Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset tuhlaavat rahansa sikahintaisiin vuokriin?
Näin se vain on
22.08.2016 |
Vuokralaiset itse nostavat vuokria työntämällä rahansa avokäsin vuokraisännilleen. Sitten itketään, kun raha ei riitä elämiseen tai pesämunaan omaa asuntoa varten. Vuokralaiset ikään kuin ovat itse rakentaneet oman vuokraloukkonsa avokätisyydellään.
Onneksi itse olen sen verran pienituloinen, että vuokra-asuminen ei ole minulle vaihtoehto. Asun omassa omistusasunnossa ja korkokulu on 30 €/kk + vastike 110 €/kk.
Nykyisellä kaskukeskusten asuntojen hintojen nousutahdilla kannattaa se oma asunto ostaa heti! Vuoden päästä on taas paljon kalliimpaa ja jatkuvasti kallistuvaan vuokraankin ehditte siinä ajassa polttaa härskin summan rahojanne.
Kommentit (61)
Me emme saa lainaa eikä ole varaa säästää tuota 10% asunnon hinnasta. Olen työtön, mies Di ja asumme Vantaalla kaupungin vuokra-asunnossa, yksi lapsi. Vuokra 820 ekk kolmiosta, nettona mies saa 2100 e kk ja minä peruspäivärahan n. 650 e kk käteen. Kestää n. 20 vuotta säästää näillä tuloilla vaadittua summaa joten ei mitään mahdollisuutta ostaa omaa. En tosiaan vuokralla haluaisi asua, kyllä omistusasunnot ovat viihtyisämpiä ainakin kuin kaupungiin läävät.
En tajua miten joku omistusasunnossa asuva ei tajua ettei kaikilla ole vaihtoehtoja? Joskus 10 vuotta sitten lainaa sai paljon helpommin kuin nykyään, jos joku on silloin saanut lainan olkaa iloisia älkääkä ivatko niitä jotka joutuvat nyt vastoin tahtoaan vuokralla asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin eikös olekkin kumma juttu: on varaa maksaa ITSE vuokraa joka on kalliimpaa kuin jos olisi lainaa samanlaisesta asunnosta, MUTTA pankki ei anna lainaa koska tulot on heidän mielestään liian pienet.
Näin meillä :-\
Vaikka kuin on säästössä se 10% niin pankki ei myönnä lainaa..
Ei vaikka on näytetty laskelmat yms....
Joten vuokralla asumme
Minä asun kaupungin vuokra-asunnossa Helsingin Katajanokalla. Asunto on rempattu lähivuosina. Katsokaa huviksenne mitä maksaa ostaa rempattu 52 neliöinen kämppä Katajanokalta. Opiskelen yliopistossa ja teen vaatekaupassa osa-aikaisesti toitä 10-20h viikossa. Sillä ei paljoa otella satojen tuhansien asuntolainoja.
Toiseksi, en ole vähääkään kiinnostunut asumaan missään kehyskunnassa tai radanvarsikylässä. Haluan kävelymatkan töihin, kouluun ja kupoille ja kun valmistun, niin en halua kantaa huolta mistään asunnon myynneistä tai eteenpäin vuokrailuista mikäli työt Suomen rajojen ulkopuolelta kutsuvat.
En ymmärrä miksi vuokralla asuvia aina parjataan. Onhan se huoleton tapa asua. Mielellään maksan mielenrauhastakin jotain. Seuraavaksi tietysti sanotte ettei ole vanhuudenturvaa. No, onko se nyt niin varmaa että omistamansa talon kaikki vanhukset saavat myytyä pois kun haluaisivat vaikka palvelukotiin?
Vierailija kirjoitti:
Omistusasunnossa arvo jää itselle. Ainahan voi myydä asunnon jos muuttaa, joten ei poikkea kovin paljoa vuokrasuhteesta siinä mielessä että estäisi liikkumisen. Asunnon arvo yleensä myös kasvaa. Vuokranantajakin voi myydä asunnon ja silloin siitä voi joutua lähtemään vaikka ei haluaisi, elämä ei ole noin mustavalkoista.....
