Lue keskustelun säännöt.
Miksi korkeakoulutetut vinkuvat, että ei ole työtä?
16.08.2016 |
Kannattaisi mennä oikeisiin töihin, vaikka siivoamaan ja lopettaa se valitus. Ei kaikille riitä niitä mediaseksikkäitä ja mieluisia, hyväpalkkaisia hommia. Perusduunitkin pitää jonkun hoitaa. Ei vaan kermaperseakateemiset voi näitä töitä tehdä, kun pitäisi luoda uraa ja tehdä paljon rahaa.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Et vissiin ole kuullut sellaisesta asiasta kuin ammattikoulutus? Se on sellainen, joka antaa valmiudet niiden perusduunien tekemiseen ja sellaisen suorittamisen jälkeen pääsee töihin niihin perusduuneihin. Korkeakouluissa ei ainakaan tähän päivään mennessä ole tarjottu ammattikoulutusta, eikä perusduunaria etsivä työnantaja ei ole pätkääkään kiinnostunut korkeakoulutetuista, koska luonnollisesti haluaa palkata ammattitaitoisen työntekijän, joita on vieläpä tarjolla ihan riittämiin.
Entäs se työkokemus? Aika monella akateemisellakin on perusduuneista työkokemusta, ainakin opiskeluajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työnantajana kumman ottaisit siivoamaan? Ammattikoulun käyneen tai muuten perusduuneja tehneen tyypin, jolla ei ole osoittanut suurempaa kunnianhimoa, mutta on reipas ja ahkera eikä turhaan vaivaa päätään millään kovin syvällisellä? Vai venäjän kulttuuria ja kirjallisuutta vuosikausia päntänneen tai it-alan diplomi-insinöörin, vähän hiljaisen ja rauhallisen älykön?
Kyllä ne ekat oletetaan usein soveltuvan paremmin siivoojiksi ja pysyvän siinä, ja niitä riittää, joten ne palkataan. Oletus joka ei aina edes pidä paikkaansa, mutta sen älykön voi olla todella vaikea todistaa toisin, vaikka olisi kuinka motivoitunut perusduuneista. (Jotkut jopa aidosti haluavat "tavallisiin töihin" kyllästyttyään pohtimaan vuodesta toiseen jotain kirjallisuutta tai filosofiaa.)
Suurin osa akateemisesti kouluttautuneistakin on kyllä tehnyt elämässään "paskaduuneja", ne jos mitkä juuri motivoivat opiskelemaan tutkintoon, jonka avulla on mahdollisuus saada töitä jotka vaativat aivokapasiteettia. Ja joo, itse palkkaan aina henkilön joka osoittaa elämässään kunnianhimoa ja tavoitteellisuutta, en koskaan niitä jotka menevät siitä mistä aita on matalin. Sellainen henkilö tekee usein työt samalla asenteella, mikä on harvemmassa hommassa ok.
Minä työskentelin yliopisto-opiskelujen ohella kenkäkaupassa ja henkilökemiat ei ollenkaan sopineet yhteen ns. ylempänä hierarkiassa olevien myyjien kanssa. Vaikka hoidin työni mallikelpoisesti, mun annettiin ymmärtää etten sovi hommaan (siis apulaiseksi) ollenkaan, koska en ole AMMATTILAINEN. Mä en saanut jäädä tekemään töitä satunnaisia töitä kesän jälkeen, koska ne halusi AMMATTILAISEN, eli ts. habitukseltaan kenkäkauppaan paremmin sopivan henkilön. Tämän kokemuksen jälkeen en ole erityisesti edes pyrkinyt ei-akateemisiin töihin.
