertelin tyytyväisenä, että pääsin eroon moisesta luuserista nähdessäni, että hänen elämänsä ilmeisesti junnaa paikoillaan. Pari vuotta sitten hän esimerkiksi vielä asui vanhempiensa helmoissa, ilman säännöllisiä tuloja. Nyt lähinnä säälin häntä, eikä minun tarvitse pönkittää itseäni hänen kustannuksellaan.

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/58 |
22.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Porvoo

Vierailija
14/58 |
23.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olihan hänellä muutakin Suomessa kuin sinä. Helsinki nyt ainakin on kaunis kaupunki.

Jos mies oikeasti haluaisi sinua, kyllä ranskalaiset osaa jallittaa siinä missä muutkin.

Itse olisin tietenkin nähnyt. Ja kertonut miehelleni.

Maailma ei pyöri nappasi ympärillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/58 |
23.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olihan hänellä muutakin Suomessa kuin sinä. Helsinki nyt ainakin on kaunis kaupunki.

Jos mies oikeasti haluaisi sinua, kyllä ranskalaiset osaa jallittaa siinä missä muutkin.

Itse olisin tietenkin nähnyt. Ja kertonut miehelleni.

Maailma ei pyöri nappasi ympärillä.

Olet varmasti ainakin osittain oikeassa. Stalker-reaktioni oli ehkä ylimitoitettu, sillä minulla ei ole painavaa syytä uskoa, että hän todella olisi vaarallinen. Enkä tosiaan usko, että hän pelkästään minun takiani tulisi Helsinkiin. Mutta jotain outoa tässä kyllä on, kun hän vielä vuosien jälkeen muistelee Suomessa viettämäänsä aikaa ja pitää sitä yhtenä elämänsä kohokohdista. Minusta se viestii, että hän ei ole kehittynyt elämässään. Aika surullista, jos teinimuistot ovat aikuisella ihmisellä niin suuressa roolissa. Toki meillä oli mukavaa aikoinamme, mutta minä en pidä sitä elämäni kulta-aikana. Minulle ei tulisi mieleenkään mennä turistiksi exäni kotipaikkakunnalle, vaikka siellä paljon hienoja nähtävyyksiä onkin. Nähty mikä nähty.

Haluan keskittyä nykyisyyteen ja tulevaisuuteen, enkä kaivella menneitä. Joku kommentoi, että olin epäkohtelias kieltäytyessäni tapaamisesta. Ehkä olinkin, vaikka yritin ilmaista asian hänelle neutraalisti. En kuitenkaan usko, että tapaamisessa olisi ollut mitään järkeä. En halua tätä exää elämääni edes hyvänpäiväntutuksi. Eroomme oli painavia syitä, jotka pätevät edelleen. En usko, että minulla olisi hänelle mitään ystävällistä sanottavaa. Jos suostuisin tapaamiseen, se olisi lähinnä uteliaisuudesta ja tirkistelynhalusta, ja sellaisesta en enää välitä.

-ap

Vierailija
16/58 |
23.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rohkeasti vain seikkailuun algerialaismutiaisen kanssa!

Vierailija
17/58 |
23.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Rohkeasti vain seikkailuun algerialaismutiaisen kanssa!

Pikkupippeli unohti lääkkeensä.

Vierailija
18/58 |
23.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Porvoo

Tämä tapahtui Helsingissä, ei Porvoossa. Miksi ihmeessä pidät minua provona?

-ap

Vierailija
19/58 |
23.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla oli vähän vastaava tilanne pari vuotta sitten. Ulkomainen teinirakkaus 20 vuoden takaa otti silloin yhtäkkiä yhteyttä, ei siis oltu pidetty vuosien varrella millään tavalla yhteyttä aikaisemmin.

Aluksi suhtauduin uteliaisuudella: tässä poikaystävässä ei sinänsä ollut ilmennyt mitään hankalaa aikoinaan, vaan suhde päättyi etäisyyden ja nuoren iän takia jotenkin luonnostaan. Oli siis ihan kiinnostavaa kuulla, minne elämä oli tämän aikanaan minulle läheisen tyypin vienyt ja mitä hänelle kuului.

Mutta stalkkeriksihan se osoittautui. Alun neutraalisävyinen kuulumisten vaihtaminen muuttui pikkuhiljaa ylitsevuotaviksi rakkaudentunnustuksiksi ja sitten vaatimuksiksi tapaamisista. Tämä tyyppi ei ONNEKSI hypännyt lentokoneeseen lupaa kysymättä, mutta jankkasi ja väänsi, että voisimmeko, miksi emme voisi, kun hän ihan tosissaan haluaisi ja tarvitsisi, tavata. Missä tahansa, koska tahansa, hän tulee. Ja siis tyypillä on vaimo ja pari lasta. Kaiken huipuksi vaimo oli perillä miehensä mielenliikkeistä ja kuulemma tietoinen siitä, että minun jälkeeni mies ei ole rakastanut ketään muuta :-/ Niin vissiin, mutta näin tuo kaistapää väitti.

Kerroin miehelleni. Tyyppi tuntui pelottavalta ja alkoi ahdistaa. Alkoi pelottaa, että se tosiaan kohta ilmestyy oven taakse, joten oli hyvä pistää oma mieskin kartalle kaiken varalta. Lisäksi olin niin ahdistunut ja ärsyyntynyt, että se näkyi joka tapauksessa ulospäin.

Blokkasin tyypin facessa ja luojan kiitos homma jäi siihen, eikä tarvinnut ruveta peittelemään kaikkia mahdollisia netistä löytyviä johtolankoja jolla minut voisi halutessaan paikantaa.

Ahdistaa vieläkin, kun ajattelen tuota omaa stalkkeriani. Ap, harkitse tarkkaan kannattaako pitää mitään yhteyttä ja kyllä, kerro miehellesi.

Vierailija
20/58 |
23.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Parempi olla tapaamatta ja säilyttää ne hyvät muistot mitä teinirakkaudesta on jäljellä. Stalker-tutka ei hälytä syyttä, kuuntele vaistojasi. Ja kerro miehelle, miksi et kertoisi?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yhdeksän kuusi