Miettikää rv 24 sikiötä

Tuntuu

Saako muka luvan silloin?

Toisekseen, ei minusta ainakaan tunnu pahalta. Jos se on vanhempien päätös, niin miksi muiden pitäisi asiaa surra? Tuossa vaiheessa?

Ei tunnu. Näyttää muutenkin lähinnä 👽 tossa vaiheessa

Tuntuu. Mitään en ole ikinä pelkännyt niin, kuin sitä, että rakenneultrassa olisi paljastunut jotain ikävää, joka olisi pakottanut tekemään nopean päätöksen abortoida vai ei. Noilla viikoilla kun sikiön liikkeet tuntuvat, ja minä ainakin rakastin jo häntä.

Down onneksi seulotaan jo aikaisemmassa vaiheessa, joten raskauden voi yleensä keskeyttää jo silloin, ennen kuin se on mennyt noin pitkälle.

Ihan kamalia päätöksiä tuollaiset. Ap:n soisi oppivan hieman empatiaa. 

Down nyt vaan ei ole sellainen että olisi "pakko" abortoida. Verrattuna tilanteeseen jossa sikiöllä ei ole esim aivoja tai muuten elinmahdollisuutta

Ei tunnu pahalta. Tuttavani abortoi vk 30 eräässä ns. "Sivistysvaltiossa", se kirpaisi.

Tuntuu.En haluaisi joutua siihen tilanteeseen,pohtimaan mitä pitäisi tehdä...

Ei tunnu. Maailman on jo ylikansoittunut, miksi tuoda tänne sairaita yksilöitä.

Raskausviikolla 24 EI Suomessa abortoida yhtään sikiötä, rv 23+6 on maksimi. Ja ei tunnu pahalta, koska olen tavannut niin vakavan downin etten soisi sellaista hoidokiksi edes pahimmalle vihamiehelleni. Ikää 30v (oli sydänvikoja, mutta ne saatiin pääosin korjattua), on täysin vauva. Ei osaa pukea, ei syödä itse, käyttää vaippoja, on täysin vanhempiensa hoidettavana (apuna pari avustajaa välillä) 24/7. Heille piti np-ultran perusteella tulla terve lapsi. Kromosomitutkimusta ei tehty tuon takia ennen syntymää. Tehtiin jälkeenpäin kun mietittiin mistä kehitysvamma johtui. Downhan se oli.

Toki tunnen myös downin, joka on 45v, käy (tuetusti) töissä ja asuu tukiasuntolassa. Molemmat harvinaisia, suuri osa on näiden väliltä, silti sallin jokaiselle vanhemmalle, jolle on tutkimusten mukaa down tulossa, abortin, koska on aina riski tuohon vaikeaan tapaukseen.

24 rv:lla syntynyt voi selvitä hengissä tehohoidon avulla. Ei ole siis mikään alienin näköinen vaan ihan oikea ihminen, jolle ei ole ehtinyt muodostua rasvakerrosta.

Tuntuu todella pahalta. Itselläni on juurikin tuo rv 24 menossa ja sikiön liikkeet ovat tuntuneet jo pitkään. Rakastan lastani jo aivan mielettömästi, vaikka en ole vielä häntä tavannutkaan. Olen todella kiitollinen, että ultrassa ei käynyt ilmi mitään vakavaa.

Ei tunnu.

Vierailija kirjoitti:

Raskausviikolla 24 EI Suomessa abortoida yhtään sikiötä, rv 23+6 on maksimi. Ja ei tunnu pahalta, koska olen tavannut niin vakavan downin etten soisi sellaista hoidokiksi edes pahimmalle vihamiehelleni. Ikää 30v (oli sydänvikoja, mutta ne saatiin pääosin korjattua), on täysin vauva. Ei osaa pukea, ei syödä itse, käyttää vaippoja, on täysin vanhempiensa hoidettavana (apuna pari avustajaa välillä) 24/7. Heille piti np-ultran perusteella tulla terve lapsi. Kromosomitutkimusta ei tehty tuon takia ennen syntymää. Tehtiin jälkeenpäin kun mietittiin mistä kehitysvamma johtui. Downhan se oli.