Olen korkeakoulutettu. Kiertelin koulun viimeisellä viikolla eri työpaikkoja kysymässä töitä. Kolmannessa paikassa kerrottiin että heidän keittäjä-siivoojansa oli jäänyt kuukauden sairaslomalle ja kysyttiin osaanko laittaa ruokaa ja siivota. Sanoin, että tottahan toki jos tavalliset ruoat kelpaavat, että en osaa mitään hirveän erikoista. Ottivat minut sairasloman tuuraajaksi kuukaudeksi. Palkka oli todella surkea ja nimike harjoittelija, jotta saivat maksaa paskaa palkkaa. Sinä aikana tein työni niin hyvin kuin ikinä osasin ja aivan hulluna hommia, siivoilin ja kiillottelin kaikkea ylimääräistä mitä ei olisi edes tarvinnut.
Samalla kyselin firman tutkimus- ja tuotekehityshommista yms ja kuinka ollakkaan, sain keittiö/siivouspestin jälkeen kokeeksi jäädä (edelleen paskalla palkalla) laboranttien apulaiseksi kun laboratoriossa oli vähän kiire. Jatkoin ahkerointia. Sitten alettiin jo kiinnostua oikeasta osaamisestani ja sain jatkaa tutkimus/tuotekehitys hommissa ja palkkakin muuttui oleellisesti. Ei mennyt kuin neljä vuotta, niin olin tutkimus- ja tuotekehityspäällikkönä. Nykyään palkka on päälle neljän tonnin ja samassa firmassa tulee 10 vuotta täyteen.
Että hakekaa ja tehkää niitä "paskahommia". Kyllä sieltä poimitaan helmet joukosta kun niitä löydetään. Mutta jos ei tee mitään tai tekee naama norsunv..lla vain välttämättömän, ei kukaan kiinnostu muutakuin siitä miten sinut saa äkkiä pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Olen korkeakoulutettu. Kiertelin koulun viimeisellä viikolla eri työpaikkoja kysymässä töitä. Kolmannessa paikassa kerrottiin että heidän keittäjä-siivoojansa oli jäänyt kuukauden sairaslomalle ja kysyttiin osaanko laittaa ruokaa ja siivota. Sanoin, että tottahan toki jos tavalliset ruoat kelpaavat, että en osaa mitään hirveän erikoista. Ottivat minut sairasloman tuuraajaksi kuukaudeksi. Palkka oli todella surkea ja nimike harjoittelija, jotta saivat maksaa paskaa palkkaa. Sinä aikana tein työni niin hyvin kuin ikinä osasin ja aivan hulluna hommia, siivoilin ja kiillottelin kaikkea ylimääräistä mitä ei olisi edes tarvinnut.
Samalla kyselin firman tutkimus- ja tuotekehityshommista yms ja kuinka ollakkaan, sain keittiö/siivouspestin jälkeen kokeeksi jäädä (edelleen paskalla palkalla) laboranttien apulaiseksi kun laboratoriossa oli vähän kiire. Jatkoin ahkerointia. Sitten alettiin jo kiinnostua oikeasta osaamisestani ja sain jatkaa tutkimus/tuotekehitys hommissa ja palkkakin muuttui oleellisesti. Ei mennyt kuin neljä vuotta, niin olin tutkimus- ja tuotekehityspäällikkönä. Nykyään palkka on päälle neljän tonnin ja samassa firmassa tulee 10 vuotta täyteen.
Että hakekaa ja tehkää niitä "paskahommia". Kyllä sieltä poimitaan helmet joukosta kun niitä löydetään. Mutta jos ei tee mitään tai tekee naama norsunv..lla vain välttämättömän, ei kukaan kiinnostu muutakuin siitä miten sinut saa äkkiä pihalle.
2008 oli vähän eri tilanne. Ihan tiedoksi. Päivitä itsesi nykyaikaan hyvä ihminen.
Ja niin, minulla on töitä, mutta olen myös hiljattain hakenut niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuullut termiä ylipätevä? Tätä käyttävät kun maisteri hakee toimistosihteeriksi. Ei toivoakaan päästä edes haastatteluun jos hakee ns oman tasonsa alta.
