Halveksitko ihmistä, jolla on korkeakoulututkinto, mutta joka tekee duunaritöitä kun oman alan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi akateemista loppututkintoa ja olen asiantuntijana valtion virassa. Viikonloppuisin siivoan sairaalassa.

Miksi?

Ylimitoitettu asuntolaina tai luottokorttivelkoja?

Kunnioitan tosi paljon. Hyvä ystäväni on koulutukseltaan tohtori (fysiikka) ja tekee henkilökohtaisen avustajan töitä, koska juuri nyt ei ole oman alan töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi akateemista loppututkintoa ja olen asiantuntijana valtion virassa. Viikonloppuisin siivoan sairaalassa.

Miksi?

Ylimitoitettu asuntolaina tai luottokorttivelkoja?

Tai ehkä hän tekee osalistuvaa sosiologista tutkimusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi akateemista loppututkintoa ja olen asiantuntijana valtion virassa. Viikonloppuisin siivoan sairaalassa.

Miksi?

Harrastus, henkireikä, hyödyllinen työ, vastapaino istumatyölle, oppiminen, uusia näkökulmia elämään jne

Halveksin kaikkia pohjoismaissa asuvia jotka käyvät töissä. Täällä kyllä pärjää mainiosti tukitasollakin, joten täytyy olla aika helvetin ahne materialisti jos silti käy töissä.

En halveksi ketään muita kuin ilkeitä ihmisiä, pedofiilejä, kiduttajia, raiskaajia yms.

En halveksi ihmistä jos hän ei tee mitään pahaa kellekään, ei ihmisille, eläimille tai ympäristölle.

Se että onko ihmisellä palkkatöitä, ja minkälaisia jos on, ei ole ihmisen arvon kanssa mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi akateemista loppututkintoa ja olen asiantuntijana valtion virassa. Viikonloppuisin siivoan sairaalassa.

Miksi?

Harrastus, henkireikä, hyödyllinen työ, vastapaino istumatyölle, oppiminen, uusia näkökulmia elämään jne

Ala harrastaa jotain. Tai mene vapaaehtoistöihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi akateemista loppututkintoa ja olen asiantuntijana valtion virassa. Viikonloppuisin siivoan sairaalassa.

Miksi?

Harrastus, henkireikä, hyödyllinen työ, vastapaino istumatyölle, oppiminen, uusia näkökulmia elämään jne

Itselläkin 4 akateemista loppututkintoa, olen ulkoministeriössä töissä ja matkustan ympäri maailmaa, mutta aina on yhtä kiva palata kotiin viettämään lomia vanhan rakkaan harrastuksen, henkireiän ja istumatyön vastapainon pariin, nimittäin roskakuskin homman. Mikään ei vaan voita jätteiden hajua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi akateemista loppututkintoa ja olen asiantuntijana valtion virassa. Viikonloppuisin siivoan sairaalassa.

Miksi?

Harrastus, henkireikä, hyödyllinen työ, vastapaino istumatyölle, oppiminen, uusia näkökulmia elämään jne

Minä siivosin sairaalassa ihan kokopäivätyökseni toistakymmentä vuotta, ammattiin koulutettuna. Siinä työssä sai monesti niskaansa kaikenlaista p*skaa ja alentuvaa kohtelua. Jotkut ajattelivat, että laitoshuoltaja on vähintään lukutaidoton tai muuten älyllisesti rajoittunut. - Imperfekti siksi, että olen nykyään opiskelija, gradua vaille valmis FM. Tämän ketjun perusteella on mukavaa tietää, että mikäli uraputki ei vedä ja joudun palaamaan leipätyöhöni, se on muuttunut kunnioitettavaksi, koska sitä tekee korkeakoulutettu 😀

Riippuu vähän siitä, millainen tutkinto on alla. Mikäli on esimerkiksi jonkin asteen insinööri, kauppatieteitä tai oikeustieteitä opiskellut, niin sitten tuntisin lähinnä sääliä ja myötätuntoa.

Jos taas on suorittanut jonkin pilipalitutkinnon kuten naistutkimus, opiskellut germaanista filologiaa tai poliittista historiaa tai jotakin vastaavaa niin tuntisin lähinnä halveksuntaa, totta tosiaan.

Hauska lukea, että valmiutta kaikken työn tekemiseen arvostetaan täällä niin yksimielisesti. Kuinkahan asia mahtaa olla akateemisten duunareiden itsensä keskuudessa? Voisin kuvitella, että työntekoa ja erilaisia töitä sinänsä pidetään arvossa, mutta samalla koetaan syvää epäonnistumista ja häpeää kun ei syystä tai toisesta olla työllistytty omalle allalle.

On hyvin mahdollista, että itse olen juuri tuossa tilanteessa parin vuoden kuluttua, jolloin vaihtoehtoina on työttömyys tai hanttihommat. Itsetuntoni ei alun perinkään ole kovin vahva ja voi hyvinkin kokea kolauksen, joka saattaa heijastua myös työn arvostukseen (sikäli kun uutta työtä edes saan). Ansaittu seuraus epäonnistumisista ja kyseenalaisista luonteenpiirteistä.

Willy Loman kirjoitti:

Hauska lukea, että valmiutta kaikken työn tekemiseen arvostetaan täällä niin yksimielisesti. Kuinkahan asia mahtaa olla akateemisten duunareiden itsensä keskuudessa? Voisin kuvitella, että työntekoa ja erilaisia töitä sinänsä pidetään arvossa, mutta samalla koetaan syvää epäonnistumista ja häpeää kun ei syystä tai toisesta olla työllistytty omalle allalle.

