Minkälaisia fyysisiä oireita sinulla on masennuksessa ja/tai ahdistuneisuudessa?

Riippuu siitä, kuinka pahana masennus on.

Pahimmillaan tuntuu siltä, kuin nahka repeäisi ja hengitys todella sattuu, keskivaiheilla raavin itseäni etenkin yöt läpeensä ja tukka sekä kulmakarvat ohenee, iho menee huonoksi jne.

Lievimmillään taas ei ole fyysisiä oireita kuin korkeintaan jatkuva väsymys.

Mulla oli jatkuvaa päänsärkyä, hartiajännitystä ja vihlovat hampaat. Purin tiedostamatta hampaita yhteen ja miehen mukaan narskuttelim unissani. Myös unettomuutta, lamaantumista ja asioiden vatvomista. Tuntui, ettei mikään ratkaisu ole hyvä vaihtoehto.

Ongelma hävisi, kun irtisanoin itseni ja otin tyynesti vastaan karenssin. Nyt olen työssä, jossa ei tarvitse kokea huonommuutta 24/7.

Apua, kun luen näitä vastauksia niin tajuan että olenkin ahdistunut - aina! Joissakin erikoisissa tilanteissa oireet pahenevat ja ne tunnistaa, mutta nuo "lievemmät" oireethan minulla on päivittäin!

Seuraava kysymys sitten miten niitä hoidetaan? Oireen mukaisesti (esim särkylääke) vai ahdistustako?

Mulla ahdistus ja masennus on eri ääripäiden tunnetta. Masennuksessa pää on jotenkin "muussinen" eli tavallaan turta, väsymys on armoton ja kroppa painaa kuin lyijy, nukkua voisi koko ajan. Ajatukset pätkii ajottain ja ruokahalu katoaa kunnes jossakin vaiheessa kroppasi pistää kaiken voiman ruoan hankintaan, ja tässä tilassa syöt kaiken mahdollisimman sokerisen, suolaisen ja rasvaisen, mielellään tupla-annoksina.  Mulla siis ruoka vahvana säätelijänä tässä tilassa.

Ahdistuksessa puolestaan syke on koko ajan korkeella, kämmenet hikoaa, tuntuu kuin kroppa kihelmöisi. Kireys ylipäätään kaikissa lihaksissa, pitkittyessä kun mulla on niska-hartiaseutu muutenkin jumissa niin alkaa ohimoilla päänsärky. Rintakehää kiristää  erityisesti. Tulee pakottava tarve liikkua mahdollisimman nopeesti eteenpäin, paikallaan olo lisää ahdistusta. Olo on ylipäätään todella epämiellyttävä ja levoton.

Vahvin neuvo mitä voin antaa on joko pohtia itseksesi tai psykologin kanssa mistä nuo olot johtuu. Jos siihen tarvitaan lääkitystä, voi psykologi ohjata eteenpäin psykiatrille, joka tekee diagnoosin ja sitä kautta voidaan hakea mahdollisesti auttavia lääkityksiä. Huomioitavaa kuitenkin on, että jos ahdistuksen aiheuttavaa tekijää/tekijöitä ei tunnisteta (työ, opiskelu, ihmissuhde, rahatilanne tms) eikä niiden ratkaisemiseksi tai niiden kanssa sinuiksi tulemiseksi tehdä mitään, on pillerin popsinta vähän sama kuin nallekarkkeja söisit. Kyllä niillä pahimpia piikkejä pois saa, mutta ongelma ei itsellään noin vaan poistu.

Kurkun kuristus, silmien kirvely kun itkettää vähän väliä. Ahdistuneena tulee ns. puutunut olo ja huimaa.

Kymmeniä tai satoja erilaisia oireita. Vaihtelevat vuosien varrella. Vain mielikuvitus on rajana, mitä voi tulla vastaan. Ihminen on mielenkiintoinen ja omituinen kokonaisuus mieltä ja ruumista.

Oksettaa, sydämen tykytys, tärisyttää, palan tunne kurkussa.

