Lue keskustelun säännöt.
Miten toimia ikuisesti negatiivisen ystävän kanssa?
15.08.2016 |
Paras ystäväni on hyvin negatiivinen ihminen. Näkee kaikessa vain huonot puolet, tuomitsee ihmiset jotka eivät elä elämäänsä kuten hän, haastaa riitaa ja huutaa jos asiat eivät mene oman mielensä mukaan, riitelee siis niin kovaäänisesti kuin pystyy kunnes saa tahtonsa läpi vaikka olisi väärässä. Hänellä ei lähes koskaan ole mitään hyvää sanottavaa kenestäkään, luonnollisesti hänellä on hyvin vähän ystäviäkin. Hän kehuskelee työllään ja koulutuksellaan mutta kaikessa muussa omassa elämässään näkee huonoa, siis vain ne huonot puolet. Vaikka ollaan oltu todella läheisiä ystäviä kauan, hän on poikaystäväni sisko ja olemme tunteneet lähes 10 vuotta, en tiedä kuinka kauan pystyn tätä jatkamaan. Joka kerta kun kerron ystävälleni jotakin, hänen vastauksensa on hyvin negatiivinen joka pilaa omankin fiilikseni. En tiedä miten vastata kun hän valittaa omasta elämästään, jossa ei todellakaan ole mitään suurta vikana. On oma talo, mies, kaksi koiraa ja lapsi tuloillaan, hyvät työt molemmilla. Aina kun yritän häntä auttaa "ongelmiensa" kanssa niin mikään ei kelpaa. Ei myöskään ota minun ongelmaani tosissaan, naureskelee vain että onpas sulla nyt isot ongelmat. En tiedä mitä tehdä, en haluaisi puhua ystävälleni paljon, mutta en myöskään halua laittaa välejä poikki, eikä se oikein onnistukaan kun olemme periaatteessa samaa sukua. Miten siis toimia?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Sano hänelle ihan suoraan mitä ajattelet. Turha niin sokeaa ihmistä on mielistellä ja ruokkia hänen harhojaan "auttamalla" hänen "ongelmiaan". Joskus suorat sanat on ainoa konsti, joka tehoaa sellaiseen paasaajaan. Tyly ei tarvi olla, muttei ystäväsikään oikeus ole tuollalailla käyttäytyä ja etsiä vikoja kaikkialta muualta paitsi peilistä.
Tätä olen itsekin miettinyt. Suuttuu vain aina jos sanon jotain mikä eroaa hänen mielipiteestään. En siis sano ilkeällä mutta jos sanon jotain mikä on totta ja jotain mitä hän ei halua kuulla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös yksi negatiivinen ihminen, luultavasti masentunut, mutta minua se ei haittaa yhtään. Miksi siitä pitäisi välittää, jos toinen paasaa niitä negatiivisuuksiaan? Antaa mennä toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos. Eikä sellaista ihmistä "auttaa" kannata yrittää. Antaa hänen puhua, mutta koska suurin osa siitä on tosiaan ylinegatiivista muuten vaan paasausta eikä mitään avunpyyntöä, niin sen voi jättää huomiotta.
Tuo taas ei ole enää ystävyys ollenkaan. Jos annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos enkä vastaa mitään niin miksi edes olemme ystäviä? Ei tuosta saa kukaan mitään irti.
Ap
No kyllä me ainakin saadaan. Sille negatiiviselle on tärkeää, että joku kuuntelee häntä ja jaksaa. Kukaan muu ei oikein jaksa, eivät edes vastaa puhelimeen kun hän soittaa. Minusta taas on mukavaa, että saan olla kuuntelijana ihmiselle, joka on selvästi vaikeassa tilanteessa itsensä ja elämänsä kanssa. Usein ihan vaan läsnäolo on parasta, ei tarvitse niin osata sanoa tai tehdä mitään.
Ei se noin mene. Mun kaverilla alkoi pyöriä sama levy lautasella: aina kaikki huonosti. Ensin yksi asia huonosti, kun kuunteli sen, se ei auttanut, siitä vain siirryttiin uuteen asiaan, joka oli huonosti. Tätä ihmistä ei voinut kukaan auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös yksi negatiivinen ihminen, luultavasti masentunut, mutta minua se ei haittaa yhtään. Miksi siitä pitäisi välittää, jos toinen paasaa niitä negatiivisuuksiaan? Antaa mennä toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos. Eikä sellaista ihmistä "auttaa" kannata yrittää. Antaa hänen puhua, mutta koska suurin osa siitä on tosiaan ylinegatiivista muuten vaan paasausta eikä mitään avunpyyntöä, niin sen voi jättää huomiotta.
