EX-HAAHUJEN heinäkuu ja elokuu

ulriina tässä taas moi! :)



No enpä tiiä, onko kaksosraskauden seuranta kauheasti muuttunut pian kymmenessä vuodessa, kun teidän juttuja luin. Onnittelut myös ENNIKSELLE tuplista!! :)



Meidän tuplathan löytyi np-ultrassa ja oli seurausta clomeista. Emppuhan on myös clomilapsi, mutta silloin ei käynyt tuplaonnea;) Mä kävin odotusaikana noin neljän viikon välein ultrassa, ja loppua kohti tietty tiheni kahteen viikkoon ja lopulta viikkoon eli tuli äitipoli hyvin tutuksi etukäteen:) Mun tuplathan syntyi suunnitellusti sektiolla rv37+6, kun A oli perätilassa. Ties kuinka kauan muksut oliskaan viihtyneet masussa, kun ei niillä ollut mikään kiire tulla ennen aikojaan -onneksi;) Hyvän kokoisiakin olivat, poika 2980g, 49,5cm ja tyttö 3240g ja 50,5cm.



Sektiosta jäi vähän paha maku, kun en puutunutkaan, mut loppu hyvin, kaikki hyvin! Alatiesynnytys sektioon verrattuna oli ihana, vaikka 18 tuntia kesti ja oli tosi kivulias, enkä puutunut silloinkaan epiduraalista.



Odotusaikakin meni hirmu hyvin, mitä nyt olin VALTAVA, mutta ei muita ollut vaivoja, kuin sikakipeät polvet, mitkä ei meinanneet enää kestää hurjaa painotaakkaa. Melkein hain tervarista lainaksi kävelysauvat. Emppua odottaessa olin kyllä paaaljon raihnaisempi, mut kyllähän 8 vuotta ikää enemmän jo vaikuttaa..:) Kaksoset sainkin ihan optimi-iässä, 24-vuotiaana:)



Jos vielä saisin kaksoset, imettäisin kyllä kauemmin. Silloin ihan noviisina en oikein luottanut itseeni ja maidon riittävyyteen, ja imetin vain 5kk. Lapset saivat lisäksi myös korviketta. Emppua imetinkin 1v7kk. No terveitä lapsia noista kasvoi osin Tuttelillakin:)



Sain silloin tosi hyviä vinkkejä tuplien hoitoon silloisten naapureidemme pari vuotta vanhempien tuplien äidiltä. Esim. heti laitoksella jo opetettiin lapset samaan rytmiin ja yhtä aikaa tissille ym. Tuolla tavalla itsellekin jäi huiliaikaa. Tosin joitakin päiviä oli, ettei tuo rytmittäminen sujunut, ja silloin tiesi kyllä valvoneensa...huh. Hienosti meni ja olivat terveitä koko ekan vuoden ja nukkuivat mahdottoman hyvin jo 4-kuisista. Silloin en ollutkaan koskaan väsynyt, toisin, kuin tämän kuopuksen kanssa,joka edelleen huutelee äitiä öisin...



Tsemppiä, Sani, edelleen epätietoisuuteen, ja kerron kyllä terkut yahoon exille!:)



No mutta nyt nukkumaan. Miehenkin työt alkaa huomenna ja lasten viimeinen lomaviikko.



Hyvää viikonalkua kaikille teille ja "nähdään" taas!

Sateista päivää vietämme sisätiloissa, tytteli nukkuu ainoita päikkäreitään ja äipällä on hetki omaa aikaa :)



Ihan ensiksi: Mitäs sanotte jos siirretään nämä keskustelut syyskuusta lähtien tuonne taapero-puolelle? Kun kaikilla alkaa suunnilleen olemaan jo vauvat hyvässä taaperoiässä. Toki on vielä vauvojenkin äitejä, esim. Jonttu, mutta sinne saa kyllä kuulumisia ilman muuta kaikki kirjoitella! Olette jotenkin niin aina ajatuksissa rakkaat haahut.



Sani: Miten siellä menee? Mitäs jälkitarkastuksessa ilmeni? Kumma juttu tuo kaikenkaikkiaan, täytyy ihmetellä.