Niinpä, ja sitten kun on niitä merkonomejakin jonossa tulossa ja muita toimistosihteerin hommista kokemusta omaavat niin mieluummin työnantaja palkkaa ammattilaisen jolla on ammattitaitoa just siihen hommaan. Ylipätevät usein nostaa kytkintä heti kun parempaa ilmaantuu niin kuin kuuluukin.
Vierailija kirjoitti:
Olen korkeakoulutettu. Kiertelin koulun viimeisellä viikolla eri työpaikkoja kysymässä töitä. Kolmannessa paikassa kerrottiin että heidän keittäjä-siivoojansa oli jäänyt kuukauden sairaslomalle ja kysyttiin osaanko laittaa ruokaa ja siivota. Sanoin, että tottahan toki jos tavalliset ruoat kelpaavat, että en osaa mitään hirveän erikoista. Ottivat minut sairasloman tuuraajaksi kuukaudeksi. Palkka oli todella surkea ja nimike harjoittelija, jotta saivat maksaa paskaa palkkaa. Sinä aikana tein työni niin hyvin kuin ikinä osasin ja aivan hulluna hommia, siivoilin ja kiillottelin kaikkea ylimääräistä mitä ei olisi edes tarvinnut.
Samalla kyselin firman tutkimus- ja tuotekehityshommista yms ja kuinka ollakkaan, sain keittiö/siivouspestin jälkeen kokeeksi jäädä (edelleen paskalla palkalla) laboranttien apulaiseksi kun laboratoriossa oli vähän kiire. Jatkoin ahkerointia. Sitten alettiin jo kiinnostua oikeasta osaamisestani ja sain jatkaa tutkimus/tuotekehitys hommissa ja palkkakin muuttui oleellisesti. Ei mennyt kuin neljä vuotta, niin olin tutkimus- ja tuotekehityspäällikkönä. Nykyään palkka on päälle neljän tonnin ja samassa firmassa tulee 10 vuotta täyteen.
Että hakekaa ja tehkää niitä "paskahommia". Kyllä sieltä poimitaan helmet joukosta kun niitä löydetään. Mutta jos ei tee mitään tai tekee naama norsunv..lla vain välttämättömän, ei kukaan kiinnostu muutakuin siitä miten sinut saa äkkiä pihalle.
Millä tuotekehitys ja tutkimus -firmalla on joku oma keittäjäsiivooja? Omituinen tarina. Eikö silloin ollut muka hygieniapasseja keksitty? Pystymetsästä vaan työpaikkaruokalan ainoaksi työntekijäksi? ja vielä siivous siinä sivussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin muutama vuosi sitten työtön korkeakoulutettu. Luonnollisesti ahdisti. Mietin silloin, että pitäisikö kouluttautua uudelleen johonkin ns.duunariammattiin. Kyselin täällä erään ammatin opiskelusta. Sain monta asiatonta vastausta, jossa "tiedettiin", että olen kuitenkin siihen työhön liian nirppanokka ja ties mitä. En kyllä olisi ollut, sen tuedän. No, kävi kuitenkin niin että sain oman alani töitä ja nyt olen ollut muutaman vuoden erittäin työllistetty. Silloin täällä oltiin kovasti sitä mieltä, että työtön akateeminen ei enää koskaan saa alansa töitä ja tunnuttiin oikein vahingoniloiseílta asina johdosta. Sellaisia keskusteluja oli paljon. Onkohan taas joku silloisista ilkkujista asialla? Jos on, niin terve vaan. Mulla menee hyvin!