On hyvin mahdollista, että itse olen juuri tuossa tilanteessa parin vuoden kuluttua, jolloin vaihtoehtoina on työttömyys tai hanttihommat. Itsetuntoni ei alun perinkään ole kovin vahva ja voi hyvinkin kokea kolauksen, joka saattaa heijastua myös työn arvostukseen (sikäli kun uutta työtä edes saan). Ansaittu seuraus epäonnistumisista ja kyseenalaisista luonteenpiirteistä.

No ei tietenkään!!! Jos ihminen itsensä elättää, se on aina kunnioitettavaa.

Eikä yksittäinen ihminen voi kaikkea kontrolloida, kuten nykyistä taloustilannetta.

Eihän siinä mistään epäonnistumisesta ole kyse.

Tähän olisi hyvä kuulla jonkun korkeakoulutetun duunarin mielipide! Huhuu, onko teitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi akateemista loppututkintoa ja olen asiantuntijana valtion virassa. Viikonloppuisin siivoan sairaalassa.

Miksi?

Harrastus, henkireikä, hyödyllinen työ, vastapaino istumatyölle, oppiminen, uusia näkökulmia elämään jne

Minä siivosin sairaalassa ihan kokopäivätyökseni toistakymmentä vuotta, ammattiin koulutettuna. Siinä työssä sai monesti niskaansa kaikenlaista p*skaa ja alentuvaa kohtelua. Jotkut ajattelivat, että laitoshuoltaja on vähintään lukutaidoton tai muuten älyllisesti rajoittunut. - Imperfekti siksi, että olen nykyään opiskelija, gradua vaille valmis FM. Tämän ketjun perusteella on mukavaa tietää, että mikäli uraputki ei vedä ja joudun palaamaan leipätyöhöni, se on muuttunut kunnioitettavaksi, koska sitä tekee korkeakoulutettu 😀

Ikävä jos sinua kohdeltiin alentuvasti. Mutta tietysti siihen ei tutkinto vaikuta. Kyllä yksinkertaisesti töiden tekeminen on aina kunnioitettavaa.

Ei tutkinnot määrittele ihmistä. Se, mitä ihminen on ja tekee, määrittää.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän siitä, millainen tutkinto on alla. Mikäli on esimerkiksi jonkin asteen insinööri, kauppatieteitä tai oikeustieteitä opiskellut, niin sitten tuntisin lähinnä sääliä ja myötätuntoa.

Jos taas on suorittanut jonkin pilipalitutkinnon kuten naistutkimus, opiskellut germaanista filologiaa tai poliittista historiaa tai jotakin vastaavaa niin tuntisin lähinnä halveksuntaa, totta tosiaan.

Onpa sinulla typerä asenne. Anna kun arvaan - olet parikymppinen Vihreiden kannattaja joka ei ole koskaan ollut töissä?

Willy Loman kirjoitti:

Hauska lukea, että valmiutta kaikken työn tekemiseen arvostetaan täällä niin yksimielisesti. Kuinkahan asia mahtaa olla akateemisten duunareiden itsensä keskuudessa? Voisin kuvitella, että työntekoa ja erilaisia töitä sinänsä pidetään arvossa, mutta samalla koetaan syvää epäonnistumista ja häpeää kun ei syystä tai toisesta olla työllistytty omalle allalle.

On hyvin mahdollista, että itse olen juuri tuossa tilanteessa parin vuoden kuluttua, jolloin vaihtoehtoina on työttömyys tai hanttihommat. Itsetuntoni ei alun perinkään ole kovin vahva ja voi hyvinkin kokea kolauksen, joka saattaa heijastua myös työn arvostukseen (sikäli kun uutta työtä edes saan). Ansaittu seuraus epäonnistumisista ja kyseenalaisista luonteenpiirteistä.

Niin. Meillä Suomessa menee kuitenkin niin hyvin, että on mahdollista miettiä itsetunnon kolhuja tuollaisissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän siitä, millainen tutkinto on alla. Mikäli on esimerkiksi jonkin asteen insinööri, kauppatieteitä tai oikeustieteitä opiskellut, niin sitten tuntisin lähinnä sääliä ja myötätuntoa.

Jos taas on suorittanut jonkin pilipalitutkinnon kuten naistutkimus, opiskellut germaanista filologiaa tai poliittista historiaa tai jotakin vastaavaa niin tuntisin lähinnä halveksuntaa, totta tosiaan.

Onpa sinulla typerä asenne. Anna kun arvaan - olet parikymppinen Vihreiden kannattaja joka ei ole koskaan ollut töissä?

Joka keskittyy netissä kyselemään miten sosiaalitukia voisi huijata.

Minä teen duunaritason työtä vapaaehtoisesti, vaikka olen akateeminen. En vain pitänyt oman alani työstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän siitä, millainen tutkinto on alla. Mikäli on esimerkiksi jonkin asteen insinööri, kauppatieteitä tai oikeustieteitä opiskellut, niin sitten tuntisin lähinnä sääliä ja myötätuntoa.

Jos taas on suorittanut jonkin pilipalitutkinnon kuten naistutkimus, opiskellut germaanista filologiaa tai poliittista historiaa tai jotakin vastaavaa niin tuntisin lähinnä halveksuntaa, totta tosiaan.

Onpa sinulla typerä asenne. Anna kun arvaan - olet parikymppinen Vihreiden kannattaja joka ei ole koskaan ollut töissä?

Naistutkimuksen tai germaanisen filologian opiskelijoissa on varmasti enemmän vihreiden kannattajia kuin kauppa- tai oikeustieteiden opiskelijoissa.

Minä olen akateeminen ja haaveilen duunarityöhön vaihtamisesta, koska oman alan työt ovat ajaneet minut burn outin partaalle. Palkka on pieni mutta stressin määrä jäätävä.