Minustakin näyttää aina siltä että tytöt olisivat rauhallisempia ja luonteeltaan erilaisia kuin pojat. Ihan jo tuollaisessa 1-vuotiaassa huomaa eron. Pojat ovat kovia menijöitä ja kovin motorisia jo pienestä asti. Meidän tyttö on tosi tasapainoisen oloinen, mutta kuitenkin iloinen ja seurallinen. Kiipeilee kuin marakatti joka paikkaan; leikkipuistossa kiipeilytelineisiin ja kotona saunanlauteet on ihan ykkösmesta! :)



Ulriina: Tosi kiva kun kirjoittelit omia kokemuksiasi 10 vuoden takaa kaksosraskaudesta ja synnytyksestä! Oli mielenkiintoista lukea. Todella hyvän kokoiset vauvelit olivat ja hyvät viikot olivat täynnä kun syntyivät. Toivon tuota ihan samaa, vaikka kaksi kolme kiloista vauvaa tuntuu hurjalta ajatukselta! Meillä esikoinen oli syntyessään 3245 g ja silloin jo heti tokaisin että onpa iso vaikka ei mikään iso vauva kuitenkaan oikeasti ollut. Minä toivon kovasti tuota alatiesynnytystä, tai nyt olen kallistunut sen puolelle. Ja varsinkin tämän pietarsaarelaisäidin kohtalon jälkeen, vaikka synnytyshän on aina riski, tapahtuu se miten tahansa. Mutta sektio on alkanut ihan rehellisesti pelottaa. Ja sullakin on huonoja kokemuksia siitä.

Hyvä kun otit puheeksi tuon imetyksen! Minähän imetin esikoista vuoteen asti ja maitoa tulisi vieläkin. Eli maidoneritys on runsasta. Toivon todella että voin imettää tupliakin vuoteen asti ja 6 kk täysimetyksellä. Ovat kuulemma kaksosten kohdalla hanakoita antamaan lisämaitoa. Eräs kaksosten äiti neuvoi, että kannattaa vaan pitää sairaalassa päänsä ja luottaa itseensä eikä antaa kätilöiden ylipuhua lisämaidolle. Tietenkin jos itse on heräämössä tai muuten huonossa kunnossa, niin toki silloin lisämaito on tarpeen. Mun suurin haaveeni on, että saisin vauvat heti rinnalle ja imemään. Esikoista sain nähdä synnytyksen jälkeen 10 minuuttia kun jouduin istukan käsinirrotukseen leikkaussaliin. Olin heräämössä koko aamupäivän ja sillä aikaa vauva oli saanut osastolla lisämaitoa. Nyt haaveena olisi saada nauttia vauvoista heti pitemmän aikaa.

Juuri noin minäkin haaveilen vauvojen rytmittämisestä kuin teillä tapahtui. Toivottavasti pääsevät jo sairaalassa samaan rytmiin. Muiden kaksosten äitien vinkit on kyllä kullanarvoisia, niistä saa hyviä ideoita ja ajatuksia. Toivon että kaksosista tulee yhtä hyviä nukkujia kuin esikoinen, joka alkoi nukkua 6 kk eteenpäin jo täysiä yöunia. Mutta ainahan näissä kaksosissa on riskinsä ja ennenaikaisuus tuo omat haasteensa kuvioon. Ei välttämättä voi verrata terveisiin vauvoihin. Mutta tietenkin toivon että kaikki menee hyvin ja syntyvät täysiaikaisina.

Haleja myös sinne ja hyviä vointeja!



Omaa naperoista: Neuvola oli maanantaina ja pissa, verenpaine ja paino ok. Hemppa oli alarajoilla, 113. 110 on kuulemma rautakuurin raja. Kyseli olenko ollut kauhean väsynyt. Kyllähän mä väsynyt olen, mutta kukapa 1-vuotiaan lapsen kotiäiti ei olisi ;) Mutta täytyy nyt oikeasti tarkkailla omaa oloa ja hakea kuuri jos alkaa hirveästi vaivaamaan. Painoa on tullut yhteensä 3,5 kiloa, mikä olisi kuulemma loistosuoritus yksösraskaudessakin. Olen mä vähän katsellut mitä suuhuni laitan ja tietenkin tytön kanssa tulee liikuttua päivittäin tosi paljon. Mitään raskausvaivoja ei ole ollut ja vointi on ok. Vauvat liikkuvat kovasti jo päivittäin ja nyt alan jo erottamaan kumpi liikkuu. Vauvojen sykkeet olivat muuten 141 ja 145, joten tosi hyvät. Kaikki tuntuisi vielä siis olevan hyvin! :)



Kirjoitelkaahan kuulumisia

D.O. ja tytteli 1 vee sekä prinsessat rv 21+1

Puuh, plääh hikistä ilmaa......



