Lue keskustelun säännöt.
Hei!Lapsi kieltäytyy hampaan paikkauksesta,mitä tehdä?
18.08.2016 |
Yksityiselle?Onko tullut tälläistä vastaan kenellekään?Huitoi hammaslääkärillä niin että lopetettiin kesken.7-vee kyseessä.
Kommentit (34)
Ns. reiät ilmeisesti maitohampaissa? Maitohampaiden kiille on ohuempaa ja pehmeämpää ja näin kuluu helpommin esim. narskutellessa. Tämä aiheuttaa vihontaa, joka kyllä usein loppuu ajan kanssa. Mikäli kyse ei ole oikeista rei'istä ja kotihoito on kunnossa, kannattaa miettiä, kannattaako maitohampaita alkaa paikkaamaan ollenkaan, jos lapsen kypsyys ei riitä. Kulumien seuranta ja useampi fluorauskäsittelykäynti suuhygienistillä voi riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä hammaslääkäri ei porannut vaan kaivoi "lusikalla" reiän tyhjäksi. Siihen lapsi suostui ja löi kättä päälle hammaslääkärin kanssa, että seuraavalla kerralla antaa lääkärin laittaa taas yhden uuden koneen suuhun. Sopimus piti niin lääkärin kuin poikammekin puolelta. Lääkäri aina näytti, minkä koneen tällä kertaa suuhun laittaa ja selitti mitä sillä tehdään ja poika antoi laittaa. Luottamus syntyi ja poika ei enää pelkää yhtään. Meillä oli synnynnäisiä kiillevaurioita pojalla. Hampaissa kuoppia jo kerhoikäisenä. Pysyvissä ei vaurioita.
Siis oikeasti??Kaivoiko se oikeasti vai porasiko ja hämäsi?Poika ei antanut laittaa suuhunsa edes sitä imuria kun oli niin kauhuissaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksityisellä mä olen nyt käynyt omien lasten kanssa. Toisella synnynnäinen kiillevaurio, josta kunnallisen puolen yksikään lääkäri ei ole maininnut sanaakaan. Omatkin hampaat pilattiin siellä, lapset haluan parempaan hoitoon nyt kun vielä voidaan niiden hampaat pelastaa. Jos massia on, niin nehän yksityisellä nukuttaa myös.
Mikä vittu on synnynnäinen kiillevaurio?
En ole tuo kirjoittaja, mutta mulla on noita myös .Se on sellainen kiilteen kehityshäiriö, jossa osassa hammasta tai joillain jopa koko hampaissa ei ole lainkaan kiillettä. Itselläni tätä on laikkuina, minkä takia kivan näköisesti etuhampaatkin on ruskehtavalaikulliset: kiilteiset kohdat on valkoisia, kiilteettömät ruskehtavia.
Mulla ei kuitenkaan tästä ole ikinä seurannut esimm. reikiintymistä, ei ole nelikymppisenä vielä yhtään reikää. Ilmeisesti ei ole sitä kariesbakteeria suussa, koska tosiaan ilman kovaa kiillettä hampaiden pitäisi niistä kohdista reikiintyä tosi helposti. Mulla tuosta tullut ongelma on vain esteettinen - ihmiset luulee että ne ruskeat kohdat on reikiä ja ajattelevat että hyh, naisihminen jolla on hoitamattomia reikiä etuhampaissakin. Hammaslääkärin mukaan noille ei kuitenkaan tarvitse tehdä mitään. Toki jotkut kuoret voi laittaa jos halaua, mutta en halua porauttaa terveitä hampaita tyngiksi sellaisen takia, ei ole ulkonäkö nin tärkeä.
Ei kuorien takia oma hampaita porata tyngiksi. Pinnalta hiotaan/karhennetaan kiillettä ja liimataan posliinikuori päälle. Kun hammas kruunutetaan, niin silloin omaa hammasta hiotaan pienemmäksi ja liimataan se kruunu päälle. Omalla lapsella ongelmahampaat on kaksi takahammasta, toinen ylhäällä ja toinen alhaalla, eli todenäköisesti parikymppisenä kruunut ja sen jälkeen implantit. Etuhampaat ei ole niin kovalla kulutuksella kun nii takahampaat.
Nukuttakaa se.
Minulle sanottiin 7-vuotiaana, että ei tarvitse pelätä, lääkäri lopettaa heti, jos sattuu. Testattiin poraa peukalonkynteen jne. Sitten hammasta porattaessa huusin hädissäni, huidoin ja yökkäilin kyyneleet poskia valuen ja sain kuunnella "vielä pikkupikku hetki menee"-tyylistä lässytystä ja naureskelua tunnin.
Jäi melkoiset traumat. Pari vuotta sitten todettiin reikä, kun vihdoin uskaltauduin tutkimuksiin, mutta en saanut mentyä korjaukseen. Nyt alkaa itkettää aina, kun yritän varata aikaa, enkä häpeän vuoksi kykene.
