Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kodin tavarahelvetistä eroon
19.08.2016 |
Onko teillä kotona tavarahelvetti? Miten olette päätyneet siihen, ahdistaako?
Maailma on muuttumassa. Ihmiset alkavat jo ymmärtää, että onni ei tule tavaran paljoudesta.
Kun jättää heräteostokset väliin, säästyy valtavasti rahaa.
Olemme luopuneet kotonamme viime vuosina turhasta krääsästä noin 20 jätesäkillisen verran.
Ihana kun on siisti koti.
Jos joku haluaisi kotona ostaa jotakin, keskustelemme moneen kertaa, että onko se tavara välttämätön.
Ihmiset on mainosfirmojen ja teollisuuden, vähittäiskaupan puolesta aivopesty ostamaan.
Jotakin kuvastaa sekin, että ihmiset jonottavat tuntitolkulla yhden ämpärin perässä jossain Tokmannilla kun ilmaiseksi saa.
Emme ota koskaa mitään ilmaiseksikaan.
Moni tuttavaperhe on ryhtynyt samaan, eivät osta enää kuin äärimmäiseen tarpeeseen.
Ja jos ostetaan, ostetaan -50%-70% vaatteita. Alennuksesta saat samalla rahalla laadukkaamman vaatteen, joka kestää.
Eikä niitä vaatteitakaan tarvitse jatkuvasti olla erilaisia. Perheemme jäsenillä on niin hyvä itsetunto, ettei tarvitse vaatteilla koreilla ja yrittää pönkittää itsetuntoa.
Kommentit (213)
Myös minun äitini on hamstraaja. Koti vyöryy tavaraa niin paljon, ettei ole kuin muutama puolen metrin leveyinen kuja siellä täällä. Hän on ostanut aina kun on alennuksessa. Sinne ne eläkevarat on menneetkin, tarjoukseen.
Ja minullekin on ostanut tavaraa aina kun on alennuksessa. Tein siitä lopun jo pari vuotta sitten. Sanoin, että tästä päivästä lähtien joka ikinen tavara minkä tuot minulle menee roskiin.
Ei aluksi uskonut, jatko tavaran tuomista.
Sitten yritti etsiä, että missä on se ja se ostamani tavara, kun ei sinulla sitä täällä ole.
Vastasin, että roskissa ! pari kertaa kun selitin, että kaikki tavarat, mitä hän on ostanut on mennyt roskiin, niin loppui tavaran ostelu tarjouksesta minulle.
Itselleeln kyllä ostaa edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikean omistaja Ingmar Kamprad (vai mikä se oli) on ymmärtänyt sen, että onni ei ole kiinni mammonasta. Kulkee vanhoissa ryysyissä hän.
Anteeksi? Hän nimeomaan saa ihmiset ostamaan roiniaan, joita kaatopaikat ovat täynnä, ja piilottaa miljoonansa ulkomaille. Ikean perustaja/omistaja on veropakolainen. Hän siirsi IKEA:n omistuksen 1982 hollantilaiselle Ingka Holding -konsernille, jonka omistaa Stichting Ingka Foundation -säätiö.
Ruotsalainen Uppdrag Granskning -ohjelma ja toimittaja Magnus Svenungsson paljastivat mutkikkaat omistusjärjestelyt IKEA:n ympärillä tammikuussa 2011. Ohjelmassa väitettiin Kampradin perustaneen vuonna 1989 salaisen säätiön, emoyhtiö Inter-Ikean yhteydessä toimivan Interogon. Inter-Ikea ja Interogon toimivat Liechtensteinissa, jolla väitettiin saavutettavan noin 11 miljoonan euron verohyöty. Kampradin avustaja Johan Stenebo kiisti ohjelman väitteet.
Ruotsalainen metsiensuojelujärjestö Skydda Skogen ilmoitti huhtikuussa 2012 aloittaneensa kampanjan IKEA:n ja sen oman puunhankintayhtiön Swedwoodin painostamiseksi. Järjestön mukaan IKEA on tuhonnut järjestelmällisesti ikimetsää Venäjän Karjalassa ja järjestö on ryhtynyt keräämään allekirjoittajia vetoomukselleen, jossa vaaditaan IKEA:n ja Swedwoodin johtoja muuttamaan toimintatapojaan. Vuoden 2014 alkupuolella Swedwood Karelia menetti FSC-sertifikaattinsa Karjalassa. Pian tämän jälkeen IKEA:n Kostamuksen tehtaan ilmoitettiin siirtyvän Tihvinään.