Meilläpäin ei mitään maata mullistavaa oo tapahtunu.

Mitä nyt menkat alkoi 3pv etuajassa, asia mikä on erittäin outoa. Mullahan on saanu melkein kellottaa aina alkamisen, niin tarkat ne on ollu.

Ja samassa syssyssä oli ihmeellinen "vaeltava" selkäkipu, joka alkoi vajaa viikko aikasemmin.(ja selkää kun en oo loukannu millään lailla!)

Tuli mieleen tuossa pari päivää sitten, et ei kai jumankauta oo ollu taas km.selkäkivut=supistuksia....

Muutenkin nää menkat on aivan utopistiset, välillä tuhrua ja sit taas tulvahtaa hetkeks. Normaalisti on niukkaa, niukkaa.



Miettisin jo sitäkin et oisko pitäny mennä ja ostaa testi ihan vaan yleisen mielenkiinnon vuoks, mut en sit tiedä.

Mitäs mä siitä tiedosta hyötyisin? En mitään, saisin vaan aihetta panikoida taas valmiiks tulevaa.



Ulriinalle, moikat, hämärä muistikuva jossain mielensopukassa on, mut kovin hatara...



D.O: He hee!!! Tytön tyllyköitä tulossa!!!!!!! Ihanaa, jotenkin mun päässä kaksosten kuuluu olla tyttöjä. Hölmö mielikuva tiedetään, mut minkäs sille voi!

Hienoo, et oot hyvässä kunnossa ja paikat ei sentäs vielä kremppaa.



Höh, miehellä on nyt joku hiivatin "olen kyrsiintynyt" päivä menossa, ja ei sit viiti evääkään heilauttaa, et likan kanssa touhuais jotain.

No onneks tuo neiti osaa ihan itsekseenkin leikkiä, mut oishan se äiteen mielestä mukavaa et joskus mieskin makais rähmällään lattialla. (koska mähän makaan siella lattialla harvase päivä.....)



Joten ehkäpä menen sitten viihdyttään likkaa hetkeks niin unikin maistuu sit tunnin päästä hiukan paremmin.



Terkkuja kaikille!!!



Psst, Mulle käy kaikki, niin harvoin tulee pyörittyä täällä nykyisin, et kunhan jostain teidän vaan paikallistan niin sekin on jo plussaa!

(ehkä se sit taas muuttuu kun maha joskus alkaa kasvaa)

Höh, mä olin ihan varma et täällä ois vaikka stooria oottelemassa, mut ei.



vai hmm oottekohan te nyt siellä toisessa osiossa, täytyykin mennä kurkkiin sinne...

Nopeasti vaan jälkitarkastuksesta, kun D.O. oli kysynyt.. :)



Maanantaina siis sielä kävin ja keskenmeno oli patologin mukaan ollut tavallinen keskenmeno. Istukkaa tms ei ollut ollut, mikä vähän ihmetyttää, kun en kuitenkaan ollut vuotanut aikaisemmin (paitsi kaavintapäivänä/edellis yönä) juurikaa. Siis kun gyne ei nähnyt mitään sikiöön viittaavaa silloin pari päivää aikaisemminkaan.. No kai se on jotenkin sieltä poistunut..?? Kohdunulkopuolistakin mietti, mutta ei ultrassa onneks näkynyt viitteitä siitäkään. Keskenmenon suhteen kaikki oli siis ok. Paitsi hcg ei vielä ollut poistunut (laskenut kyllä) ja nyt reilun viikon päästä oon vielä menossa verikokeeseen, että varmistutaan, että se on varmasti laskenut. Myooma oli kohdunulkopuolella tavallaan kohdun jatkeena. Sen tilanne tarkistetaan puolen vuoden päästä, jos en ole raskautunut. Eli antoi luvan yrittää raskautta yhtien kuukautisten jälkeen.. Tosin ei osannut sanoa vaikeuttaako myooma raskautumista. Sekin katotaan sitten puolen vuoden päästä (siis jos en ole raskautunut). Eli ihan hyviä uutisia sieltä tuli, vaikka vähän toki huolettaa tuo myooma, että voiko aiheuttaa keskenmenoa jne. Lääkäri ei osannut siihenkään sanoa mitään, kun kysyin. Oli nuori naislääkäri, joka ei luult kauaa ollut hommia tehnyt (kävi nimittäin välillä kysymässä toiselta lääkäriltä ohjeita).. Ihan mukava lääkäri kyllä.