Mä en opiskellut korkeakoulututkintoa, jotta voisin mopata lattioita työkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen korkeakoulutettu. Kiertelin koulun viimeisellä viikolla eri työpaikkoja kysymässä töitä. Kolmannessa paikassa kerrottiin että heidän keittäjä-siivoojansa oli jäänyt kuukauden sairaslomalle ja kysyttiin osaanko laittaa ruokaa ja siivota. Sanoin, että tottahan toki jos tavalliset ruoat kelpaavat, että en osaa mitään hirveän erikoista. Ottivat minut sairasloman tuuraajaksi kuukaudeksi. Palkka oli todella surkea ja nimike harjoittelija, jotta saivat maksaa paskaa palkkaa. Sinä aikana tein työni niin hyvin kuin ikinä osasin ja aivan hulluna hommia, siivoilin ja kiillottelin kaikkea ylimääräistä mitä ei olisi edes tarvinnut.
Samalla kyselin firman tutkimus- ja tuotekehityshommista yms ja kuinka ollakkaan, sain keittiö/siivouspestin jälkeen kokeeksi jäädä (edelleen paskalla palkalla) laboranttien apulaiseksi kun laboratoriossa oli vähän kiire. Jatkoin ahkerointia. Sitten alettiin jo kiinnostua oikeasta osaamisestani ja sain jatkaa tutkimus/tuotekehitys hommissa ja palkkakin muuttui oleellisesti. Ei mennyt kuin neljä vuotta, niin olin tutkimus- ja tuotekehityspäällikkönä. Nykyään palkka on päälle neljän tonnin ja samassa firmassa tulee 10 vuotta täyteen.
Että hakekaa ja tehkää niitä "paskahommia". Kyllä sieltä poimitaan helmet joukosta kun niitä löydetään. Mutta jos ei tee mitään tai tekee naama norsunv..lla vain välttämättömän, ei kukaan kiinnostu muutakuin siitä miten sinut saa äkkiä pihalle.
2008 oli vähän eri tilanne. Ihan tiedoksi. Päivitä itsesi nykyaikaan hyvä ihminen.
Ja niin, minulla on töitä, mutta olen myös hiljattain hakenut niitä.
Okei, päivitän nykyaikaan: Mieheni kaksi lasta ed liitosta asuivat samassa talossa ja olen heille myös neuvonut kuinka töitä kannattaa hakea. Vanhempi poika valmistui kaksi vuotta sitten. Työttömänä kuukauden valmistumisen jälkeen ja etsi hommia koko ajan. Otti vastaan paskahommia aluksi kun niitä tarjottiin. Sitten sai oman alan hommia. Sen jälkeen on ollut koko ajan töissä vaikka hänen alallaan on ollut paljon työttömyyttä viime aikoina. Toisiksi vanhin tyttö valmistui viime keväänä. Hän sai jo koulun aikana tarjouksen tulla KAHTEEN eri paikkaan missä oli ollut työharjoittelussa. Tytön poikakaveri valmistui vuotta aiemmin ja kävi armeijan viime vuonna. Armeijan jälkeen oli työttömänä viime maaliskuusta alkaen. Kerroin hänellekin neuvoja. Hän sai kesäkuuksi harjoittelupaikan ja vieläpä omalle alalleen. Sitten oli jatkettu heinäkuullekin ja heinäkuussa sanottiin että saat jäädä ainakin vuoden määräajaksi.
Ai miksikö korkeakoulutetut vinkuvat ettei ole töitä. No siksi kun ne ei ole löytänyt sitä omaa unelmaduunia:
- vapaat työajat tai korkeintaan välillä 8-15
- ainakin kuukauden kesäloma, jonka saa toki itse valita milloin pitää
- palkka vähintään 12.000 kuussa, mieluummin yli 20.000 plus tietenkin firman auto
- työ vois olla vaikka sellaista kevyttä tulevaisuustutkielman tekoa tai jotain juomapitoisia bisnesseurustelulounaita vois hoitaa
Raksalle pääsee rakennusmiehen papereilla siivoamaan pari kertaa kuussa vuokrafirman kautta, kaupan kassalle jos pääset niin osa-aikasta trjoavat jolla maksa edes vuokraa.