Toki tunnen myös downin, joka on 45v, käy (tuetusti) töissä ja asuu tukiasuntolassa. Molemmat harvinaisia, suuri osa on näiden väliltä, silti sallin jokaiselle vanhemmalle, jolle on tutkimusten mukaa down tulossa, abortin, koska on aina riski tuohon vaikeaan tapaukseen.

Sillä perusteella kaikki pitäisi abortoida. Suurin osa downeista on juuri näitä toimeliaita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskausviikolla 24 EI Suomessa abortoida yhtään sikiötä, rv 23+6 on maksimi. Ja ei tunnu pahalta, koska olen tavannut niin vakavan downin etten soisi sellaista hoidokiksi edes pahimmalle vihamiehelleni. Ikää 30v (oli sydänvikoja, mutta ne saatiin pääosin korjattua), on täysin vauva. Ei osaa pukea, ei syödä itse, käyttää vaippoja, on täysin vanhempiensa hoidettavana (apuna pari avustajaa välillä) 24/7. Heille piti np-ultran perusteella tulla terve lapsi. Kromosomitutkimusta ei tehty tuon takia ennen syntymää. Tehtiin jälkeenpäin kun mietittiin mistä kehitysvamma johtui. Downhan se oli.

Toki tunnen myös downin, joka on 45v, käy (tuetusti) töissä ja asuu tukiasuntolassa. Molemmat harvinaisia, suuri osa on näiden väliltä, silti sallin jokaiselle vanhemmalle, jolle on tutkimusten mukaa down tulossa, abortin, koska on aina riski tuohon vaikeaan tapaukseen.

Sillä perusteella kaikki pitäisi abortoida. Suurin osa downeista on juuri näitä toimeliaita ihmisiä.

Suuri osa downeista on nykyään melko toimeliaita, koska vakavammin vammaiset downit lähes poikkeuksetta abortoidaan. Tiesithän, että 80 % down-raskauksista abortoituu itsestään, koska sikiö on elinkelvoton, joten luonnollisesti monessa seuloihin asti jatkuneessa down-raskaudessa sikiö on vaikeasti vammainen (sydän ja muita sisäelinten kehityshäiriöitä). Lievemmin vammaiset downit eivät usein jää seulassa kiinni (niskaturvotus johtuu usein sydänvioista).

Vierailija kirjoitti:

Raskausviikolla 24 EI Suomessa abortoida yhtään sikiötä, rv 23+6 on maksimi. Ja ei tunnu pahalta, koska olen tavannut niin vakavan downin etten soisi sellaista hoidokiksi edes pahimmalle vihamiehelleni. Ikää 30v (oli sydänvikoja, mutta ne saatiin pääosin korjattua), on täysin vauva. Ei osaa pukea, ei syödä itse, käyttää vaippoja, on täysin vanhempiensa hoidettavana (apuna pari avustajaa välillä) 24/7. Heille piti np-ultran perusteella tulla terve lapsi. Kromosomitutkimusta ei tehty tuon takia ennen syntymää. Tehtiin jälkeenpäin kun mietittiin mistä kehitysvamma johtui. Downhan se oli.

Toki tunnen myös downin, joka on 45v, käy (tuetusti) töissä ja asuu tukiasuntolassa. Molemmat harvinaisia, suuri osa on näiden väliltä, silti sallin jokaiselle vanhemmalle, jolle on tutkimusten mukaa down tulossa, abortin, koska on aina riski tuohon vaikeaan tapaukseen.

Peräti yksi päivä vaille rv 24. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskausviikolla 24 EI Suomessa abortoida yhtään sikiötä, rv 23+6 on maksimi. Ja ei tunnu pahalta, koska olen tavannut niin vakavan downin etten soisi sellaista hoidokiksi edes pahimmalle vihamiehelleni. Ikää 30v (oli sydänvikoja, mutta ne saatiin pääosin korjattua), on täysin vauva. Ei osaa pukea, ei syödä itse, käyttää vaippoja, on täysin vanhempiensa hoidettavana (apuna pari avustajaa välillä) 24/7. Heille piti np-ultran perusteella tulla terve lapsi. Kromosomitutkimusta ei tehty tuon takia ennen syntymää. Tehtiin jälkeenpäin kun mietittiin mistä kehitysvamma johtui. Downhan se oli.