Nyt lähen hakemaan isompia lapsia siskon luota..



D.O.lla kuulostaa aivan ihanalta raskaudelta edelleen! :) Ja jo puoli välikin ylitetty!! Tsemppiä loppupuoliskollekin! bd Niin ja mulle sopii, että mennään taapero puolella. Mä en ainakaan enää tunne kuuluvani tänne vauvapuolelle, kun ei kerta vauvaa enää ole.. Mutta ei mua toki haittaa vaikka tääläkin ollaan, jos joku mieluummin niin haluaa.



Vielä pitää tuosta taaperosta sen verran mainita, että on kans ihan mahoton kiipeilemään ja oon välissä ihan helisemässä sen kanssa. Pöydälle ei voi jättää mitään, kun on heti sen kimpussa jne. Kolhujakin tulee ihan kiitettävästi, onneks ollaan sentään pelkillä mustelmilla päästy. Paljon jo sanoo sanoja. Matkii kaikki, mitä joku toinen sanoo.. Aivan ihana tylleröinen, vaikka välillä onkin ihan ihmeissään sen kanssa! :)



Terkut kaikille!

Sani

Availen uuden yhteisen pinon heinäkuun ja elokuun turinoille. Toivottavasti saadaan juttua! Minä palaan kirjailemaan kuulumisia myöhemmin.



Voikaa hyvin!

D.O. ja tytteli 11 kk sekä nippula&nappula rv 15+1

Meikäläinen plussasi tänään! Joskus maaliskuussa siis meidän perhe kasvaa, jos kaikki menee niin kuin pitää! :)



Terveisiä ja hyvää kesän jatkoa kaikille!

-Sani ja tyttötrio + pikkuinen salaisuus masussa

Ihana uutinen! Me mennäänkin aika samoissa näiden muksujen kanssa, siis samassa tahdissa :)



Toivotaan että kaikki sujuu loppuun asti hyvin ja hyviä vointeja äipälle!



Kirjoittelen illemmalla kuulumisia kun saadaan nämä päiväkiireet alta pois. Meillä on tänään tytön 1-vuotiskuvaus :)



D.O. ja tytteli 11,5 kk ja nippula&nappula rv 16+1

Tosiaan meillä oli eilen tytön 1 vee kuvaus ja tuli kyllä ihania ulkokuvia! Tuo meidän tyttö on niin kova poseeraamaan ja niin kauan kuin muistan, on osannut pysähtyä paikalleen ja katsoa kameraan. Oikeaa malliainesta! Syntymäpäiväjuhlat meillä pidetään 2 viikon päästä ja äippää jo jännittää. Ihanaa kun oma lapsi on keskipisteenä ja saa lahjoja!



Olipas kyllä mieletön tuo Sanin uutinen! Mahtavaa! Vieläkö Sani imetät?



Kaisuli: Kiva kuulla teistäkin! Nyt on ollut vuodotonta aikaa jo kolmisen viikkoa, joten peukut pystyyn ettei enää tule. Se on niin kurjaa. Tosin edelliseen raskauteen verrattuna nyt on koko ajan varma tunne siitä että kaikki on hyvin vaikka vuotelee. Nyt olen pikkuhiljaa silloin tällöin tuntevinani pieniä liikkeitä, muljahduksia. Perhosen siipien kutittelua en ole tuntenut, vaikka esikoisesta alkuliikkeet tuntuivat juuri siltä. Mutta jotain ehkä vähän välillä tuntuu ja se on hyvä juttu. En ole vielä hakenut hoitopaikkaa tytölle, sillä olen vähän kahden vaiheilla tuon asian kanssa. Ja kun miehellä on tarkoitus pitää isyysloman lisäksi ainakin kaksi viikkoa lomaa sitten kun muksut syntyy eikä ajakohdasta vielä ole tietoa, niin olen antanut asian olla. Tietenkään ei tyttöä hoitoon viedä kun isä on kotona. Tämä on nyt vähän hankalaa, tai siis on hankalaa arvioida etukäteen miten lomat sijoittuu. Vaihteluväli kun voi olla loka-tammikuu :) Ehkä se tästä lutviutuu ja onneksi tosiaan isovanhemmat ovat saatavilla koko ajan.

