Mitä ystävän käytös tarkoittaa? Otanko etäisyyttä?

Kysyt viestillä, että sopiiko jutella? Miksi? Mikset vain soita, jos tekee mieli puhua puhelimessa? Toinen sitten vastaa tai on vastaamatta oman tilanteensa mukaan.

Tiedän, että jotkut tarvivat ihmissuhteidensa ylläpitoon paljon kontaktia, mutta mulla menisi silti hermot (ja on joskus mennytkin) jatkuvaan tekstiviestien naputtamiseen, puheluiden vinkumiseen ja niihin puhelinmaratoneihin. Katos kun olis tää elämäkin tässä.

Ite hoidan puhelimellani lähinnä tärkeitä asioita (lasten juttuja jne). Jos sattuu käymään niin, että kaikki lapset on kotona, mun puhelin on hiljennettynä perimmäisessä nurkassa. Saatan vilkaista puhelinta kerran pari päivän aikana ja huomatessani jonkun soittaneen, joko soitan takaisin (oletus, että soittajalla oli jotain asiaakin) tai siirrän soittamista parempaan hetkeen (eli yleensä unohdan, koska juoruilupuheluihin menee kolmatta tuntia). Jännittävintä on se, että mä olen elämästäni hukannut näin vain yhden ihmissuhteen ja se suhde oli ongelmallinen muutenkin.

Älä harrasta puhelin terroria ystävääsi kohtaan ja lopeta painostus.

Niin, ehkä hän vain oli kiireinen. Tuli menoja seuraavalle päivälle, eikä ajatellut että se jutteleminen oli sulle niin tärkeä että ihan suutut kun hän ei heti vastaa. Minusta tuo suuttuminen oli vähän liioittelua, ystäväsi ei yhtenä! päivänä vastannut ja heti vedät herneen syvälle nenään ja meitit etäisyyden ottamista ym. Mä suuttuisin vasta kun en kaveria sais moneen päivään kiinni. Silloin vois jo todeta että kaveria ei kiinnosta. Yhdestä kerrasta tuumaisin vaan, että kaverilla tosiaan oli menoa eikä ehtinyt.

Soititko työpäivän aikana? Kaikilla työpaikoilla ei pysty puhumaan työaikana jaarittelupuheluja ystävien kanssa.

Mua ärsyttää eräs ystäväni, jolla on tapana soittaa töihin puhuakseen vain niitänäitä. Ja koska oikeasti on kiire, ei pysty keskittymään, ja koko ajan on tunne, että tästä tilanteesta on päästävä eroon.

Erikoista on se, että myös tämä ihminen on töissä ja soittaa AINA vain työaikana, ei koskaan vapaa-aikana. "Koska hänellä on perhe." Niin, minullakin on perhe?

Summa summarum; olen ottanut etäisyyttä. (Syynä myös luottamuspula; en koe tarvetta puhua omasta elämästäni ihmisen kanssa, jonka kautta kaikki menee eteenpäin.)

No, yritin sitten seuraavana päivänä soittaa, eikä hän vastannut ja lopulta illalla laitoin viestin, että "Hei, soitin sinulle?"

Miksi tuossa on kysymysmerkki? Etkö tiedä siis, soititko hänelle?

Ok, taidan olla hänen suhteensa herkkänahkainen, sillä hän on ennenkin tehnyt vastaavaa. Ensin sanonut soittavansa tai ollut tavoittamaton, vaikka olimme sopineet jostain. Kysyin juuri sen takia häneltä ennakkoon viestillä, että sopiiko hänelle jutella, etten soittele turhaan. Hän ei myöskään vastannut viestiini samalla viikolla. Ajattelen tässä sitä, että jospa hän oikeasti kaipaa tilaa. En halua myöskään väkisin seuraani tarjota....Mutta asia harmittaa kovasti. Toivoisin, että hän olisi minuun nyt yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Soititko työpäivän aikana? Kaikilla työpaikoilla ei pysty puhumaan työaikana jaarittelupuheluja ystävien kanssa.

Mua ärsyttää eräs ystäväni, jolla on tapana soittaa töihin puhuakseen vain niitänäitä. Ja koska oikeasti on kiire, ei pysty keskittymään, ja koko ajan on tunne, että tästä tilanteesta on päästävä eroon.

Erikoista on se, että myös tämä ihminen on töissä ja soittaa AINA vain työaikana, ei koskaan vapaa-aikana. "Koska hänellä on perhe." Niin, minullakin on perhe?

Summa summarum; olen ottanut etäisyyttä. (Syynä myös luottamuspula; en koe tarvetta puhua omasta elämästäni ihmisen kanssa, jonka kautta kaikki menee eteenpäin.)

Etkö siis tiedä, onko sinulla perhettä?

