Lapsen kaveri kerjää aina ruokaa...

annetaanko toisinaan käyvälle vieraalle lapselle joku voileipä samaan aikaan kun muutkin niitä syövät tai käykö tämä lapsi itse kaapeilla koluamassa tai tuleeko pyytämään ruokaa. Ei mulla olis lapsena tullut mieleenkään mennä kavereiden kotona kaapeille tai pyytää heidän vanhemmiltaan ruokaa! Sitä sai jos sai, aloite ei koskaan ollut oma. Ja vanhemmat kyllä soitti naapuriin ja käskivät minut kotiin, kun oli ruoka-aika ja samoin naapurin tyttöjen vanhemmat soittivat omiensa perään.



Samoin on eroa siinä, annetaanko "kunnon ruokaa" sovitusti kyläilevälle lapselle vai lapselle, joka on vain ilman aikuisten lupaa ilmestynyt paikalle. Jos on sovittu, että joku lapsi on kylässä, niin tietenkin häntä ruokitaan kuin omaansa, mutta sattumoisin suoraan koulusta kylään tullutta tai naapurustosta pihaan juossutta lasta ei mielestäni ole mikään pakko ruokkia.



Monestihan sitäpaitsi esim. kanankoipia tai pihvejä on pakkauksessa joku tietty määrä ja niitä ostetaan sen kokoinen pakkaus, joka on omalle perheelle sopiva yhdelle ruokakerralle. Jos omia perheenjäseniä on neljä ja pakkauksessa pihvejä neljä, niin eihän siitä vieraalle lapselle jää, vai pitäisikö esim. äidin tai isän olla jaloudessaan ilman, että joku, joka voisi ihan hyvin mennä omaan kotiinsa syömään, voisi syödä kyläpaikassa? Samoin jos kaupasta on tuotu neljä jäätelötuuttia, niin pitääkö kaupassakäyjän luopua omastaan, jotta lapsen kaveri saisi sen? Tuollaisessa tilanteessa minä pimittäisin jätskejä pakkasessa enkä puhuisi niistä mitään, ennen kuin kaverit on kotonaan.



Eikä tässä aina tarvi olla rahasta kiinni, vaan periaatteesta. Vai pitäisikö esim. kaikkien nelihenkisten perheiden alkaa ostaa kuusihenkisille perheille sopivia ruokapakkauksia ihan vain siksi, kun lapsen kaverit saattaa olla kylässä? Vai syödä aina pelkkää jauhelihaa, että on helpompi jakaa ylimääräisille suille?

Kolmen lapsen kavereita kun viikoittain tai päivittäin käy niin siinä saisi ruokkia ylimääräistä komppanjaa säännöllisesti. Pääsääntöisesti kaikki lapset syövät omassa kotonaan.

Miten ylipäätään tuon ikäiset voi liikkua niin vapaasti, että voivat mennä kenelle tahansa ilman vanhempiensa lupaa??

Eipä tulis mieleenkään, että omat 5v ja 6v sukkuloisivat naapurilta toiselle ilman, että tietäisin missä he ovat ja ilman että ollaan naapurin kanssa sovittu, että lapset tulee sinne!

Täällä meidän naapurustossa (muutettiin vuosi sitten) on näköjään ainakin tapana, että 5-6 -vuotiaat hengailevat päivät pitkät ties missä. Ainakin yksi tapaus on sellainen, ettei taida kotonaan käydä kuin nukkumassa. Tulee aina meidän takapihalle "leikkimään" meidän kolmevuotiaan kanssa ja huutelee samalla mulle tilauksia takaovelta. Ja kehtaa vielä valittaa, jos ei tule mieleistä. Pakko muutenkin pitää ovet lukossa, penskat kun tuntuvat kävelevän sisään ihan miten sattuu tai sitten möllöttävät ikkunan takana nenä kiinni lasissa. Ah, mikä ihana rauha ja yksityisyys...

* Kaapeille ei mennä ilman lupaa

* Jos kyseessä on usein kyläilevä vieras joka ei jää yöksi tms., hänelle tarjotaan välipalaa (leipää ja/tai hedelmää/jogurttia tms.) muttei ruokaa.

* Herkut "pimitetään" siihen saakka että vieras on lähtenyt

Tiedän tapauksen, jossa lapsi sai anafylaktisen shokin, kun hänelle tarjottiin kylässä kalaa. Ja toisen tapauksen, jossa häävieras oli tukehtua, koska hippunen pähkinää oli tipahtanut salaattiin. Olen itse niin allerginen mansikoille, että 5v:nä söin kaverin luona yhden mansikan väittäen ettei yksi mitään tee (teki niin mieli) ja vietin vuorokauden naama turvoksissa 40 asteen kuumeessa.