Toki tunnen myös downin, joka on 45v, käy (tuetusti) töissä ja asuu tukiasuntolassa. Molemmat harvinaisia, suuri osa on näiden väliltä, silti sallin jokaiselle vanhemmalle, jolle on tutkimusten mukaa down tulossa, abortin, koska on aina riski tuohon vaikeaan tapaukseen.

Sillä perusteella kaikki pitäisi abortoida. Suurin osa downeista on juuri näitä toimeliaita ihmisiä.

Suuri osa downeista on nykyään melko toimeliaita, koska vakavammin vammaiset downit lähes poikkeuksetta abortoidaan. Tiesithän, että 80 % down-raskauksista abortoituu itsestään, koska sikiö on elinkelvoton, joten luonnollisesti monessa seuloihin asti jatkuneessa down-raskaudessa sikiö on vaikeasti vammainen (sydän ja muita sisäelinten kehityshäiriöitä). Lievemmin vammaiset downit eivät usein jää seulassa kiinni (niskaturvotus johtuu usein sydänvioista).

Tiesithän sinä, että downin vakavuusastetta ei tiedetä raskausaikana. Joten minkään vakavuuden perusteella ei abortoida vaan ihan pelkästään sen takia, että on down. Noin puolella downeista tosiaan ei seula hälytä ja johtuu juuri siitä, että noin puolella on sydänvika. Tosin sydänvikaisia downeja syntyy myös, kun ei se seula kaikkea ilmaise. Sydänvika yleensä on korjattavissa oleva. Samanlainen sydänvika voi olla kenellä tahansa. 

Itse olen raskaana viikoilla 20 ja tuntuu hullulta että tämä voisi jäädä jo eloon jos kuukauden päästä syntyisi. Vatsaa ei ole vielä ollenkaan ja vaikka liikkeet tuntuvat vatsan päältäkin niin en oikein osaa edes ajatella että tuolla vatsassa on oikeasti vauva. (Takana useita keskenmenoja ja tämän raskauden olen ihan aktiivisesti yrittänyt työntää pois mielestä etten taas pety.)

Jos rakenneultrassa selviäisi että on pahoja kehityshäiriöitä niin todennäköisesti tekisin abortin. Todella vaikea paikkahan se olisi, mutta henkiset ja taloudelliset varat eivät riittäisi takaamaan (pahasti) vammaiselle lapselle hyvää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Raskausviikolla 24 EI Suomessa abortoida yhtään sikiötä, rv 23+6 on maksimi. Ja ei tunnu pahalta, koska olen tavannut niin vakavan downin etten soisi sellaista hoidokiksi edes pahimmalle vihamiehelleni. Ikää 30v (oli sydänvikoja, mutta ne saatiin pääosin korjattua), on täysin vauva. Ei osaa pukea, ei syödä itse, käyttää vaippoja, on täysin vanhempiensa hoidettavana (apuna pari avustajaa välillä) 24/7. Heille piti np-ultran perusteella tulla terve lapsi. Kromosomitutkimusta ei tehty tuon takia ennen syntymää. Tehtiin jälkeenpäin kun mietittiin mistä kehitysvamma johtui. Downhan se oli.

Toki tunnen myös downin, joka on 45v, käy (tuetusti) töissä ja asuu tukiasuntolassa. Molemmat harvinaisia, suuri osa on näiden väliltä, silti sallin jokaiselle vanhemmalle, jolle on tutkimusten mukaa down tulossa, abortin, koska on aina riski tuohon vaikeaan tapaukseen.

Käsittääkseni 30 vuotta sitten ei ollut mitään niskaturvotusultria? Ainakaan kunnallinen puoli ei tarjonnut normaalissa raskaudessa yhden yhtä ultraa edes 23 vuotta sitten kun synnyin.

