Miettikää rv 24 sikiötä

Vierailija kirjoitti:

Itse olen raskaana viikoilla 20 ja tuntuu hullulta että tämä voisi jäädä jo eloon jos kuukauden päästä syntyisi. Vatsaa ei ole vielä ollenkaan ja vaikka liikkeet tuntuvat vatsan päältäkin niin en oikein osaa edes ajatella että tuolla vatsassa on oikeasti vauva. (Takana useita keskenmenoja ja tämän raskauden olen ihan aktiivisesti yrittänyt työntää pois mielestä etten taas pety.)

Jos rakenneultrassa selviäisi että on pahoja kehityshäiriöitä niin todennäköisesti tekisin abortin. Todella vaikea paikkahan se olisi, mutta henkiset ja taloudelliset varat eivät riittäisi takaamaan (pahasti) vammaiselle lapselle hyvää elämää.

Kai myös ymmärrät, että useimmat tässä vaiheessa abortoitavista lapsista eivät ole elinkykyisiä, joten mitään elämää edes pahasti vammaisena ei ole lapselle luvassa kohdun ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskausviikolla 24 EI Suomessa abortoida yhtään sikiötä, rv 23+6 on maksimi. Ja ei tunnu pahalta, koska olen tavannut niin vakavan downin etten soisi sellaista hoidokiksi edes pahimmalle vihamiehelleni. Ikää 30v (oli sydänvikoja, mutta ne saatiin pääosin korjattua), on täysin vauva. Ei osaa pukea, ei syödä itse, käyttää vaippoja, on täysin vanhempiensa hoidettavana (apuna pari avustajaa välillä) 24/7. Heille piti np-ultran perusteella tulla terve lapsi. Kromosomitutkimusta ei tehty tuon takia ennen syntymää. Tehtiin jälkeenpäin kun mietittiin mistä kehitysvamma johtui. Downhan se oli.

Toki tunnen myös downin, joka on 45v, käy (tuetusti) töissä ja asuu tukiasuntolassa. Molemmat harvinaisia, suuri osa on näiden väliltä, silti sallin jokaiselle vanhemmalle, jolle on tutkimusten mukaa down tulossa, abortin, koska on aina riski tuohon vaikeaan tapaukseen.

Peräti yksi päivä vaille rv 24. 

Tämä nyt on hiusten halkomista, eikä liity alkuperäiseen kysymykseen lainkaan, mutta rv 24:ksi lasketaan 23+0 - 23+6. Raskausviikkojen laskeminen alkaa 0 - 0+6, joka siis on rv 1.

Mutta alkuperäiseen vastatakseni, niin tuntuu pahalta ja toivon etten ikinä joudu itse tekemään päätöstä abortista tai tilanteeseen, jossa se on jopa suositeltavaa esimerkiksi, jos sikiölle ei ole kehittynyt aivoja lainkaan.  Saattaisin silti päätyä aborttiin, en tiedä, ja toivon, etten joudu siihen tilanteeseen koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Kai tiedätte, että synnytys voidaan Suomessa käynnistää lääkärin luvalla viikolta 25 eteenpäin, jos sikiön tilanne on toivoton, ilman mitään Valvirojen lupia. Moni raskaudenkeskeytyksiä uskonnollisista syistä vastustavista valitseekin tämän vaihtoehdon. Se, onko tämä eettisempi vaihtoehto, useimmat ihmiset ovat toista mieltä.

Rakenneultrassa löytyvä vakava kehityshäiriö on niin kova paikka lapsen vanhemmille, etten toivo sitä kokemusta kenellekään. Vaikka kuinka tietäisi lapsensa olevan elinkelvoton ja kärsivän suuria tuskia hyvin lyhyen elämänsä aikana, on musertavaa anoa lupaa lapsensa kuolemalle ja joutua nielemään oman lapsensa kuoleman käynnistävä lääke.

En ymmärrä vihaa tämän päätöksen tekemään joutuneita kohtaan. Kaikki heistä olisivat mieluummin nähneet lapsensa syntyvän ja elävän. Jokaisessa lapsessa on keskimäärin 60 uutta geenimutaatiota. Joskus yksi näistä mutaatioista voi olla kohtalokas.

Voidaanko näin oikeasti toimia? Siis jos otetaan esimerkiksi anenkefalia (aivottomuus), voidaanko synnytys käynnistää rv 25? Olen luullut, että jos tällaisia tapauksia ei abortoida, vauvan joutuu kantamaan täysiaikaiseksi asti. Jonkin verran olen lukenut noita "carrying to term"-juttuja USA:sta ja miettinyt miten jotkut pystyvät varmaan kuolemaan tuomitun vauvan loppuun asti kantamaan ja synnyttämään.

Siskoni syntyi tasan rv24 (lääkäri ei ottanut äidin supisteluja vakavasti ja sisko syntyi kotona). Vauva kiidätettiin medihelillä tehohoitoon ja vaikka maallikko elvytys aloitettiin heti kun vauva syntyi niin aivovammat olivat niin vakavat ettei hän selvinnyt. 

Sisko oli pienen pieni, iho läpikuultava ja silmät kiinni. Hän oli kuitenkin ihan minivauvan näköinen pienten varpaiden, korvien ja peppunsa kanssa <3