Onko poikaystäväni narsisti? Vai mitä ihmettä?

Itsehän sinä olet miehesi valinnut, on niitä muitakin miehiä..

Kysymys sinulle takaisin: miksi ihmeessä olet yhdessä moisen mulkeron kanssa?

Edellinen: no enkös minä tässä juuri mieti, kannattaako minun jatkaa hänen kanssaan? Huom, me olemme nuoria eikä tässä välttämättä ole kyse mistään "elämänkumppanuudesta"....

ap

Ja sä oot sen kanssa yhdessä minkä takia?

Vierailija kirjoitti:

Olen tänne palstalle avautunut usemmankin kerran poikaystävästäni, koska en mielelläni avaudu kenellekään.

Asioita joita hän on tehnyt:

- menimme yhdessä illanviettoon paikkaan x, uhkasi lähteä pois kesken kaiken ja jättää minut sinne, vaikka menimme sinne hänen autollaan ja minulla ei olisi ollut muuta kyytiä kotiin

- sanonut, että hänellä on alastomana "jotain mitä näyttää, toisin kuin sinulla", vaikka minulla siis on oikein hyvä kroppa itsellänikin... (yleensä kehuu aina että olen kaunis)

- usein hyvin tyhjä ilme silmissä, kun "rooli" ei ole päällä

- kuskaillut muita tyttöjä autollaan

- suuttunut minulle siitä, kun en menkkakivuissani antanut hänelle blow jobbia

- ensimmäiset 6kk huolehti seksissä vain omasta nautinnostaan, lopulta alkoi keskittyä myös minuun. Nyt seksi on hyvää, mutta minulla on tunne, että hänelle tärkeämpää on kokea ITSENSÄ hyväksi rakastajaksi eikä minun nautintoni.

- vittuillut siitä etten ole matkustellut

- hyvin mustasukkainen

- menimme yhdessä illanviettoon, mies söi kavereiden ruoat vaikka ei itse tuonut mitään

Koko ajan hänen kanssaan on sellainen olo, ettei tämä voi olla aitoa rakkautta.

Millä lailla sinä huolehdit miehesi tyydyttämisestä?

Mitkään hyvät puolet ei kompensoisi tuonlaista ääliömäisyyttä minun kohdallani, mut oma on elämäsi, jos tarvii vielä miettii ja pohtii.

Heikko.

Sillä lailla huolehdin, että hän saa nautintoa ja nauttii seksistä :) Ja hän huolehtii nykyään myös minusta. Ei, en ole lahna enkä koskaan ollutkaan. Ei jatkoon.

Ettekö te koskaan ole tehneet virheitä?

Myönnän tehneeni virheen, mutta omat traumani yms saattavat vaikuttaa niin, ettei poikaystävästä ole helppo päästä eroon. Rakastan häntä, vaikka minun ei pitäisi. Muilla elämän osa-alueilla en ole koskaan ollut helppo, vaan hyvinkin päättäväinen. Miksi tämä jättäminen on niin vaikeaa?

Tiedän, että ainoastaan minä itse voin tehdä elämästäni paremman. Poikaystäväni osaa kuitenkin olla myös ihana, ja en minäkään ole mikään helppo ihminen rakastaa.

Mutta miksi hän on ollut niin itsekäs ja inhottava välissä - onkohan syynä puhdas narsismi vai pelkkä lapsellisuus? Mistä voin tietää, onko hän ollut vähän teinimäinen paskiainen vai onko hänellä oikeasti jotain häikkää?

ap

Sympatiat on muuten sun puolella ap, mutta voisitko oikeesti allekirjoittaa viestisi? Helpottaa kummasti keskustelun seuraamista kun ei tarvitse arvuutella mikä viesti on sun ja mikä jonkun muun.

Sillä ei ole mitään merkitystä, mikä on hyvän rakastajuuden motiivi. Muut asiat ovat kyllä syvältä. Keskenkasvuinen, kuspää tai narsisti tai kaikkia niitä.

Vierailija kirjoitti:

Sympatiat on muuten sun puolella ap, mutta voisitko oikeesti allekirjoittaa viestisi? Helpottaa kummasti keskustelun seuraamista kun ei tarvitse arvuutella mikä viesti on sun ja mikä jonkun muun.

Ap vastaa:

Juu, tunnekuohuissani unohdin :D

Tavallaan tilannetta pahentaa vielä se, että kaikki pitävät poikaystävääni niin täydellisenä. Perheeni esimerkiksi tuntuu ajattelevan, että "Ei meidän tyttö parempaa voisi saadakkaan"...

Hei ap, minkä ikäisiä olette?

Ei välttämättä narsisti, mutta kuulostaa kyllä muuten vaan idiootilta moukalta. Jätä se.

Ota ap rohkeasti yhteys miehesi exiin. Sieltä se totuus monesti paljastuu.

Mä en tiedä. Ehkä narsisti. Yhdellä miehellä oli eri ongelmat. Ei pettänyt eikä haukkunut vartaloani. Mustasukkaisuus sen sijaan jäätävää. Pikkuhousujen tarkastelua ja mahdollisten spermajälkien etsintää. Täydellinen kontrollinmenetys jos en vastannut puhelimeen. Lähes sairaanloinen vainoharhaisuus siitä että olen pettänyt. Mahdottomuus olla yksin ja paranoidisuus kun jää yksin.

Mikä dg?

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, minkä ikäisiä olette?

-98 eli 18v

Vierailija kirjoitti:

Olen tänne palstalle avautunut usemmankin kerran poikaystävästäni, koska en mielelläni avaudu kenellekään.

Asioita joita hän on tehnyt:

- menimme yhdessä illanviettoon paikkaan x, uhkasi lähteä pois kesken kaiken ja jättää minut sinne, vaikka menimme sinne hänen autollaan ja minulla ei olisi ollut muuta kyytiä kotiin

- sanonut, että hänellä on alastomana "jotain mitä näyttää, toisin kuin sinulla", vaikka minulla siis on oikein hyvä kroppa itsellänikin... (yleensä kehuu aina että olen kaunis)

- usein hyvin tyhjä ilme silmissä, kun "rooli" ei ole päällä

- kuskaillut muita tyttöjä autollaan

- suuttunut minulle siitä, kun en menkkakivuissani antanut hänelle blow jobbia

- ensimmäiset 6kk huolehti seksissä vain omasta nautinnostaan, lopulta alkoi keskittyä myös minuun. Nyt seksi on hyvää, mutta minulla on tunne, että hänelle tärkeämpää on kokea ITSENSÄ hyväksi rakastajaksi eikä minun nautintoni.

- vittuillut siitä etten ole matkustellut

- hyvin mustasukkainen

- menimme yhdessä illanviettoon, mies söi kavereiden ruoat vaikka ei itse tuonut mitään

Koko ajan hänen kanssaan on sellainen olo, ettei tämä voi olla aitoa rakkautta.

Ei se olekaan. Sinun puoleltasi se on läheisriippuvuutta :(

Kun kysyn, miksi teit tuon ja tuon asian, hän vastaa "En tiedä" tai "En mä tehnyt tarkoituksella" tai "En mä tiennyt"

ap