Vierailija kirjoitti:

Vahvin neuvo mitä voin antaa on joko pohtia itseksesi tai psykologin kanssa mistä nuo olot johtuu. Jos siihen tarvitaan lääkitystä, voi psykologi ohjata eteenpäin psykiatrille, joka tekee diagnoosin ja sitä kautta voidaan hakea mahdollisesti auttavia lääkityksiä. Huomioitavaa kuitenkin on, että jos ahdistuksen aiheuttavaa tekijää/tekijöitä ei tunnisteta (työ, opiskelu, ihmissuhde, rahatilanne tms) eikä niiden ratkaisemiseksi tai niiden kanssa sinuiksi tulemiseksi tehdä mitään, on pillerin popsinta vähän sama kuin nallekarkkeja söisit. Kyllä niillä pahimpia piikkejä pois saa, mutta ongelma ei itsellään noin vaan poistu.

Ei ole varaa mennä psykologille, saati sitten mihinkään terapioihin. Pakko vain työstää itsenäisesti ahdistusta ja syödä tueksi lääkkeitä.

10 vuotta noin 1000€ kuukausituloilla toteen että varaa on, jos sitä haluaa - kyse on prioriteeteistä. Lääkärissä kandee nyt vähintään käydä, kysyä mitä hoitomuotoja ja millä hinnalla on tarjolla. Ahdistus on kettumainen kaveri, jos se seuraa joka paikkaan 24/7, aiheuttaa pahana todella voimakkaasti sosiaalista eristäytyneisyyttä, uhkaa työpaikkaa, jaksamista arjessa ylipäätään.

Välittävän vieraan paatoksella toteen vaan että pyydä siellä lääkärillä käydessäs nyt jotaki muutaki hoitoa ku vaan pillerireseptiä, ettei sun tartte upottaa rahaa sitten lääkkeiden popsimiseen turhan pitkitettyä aikaa. :)

Ei ehkä suoranaisesti vastaa sun kysymykseen koska mulla ei oo todettu mitään, mutta tiedän itsekin kärsiväni ainaki sosiaalisten tilanteiden pelosta ja ehkä joku ahdistuneisuushöiriökin on.. ainakin ahdistun ja murehdin aika paljon. Yks esimerkki on, että kun oon viettäny paljon aikaa mökillä melko eristyksissä lähinnä perheen kanssa välillä kaupoilla käyden ja pitäis lähteä kotiin, niin kotiin ja kotikaupunkiin lähtö (mökki on maaseudulla ja muutenkin on pienempi paikkakunta kyseesstä) on niin jännä paikka, että vatsa menee ihan löysälle. Tai sit jos vaikka kuulen, et pitäsi mennä käymään sukulaisilla, joita en oo aikoihin nähny, seuraava paska onki ihan vesipaska. Lisäksi monesti julkisilla paikoilla kuten kaupoilla mun suu kuivuu hirveesti, kainalot hikoo ihan märiks, silmät vetistää, niskat ja kroppa menee jumiin ja joskus rintaa puristaa. Mul on myös ollu jotain pienii hetkii, jolloin henki salpautuu hetkeks ja tuntuu joku muljahdus, et varmaan jotai lisälyöntei tai rytmihäiriöitä enkä voi tietää vaikka johtuis kaikesta jännityksestä sunmuusta.

Jokunennn kirjoitti:

Ei ehkä suoranaisesti vastaa sun kysymykseen koska mulla ei oo todettu mitään, mutta tiedän itsekin kärsiväni ainaki sosiaalisten tilanteiden pelosta ja ehkä joku ahdistuneisuushöiriökin on.. ainakin ahdistun ja murehdin aika paljon. Yks esimerkki on, että kun oon viettäny paljon aikaa mökillä melko eristyksissä lähinnä perheen kanssa välillä kaupoilla käyden ja pitäis lähteä kotiin, niin kotiin ja kotikaupunkiin lähtö (mökki on maaseudulla ja muutenkin on pienempi paikkakunta kyseesstä) on niin jännä paikka, että vatsa menee ihan löysälle. Tai sit jos vaikka kuulen, et pitäsi mennä käymään sukulaisilla, joita en oo aikoihin nähny, seuraava paska onki ihan vesipaska. Lisäksi monesti julkisilla paikoilla kuten kaupoilla mun suu kuivuu hirveesti, kainalot hikoo ihan märiks, silmät vetistää, niskat ja kroppa menee jumiin ja joskus rintaa puristaa. Mul on myös ollu jotain pienii hetkii, jolloin henki salpautuu hetkeks ja tuntuu joku muljahdus, et varmaan jotai lisälyöntei tai rytmihäiriöitä enkä voi tietää vaikka johtuis kaikesta jännityksestä sunmuusta.