Kannattaa ihan oikeasti ottaa selvää. En saa oikein kontaktia siihen äitiin, olen pistänyt lappua ja hän soitti kerran... ei mitään halua jutella kanssani erityisemmin, lapsi ilmestyy ovellemme muutaman kerran päivässä ja alkaa mankua nälkää tai janoa. Kun lähetän kotiin tulee vähän ajan päästä takaisin ja ilmoittaa ettei viitsinytkään mennä kotiin vaan jäi kaverin kanssa puistoon tms.



Tarjoaisin mielelläni lapselle ruokaa jos tietäisin varmaksi mitä uskaltaa antaa. Ja jos se ei olisi jokapäiväistä ja pahimmillaan monta kertaa päivässä.



ap

Onko sinusta hyvää käytöstä lapselta painella kylässä suoraan keittiöön tonkimaan jääkaappia ja kaappeja ja kysellä, että mitäs mä saisin?

Kyllä voi sanoa ihan tiukastikin, että POIS sieltä kaapilta, et asu täällä joten sulla ei ole mitään asiaa meidän kaapeille.... arggghhhh!!!!!

Jos kylään pelmahtaa ruoka-aikaan lapsia, saavat mennä leikkihuoneeseen odottelemaan. En itse jää vieraanvaraisuuden vuoksi syömättä, jotta naapurin lapset jotka voivat syödä kotonakin, mussuttaisivat ruokaa meillä.



Pulla ja jäätelö ovat hieman eri asia, jos annan omille, niin tarjoan muillekin. Jos lapsilla on karkkipäivä, saavat luvan tarjota kavereillekin.

Välipalat ja herkut syödään myös kotona. Joskus tietysti voi jotain pientä syödä, mutta ei joka vierailulla.

Joskus soitan äidille voiko lapsen kaveri syödä meillä, joskus taas ruokaa on just omalle perheeelle, joten kavereille ei edes riitä. Välipalan tarjoan joskus kysymättä, kun tiedän ettei ihan heti ole ruoka-aika kotona.

hassua kyllä, ovat samasta perheestä nämä lapset... Mulla on ollut periaatteena, että jos lapsi on tullut ihan "oikeasti" kylään meillle niin tottakai annan syömistä (eli että tästä kyläilystä on sovittu lapsen äidin kanssa). Mutta jos tulee vaan tuohon pihalle leikkimään niin en anna, vaan sanon, että jos on nälkä niin pitää mennä kotiin syömään. On oikeasti ärsyttävää, että joku aina kinuaa jotain syömistä, jotenkin tuntuu että se on vaan huomion hakemista aikuiselta, ei mitään oikeaa nälkää (tai sitten kyllä ihmettelen suuresti että eikö näille lapsille anneta ruokaa kotona...). Kerran oltiin grillaamassa, ja tämä lapsi (6v) tuli hakemaan lastamme ulos. Sanoin että me aletaan juuri syömään, mutta voi odotella siinä ulkona. Oltiin jo grillattu nakkeja valmiiksi, jotka oli ulkona pöydällä jo odottamassa. Seuraavaksi kun menin takapihallemme niin eikös tämä lapsi jo ollut siellä syömässä niitä nakkeja ilman lupaa!! Siinä meinasi kyllä oikeasti palaa pinna pahemman kerran...

naapuruston vanhempien kanssa ollaan sovittu että kukin syö kotonaan. Itsekin tykkään siitä että tiedän, ettei lapsi ole naapurissa syönyt kun pyydän hänet koiin ruoka.aikana.



Ei mun mielestä ole mitään järkeä alkaa ruokkimaan naapureiden lapsia, enkä tykkäisi siitäkään että omat lapseni söisivät naapureissa.

hän itse tietäisi asiasta edes jotain ja vanhemat huolehtisivat kyllä, että kaikkialla missä tyttö liikkuu niin tiedetään!



Itse muistan ala-asteelta, että oli yksi kaveri, joka aina pyyteli niille kylään koulun jälkeen, mutta niillä oli sellainen periaate, ettei lasten kavereille saa antaa MITÄÄN syötävää. Itse olin aina nälkäinen koulun jälkeen, ja kaverini kyllä itse söi välipalaa heti koulun jälkeen... aika tyly vierailupaikka :-)

kerran päivässä. Jos käy kyläilemässä harvemmin, ja silloin aina pyytää ruokaa, niin annan kyllä. Mutta jos kyläilee joka päivä, niin en todellakaan ala ruokkimaan, vaan lähetän kotiin syömään.