No aina ei arvo nouse tai säily edes ennallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tässä seurannut erään naapurin talonmyyntiä. Puoli vuotta ollut uudehko omakotitalo myynnissä mutta vielä ei ostajaa ole tullut. Haluavat kerrostaloon sillä tulot pienenevät opintojen takia. Katsotaan paljonko hinta putoaa, 10 tuhatta jo laskettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi pikku ystäväiseni, kun kaikki eivät saa pankista asuntolainaa. Itselläni syynä siihen on 1990-luvulla ollut ulosotto. Merkintä ei näy luottotiedoissa eikä näkynyt alunperinkään koska minua ei todettu varattomaksi, mutta se näkyy pankkien omassa, keskinäisessä mustassa listassa vieläkin. Siihen vedoten minulta on evätty asuntolaina. Että vuokralla ollaan.
Täh?? Kun merkintä poistuu niin ei siitä enää mitään jälkiä pitäisi nähdä. Eihän tossa ole mitään järkeä, että vuosikausia vanhan merkinnän takia et saisi koskaan lainaa! Tuota on kyllä vaikea uskoa. Ja jos on totta niin on kyllä aika masentavaa, sillä kuinkahan monella suomalaisellakin on paraikaa merkintä ja heiltäkin se häviää, kun velat maksettu ja luottotiedot kunnossa, mutta pankit eivät näille myöntäisi lainaa, kun heillä joskus ollut merkintä? Tuo on kyllä aika paha, jos näin on. Itsekkin suunnitellut, että asuntolainaa haen jossakin vaiheessa. Luottotiedot kunnossa, mutta merkintä on ollut aikoinaan nuoruuden virheiden takia.
Nykyään pankit seuraa myös sitä kuinka ihmiset laskunsa maksaa.
Jos on eräpäivän jälkeen maksellut laskujaan, niin tämä voi olla yksi syy evätä laina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi koska en saa pankista lainaa enkä kyllä uskaltaisi lainaa ottaakaan, koska olen aina tehnyt pätkätöitä ja määräaikaisuuksia. En ole ikinä elämässäni ollut vakituisessa työsuhteessa ja ikää alkaa olla kohta jo 40v. Työelämään tulin silloin 90-luvun pahimpina lamavuosina ja sillä tiellä ollaan vieläkin.
On minulla säästöjä välillä ollut jopa 15 000€ tilillä kun on sattunut saamaan useamman vuoden määräaikaisuuden, mutta sitten kun on tullut pitempi työttömyysjakso säästöt ovat huvenneet vuokraan ja ruokaan, koska asumistuki ja työttömyysturva ei riitä kun vuokraan. Laskut ja ruoka pitää ostaa säästörahoilla. Toimeentulotukea ei myöskään saa niin kauan kun sinulla on säästöjä.
Toisaalta on siinä se hyvä puoli, että kun ei ole omistusasuntoa kiviriippana on helppo lähteä vaikka ulkomaille hommiin halutessaan tai vaihtaa kaupunkia helposti. Senkuin vain soittaa vuokra isännälle ja irtisanoo vuokrasopimuksen.
Onpa hölmö aloitus. Jos olet elänyt tynnyrissä, niin kerronpa uutisen: totta kai moni haaveilee omistusasunnoista, mutta...
-Mikä pankki antaa lainaa pariskunnalle, jonka toinen osapuoli saa lähinnä satunnaisia pätkätöitä, ja työpätkien saanti on varmaa lähinnä vain kesäisin. Toinen osapuoli puolestaan on tutkija ja elelee apurahoilla (yleensä noin 1000 e kuukaudessa), joka saattaa katketa milloin vain. Sitten tulona onkin vain peruspäiväraha.
-Mitä tekisimme omistusasunnolle, jos minulle kävisi tuuri ja saisin töitä pääkaupunkiseudulta, jonne meidän pitäisi muuttaa kuukauden varoajalla? Työnhaku on päällä jatkuvasti niin asuinmaakuntaamme kuin pk-seudulle. Ei tässä tilanteessa voi sitoutua asumaan tietyssä paikassa.
Niin, oleko kuullut koskaan akateemisista köyhistä, pätkätyöläisistä ja työttömistä? Meitä lamaan valmistuneita on aika aika paljon ja vakityösuhteita ei saa käytännössä enää kukaan. Mikä pankki myöntäisi meille lainan, kun elämme kädestä suuhun? Pieni omakotitalo olisi kiva, mutta olemme jo lakanneet haaveilemasta. Kiva kun joku sentään tietää kertoa, että haaveemne olisi vain tahdostamme kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi koska en saa pankista lainaa enkä kyllä uskaltaisi lainaa ottaakaan, koska olen aina tehnyt pätkätöitä ja määräaikaisuuksia. En ole ikinä elämässäni ollut vakituisessa työsuhteessa ja ikää alkaa olla kohta jo 40v. Työelämään tulin silloin 90-luvun pahimpina lamavuosina ja sillä tiellä ollaan vieläkin.
