Miksi äidin/naisen pitäisi leipoa?
Esim. anoppini on vaikea tajuta, että kaikki naiset ei leivo eikä välitä leipomisesta. Ja muutenkin tuntuu että kyllähän nyt äidin pitää leipoa!
En vain pidä siitä! Joka vuosi teen pari helppoa juustokakkua , mutta ei vaan ole vaivan väärti, vaikka ihan hyviä niistä on tullut. Emme erityisemmin pidä leivonnaisista tai osta kaupasta keksejä , kakkuja tai pullia. Lasten synttäreille tilataan kakku. En siis nää mitään syytä miksi pitäisi leipoa, jos siitä ei tippaakaan nauti.
Kommentit (12)
No eihän se mikään pakko ole, kukin tavallaan. Minusta se on kivaa, olen hyvä leipomaan ja on mukavaa ilahduttaa perhettä jollain hyvällä leivotulla.
No se on nyt vain sellainen keino, jolla naiset pidetään kiireisinä ja poissa tärkeämmistä asioista.
No ei kai nyt sentään pakko ole leipoa? Mä tykkään leipoa, mutta teen sitä todella harvoin kun kukaan ei oikein halua syödä enää mitään leivonnaisia. Pakastimessakin on oma rajansa paljonko sinne mahtuu. suolaiset piirakat kyllä uppoaa aina ja joka paikassa:). En kuitenkaan piirakoiden tekemistäkään kutsuisi leipomiseksi. Vanhemmat ihmiset elävät edelleen sen "säännön" mukaan että äidit leipovat perheelleen syötävää, ei se nyt enää nykyään niin mene.
Leipoisin enemmänkin makeita, mutte viitsi. On noloa, kun homehtuvat. Perheelle ei makea maistu.
Karjalanpiirakoita välillä teen. Ne syödään heti :)
Kait se on yksi tapa osoittaa, että välittää ja huolehtii. Niitä on monia muitakin, joita ehkä ennen ei ollut tapana.
En leivo, koska en halua syöttää perheelleni turhaa makeaa. Ja koska en leivo, anoppi kiikuttaa lapsille kiikuttaa koko ajan jotakin leivonnaisia. Välillä sanominen auttaa, yleensä ei, koska olen hankala miniä, joka ei edes leivo lapsilleen...
Lapsi osuvasti tokaisi tänään: "meillä ei asu lihavia ihmisiä, mutta mummin luona asuu!"
Mun kanssa ei tarvitsekaan, leivon mielelläni. Yhdessä olis paras, jos vain jostain löytyis se "apuleipuri".
t. mies
Vierailija kirjoitti:
En leivo, koska en halua syöttää perheelleni turhaa makeaa. Ja koska en leivo, anoppi kiikuttaa lapsille kiikuttaa koko ajan jotakin leivonnaisia. Välillä sanominen auttaa, yleensä ei, koska olen hankala miniä, joka ei edes leivo lapsilleen...
Lapsi osuvasti tokaisi tänään: "meillä ei asu lihavia ihmisiä, mutta mummin luona asuu!"
Oletpa opettanut lapsesi hyville tavoille, ja olet ihan esimerkillinen vanhempana! Sinun lapsesi ovat tulevaisuuden aikuisia. Tietääkö mummi miten hänestä puhutaan selän takana, vai puhutaanko ihan päin naamaa?
Itse en ymmärrä vanhempia jotka eivät leivo itse, eivätkä laita ruokaa. Vanhempi valitsee tuhansista ja taas tuhansista leivonnaisista ne, mitkä maistuvat itselle ja omalle perheelle parhaiten. Leipominen ei ole pelkästään makean leipomista. Olisin huono äiti, jos en osaisi leipoa lapsilleni erilaisia leipiä, sillä itse leivottu leipä on maailman parasta!
Mä taas tykkään leipoa, mutta meillä ei oikein kukaan välitä makeasta. Nyt olin lapsuudenkodissani viikonlopun ja sain leipoa omenapiirakkaa ja kaurakeksejä, kun kutsuttiin naapuritkin kahville. Työpaikkanikin on pieni perheyritys, jossa eivät leivonnaisista välitä. Minusta nykyaikana makean syönti on vähentynyt ja pullaakin syö vain harvat enää nykyään. Jos laittaa pöytään suolaista ja makeaa, suolainen jää. Ainoastaan nuo marja- ja omenapiirakat, ainakin minun tekemäni, tuntuvat tekevän kauppansa. Sämpylöitä leivon usein, mutta ei niitäkään määräänsä enempää tarvitse.
Ei kai pitäisikään. Mä en leivo juuri koskaan mitään makeita leivonnaisia, kun en itse niistä juurikaan välitä. Sämpylöitä ja muita suolaisia leivonnaisia leivon vähintään kerran viikossa iltapalaksi. Meillä tykätään tuoreista leivonnaisista ja siksi niitä leivonkin. Tyttäret leipovat silloin tällöin jotain makeita juttuja.