Kamprad värväsi toisen maailmansodan aikana uusia jäseniä Ruotsin fasistiseen, Natsi-Saksaa kannattaneeseen liikkeeseen. Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpon edeltäjän Allmänna Säkerhetstjänstenin arkistojen mukaan Kamprad luokiteltiin 1943 natsiksi ja hänen toimiaan seurattiin, muun muassa hänen postiaan luettiin. Kamprad on elämäkerrassaan luonnehtinut toimiaan liikkeessä ”nuoruudensynniksi”, johon on vaikuttanut hänen perheensä saksalainen tausta. Ruotsalaisen natsimyönteisen järjestön Nysvenska rörelsenin johtaja Per Engdahl kuului kuitenkin vielä sodan päätyttyäkin hänen lähipiiriinsä. Kamprad toimi aktiivisesti Nysvenska rörelsenissä ja jonkin aikaa myös selvästi natsistisessa Svensk socialistisk samlingissa (SSS eli ”Lindholmarna”). Hän on vuonna 2010 todennut, että pitää niin kauan kuin elää kiinni siitä, että Engdahl on ”suuri ihminen”.
Forbesista voi katsoa kuinka suuri omaisuus herra IKEA:lla on. Jos se ei ole mammonaa, sitten ei mikään.
Kannattaisi tutustua faktoihin, mies on saita kuin mikä. Hän ei halua käyttää rahaa vaatteisiin. Se ei tässä kohtaa ole tyyliasia tai aate.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tarkoittako tuo Don't buy anything 2017 jotta olette syömättä vuoden!
nälkäkuolemia tiedossa
Väität siis, että ostaminen on ainoa tapa hankkia syötävää.
Kyllä on vaikea olla ostamatta ruokaa vuoden, vaikka itsellä olisi puutarha. Noh, jos jollakulla on omavarainen talous maatilalla ja suolaa ja sokeria ostettuna vuodeksi niin siitä vaan ;)
Onhan ne tulleet ne Soros asiakirjatkin ja kirjeet ilmi. Rikkaat ne käskee ihmisiä kuluttamaan !
Ja jotkut on vielä niin tyhmiä, että ostavat.
Kuinka moni tämän ketjun osallistujista aikoo osallistua Älä osta mitään vuoteen 2017?
Vierailija kirjoitti:
Myös minun äitini on hamstraaja. Koti vyöryy tavaraa niin paljon, ettei ole kuin muutama puolen metrin leveyinen kuja siellä täällä. Hän on ostanut aina kun on alennuksessa. Sinne ne eläkevarat on menneetkin, tarjoukseen.
Ja minullekin on ostanut tavaraa aina kun on alennuksessa. Tein siitä lopun jo pari vuotta sitten. Sanoin, että tästä päivästä lähtien joka ikinen tavara minkä tuot minulle menee roskiin.
Ei aluksi uskonut, jatko tavaran tuomista.
Sitten yritti etsiä, että missä on se ja se ostamani tavara, kun ei sinulla sitä täällä ole.
Vastasin, että roskissa ! pari kertaa kun selitin, että kaikki tavarat, mitä hän on ostanut on mennyt roskiin, niin loppui tavaran ostelu tarjouksesta minulle.
Itselleeln kyllä ostaa edelleen.
Ajatelkaa, että jotkut ihmiset eivät vie rahaa pankkiin vaan "tarjoukseen"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisen ystävä on lääkäri. Kuulemma hänen kotonaan on vain isoja kattoon asti ulottuvia pinoja, laatikoita, lehtipinoja, vaatepinoja. Elämä on pinoissa. Huonekalujenkin päällä on pinoja, miltei kattoon asi.
Hänelläkin on vain käytäviä, kapeita kujia.
Miten siinä voi siivota? Ja on lääkäri hän !
Kaikken tehokkain keino auttaa pulassa olevaa hamsterituttavaa on soittaa palotarkastajalle, joka tekee palotarkastuksen kotiin ja vaatii siivoamaan lehtipinot ja tavarapinot pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavarahelvetti johtuu miltei aina pakonomaisesta keräilystä. Voivathan nämä ihmiset olla hyvin pidättyväisiä kuluttajia eli eivät osta uutta. Sen sijaan haalivat tavaraa kirpputoreilta, kaatopaikoilta, tien varsilta.