On minulla säästöjä välillä ollut jopa 15 000€ tilillä kun on sattunut saamaan useamman vuoden määräaikaisuuden, mutta sitten kun on tullut pitempi työttömyysjakso säästöt ovat huvenneet vuokraan ja ruokaan, koska asumistuki ja työttömyysturva ei riitä kun vuokraan. Laskut ja ruoka pitää ostaa säästörahoilla. Toimeentulotukea ei myöskään saa niin kauan kun sinulla on säästöjä.
Toisaalta on siinä se hyvä puoli, että kun ei ole omistusasuntoa kiviriippana on helppo lähteä vaikka ulkomaille hommiin halutessaan tai vaihtaa kaupunkia helposti. Senkuin vain soittaa vuokra isännälle ja irtisanoo vuokrasopimuksen.
Aika aikaisin olet raukka työelämään joutunut. Täytän itse tammikuussa 40v ja pääsin ripille vuonna -92. Lamavuodet olivat vuosina 1990-1993. Lukion ja amkin jälkeen menin työelämään vasta 2000-luvun alussa. Mikset opiskellut silloin tai joskus myöhemmin?
Vierailija kirjoitti:
Aika aikaisin olet raukka työelämään joutunut. Täytän itse tammikuussa 40v ja pääsin ripille vuonna -92. Lamavuodet olivat vuosina 1990-1993. Lukion ja amkin jälkeen menin työelämään vasta 2000-luvun alussa. Mikset opiskellut silloin tai joskus myöhemmin?
Minulla on kolme eri tutkintoa pääasiassa hyvillä arvosanoilla vaikka en mikään huippuoppilas koskaan ollut, mutta kaksi niistä on aloilta, joilta on kadonnut Suomesta satojatuhansia työpaikkoja Kiinaan ja muihin halpamaihin. En silloin nuorempana osannut kyseenalaistaa itseäni vanhempien ihmisten ohjeita siitä, että työ kun työ käy ja ala kun ala on yhtä hyvä kunhan jotankin opiskelee ja opiskelin aloille kuten elektroniikka teollisuuteen valmistamaan sairaalalaitteita ja puhelimia. Myös yritykset kehuivat medioita myöten miten tarvitaan työntekijöitä valtavasti lisää ja vain kasvua tulee kokoajan. Ei nuori sellaisessa ilmapiirissä osaa kyseenalaistaa asioista. Kun koko valtakunnan parhaat asiantuntijat ja media laitetaan päivästä toiseen kertomaan sitä miten hienosta alasta on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän hyvin, miksi asun vuokralla, siksi koska en saa pankista sen vertaa lainaa, millä saisi perheelle asunnon.
Luottotiedot ovat kunnossa, enkä saanut edes 1 000€ kulutusluottoa, koska olen työtön.
SIKSI.
Vierailija kirjoitti:
Aika aikaisin olet raukka työelämään joutunut. Täytän itse tammikuussa 40v ja pääsin ripille vuonna -92. Lamavuodet olivat vuosina 1990-1993. Lukion ja amkin jälkeen menin työelämään vasta 2000-luvun alussa. Mikset opiskellut silloin tai joskus myöhemmin?
Lisätään vielä, että onneksi itseltäni ei kusetettu kuin rahat ja ura houkuttelemalla uhraamaan ainutlaatuiset vuotesi opiskelemalla aloille millä ei ole mitään toivoa pärjätä kilpailussa kehitymaiden köyhiä vastaan eikä mikään laki suojele ammattiasi toisin kuin vaikkapa virkamiehen uralle opiskelleiden ammatteja suojellaan.
Siinä mielessä pidän itseäni onnekkaana, että kun jälkikäteen olen alkanut miettiä asioita ja Suomea kokonaisuutena. Monelta nuoreltahan esim. suomen sodissa kusetettiin koko henki ennenkuin he tajusivat minkälainen paikka tämä maa on. Sanottiin vaan, että joo joo se on hyvä juttu mennä sinne rintamalle ammuttavaksi.