Me ollaan nyt katseltu omakotitaloja ja tehty yksi tarjouskin, mikä ei kyllä mennyt läpi. Mutta polte omaan kotiin on kova ja varsinkin sen jälkeen kun ollaan oltu talollisia ystävillä kylässä. Tyttökin nauttii niin paljon ulkona liikkumisesta ja tutkimisesta. Kyllähän se fakta on, että täältä meidän kolmiosta alkaa tutkittava loppua. Mutta ei mitään kiirettä ja tämä meidän asunto on niin ihanalla paikalla järven rannassa, että harmittaa kyllä muuttaa. Meillä kun on joka ikkunasta järvinäköala ja aamukahvilla voi katsella kun purjeveneet lipuu ohitse. Mutta käytännöllisyys ja juurikin arjen helpottaminen ovat ykkössijalla.

Kurjia teidän hampivaivat! Se on kyllä ilkeää aikaa pikkuisille. Toivotaan että saat suosiolla yöimetykset loppumaan. Silloin viimeistään luulisi helpottavan kun imetys loppuu kokonaan. Pitää vaan alussa keksiä muita rauhoittelukeinoja kun kuitenkin tottumuksesta öisin herää. Jaksuja vielä viimeisiin yöheräilyihin!

Toi migreeni on kyllä niin viheliäinen tauti ja vetää ihan toimintakyvyttömäksi. Mulla ainakin jo toisen ihmisen puhe tekee niin pahaa, saati sitten kodin hoito ja lasten huolto. Ei tuu mitään. Mullakaan kun ei mitkään panadolit auta eikä imetysaikana ole voinut migreenilääkitystä syödä, niin kivaa on ollut. Onneksi mulla on nuo kohtaukset helpottaneet huomattavasti kun jäin töistä pois. Mulla on oikea stressimigreeni. Ja huonosti nukuttu yö on tehokas laukaisija, kuten sullakin. Koita jaksaa ja voi kun saisit muksut johonkin siksi aikaa hoitoon kun kova kohtaus on päällä.



Omaa napaa: Tyttö opettelee kovasti kävelyä ja pisin matka taitaa tällä hetkellä olla 20 askelta. Yleensä 3-5. Mutta nopeasti se varmuus sieltä löytyy. Meillä tuli kävely heti kuvioihin kun ostettiin kevyet nukenrattaat ja niitä työnnellessä joutuu tasapainoa hakemaan ihan eri tavalla kuin taaperokärryssä. Varmasti parin viikon päästä jo kävelee vieraita ovelle vastaanottamaan :) Maitoa juo oikein hyvin ja vielä tämän viikon annan iltatissiä. Pikkuhiljaa taitaa itsekin sitä lopetella, kun ei enää malta keskittyä rinnalle ja jo muutaman minuutin päästä kampeaa pois. Mutta hyvä näin. Vähän jännittää miten saadaan tyttö sitten rauhoittumaan omaan sänkyyn, kun nyt ollaan viety aina puolinukuksissa rinnalta omaan sänkyyn. On tosin aina havahtunut, joten tajuaa kyllä missä on. Ehkä alussa saattaa vähän pieniä itkuja tulla kun ilman tissiä joutuu sänkyyn. Meillä on kyllä ollut aina selkeät iltarutiinit puuroineen, yökkärin vaihtoineen, hampaiden pesuineen ja iltasatuineen. Eiköhän se tottumus sieltä nopeasti tule.

Minun vointini on erinomainen ja vatsa kasvaa. Alkuviikosta oli huono olo ja kerran oksuttelinkin, mutta muuten ok. 2 vk:n päästä on rakenneultra, jännää!



Voikaahan hyvin,

D.O. ja tyttö 11,5 kk ja nippula&nappula rv 16+2

Johan taas kerkeää kirjottelemaan, kun mies häippäsi taas tyylikkäästi omille teilleen. Aika vähän kiristi taas pinnaa kun sano lähtevänsä. Oltiin nimittäin just poikien kaa viikko reissussa ja olis ollu kiva miestäkin nähdä, mutta ei.