Tuo sopiiko jutella viestikin voisi olla ihan ok, jos kysyisit juuri siitä hetkestä, ja mahdollisen kieltävän vaustauksen saatuasi pyytäisit ystävääsi itse soittamaan sitten kun ehtii. Ainakaan minä en kerta kaikkiaan tiedä, sopiiko huomenna puhua puhelimessa vaiko ei, mutta just tästä hetkestä tiedän. Jonkun verran tulee ihmisiltä niitä soita, ku kerkiit-viestejä ja se on ihan ok.

Mitä ystäväsi tykkäisi, jos menisit vaikka käymään tuon puhelimen käytön sijaan? Meille saa tulla koska vain, joskus on aikaa pysähtyä seurustelemaan ja joskus on touhuttava kaikkea tavallista seurustelun ohessa (mutta ystävien keskenhän sen pitäisi olla ihan ok). Jostain syystä meillä nykyisin soi ovikello tiheämmin kuin puhelin :)

-1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soititko työpäivän aikana? Kaikilla työpaikoilla ei pysty puhumaan työaikana jaarittelupuheluja ystävien kanssa.

Mua ärsyttää eräs ystäväni, jolla on tapana soittaa töihin puhuakseen vain niitänäitä. Ja koska oikeasti on kiire, ei pysty keskittymään, ja koko ajan on tunne, että tästä tilanteesta on päästävä eroon.

Erikoista on se, että myös tämä ihminen on töissä ja soittaa AINA vain työaikana, ei koskaan vapaa-aikana. "Koska hänellä on perhe." Niin, minullakin on perhe?

Summa summarum; olen ottanut etäisyyttä. (Syynä myös luottamuspula; en koe tarvetta puhua omasta elämästäni ihmisen kanssa, jonka kautta kaikki menee eteenpäin.)

Etkö siis tiedä, onko sinulla perhettä?

Oi kuinka keksitkin olla noin näsäviisas :)!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soititko työpäivän aikana? Kaikilla työpaikoilla ei pysty puhumaan työaikana jaarittelupuheluja ystävien kanssa.

Mua ärsyttää eräs ystäväni, jolla on tapana soittaa töihin puhuakseen vain niitänäitä. Ja koska oikeasti on kiire, ei pysty keskittymään, ja koko ajan on tunne, että tästä tilanteesta on päästävä eroon.

Erikoista on se, että myös tämä ihminen on töissä ja soittaa AINA vain työaikana, ei koskaan vapaa-aikana. "Koska hänellä on perhe." Niin, minullakin on perhe?

Summa summarum; olen ottanut etäisyyttä. (Syynä myös luottamuspula; en koe tarvetta puhua omasta elämästäni ihmisen kanssa, jonka kautta kaikki menee eteenpäin.)

Etkö siis tiedä, onko sinulla perhettä?

Oi kuinka keksitkin olla noin näsäviisas :)!

Mua vaan ärsyttää kysymysmerkkien väärä käyttö. Joitain ärsyttää yhdyssanavirheet, mulla pistää silmään kysymysmerkit väärissä paikoissa.

Niin, se mikä tässä harmittaa on juuri se, että hän itse sanoi seuraavan päivän olevan hyvä keskusteluun. Eikä sitten kuitenkaan ollut tavoitettavissa tai seurannut kännykkäänsä. En tosiaankaan soita hänelle usein. Se, ettei hän olisi huomannut soittoani koko päivänä tuntuu vähän.... tekaistulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soititko työpäivän aikana? Kaikilla työpaikoilla ei pysty puhumaan työaikana jaarittelupuheluja ystävien kanssa.

Mua ärsyttää eräs ystäväni, jolla on tapana soittaa töihin puhuakseen vain niitänäitä. Ja koska oikeasti on kiire, ei pysty keskittymään, ja koko ajan on tunne, että tästä tilanteesta on päästävä eroon.

Erikoista on se, että myös tämä ihminen on töissä ja soittaa AINA vain työaikana, ei koskaan vapaa-aikana. "Koska hänellä on perhe." Niin, minullakin on perhe?

Summa summarum; olen ottanut etäisyyttä. (Syynä myös luottamuspula; en koe tarvetta puhua omasta elämästäni ihmisen kanssa, jonka kautta kaikki menee eteenpäin.)

Etkö siis tiedä, onko sinulla perhettä?

Etkö sinä??

Anteeksi nyt vaan mutta ihmisillä on touhua ja kiirettä. Jos sinä soitat joutessasi puolen tunnin puhelun ja toinen on vaikka kaupassa ja kiirehtii sitten kotiin tekemään ruokaa, sitten on harrastus tai lempiohjelma, niin siihen puolen tunnin lässytys puheluun ei tahdo olla aikaa. Jos on tärkeää asiaa voi kysyä viestillä.

Samaa mieltä kuin joku aiempi, että turhaa puhelinterroria kysellä viestillä soittolupaa. Soita, ja jollei vastaa, ei sitä kannata tulkita kärpäsestä-härkäseksi. Ehkä hän ajattelee, että jos on kiireellistä asiaa, laitat viestin asiasta. Ja jollei kuulu mitään, soita uudelleen.

