Maailman pahuus ahdistaa

Ei kai meno ole sen hullummaksi oikeasti muuttunut kuin ennenkään, mutta tiedonvälitys toimii paremmin kuin ennen. Jokaisesta maailmankolkasta kantautuu tänne rauhalliseen Pohjolaan niin kammottavia asioita, käsittämättömiä julmuuksia. Eri ihmisryhmät taistelevat kansallisuuden, heimon, uskonnon tai minkä tahansa asian puolesta muita vastaan. Yksittäisiä tragedioita on järjettömän paljon, niin paljon kärsimystä, pelkoa ja tuskaa, ja kaikki turhan takia. Ihmisiä, naisia ja lapsiakin, kidutetaan sen sijaan että tapettaisiin edes saman tien. On niin paljon ihmisiä, jotka nauttivat maksimaalisen kärsimyksen tuottamisesta.

Millaisia eläimiä me oikein olemme? Me täällä Suomessa olemme saaneet olla todellisessa rauhan tyyssijassa, mutta mitä kaikkea tapahtuukaan tulevaisuudessa? Terrorismikaan ei enää kolkuttele Euroopan ovilla, vaan se on tullut jo sisään. Kukaan ei koskaan tiedä, kuka on seuraava uhri. Kaiken tämän lisäksi saa pelätä suuryritysten vallan kasvua, luonnonvarojen ylikäyttöä ja kaikkea muuta, mikä tuhoaa elinympäristömmekin.

Ihmisten julmuus, lyhytnäköisyys ja suoranainen tyhmyys ahdistaa minua joka ikinen päivä. Voi kun vaan jokainen meistä tajuaisi olla aiheuttamatta turhaa tuskaa kenellekään. Tämä tietoisuus ihmiskunnan sivistystasosta on saanut minut jäämään lapsettomaksi. Miten tällaiseen maailmaan uskaltaisi tehdä uusia ihmisiä? Kuka tietää, millainen on tilanne tässä maassa esim. 50 tai 100 vuoden päästä.

Ihmettelen, miten niin moni ei juuri näitä asioita ajattele. Eikö tulevaisuus pelota muita?