On tässä asemassa hyviäkin puolia kun ei ole asuntolainaa eikä omistusasuntoa kiviriippana on hyvin helppo lähteä ulkomaille hommiin paremmille palkoille esim. Saksaan, Ruotsiin tai Norjaan. Tässä muutaman vuoden aikana enemmän Suomalaisia on lähtenyt eikä viimeksi muuttoliike pois ollut yhtä voimakasta kuin 60-70-luvulla. Tuo jatkuva tutkintojen opiskeleminen ratkaisuvaihtoehtona kolmen tutkinnon jälkeen on jo kokeiltu moneen kertaan. Suomi on tyly maa ja sellaisena pysyy ainakin köyhille ja pätkätyöläisille ja tylymmäksi käy kokoajan kun katsoo minkälaisia palkan alennuksia ja muita kaikkein köyhimmille kohdistellaan kokoajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan kokenut, että mulla/meillä menee ihan hirveästi rahaa asumiseen. Nuorempana asuin halvassa opiskelija solussa (tai oikeastaan 3 eri solussa joista 2 oli oikein ihania kokemuksia, 1 ihan neutraali mutta ei mitään kamalaa siinäkään. Vuokrat n.200-350e/kk sis sähkö, vesi ja netti), sitten miehen kanssa pienessä halvassa opiskelija kaksiossa. Nyt meillä on miehen ja taaperon kanssa oma tilava kaksio 57m2 ja aivan riittävästi tilaa meille kolmelle. Pienenpäänkin mahduttaisiin, jos olisi vähemmän romua. Naapurissa asuu nainen yksin saman kokoisessa asunnossa... Sitten kun meille tulee toinen lapsi, ostetaan kolmio.
Pointtina tässä oli se, että vaikka ollaan pienituloisia, asuminen ei vie kaikkia tuloja kun asutaan kohtuullisen kokoisissa asunnoissa. Jos oltaisiin suoraan ostettu 4h+k, jossa niille toivotuille kahdelle lapselle olisi heti oma huone, ei meillä olisi varaa olla kotiäitinä/-isänä ja nauttia lapsista ja niistä neliöistä. Ja kyllä nuo meidänkin lapset saavat omat huoneet sitten ennen teini-ikää :)
Me asutaan 140neliön ok-talossa (talo rakennettu -80) ja vuokra 600€/kk. Täälläpäin tuolla summalla lyhentää jo omaa asuntolainaa... Kaiken lisäksi joudutaan tietenkin tekemään lumityöt ja nurmikonleikkuut. Maksamaan jäte, nuohous ja kaivon tyhjennykset.
Ymmärtäisin vuokralla asumisen järkevyyden, jos ei tarttis kaikkea maksaa ite. Että esim. vuokranantaja maksais vaikka jäte ja nuhouslaskut (saahan se verotuksessa kaiken takas...), toisin ku me ei saada takas niitä rahoja.
Mitä vuokranantaja siinä menettäis jos maksais noi? Edellisessä asunnossa vuokranantaja maksoi jäte, nuohous ja kaivon tyhjennykset.
Mutta kun ollaan kumpikin työttömiä, ei lainaa heru.
Ei vituttais jos asuttais kaupungin asunnossa. Mutta yksityisellä ollaan vuokralla ja tällä tavalla tehdään vaan vuokranantajasta rikas.
Toki joo ihkuu, kun ei tartte ite maksaa jos joku hajoaa (jääkaappi, hella, kiuas jne) tai talo vaatii remppaa ja vaatishan tää rösönen paska mutta ei kuulemma oo vuokranantajalla varaa remppailla taloansa.
Vierailija kirjoitti:
Omistusasunnossa arvo jää itselle. Ainahan voi myydä asunnon jos muuttaa, joten ei poikkea kovin paljoa vuokrasuhteesta siinä mielessä että estäisi liikkumisen. Asunnon arvo yleensä myös kasvaa. Vuokranantajakin voi myydä asunnon ja silloin siitä voi joutua lähtemään vaikka ei haluaisi, elämä ei ole noin mustavalkoista.....