Niin tuttu tunne! Viikonlopuksi pitäisi mennä anoppilaan, ja nyt jo maha löysällä ja jännittää :(

Masennuksessa alkuun en saanut nukuttua (pyörin sängyssä, enkä saanut unta tunteihin, ja sitten kun heräsin yöllä, en pystynyt nukahtamaan uudestaan, eli tuli nukuttua maks. 2-3 tuntia yössä). Ruokahalu katosi aika tyystin, en tunnistanut nälkää, ja saatoin helposti olla 10-15 tuntia syömättä mitään. Painoin pahimmillaan vain 48 kiloa (norm. paino 55 kg). Sitten kun tuli pitkittynyt flunssa, enkä syönyt kunnolla, niin pyörryin keskellä päivää kaupungilla.

Sitten mukaan tuli ahdistus/paniikkikohtauksia. Yleensä ne oli sitä, että satoin missä tahansa, milloin tahansa alkaa itkemään ilman mitään selkeää syytä tai laukaisijaa. Kerran myös sain sellaisen kohtauksen, että en saanut henkeä, eli aivan kuin joku olisi kuristanut, tuntui että ilma ei kulje vaikka miten haukoo henkeä. Onneksi olin lukenut paniikkikohtauksista, niin tiesin että se menee ohi, ja että kyseessä on "vain" tunne, eikä oikea fyysinen tukehtuminen.

Nyt on masennus ja ahdistukset selätetty, terapian ja lääkityksen avulla. Suosittelen kaikille lääkärissä ja terapiassa käyntiä, avun hakemista! Itse en olisi tajunnut mennä edes lääkärille, ellei kaveri olisi "pakottanut". Joissakin kunnissa voi saada ilmaiseksi terapiaa esim. psykiatriselta terveydenhoitajalta. Kysykää lääkäriltänne, hänen kuuluu neuvoa eteenpäin, ja kertoa myös edullisista/ilmaisista vaihtoehdoista!

Vierailija kirjoitti:

Jokunennn kirjoitti:

Ei ehkä suoranaisesti vastaa sun kysymykseen koska mulla ei oo todettu mitään, mutta tiedän itsekin kärsiväni ainaki sosiaalisten tilanteiden pelosta ja ehkä joku ahdistuneisuushöiriökin on.. ainakin ahdistun ja murehdin aika paljon. Yks esimerkki on, että kun oon viettäny paljon aikaa mökillä melko eristyksissä lähinnä perheen kanssa välillä kaupoilla käyden ja pitäis lähteä kotiin, niin kotiin ja kotikaupunkiin lähtö (mökki on maaseudulla ja muutenkin on pienempi paikkakunta kyseesstä) on niin jännä paikka, että vatsa menee ihan löysälle. Tai sit jos vaikka kuulen, et pitäsi mennä käymään sukulaisilla, joita en oo aikoihin nähny, seuraava paska onki ihan vesipaska. Lisäksi monesti julkisilla paikoilla kuten kaupoilla mun suu kuivuu hirveesti, kainalot hikoo ihan märiks, silmät vetistää, niskat ja kroppa menee jumiin ja joskus rintaa puristaa. Mul on myös ollu jotain pienii hetkii, jolloin henki salpautuu hetkeks ja tuntuu joku muljahdus, et varmaan jotai lisälyöntei tai rytmihäiriöitä enkä voi tietää vaikka johtuis kaikesta jännityksestä sunmuusta.

Niin tuttu tunne! Viikonlopuksi pitäisi mennä anoppilaan, ja nyt jo maha löysällä ja jännittää :(

Tsemppiä :/

Aistiyliherkkyys minulla. Myös vuorottain liikaväsymystä ja unettomuutta. Aivan tolkuton hikoilu.