Mitä voi odottaa elämältä nelikymppisenä?

Jos ei muuta niin ainakin pikaista rupsahtamista.

Irtisanomista

Huolta ja murhetta lapsista. Joskus mahtavia onnenhetkiäkin lapsista.

Vaihdevuosia.

Eipä siinä naisen elämässä...vaipan malli vaan vaihtuu.

Avioero voi kuule vielä tulla puun takaa, kun itselle tai ukolle tulee 5-kympin villitys. Sitten onkin yhtäkkiä jossain aivan oudoissa Tinder-kuvioissa ja ulkonäköpaineissa.

Mun tuttavapiirissä monet eronneet just tuossa iässä.

Niin, on tässä puolensakin, että tuli ero pari vuotta sitten. Nythän voi sitten odottaa sitä roihuavaa keski-ikiäistä rakkautta. Sitä oikeaa, jonka kanssa voi oikeasti jauhaa kirjoista viinilasin ääressä aamuun asti ja matkustaa maailmaan ääriin. Aahh, vajoaa haaveisiinsa...

Avioeroa? Mies löytää nuoremman

Kuinka vanhat lapset sinulla on? Jos pärjäävät jo paljon itsekseen niin etsi uusi harrastus tai nauti omasta ajasta muuten vain. Miehestä voit aina erota ja uusia löytyy jos uutta kaipaat. Töitäkin on yleensä vaan se 40 tuntia viikossa eli aikaa pitäisi löytyä kun järjestää sitä aikaa.

Ihanaa aikaa isojen, kohta aikuisten lasten kanssa. Nyt ne voi viedä Louvreen, safarille, risteilylle, vaeltamaan, mökkeilemään, tutstumaan heihin ihmisinä eikä vaan huollettavina lapsina. 

Työura on piikissään jos urailet, kokemusta on jo vuosikymmenen verran vähintään joten voit harkita uraputkeilua jos se tilanteeseesi sopii. 

Oma aika sen jälkeen kun läsnäolosi ei ole lasten takia välttämätöntä: Kaverit, harrastukset, liikunta, oma aika ihan vaan suljetun oven takana. 

Mummoilu: haaveilu nykykodin vaihtamisesta mummola- asumiseen, puutarhan suunnitteleminen, sisustaminen.... 

Rahan ja ajan käyttäminen itseensä sen sijaan että ensin ajattelisi lapsiaan. 

Vanhenemisessa on puolensa :)

Hae toiseen työhön tai opiskele jotain uutta?

Entä mitä mieltä sun mies on teidän elämästä? Onko sekin väsynyt omakotitaloon ja puutarhaan? Myykää, muuttakaa rivariin tai kerrostaloon. Jää enemmän aikaa perheelle ja toisillenne, tulette ehkä onnellisemmiksi. Puhukaa, menkää vaikka johonkin parisuhdejuttuun, koittakaa löytää toisenne uudestaan.

Eikö 40 vee ole perinteisesti sitä aikaa, kun isketään kaikki (tai melkein kaikki) elämässä ihan uusiksi?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vanhat haaveet on toteutettu ja niihin pääasiassa petytty. Opinnot on tehty, ehkä tuli mentyä väärälle alalle. Työura on ja hienolta kuulostava titteli, stressiä aivan perkeleesti. On talo ja kaunis puutarha, pelkkää siivoamista. Aviomies on, ei enää puhuta eikä kosketa. Lapset on tehty, niitäkään ei enää voi tulevaisuudelta odottaa. Mitä siis voi odottaa? Että pääsee joskus eläkkeelle? Sitä ennen vielä lähes 30 vuotta raahautumista päivästä toiseen...

Juuri näin. Ihan samassa tilanteessa olen myös.

Se vanha klisee. Ole onnellinen siitä mitä on ja siitä, että olet terve...

Lapset ovat vasta ala-asteella. Haluaisin jotenkin säilyttää tämän, mutta korjattuna. En keksi uusia unelmia kun nämä kaikki ovat pilalla, enkä edes uskalla ajatella mitään uutta, jos nekin ovat vain pettymyksiä. Omituista, ettei ole enää mitään mihin pyrkiä ja silti tuntuu, ettei ole oikeastaan päässyt mihinkään. Missä välissä minusta edes tuli nelikymppinen? Muistan olleeni elossa viimeksi n. 10 vuotta sitten. ap

Ainakin työttömyyteen ja miespuolisten lastesi syrjäytymiseen kannattaa varautua, sillä miesvihaa yhteiskunnassa riittää. Nii ja sit vielä naispuolisten lasten menestymiseen kertakäyttösuhteiden markkinoilla ja myöhemmin heidän ollessa yksinhuoltajana tuleviin lastenlasten hoitoapupyyntöihin.

Aviomies. Miksi ei puhetta tai kosketusta? Nyt yhteiselle lomalle siitä, lomps. To - su ja varmasti saat lapset järjestettyä jotenkin siksi aikaa. Teille yhteistä aikaa ja nollaus, tähän on tultu, mitä seuraavaksi?

Suosittelen Budapestiä :) Ei liian kaukana mutta kaukana. Tai Berliini. No ok, Tallinnakin käy ;)

Missä on se mies johon rakastuit ja jonka kanssa halusit lopun elämän viettää? Missä on se nainen jonka mies vihille vei? Pikkulapsi arki on _kuluttavaa_ lievästi sanottuna.

Rohkeasti, se on teidän elämä. Varmasti jossain se mies johon tulisesti rakastuit ja ihan varmasti se on siellä edelleen, mutta uupunut - kuten sinäkin. 

Jokapäiväinen kosketus ei ole yliarvosttu. Sillä jaksaa kamalasti kaikkea tylsää arkea kun tietää että saa rakastaa ja on rakastettu. 

Menkää johonkin missä saatte löytää toisenne sieltä jostakin! Teillä on jo kaikki minkä eteen olette työtä tehneet, nyt löytää yhteys ja huumori takaisin siihen joka päiväiseen arkeen tiskikoneeseen, lasten kuljetukseen ja koko perheen yhteiseen aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Avioeroa? Mies löytää nuoremman

Ei vaan mustis vaimo luulee löytäneen ja avioero johtuu vain siitä. Tosiasiassa nuoremmat naiset ei sen ikäistä äijää kelpuuta.

Hanki rakastaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioeroa? Mies löytää nuoremman

Ei vaan mustis vaimo luulee löytäneen ja avioero johtuu vain siitä. Tosiasiassa nuoremmat naiset ei sen ikäistä äijää kelpuuta.

Kyllä kelpuuttavat jos lompakko on tarpeeksi paksu.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin työttömyyteen ja miespuolisten lastesi syrjäytymiseen kannattaa varautua, sillä miesvihaa yhteiskunnassa riittää. Nii ja sit vielä naispuolisten lasten menestymiseen kertakäyttösuhteiden markkinoilla ja myöhemmin heidän ollessa yksinhuoltajana tuleviin lastenlasten hoitoapupyyntöihin.

Niin ja syöpää voi myös odottaa. Se kun iskee lähes joka kolmanteen nykyään. Ja jos ei nyt se osukaan kohdalle, niin kyllä sieltä jotain muuta kremppaa odotettavissa - ihan vuorenvarmasti.

Oletko väsynyt? Ei aina tarvitse suorittaa. Pakollisten hommien lisäksi tee tasan sitä mitä huvittaa. Koko perhe sohvalle leffan ääreen, kokkailua, ulkoilua, rentoa ja kiireetöntä yhdessäoloa. Aikaa lapsille ja miehelle, läsnäoloa. Olisiko siinä uusi unelma?