Pakko kysyä 6:lta, onko teillä usein näitä lasten kavereita ruokavieraina? Ja ruokailevatko omat lapsesi usein kavereiden luona?

Meillä on 3 lasta ja lasten kavereita on lähes päivittäin kylässä.

En yleensä tarjoa lämmintä ateriaa lasten kavereille, välipalaa tai esim. jätskiä saavat silloin kun omanikin saavat. Eli herkkuja ei syö omatkaan lapset, jos niitä ei riitä myös kavereille.

Vain silloin, jos olemme sopineet kaverin vanhemman kanssa pidemmästä kyläilystä (esim. tytön kaveri tulee meille suoraan koulusta ja hänet haetaan klo 17 jälkeen), olen tarjonnut aterian myös kaverille.

Eli kysynkin teiltä, jotka ruokitte myös lastenne kaverit, onko teistä loukkaavaa, jos lapsellenne ei tarjota ruokaa kaverin kotona, kun kaverin perhe syö?

Ei ole kaikki lapset niin hyväosaisia, että heidän vanhempansa sopisivat ruokailuperiaatteista muiden lasten vanhempien kanssa. Ei suomessakaan kaikki lapset saa säännöllisesti ruokaa.

ryhtyä säännöllisesti ruokkimaan lapsia säälistä. Todennäköisesti perheessä on muutkin asiat päin peetä kuin pelkkä ruokailurytmi. Meillä omat lapset on vielä sen verran pieniä, ettei tätä kiertävien kaverien tilannetta ole tullut eteen, kaikki kyläilee vanhempiensa kanssa mutta jatkossa on kyllä vakaa suunnitelma, että perheen ruokailuajat ja iltatouhujen ajat (klo 7 eteenpäin) on perheen omaa aikaa ja silloin ei kaverit pyöri kotona. Joku koulunjälkeinen välipala on kyllä sitten erikseen, jos lapsi itse syö niin kaverikin saa, samoin keksit, jätskit, pullat, jos omillekin tarjotaan. Vierailla ei ole mitään asiaa meidän kaapeille, se on ihan selvä juttu. Ja nämä asiat tehdään selväksi myös omille lapsille. Ainakin lähipiirissä on kyllä samanlaiset suunnitelmat ja ystäväperheillä on aika tarkat rytmit itselläänkin. Koulu-ja eskarikavereita taas vanhemmat ei valitse mutta meidän perheen säännöt kyllä määrätään meillä kotona eikä kavereiden toimesta.

Mutta ei kauhistelu ja päivittely mitään auta. Miettikää nyt, se on lapsi vasta. Rajat on hyvä asettaa vieraallekin lapselle. Mutta nälkä voi lapsella olla, eikä se ole lapsen vika.

päivittäin, silloin ei ole kyse vieraanvaraisuudesta vaan lapsen perushoidosta, joka kuuluu lapsen huoltajille, ei naapurille. Ja jos lapsesta ei kotona huolehdita, oikea osoite asian ratkaisemiseksi on sosiaalihuolto.



Minusta ne ihmiset, joiden mielestä on huonoa käytöstä olla tarjoamatta aina ruokaa talossa oleville lasten kavereille, ovat jotenkin hukassa sen kanssa, mikä on kohteliasta ja mikä ei. Eri kodeissa on erilaisia tapoja ja monesti on ihan vain kätevää, että jokainen syö omassa kodissa siihen aikaan, sillä tavalla ja niitä ruokia, jotka on sen perheen periaatteiden mukaisia.



Toisekseen se, että ei aina tarjoa ruokaa myös kavereille, ei liity siihen, että kaverien kyläily olisi rajoitettua. Meillä nimenomaan toisin päin: kaverit saavat tulla ja mennä melkeinpä miten vain, porukkaa talossa riittää yleensä vähintään kaksinkertainen määrä omaan lapsilukuun verrattuna JA JUURI SIKSI en halua ottaa tavaksi, että kaikki saavat meillä ruokaa aina kun talossa ovat.



Tarjotkoon ne, jotka haluaa, mutta melko hassua tehdä siitä joku moraalikysymys suunnilleen. Tai no, ne tehkööt, jotka ei voi ymmärtää kuin itseään.

Periaate 1 Lapsen tulee saada nauttia kaikkia tässä julistuksessa määriteltyjä oikeuksia. Nämä oikeudet kuuluvat poikkeuksetta jokaiselle lapselle yhtäläisesti ja erottamatta katsomatta hänen tai hänen perheensä rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen vakaumukseen, kansalliseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen tai syntyperästä taikka muusta johtuvaan asemaan.