Heidän silmissään hyvä nojatuoli tai lamppu on "hylätty", ja vain pienellä tuunauksella ja kunnostuksella siitä saisi vielä kelpo tavaran. Rikkinäisiäkin tavaroita kertyy valtavia määriä nurkkiin sillä ajatuksella, "kun tässä tulee vielä aikaa, niin laitan niitä kuntoon".
Vierailija kirjoitti:
Jotakin kuvastaa sekin, että ihmiset jonottavat tuntitolkulla yhden ämpärin perässä jossain Tokmannilla kun ilmaiseksi saa.
Miksi pilata asiallinen aloitus täydellisellä aivottomuudella?
Eiväthän ne ihmiset mitään ämpäriä sinänsä jonota, vaan niitä satojen eurojen lahjakortteja joita ämpäreihin on laitettu, tai arvokkaita tuotelahjoja. Oikeasti pidän ihan täysin älyvapaana (tai vaihtoehtoisesti aivan jumalattoman ylemmyydentuntoisena pellenä) jokaista joka väittää muiden ihmisten olevan niin aivottomia kanoja että he todella tuhlaisivat tunteja jonkun euron ämpärin takia.
ps. en ole ikinä jonotellut mitään ämpäriin viittaavaakaan, en edes omista ämpäriä, en hyödynnä avajaistarjouksia jne eli oma lehmä ei ole ojassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tärkeää, että omistamani esineet ovat sekä kauniita että tarpeellisia. Sellainen tavara tekeee onnelliseksi.
Minut tekee onnelliseksi puoliso ja lapset. Mutta varmasti tavarakin voi tehdä onnelliseksi.
Oikeastaan huonekaluihin tms. sopii hyvin sama ajattelu kuin puolisoihinkin. Paraneeko se vaihtamalla? Jos sohvalta puuttuu jalka tai puolisolta äly, paranee varmasti. Mutta jos vaihtaa vähän väliä värin tai muodin takia, tulee kyllä kuva vähän tunneköyhästä ihmisestä, tai sitten ei ole löytänyt sitä oikeaa muttei osaa olla yksinkään.
Sikäli eräs huonekaluliike on ihan oikealla asialla mainostaessaan kalusteitaan elämänkumppaneina.
Minulla on elämässäni lukuisia asioita, jotka tuottavat onnellisuutta, ei vain yhtä tai kahta. Toivottavasti sinullakin.
En suhtaudu esineisiin kuin ihmisiin, elämänkumppaneista puhumattakaan. Tavarani voivat olla kauniita ja hyödyllisiä, mutta ne ovat kuitenkin vain tavaroita. Jos löydän paremman version jostakin, mitä omistan, ja haluan sen ja minulla on siihen varaa, en ole vanhaan niin kiintynyt, ettenkö voisi ainakin harkita sen vaihtamista.
Sulla on elämässä lukuisia onnelliseksi tekeviä asioita, niiden joukossa huonekalut, joita ostelet mutta joihin et erityisemmin kiinny.
En mene syvemmälle sielunelämääsi, se ei ole ketjun aihe. Mutta yleisellä tasolla, pidetäänköhän nykyään mielihyvää usein onnellisuuden synonyymina.
Kyse ei ole vain mielihyvästä vaan myös paljon syvällisemmästä merkityksen kokemuksesta.
Tuo menee jo pelottavan puolelle. Consumo, ergo sum.
Asialla ei ole mitään tekemistä kuluttamisen kanssa. Monet kauneimmista esineistäni ovat olleet minulle maksuttomia.
Sinulle maksuttomia = eivät ole kuluttaneet luonnonvaroja?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on parin viime vuoden aikana mennyt homma entistä enemmän siihen suuntaan, että ostetaan vähemmän mutta laadukkaampaa ja kivempaa. Ennen meni helposti 150-200 euroa H&M:lle parin kuukauden välein, kun tilasin lapsille ihan perus sisävaatteita. Nyt ostan mieluummin yhdet hyvät (ja paljon kauniimmat!) housut ja yhden hyvän paidan per lapsi, ja saan niistä vieläpä yleensä melkein puolet takaisin, kun myyn ne eteenpäin. Lapsilla on oikeasti aika vähän vaatteita, esim. eskarilaiselle oli nyt pakko ostaa uusi huppari, kun tähän asti oltiin pärjätty vain yhdellä. Ne vähät ovat kuitenkin sitten kaikki kivoja, kaikki sellaisia mitä kehtaa pitää vähän paremmassakin arjessa (juhlavaatteet toki erikseen!) ja eettisiä ja ekologisiakin, jos ketjukauppojen valikoimaan vertaa.