Toivon, että lääkäri olisi lopettanut poraamisen kesken minunkin kohdalla. :(
Tottakai pidin kädestä,oli kaikki stressipallot ja sopimukset..ei auttanut mikään!:)
Reiät siellä todettiin joten kai ne paikata pitää.
Tuotakin ihmettelen minäkin kun eivät edes sitä fluorilakkaa laittaneet lapsille,minulle kylläkin kun kävin itse...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli asperger-lapsen hampaiden paikkaaminen lapsena tosi hankalaa.
Ja pienistä kiillevaurioista ehti tulla ajan kanssa kunnon reikiä. Ne paikattiin nukutuksessa, julkisella puolella.
Mutta kannattaa ehkä jutella myös sen hammaslääkärin kanssa, ja varata pidempi aika. Meillä auttoi, kun vaihdettiin hammaslääkäriä, ja uusi lääkäri oli fiksu ja NÄYTTI lapselle silmien tasolla kunnolla, minkä härpäkkeen kulloinkin työntää suuhun, ja millaista ääntä se pitää. Siitä oli tosi paljon apua. Noin yleensä niitä poria ja imureita kun ei näe, kun ne työnnetään alaviistosta suuhun, ja outo ääni ja puhallus voi säikyttää.
Ehdota edes tuollaista ensin.
Ja jos se ekään ei onnistu, niin kysy muita mahdollisuuksia. Ole aktiivinen, ei niitä sinulle vältttämättä tuputeta.
Ja muista, ettei tuo ole kurikysymys, kuten aina joku puupää yrittää väittää. Ei lapsi pullikoi ilkeyttään, vaan pelokkuuttaan. On niitä hammaslääkäripelkoisia aikuisiakin, miksi siis ei lapsen pelkoja oteta vakavasti?!
Vierailija kirjoitti:
Rauhoittava lääke jos mikään muu ei auta. Itselleni ei lapsena auttanut, ei esim. mitkään kauhukuvat mädistä hampaista, koska kammo oli niin paha että olisin kirjaimellisesti mieluummin kuollut kuin joutunut sinne hammaslääkäriin. Mulle tulikin sitten teininä paniikkihäiriö oli poikkeuksellista "hermoheikkoutta" on...
Ei ne rauhoittavat aina auta. Meidän muksulla vaikutus oli sama kuin pastillilla. Jouduttiin sitten nukutuksessa operoimaan hampaat kun pari yrityskertaa ei tuottanut tulosta.
Ja jos joku nyt haluaa tietää niin narskuttelu on tuhonnut kiillettä niin että reikiä syntyy helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nukuttakaa se.
Minulle sanottiin 7-vuotiaana, että ei tarvitse pelätä, lääkäri lopettaa heti, jos sattuu. Testattiin poraa peukalonkynteen jne. Sitten hammasta porattaessa huusin hädissäni, huidoin ja yökkäilin kyyneleet poskia valuen ja sain kuunnella "vielä pikkupikku hetki menee"-tyylistä lässytystä ja naureskelua tunnin.
Jäi melkoiset traumat. Pari vuotta sitten todettiin reikä, kun vihdoin uskaltauduin tutkimuksiin, mutta en saanut mentyä korjaukseen. Nyt alkaa itkettää aina, kun yritän varata aikaa, enkä häpeän vuoksi kykene.
Toivon, että lääkäri olisi lopettanut poraamisen kesken minunkin kohdalla. :(
Höh..joo kyllä tää homma täytyy kunnolla hoitaa et ei jää traumoja.Sit ne hampaat jää just aikuisena hoitamatta pelon takia..
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli asperger-lapsen hampaiden paikkaaminen lapsena tosi hankalaa.
Ja pienistä kiillevaurioista ehti tulla ajan kanssa kunnon reikiä. Ne paikattiin nukutuksessa, julkisella puolella.
Mutta kannattaa ehkä jutella myös sen hammaslääkärin kanssa, ja varata pidempi aika. Meillä auttoi, kun vaihdettiin hammaslääkäriä, ja uusi lääkäri oli fiksu ja NÄYTTI lapselle silmien tasolla kunnolla, minkä härpäkkeen kulloinkin työntää suuhun, ja millaista ääntä se pitää. Siitä oli tosi paljon apua. Noin yleensä niitä poria ja imureita kun ei näe, kun ne työnnetään alaviistosta suuhun, ja outo ääni ja puhallus voi säikyttää.
Ehdota edes tuollaista ensin.
Ja jos se ekään ei onnistu, niin kysy muita mahdollisuuksia. Ole aktiivinen, ei niitä sinulle vältttämättä tuputeta.