Kai tiedätte, että synnytys voidaan Suomessa käynnistää lääkärin luvalla viikolta 25 eteenpäin, jos sikiön tilanne on toivoton, ilman mitään Valvirojen lupia. Moni raskaudenkeskeytyksiä uskonnollisista syistä vastustavista valitseekin tämän vaihtoehdon. Se, onko tämä eettisempi vaihtoehto, useimmat ihmiset ovat toista mieltä.

Rakenneultrassa löytyvä vakava kehityshäiriö on niin kova paikka lapsen vanhemmille, etten toivo sitä kokemusta kenellekään. Vaikka kuinka tietäisi lapsensa olevan elinkelvoton ja kärsivän suuria tuskia hyvin lyhyen elämänsä aikana, on musertavaa anoa lupaa lapsensa kuolemalle ja joutua nielemään oman lapsensa kuoleman käynnistävä lääke.

En ymmärrä vihaa tämän päätöksen tekemään joutuneita kohtaan. Kaikki heistä olisivat mieluummin nähneet lapsensa syntyvän ja elävän. Jokaisessa lapsessa on keskimäärin 60 uutta geenimutaatiota. Joskus yksi näistä mutaatioista voi olla kohtalokas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskausviikolla 24 EI Suomessa abortoida yhtään sikiötä, rv 23+6 on maksimi. Ja ei tunnu pahalta, koska olen tavannut niin vakavan downin etten soisi sellaista hoidokiksi edes pahimmalle vihamiehelleni. Ikää 30v (oli sydänvikoja, mutta ne saatiin pääosin korjattua), on täysin vauva. Ei osaa pukea, ei syödä itse, käyttää vaippoja, on täysin vanhempiensa hoidettavana (apuna pari avustajaa välillä) 24/7. Heille piti np-ultran perusteella tulla terve lapsi. Kromosomitutkimusta ei tehty tuon takia ennen syntymää. Tehtiin jälkeenpäin kun mietittiin mistä kehitysvamma johtui. Downhan se oli.

Toki tunnen myös downin, joka on 45v, käy (tuetusti) töissä ja asuu tukiasuntolassa. Molemmat harvinaisia, suuri osa on näiden väliltä, silti sallin jokaiselle vanhemmalle, jolle on tutkimusten mukaa down tulossa, abortin, koska on aina riski tuohon vaikeaan tapaukseen.

Sillä perusteella kaikki pitäisi abortoida. Suurin osa downeista on juuri näitä toimeliaita ihmisiä.

Suuri osa downeista on nykyään melko toimeliaita, koska vakavammin vammaiset downit lähes poikkeuksetta abortoidaan. Tiesithän, että 80 % down-raskauksista abortoituu itsestään, koska sikiö on elinkelvoton, joten luonnollisesti monessa seuloihin asti jatkuneessa down-raskaudessa sikiö on vaikeasti vammainen (sydän ja muita sisäelinten kehityshäiriöitä). Lievemmin vammaiset downit eivät usein jää seulassa kiinni (niskaturvotus johtuu usein sydänvioista).

Tiesithän sinä, että downin vakavuusastetta ei tiedetä raskausaikana. Joten minkään vakavuuden perusteella ei abortoida vaan ihan pelkästään sen takia, että on down. Noin puolella downeista tosiaan ei seula hälytä ja johtuu juuri siitä, että noin puolella on sydänvika. Tosin sydänvikaisia downeja syntyy myös, kun ei se seula kaikkea ilmaise. Sydänvika yleensä on korjattavissa oleva. Samanlainen sydänvika voi olla kenellä tahansa. 

Suuri määrä downin liitännäisvammoja (sydänviat, ruuansulatusjärjestelmän kehityshäiriöt) kielii lähes aina myös henkisen kehitysvamman syvyydestä. Kuka haluaa vammojaan ymmärtämättömän kärsivän toistuvista leikkauksista, jotka vain pienellä todennäköisyydellä pelastavat lapsen elämän.