Mies ei hanki toimeentuloa tai hoida vauvaa

Miten voimme auttaa sinua?

Mitä mieltä tuosta pitäisi olla? Itse olen sen viisas etten moiseen tilanteeseen koskaan joutuisi ja jos joutuisin niin laittasin varmaan ukon pihalle koska en tollasta laiskaa siipeilijää jaksaisi katsoa ellei se opiskele alaa jossa liikkuu isot rahat sit ku valmistuu ja saa työpaikan. Pärjäisin yhtä hyvin tai jopa paremmin yksin

Mietin että mitä mies teki ennen vauvaa? Oliko lapsi harkittu vai vahinko? Mitä keskustelitte asiasta raskausaikana?

Onko miehellä oikeasti edes opiskeluoikeutta enää?

Mitäs jos muuttaisit vauvan kanssa pois. Nyt mahdollistat miehelle tuon elämän ja todennäköisesti stressaat siitä enemmän kuin jos olisit ihan aidosti YH. Tai ehkä miehen silmät aukeaisivat.

Hankala sanoa, kun en tiedä kaikkia taustoja esim. siitä millä sopimuksella vauva on hankittu/annettu tulla.

Älä maksa mitään miehesi menoja, keskity vauvaan. Äläkä siivoa miehen sotkuja. Tee tarvittaessa omat ruuat. Mitä mies tekee kirjastolla viisi tuntia päivässä?

Mä kävin töissä, viimeistelin opinnot, hoidin lapset ja kodin ja mitä teki työtön puolisoni? Kaiveli haaroväliään ja sometti. Muija sai kengänkuvan persuksille. Pärjätään näinkin :)

Vaiva kainaloon ja menoksi. Tuo tuosta enää parane. Tai siis, tee toki vielä 3 muksua lisää, mieshän on oikea helmi ;)

Mistä ihmeestä se vauva siihen tupsahti?

Yli 30 vee jätkäkö ei ole ollut päivääkään oikeissa töissä vaan notkuu kirjastolla 5 tuntia päivässä ja on leikkivinään opiskelua? Mitä mä just luin? Sä sinisilmäinen vielä elätät sitä! Ja raadat kuin orja!

Kyllä on jätkällä kissapäivät kun ei tartte vastuuta kantaa ja sä suostut siihen.

Herää jo pahvi! Toi mies tulee olemaan ikuisesti luuseri ja omasta tahdostaan. Hankkiudu siitä eroon.

Noin voi käyttäytyä juuri kotoota muuttanut poika, joka on tottunut äidin passaamiseen, mutta ei kolmikymppinen isä.

Nosta kissa pöydälle ja selvitä asiat. Jos haluatte jatkaa yhdessä, miehen on muututtava tai olet tuota menoa uupunut ja katkera. Itse ehkä antaisin viimeisen mahdollisuuden ja antaisin vuoden aikaa muttaa tapoja tekemällä ja osallistumalla enemmän ja käskisin tehdä kunnollisen opintosuunnitelman yliopistolla. Ja kaikki passaaminen loppuisi.

Opiskelee yhteiskuntatieteitä filosofia pääaineena, että ei rikkauksia ole tulossa.

Pistä ukko menee. Pärjäät aivan hyvin ilmankin, ellet jopa paremmin. Minäkin pärjäsin vauvan ja koirien kanssa, kyllä sinäkin pärjäät. Ja tadaa, sun ei tarvitse enää kypsyä elämäntapaluuseriin.

Vauva oli hyvin harkittu ja haluttu. Mies aikoi osallistua tasapuolisesti kodin ja vauvan hoitoon. Miehen piti valmistua jo jouluna, mutta on se valmistuminen venynyt jo kolme vuotta. Opinto-oikeutta hakee aina lisää. Jos ei saa gradua tehtyä, koko opiskeluaika menee hukkaan.

Onko tilanne muuttunut jotenkin yhtäkkiä; voisiko olla masennusta tms.?

Sininen kirjoitti:

Vauva oli hyvin harkittu ja haluttu. Mies aikoi osallistua tasapuolisesti kodin ja vauvan hoitoon. Miehen piti valmistua jo jouluna, mutta on se valmistuminen venynyt jo kolme vuotta. Opinto-oikeutta hakee aina lisää. Jos ei saa gradua tehtyä, koko opiskeluaika menee hukkaan.

Aikoi, piti, oli suunnitelmissa..laiska jätkä joka valitsi pääaineen, joka ei työllistä. Nää nyt metsä puilta. Kiva loinen sulla.

Yhna saat isompaa asumistukea, Kelan elarit, yhn lapsilisän. Vuodean vanha tarhaan ja töihin, jos sulla on työpaikka.

Otan osaa. Kyllä jos vain viisi tuntia päivässä opiskelee, luulisi että jaksaisi edes jonkin verran töissä käydä. Varsinkin, kun harrastaa jaksaa kuitenkin. Prioriteetit kuntoon!

Esim vartijaksi pääsee aika helposti, joten eikun äijä työhakemuksia tekemään tai pihalle. Anna vaikka joku aikaraja, johon mennessä sen pitäisi laittaa ekat kymmenen työhakemusta menemään, tai muuten...

Aika moni filosofi muuten esim toimii yrittäjänä, eli ei se pelkkä filosofia ihmistä "pilaa". Onko mies vain valunut lukion jälkeen opiskelemaan jotain kivan kuuloista, vai oliko taustalla raudanluja kutsumus ja intohimo?

T: Vartijana aloittava akateeminen "epäonnistuja" (Täystyöllisyys edessä, lol.)

Kiitos paljon kommenteista! Tuntuu hyvältä, kun joku tuntematon pitää minun puoliani. Terapeuttista suorastaan. Lähteminen on vain niin vaikeaa. Ihan kuin ei olisi kunnon syytä. Olemme olleet yhdessä kymmenen vuotta ja tilanne on kokolailla ollut sama: olen elättänyt miestäni ja mahdollistanut hänen opiskelunsa. Ja samalla tietysti väsynyt ja katkeroitunut - niin kuin joku aiemmin kommentoi. Olen vain ajatellut rahan olevan rahaa ja että roolit myöhemmin kääntyisivät. Että viimeistään vauva saisi vauhtia isäntään.

Lähtemisessä eniten harmittaa lapsen kohtalo. Olen aina halunnut tarjota kahden vanhemman kodin. Mutta se hinta, minkä joutuisin maksamaan lienee liian korkea. Tämä on nyt soutamista ja huopaamista.

Ja kaikki tuollaiset ehdot "nyt muutut tai..." tuntuvat halventavalta kiristykseltä. Tekemiset ja tekemättä jättämiset kertovat paljon.

Sininen kirjoitti:

Mitä mieltä olette tilanteestamme?

Ihmettelen, miksi olette hankkineet lapsen tuohon tilanteeseen, ja tunnen kiitollisuutta siitä, etten itse ole.

Muutat pois lapsen kanssa ja sanot ettet yksin jaksa kantaa kaikkea vastuuta. Ehkä erossa ollessanne kumpikin huomaa, mitä tulevaisuudeltaan haluaa.

Nuoret ihmiset!

Miettikää nyt kenen kanssa alatte niitä lapsia tekemään. Sitä päätöstä kun ei saa jälkikäteen pyörrettyä. Geneettinen ja sosiaalinen valinta tehdään siinä kohtaa.

Ei mulla muuta.

Miksi lisäännyit tuommoisen kanssa?!? Eipä voi kuin ihmetellä. Niin sitä sitten makaa kuin petaa.