Jokaisella meillä kun pyörii oma elämä ja sen kiireet, niin tuntuu vähän hassulta kysellä puhelinaikoja ystävien väliseen kommunikointiin.

Sivukommenttina vielä se, että nykyisin monilla tuntuu puhelin kasvaneen kiinni käteen. Itse olen pitkään pitänyt jo linjaa, etten ota stressiä/paineita siitä, jos en pysty vastaamaan jonkun puheluun. En soita välttämättä takaisin sen tarkoittamatta mitään muuta kuin että en sillä hetkellä ehtinyt tms., ja lopulta unohdin jonkun yrittäneen tavoitella.

Liina2 kirjoitti:

Niin, se mikä tässä harmittaa on juuri se, että hän itse sanoi seuraavan päivän olevan hyvä keskusteluun. Eikä sitten kuitenkaan ollut tavoitettavissa tai seurannut kännykkäänsä. En tosiaankaan soita hänelle usein. Se, ettei hän olisi huomannut soittoani koko päivänä tuntuu vähän.... tekaistulta.

Hei, nyt leikit vähän turhasta marttyyria... Go on, älä takerru tuollaiseen! Maailma ei pyöri sinun napasi ympärillä, kuitenkaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soititko työpäivän aikana? Kaikilla työpaikoilla ei pysty puhumaan työaikana jaarittelupuheluja ystävien kanssa.

Mua ärsyttää eräs ystäväni, jolla on tapana soittaa töihin puhuakseen vain niitänäitä. Ja koska oikeasti on kiire, ei pysty keskittymään, ja koko ajan on tunne, että tästä tilanteesta on päästävä eroon.

Erikoista on se, että myös tämä ihminen on töissä ja soittaa AINA vain työaikana, ei koskaan vapaa-aikana. "Koska hänellä on perhe." Niin, minullakin on perhe?

Summa summarum; olen ottanut etäisyyttä. (Syynä myös luottamuspula; en koe tarvetta puhua omasta elämästäni ihmisen kanssa, jonka kautta kaikki menee eteenpäin.)

Etkö siis tiedä, onko sinulla perhettä?

Oi kuinka keksitkin olla noin näsäviisas :)!

Mua vaan ärsyttää kysymysmerkkien väärä käyttö. Joitain ärsyttää yhdyssanavirheet, mulla pistää silmään kysymysmerkit väärissä paikoissa.

Ok, ymmärrän. Itsekin pidän kunnollisesta suomen kielestä ja mm. juurikin yhdyssanavirheet ärsyttävät suunnattomasti.

Terv. Kysymysmerkkihuolimaton vastaaja

Juu, taidan olla vähän herkkänahkainen. Mutta ihan samoin hän kysyi, että sopiiko puhelu seuraavana päivänä. Olisi soittanut vain! Ja miten tästä eteenpäin, eikö olisi hänen vuoronsa olla yhteydessä? Oikeasti en halua tungetella, jos hän haluaa tilaa...

Miksi kysyt lupaa keskusteluun? Minulle tulee tuosta negatiivinen kaiku.

Kuulostaa tutulta. Kyllä nyt taitaa olla kyse siitä, ettei ystävää enää ystävyydet kiinnosta. Niinkuin eräskin vastaaja totesi "On tässä katos tää elämäkin". Eli sinä et oikeastaan kuulu hänen elämäänsä, olet sellainen ylimääräinen velvoite vain. Jota hän nyt sitten kyllästyneenä yrittää vältellä.

Mikäli et halua dramaattisesti lopettaa ystävyyttänne, siirrä hänet tuttava-kategoriaan. Soittaa sitten jos soittaa, puhutte jos puhutte. Veikkaan, että jos lakkaat viestittelemästä ja soittelemasta, se loppuu sitten ihan siihen. Harmihan se on, varsinkin jos piirisi eivät ole kovin suuret, mutta eipä sitä väkisinkään ketään viitsi pakottaa.

Voiko noin yksinkertaisesta asiasta tehdä noin hankalan. En olisi minäkään soittanut tuollaisen viestin jälkeen, en kyllä muutenkaan pidä soittelusta. Ja mikähän sulla niin vitutti, se ettei kaverisi päivystänyt puhelimen äärellä koko päivää puheluasi?

Kuulostat todella vaikealta ja raskaalta ihmiseltä.

Liina2 kirjoitti:

Juu, taidan olla vähän herkkänahkainen. Mutta ihan samoin hän kysyi, että sopiiko puhelu seuraavana päivänä. Olisi soittanut vain! Ja miten tästä eteenpäin, eikö olisi hänen vuoronsa olla yhteydessä? Oikeasti en halua tungetella, jos hän haluaa tilaa...

Niin olet. Ja miksi olisi soittanut, kun laitoit tuollaisen viestin, itse en olisi tuollaisen viestin jälkeen yhteydessä, eli turhaa odottaisit yhteydenottoa.

Jos haluat pitää ystäväsi, laita vaikka viestiä, voihan sitä viesteilläkin jutella ja niihin voi vastata sitten kun itselle sopii.