Ei se asunnon myynti ole aina niin helppoa. Eräskin perhe myy omakotitaloa jo toista vuotta. Kaunis, uudehko talo ja sijaintikaan ei missään syrjäseudulla vaan keskisuuressa kaupungissa. Ovat kuitenkin sikäli hyvässä tilanteessa että tulot on sen verran hyvät että eivät ole joutuneet ongelmiin vaikka maksavat kahta asuntoa. Muuttivat siis töiden perässä pääkaupunkiseudulle jossa nyt ovat vuokralla.
Mielestäni se, että ihmiset eivät halua omaa asuntoa sen takia, että se vaikeuttaa esim. työn perässä muuttamista ei välttämättä ole ongelma. Täällä kommenteissa ei ole mielestäni tullut esille sitä vaihtoehtoa, että muuttaessa omistusasunnon voi yleensä laittaa vuokralle ja asua itsekin vuokralla. Tällöin asuntovarallisuus kertyy, vaikka asuukin vuokralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi pikku ystäväiseni, kun kaikki eivät saa pankista asuntolainaa. Itselläni syynä siihen on 1990-luvulla ollut ulosotto. Merkintä ei näy luottotiedoissa eikä näkynyt alunperinkään koska minua ei todettu varattomaksi, mutta se näkyy pankkien omassa, keskinäisessä mustassa listassa vieläkin. Siihen vedoten minulta on evätty asuntolaina. Että vuokralla ollaan.
Täh?? Kun merkintä poistuu niin ei siitä enää mitään jälkiä pitäisi nähdä. Eihän tossa ole mitään järkeä, että vuosikausia vanhan merkinnän takia et saisi koskaan lainaa! Tuota on kyllä vaikea uskoa. Ja jos on totta niin on kyllä aika masentavaa, sillä kuinkahan monella suomalaisellakin on paraikaa merkintä ja heiltäkin se häviää, kun velat maksettu ja luottotiedot kunnossa, mutta pankit eivät näille myöntäisi lainaa, kun heillä joskus ollut merkintä? Tuo on kyllä aika paha, jos näin on. Itsekkin suunnitellut, että asuntolainaa haen jossakin vaiheessa. Luottotiedot kunnossa, mutta merkintä on ollut aikoinaan nuoruuden virheiden takia.
Nykyään pankit seuraa myös sitä kuinka ihmiset laskunsa maksaa.
Jos on eräpäivän jälkeen maksellut laskujaan, niin tämä voi olla yksi syy evätä laina.
Minulla on pääasiassa aina laskut myöhässä. Silti on pankista soiteltu, että oletko harkinnut asunnon ostamista ja tarjottu asuntolainaa.
Vierailija kirjoitti:
Omistusasunnossa arvo jää itselle. Ainahan voi myydä asunnon jos muuttaa, joten ei poikkea kovin paljoa vuokrasuhteesta siinä mielessä että estäisi liikkumisen. Asunnon arvo yleensä myös kasvaa. Vuokranantajakin voi myydä asunnon ja silloin siitä voi joutua lähtemään vaikka ei haluaisi, elämä ei ole noin mustavalkoista.....
Asunnon arvonnousu on harhaa, jos asunto on oma koti, sillä vastaavasti muiden asuntojen hinnat ovat nousseet, jolloin asunnon arvonnousu menee uuden asunnon ostamiseen. Vai kuvitteletko, että vain sinun asunnon arvo on myyntitilanteessa nousut ja muiden hinnat pysyneet ennallaan.
Ainoastaan arvonnousu on mahdollinen vain sijoitusasunnoissa.
Kaikki eivät halua tai voi asua toisten kanssa samassa asunnossa. Itselläni on niin huonoja kokemuksia kämppäkavererista, että hankkiuduin yksin asumaan heti kun voin. Yksin vuokralla asuminen on taas aika kallista, joten hankin oman asunnon heti kun voin. Nuo huonot kokemukset ovat esim. minun ruokieni syömistä, tavaroitteni käyttämistä ilman lupaa ja sitten niiden rikkominen ja ei tietenkään korvausta. Aikanaan, kun ihmisillä oli vielä lankapuhelin, minulla laskun maksattaminen ja kämppis maksoi vain murto-osan puheluistaan jne jne. Jatkuva meteli, etkot ja jatkot asunnossa lähes joka päivä. Viikonloppuna en pääse aamulla keittiöön enkä vessaan, koska kämppiksen kaverit on majoitettu niihin. Kaikki em. kämppikset ovat niin sanottujen hyvien perheiden yliopistossa opiskelevaa jälkikasvua.