Ja muista, ettei tuo ole kurikysymys, kuten aina joku puupää yrittää väittää. Ei lapsi pullikoi ilkeyttään, vaan pelokkuuttaan. On niitä hammaslääkäripelkoisia aikuisiakin, miksi siis ei lapsen pelkoja oteta vakavasti?!
Aivan totta,minäkin suutuin kun homma ei pelannut...hammaslääkäri hoki vain että joskus täytyy äidinkin olla tiukkana..hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mäkin pienenä ulvoin ja mesosin hammaslääkärissä kun mikäkin, mutta tottelin kun tiukasti käskettiin. En tiedä johtuko näistä vanhoista jutuista vai mistä, mutta edelleen mulla on tosi paha hammaslääkärikammo joka myös vaikeuttaa hoitoon hakemista. Kuitenkin sen alkoi jossain vaiheessa tiedostaan, että tää nyt on vaan asia joka on pakko hyväksyä ja hampaat on hoidettava. Olen kolmikymppinen ja vasta kävin tarkastuksessa taas ja hammaskiveä poistattamassa, itkuunkin pillahdin siinä ennen tuoliin istumista, mutta ihan sama! Kyllä ne lääkärit on kaiken mahdollisen nähnyt, eikä ne ketään tuomitse, ne tekee vaan työnsä. Saa niiltä rohtoja ja ihan kaikkea mahdollista esilääkitystä kun ymmärtää vaan pyytää. Mun kohdalla ne lopettaa heti jos alan ulvoon ja kokoajan kertoo mitä seuraavaks tapahtuu ja miltä voi tuntua jne. Ihan kunnallisella olen käynyt aina ja usealla eri paikkakunnalla muuttojen vuoksi ja palvelu on pelannut mun kohdalla kyllä aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli asperger-lapsen hampaiden paikkaaminen lapsena tosi hankalaa.
Ja pienistä kiillevaurioista ehti tulla ajan kanssa kunnon reikiä. Ne paikattiin nukutuksessa, julkisella puolella.
Mutta kannattaa ehkä jutella myös sen hammaslääkärin kanssa, ja varata pidempi aika. Meillä auttoi, kun vaihdettiin hammaslääkäriä, ja uusi lääkäri oli fiksu ja NÄYTTI lapselle silmien tasolla kunnolla, minkä härpäkkeen kulloinkin työntää suuhun, ja millaista ääntä se pitää. Siitä oli tosi paljon apua. Noin yleensä niitä poria ja imureita kun ei näe, kun ne työnnetään alaviistosta suuhun, ja outo ääni ja puhallus voi säikyttää.
Ehdota edes tuollaista ensin.
Ja jos se ekään ei onnistu, niin kysy muita mahdollisuuksia. Ole aktiivinen, ei niitä sinulle vältttämättä tuputeta.
Ja muista, ettei tuo ole kurikysymys, kuten aina joku puupää yrittää väittää. Ei lapsi pullikoi ilkeyttään, vaan pelokkuuttaan. On niitä hammaslääkäripelkoisia aikuisiakin, miksi siis ei lapsen pelkoja oteta vakavasti?!
Aivan totta,minäkin suutuin kun homma ei pelannut...hammaslääkäri hoki vain että joskus täytyy äidinkin olla tiukkana..hohhoijaa.
Huh! Kauhea asenne hammaslääkärillä. Pakottamallakaan ei voi lapsen suuta pitää auki, ja pakottamalla se kova hammaslääkäripelko kehittyy VARMASTI.
Mutta eivät kaikki hammaslääkärit ole hyviä lasten kanssa, niin se vaan ikävä kyllä on. Kannattaa kysellä tuttavapiiristä, onko joku osunut hyvälle lasten hammaslääkärille. Se kysyy hyviä potilastaitoja, ei kaikilla ole niitä.
Tuo as-lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin tässä miettimään, että mistähän ihmeestä lapsilla se hammaslääkäripelko kumpuaa ylipäänsä. Omat (3 lasta) pelänneet alusta saakka hammastarkastuksessa käyntiä. Ei ole ollut reikiä, joita paikata. Ja silti pelkäävät joka kerta, kun sinne menee..
Siiskö kukaan teistä ei tiedä, että kiillevauriot voivat johtua keliakiasta? No, eivätpä hammaslääkäritkään tiedä pääkaupunkiseudulla, kun keliakiaa nyt satutaan tutkimaan enemmän Taysin alueella.
Meinaatko, että sillä on lapselle väliä, heiluttaako sitä pelottavaa poraa yksityinen vai julkinen lääkäri? Nukutuksessa on aina omat riskinsä, en ihan helposti siihen lähtisi pelkän hampaan paikkauksen takia, kyllä tuo nyt jotenkin muuten pitäisi saada hoidettua. Auttaisko, jos menisit itse siihen lapsen viereen, silittelisit ja pitäisit kevyesti vaikka niistä huitovista käsistä kiinni?