Onpa sulla siisti lapsi, kun pärjää parilla hupparilla! Mun poikani porskuttaa pyörällään joka rapakossa ja roiskii vaatteensa kuraisiksi. Niitä on pakko pestä tosi usein. Pari hupparia ei mitenkään riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostomaanikolle itse ostaminen tuottaa mielihyvää. Jollekin taas tuottaa mielihyvää se ostetuilla (tai saaduilla) tavaroilla kauniisti sisustettu koti. Jollakin tavaraa on vähän, jollakin paljon ja jollakin siitä välistä. Tärkeintä on se, että tavaramäärä on kyseiselle henkilölle sopiva ja tavarat oikeanlaisia.
Kyllä. Mutta ehkä kaikkein tärkeintä on, että ihmisten tavaran määrä ja laatu on sopivassa suhteessa ympäristöön. Nythän se ei ole, maapallon ylikulutuspäivä tältä vuodelta meni jo.
Ja kuka sen sopivan määrää, jos ei ihminen itse? Onko sopiva määrä keskiverto ghanalaisen omaisuus vai malibulaisen? Tässä maailmassa on eri elintasoja ja se vaan on yksi luonnonlaki mihin on pakko sopeutua, ellei meille tule pohjoiskorealainen NWO, joka määrittää sitten montako sukkaa ja mukia yksilö saa omistaa.
Sopiva suhde ympäristöön eli maailman luonnonvaroihin ei kyllä valitettavasti ole "ihmisen itsensä" määriteltävissä.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa myös kokemukia, jos olette päässeet ostovimmastenne eroon. Miten pääsitte eroon?
Miltä tuntui, kun heititte tavarat pois.
Mulla kävi se perinteinen eli oliin vuosia niin köyhä, että rahaa ostaa mitään ei ollut. Ruokakin piti miettiä tarkasti. Kun joutui ostamaan halvimpia vaatteita ja kenkiä, alkoi ostamaan sellaisia, jotka varmasti ovat mukavia päällä ja kestävät. Kun sitten aloin saamaan taas tuloja, huomasin, että kaikenlainen tavaranhimo oli kokonaan kadonnut. Katselen mielelläni kauniita tavaroita, mutten enää halua omistaa niitä. Mietin tarkasti, jos tarvitsen jonkun jutun ja saatan silloin odottaa vähän kauemmin, että varmasti saan sellaisen minkä tahdon. Sama asenne on siirtynyt myös ruokaan, outoa kyllä: ostan mieluummin vähemmän mutta laadukasta (tätä mahdollisuutta siis ei tietenkään aiemmin ollut, kun jouduin säästämään jopa ruoassa eli raha ratkaisi).
En ole siis varsinaisesti joutunut hävittämään tavaraa. Esimerkiksi vaatteiden suhteen kävi siten, että ne lopulta kirjaimellisesti hajosivat korjaamattomiksi, samoin kengät ja reppu. Joitain tavaroita jouduin myymään, mutta ainoa mikä minua harmittaa on eräs muumimuki, joka oli ollut joululahjani itselleni kauan sitten. Muiden tavaroiden poistuminen asunnosta tuntui fyysisenä kevyenä tunteena, mikä on aika yllättävää. Aloin jopa miettiä, onko todellakin tavaroilla jonkinlainen "sielu" jolla niiden olemus kiinnittyy omistajaan ja omistaja sitten tavallaan raahaa niitä koko ajan henkisesti mukanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varo ettei kukaan kokoomuslainen huomaa tätä viestiä. Suomen mahtava markkinatalous ja hyvinvointivaltio kärsivät. Olet ihan oikeilla jäljillä.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on sellainen hamstraaja, että talo on täytetty ja autotallin on täytetty tavaralla. Eipä tarvitse kuin tuolla käydä, niin miettii kaksi kertaa, että tarvitseeko sitä kirpparilta löydettyä koriste-esinettä oikeasti. Itselläni tulee tavaroihin niin helposti tunnesiteitä, että parempi ettei niitä hanki ollenkaan. Silti on pieni asunto täynnä tavaraa, koska tykkää tehdä mahdollisimman paljon kaikkea itse ja se vaatii työkaluja ja muuta vastaavaa. Olen myös saanut äidiltäni paljon lakanoita ja muuta lahjaksi ja nämä vievät tilaa. Ei hyväkuntoista viitsi poiskaan heittää, mutta uusia en osta ja heitän pois sen mukaan kuin kuluvat. Onneksi olen saanut äitini viimein lopettamaan tavaroiden hankkimisen minulle.