Periaate 2 Lapsen tulee saada nauttia erityistä suojelua ja hänelle tulee lainsäädännöllä tai muulla tavoin suoda edellytykset ruumiillisesti, henkisesti, moraalisesti, sielullisesti ja sosiaalisesti terveeseen ja normaaliin kehitykseen vapaissa ja ihmisarvon mukaisissa oloissa. Säädettäessä tätä tarkoittavia lakeja lapsen etujen tulee olla tärkeimpänä näkökohtana.



Periaate 3 Lapsella tulee syntymästään lähtien olla oikeus nimeen ja kansalaisuuteen.



Periaate 4 Lapsen tulee saada nauttia sosiaalista turvaa. Hänen tulee saada kasvaa ja kehittyä terveenä. Lapsen ja hänen äitinsä on sen vuoksi saatava erityistä hoitoa ja huolenpitoa siihen luettuna asianmukainen hoito ennen ja jälkeen synnytyksen. Lapsella tulee olla oikeus asianmukaiseen ravintoon, asumiseen, virkistykseen ja lääkintähuoltoon.



Periaate 5 Lapsen, joka on ruumiillisesti, henkisesti tai sosiaalisesti vajaakykyinen, tulee saada erityistä tilansa edellyttämää erikoishoitoa, -kasvatusta ja -huolenpitoa.



Periaate 6 Lapsi tarvitsee kehittyäkseen tasapainoiseksi yksilöksi rakkautta ja ymmärtämystä. Hänen tulee saada kasvaa, mikäli mahdollista, vanhempiensa huolenpidon ja vastuun alaisena, ja joka tapauksessa ilmapiirissä, jossa hän saa tuntea hellyyttä sekä moraalista ja siveellistä turvallisuutta; varhaisiässä olevaa lasta ei saa erottaa äidistään kuin poikkeustapauksessa. Yhteiskunnan ja viranomaisten velvollisuutena on osoittaa erityistä huolenpitoa niille lapsille, jotka ovat vailla perheensä turvaa ja riittäviä toimeentulomahdollisuuksia. On suotava, että suurten perheiden lasten ylläpitoa helpotetaan valtion avustuksin ja muulla avustustoiminnalla.



Periaate 7 Lapsella on oikeus saada koulutusta, jonka ainakin alkeisasteella tulee olla maksuton ja pakollinen. Hänen tulee saada koulutusta, joka edistää hänen yleissivistystään ja suo jokaiselle yhtäläisen mahdollisuuden kehittää kykyjään, yksilöllistä arvostelukykyään sekä moraalista ja sosiaalista vastuuntuntoaan tullakseen hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Lapsen koulutuksesta ja ohjauksesta vastuussa olevien on johtavana periaatteena pidettävä lapsen parasta; ensisijaisesti tämä vastuu kuuluu lapsen vanhemmille. Lapsella tulee olla riittävät mahdollisuudet leikkiin ja virkistykseen, jotka olisi ohjattava palvelemaan samoja päämääriä kuin koulutuskin. Yhteiskunnan ja viranomaisten tulee pyrkiä edistämään mahdollisuuksia tämän oikeuden nauttimiseen.



Periaate 8 Lapsen tulee aina ja kaikissa olosuhteissa olla ensisijalla suojelua ja apua annettaessa.



Periaate 9 Lasta on suojeltava kaikelta laiminlyönneiltä, julmuudelta ja väärinkäytöltä. Häntä ei saa missään muodossa saattaa kaupankäynnin kohteeksi. Lasta ei saa ottaa työhön ennen asianmukaista minimi-ikää, missään tapauksessa häntä ei saa panna työhön eikä sallia hänen ryhtyä työhön, joka saattaisi olla hänen terveydelleen tai koulutukselleen vaaraksi taikka haitata hänen ruumiillista, henkistä tai moraalista kehitystään.



Periaate 10 Lasta tulee suojella sellaisilta toiminnoilta, jotka saattavat kasvattaa hänessä taipumuksia rodulliseen, uskonnolliseen tai muunlaiseen syrjintään. Häntä on kasvatettava ymmärtämykseen, suvaitsevaisuuteen, kansojen välisen ystävyyden, rauhan ja yleismaailmallisen veljeyden hengessä sekä täysin tietäen, että hänen tarmonsa ja kykynsä olisi saatettava palvelemaan hänen lähimmäisiään.



hyväksytty Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 20. marraskuuta 1959

Miksi kopioit tuon tänne?