Sanille miljoonasti onnitteluja plussasta!!! Odotus palkittiin vihdoin! Ja sitten vaan enkeileitä matkaan ja onnellista masun kasvatusta : )



D.O. Ihanaa että nyt on ollut vuodotonta aikaa. Toivottavasti loppuivat siihen kokonaan. Imetys on teilläkin sitten lopuillaan, minä vielä meitin tätä toteutusta, vaikka joinain päivinä olen ihan valmis pistämään "hanat kiinni" kertaheitolla. Viime kirjoituksen jälkeenkin olen jo yhden kovan migreeni kohtauksen potenut ja nyt ois tarkotus ensi viikolla käydä hakemassa kunnon lääkitys, eli se lienee tekee lopun imetykseen. Näin kun ei voi tämä jatkua että olen joka toinen viikko useamman päivän pedissä. Voi kuinka jännää on tuo aika kun alkaa tuntea ekoja liikkeitä. Odotan niin kovin että pääsis itsekin vielä odottamaan nyyttiä. Siihen saakka fiilistelen teidän tuntemuksilla jotka jo odotatte : ) Meillä ainakin esikoisen kanssa meni aika kivuttomasti tuo iltatissittelynkin lopetus, kun pidettiin juuri noista rutiineista kiinni jo aiemminkin. Toivottavasti ei tule kovaa porua, niin on itsellekkin sitten helpompaa se lopetus. Jotenkin kun se on vaan niin haikeeta, vaikka joskus se tulee eteen kuitenkin. Kävelyopettelutkin on teillä jo hyvässä vauhdissa! Upeeta. Ja ihanaa että saitte hyvät 1-vee kuvat. Synttärijuhlista tulee varmasti ikimuistoiset ja tunnerikkaat.



Omaa, eli meillä tuli sitten vihdoin nuo ylähampaat ja heti perään näyttäis tulevan ainakin kolmas kaveriksi tuohon ylös. Nyt yöt on ollut hieman rauhallisempia, joten aika paljon vaikutti varmasti nuo hampaat. Siis en menetä toivoani vaan ehkä joskus lähikuukausina meilläkin opittaisiin nukkumaan kokonaisia öitä : )Imetyksen lopettamisen kanssa olen tosiaan ihan ristiriidassa. Toisaalta tekisi mieli lopettaa nyt heti justiinsa, kun oma olo on niin heikko. Mullahan tuon maidottoman dietin seurauksena paino tippui aika railakkaasti ja nyt olen jo kolme kiloa kevyempi kuin ikinä aikuisiällä olen ollut. Ylikiloja kun ei ennestäänkään ole ollut. Eli siinä yksi hyvä syy lopettaa ja toisena tuo ärhäkäksi äitynyt migreeni. Vaan kuitenkin tunnetasolla niin koukussa tuohon imetyksen tuomaan läheisyyteen, että lopettaminen on siksi jotenkin älyttömän iso päätös. Pikkumies ottaa muutamia askelia ilman tukea mutta kiireisenä kaverina kontaten pääsee nopeammin kohteeseen ; ) esikoinen käveli jo tässä iässä aivan täysiä joten erilaisia ovat tässäkin suhteessa : ) Vauvakuume on taas ruvennut riivaamaan oikein toden teolla. Kuukautisia ei vielä ole näillä kulmilla nähty joten tosi kuumeilu on aika vaikeaa. Oottekos muuten tietoisia että voiko papa kokeessa käydä jo nyt vaikkei ole vielä menkkoja vai pitääkö ootella että ekat on ollu enne papaa. Aattelin nimittäin käydä ihan rutiini käynnin gynellä, mutta en oikein tiedä oisko järkevää käydä jo nyt vai vasta sitten kun alkaa menkat. Huomenna on enkelipojan 2-vee syntymäpäivä. Käydään haudalla perheen kanssa. Paljon oon taas tässä kesän kuluessa miettinyt tuota pientä rakasta joka ei luoksemme saanut jäädä ja kaikkia niitä muistoja jotka hänen odotuksestaan ja syntymästään elää sisälläni. Vaikeaa tekee vieläkin vaikka elämän virta kuljettaa eteenpäin. Sydämessäni keskimmäinen poikani kulkee aina mukanani.



En ole ikiunessa, en ole poissa,

Olen tuhat tuulta puistikoissa,

Olen valon välke aallokossa.

Olen timantti hankien loistossa.

En jättänyt teitä, en ole vaiti,

Olen lintujen laulu taivaalla,

Olen kuiskaus viljapellolla,

Olen henkäys rakkaani poskella.

On elämä meri ja suuret sen aavat,

toisistaan tukea ystävät saavat...

En ole ikiunessa, en ole poissa,

Kuljen mukanasi karikoissa.

Rakkaan poikani muistolle.



Kaisuli