Totta kai ihmisillä, jotka tuunaavat asioita on aika paljonkin tavaraa kotona, jos ei ole työhuonetta käytössä. Minä teen mattoja mm. vanhoista vaatteista ja kankaista, tuunaan vaatteita, neulon, virkkaan, teen koruja, kortteja, tuunaan pahvilaatikoita, lasipurkkeja, metallipurkkeja, maalaan, piirrän jne.
Odotan päivää, että kaikki materiaalit mitä minulla on, on käytetty. Eli ei koskaan. =)
Tuunaamisessa tarvitaan tilaa. Toisin on ihmisillä, jotka eivät tee käsillään mitään erikoista, he selviävät vähemmällä. Mutta pidän siitä mitä olen tehnyt yli 40 vuotta.
dkjfreoero kirjoitti:
Varo ettei kukaan kokoomuslainen huomaa tätä viestiä. Suomen mahtava markkinatalous ja hyvinvointivaltio kärsivät. Olet ihan oikeilla jäljillä.
Ei ihmisen tarvitse hamstrata tavaraa. Tavaran ostaminen ei tuota yhtä paljon hyvinvointia kuin palveluiden ostaminen. Suosin palveluiden käyttöä; konsertit, levyt (musiikki), teatterit, ravintolat, hieronta, kampaaja, laadukas ruoka. Tällä on parempi vaikutus kansantaloudelle kuin krääsän kerääminen.
Palveluiden ystävä kirjoitti:
dkjfreoero kirjoitti:
Varo ettei kukaan kokoomuslainen huomaa tätä viestiä. Suomen mahtava markkinatalous ja hyvinvointivaltio kärsivät. Olet ihan oikeilla jäljillä.
Ei ihmisen tarvitse hamstrata tavaraa. Tavaran ostaminen ei tuota yhtä paljon hyvinvointia kuin palveluiden ostaminen. Suosin palveluiden käyttöä; konsertit, levyt (musiikki), teatterit, ravintolat, hieronta, kampaaja, laadukas ruoka. Tällä on parempi vaikutus kansantaloudelle kuin krääsän kerääminen.
Ehkä nuo palvelut jäävät Don´t buy anything 2017 ulkopuolelle?
Tarkoitetaanko tuolla vuodella vain tavaroita eikä palvelua?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nuo palvelut jäävät Don´t buy anything 2017 ulkopuolelle?
Tarkoitetaanko tuolla vuodella vain tavaroita eikä palvelua?
Älä osta mitään TURHAA vuonna 2017
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on parin viime vuoden aikana mennyt homma entistä enemmän siihen suuntaan, että ostetaan vähemmän mutta laadukkaampaa ja kivempaa. Ennen meni helposti 150-200 euroa H&M:lle parin kuukauden välein, kun tilasin lapsille ihan perus sisävaatteita. Nyt ostan mieluummin yhdet hyvät (ja paljon kauniimmat!) housut ja yhden hyvän paidan per lapsi, ja saan niistä vieläpä yleensä melkein puolet takaisin, kun myyn ne eteenpäin. Lapsilla on oikeasti aika vähän vaatteita, esim. eskarilaiselle oli nyt pakko ostaa uusi huppari, kun tähän asti oltiin pärjätty vain yhdellä. Ne vähät ovat kuitenkin sitten kaikki kivoja, kaikki sellaisia mitä kehtaa pitää vähän paremmassakin arjessa (juhlavaatteet toki erikseen!) ja eettisiä ja ekologisiakin, jos ketjukauppojen valikoimaan vertaa.
Onpa sulla siisti lapsi, kun pärjää parilla hupparilla! Mun poikani porskuttaa pyörällään joka rapakossa ja roiskii vaatteensa kuraisiksi. Niitä on pakko pestä tosi usein. Pari hupparia ei mitenkään riitä.
Onko pakko olla huppari justiinsa? Huppu on lapsella vaarallinen, voi puissa roikkuessa vaikka tarttua oksaan tms.
Alue: Aihe vapaa
Väität siis, että ostaminen on ainoa tapa hankkia syötävää.