Tuo taas ei ole enää ystävyys ollenkaan. Jos annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos enkä vastaa mitään niin miksi edes olemme ystäviä? Ei tuosta saa kukaan mitään irti.
Ap
No kyllä me ainakin saadaan. Sille negatiiviselle on tärkeää, että joku kuuntelee häntä ja jaksaa. Kukaan muu ei oikein jaksa, eivät edes vastaa puhelimeen kun hän soittaa. Minusta taas on mukavaa, että saan olla kuuntelijana ihmiselle, joka on selvästi vaikeassa tilanteessa itsensä ja elämänsä kanssa. Usein ihan vaan läsnäolo on parasta, ei tarvitse niin osata sanoa tai tehdä mitään.
Ei se noin mene. Mun kaverilla alkoi pyöriä sama levy lautasella: aina kaikki huonosti. Ensin yksi asia huonosti, kun kuunteli sen, se ei auttanut, siitä vain siirryttiin uuteen asiaan, joka oli huonosti. Tätä ihmistä ei voinut kukaan auttaa.
Eikä ne kai yleensä apua kaipaakaan. Kunhan valittavat mutta eivät halua muuttaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös yksi negatiivinen ihminen, luultavasti masentunut, mutta minua se ei haittaa yhtään. Miksi siitä pitäisi välittää, jos toinen paasaa niitä negatiivisuuksiaan? Antaa mennä toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos. Eikä sellaista ihmistä "auttaa" kannata yrittää. Antaa hänen puhua, mutta koska suurin osa siitä on tosiaan ylinegatiivista muuten vaan paasausta eikä mitään avunpyyntöä, niin sen voi jättää huomiotta.
Tuo taas ei ole enää ystävyys ollenkaan. Jos annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos enkä vastaa mitään niin miksi edes olemme ystäviä? Ei tuosta saa kukaan mitään irti.
Ap
No kyllä me ainakin saadaan. Sille negatiiviselle on tärkeää, että joku kuuntelee häntä ja jaksaa. Kukaan muu ei oikein jaksa, eivät edes vastaa puhelimeen kun hän soittaa. Minusta taas on mukavaa, että saan olla kuuntelijana ihmiselle, joka on selvästi vaikeassa tilanteessa itsensä ja elämänsä kanssa. Usein ihan vaan läsnäolo on parasta, ei tarvitse niin osata sanoa tai tehdä mitään.
Eli luultavasti sinä olet hänelle tärkeä mutta puhutteko koskaan sinusta tai sinun elämästä vai olet kuin terapeutti? Ei se ole ystävyyttä että toinen aina puhuu eikä tunne sinua ollenkaan.
Tällä hetkellä minä olen kuuntelija, ikään kuin terapeutti. Se on minulle ihan ok, on ymmärrettävää että jos itse olen elämääni tyytyväinen, ja häntä selvästi ahdistaa niin hän on nyt se joka purkaa sydäntään ja minä kuuntelen.
Kyllä me toisemme tunnetaan menneisyydestä, tutustuimme opiskelijana ja silloin hän ei ollut masentunut eikä äärinegatiivinen. Hänestä on tullut sitä ajan myötä vasta. Mistäpä sitäkään tietä, koska on toisinpäin, ja hän pääsee jaloilleen ja minä uppoan johonkin suohon ja tarvitsen jotain joka jaksaa kuunnella loputonta valittamistani?
Minä sanoin negatiivisesti puhuvalle kaverille että hän vain valittaa aina ja aina on vain pelkkiä ongelmia. Hän suuttui minulle eikä halunnut olla tekemisissä. No, minua se ei siinä vaiheessa enää haitannut, koska en ollut saanut mitään suhteestamme pitkiin aikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös yksi negatiivinen ihminen, luultavasti masentunut, mutta minua se ei haittaa yhtään. Miksi siitä pitäisi välittää, jos toinen paasaa niitä negatiivisuuksiaan? Antaa mennä toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos. Eikä sellaista ihmistä "auttaa" kannata yrittää. Antaa hänen puhua, mutta koska suurin osa siitä on tosiaan ylinegatiivista muuten vaan paasausta eikä mitään avunpyyntöä, niin sen voi jättää huomiotta.
Tuo taas ei ole enää ystävyys ollenkaan. Jos annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos enkä vastaa mitään niin miksi edes olemme ystäviä? Ei tuosta saa kukaan mitään irti.
Ap
No kyllä me ainakin saadaan. Sille negatiiviselle on tärkeää, että joku kuuntelee häntä ja jaksaa. Kukaan muu ei oikein jaksa, eivät edes vastaa puhelimeen kun hän soittaa. Minusta taas on mukavaa, että saan olla kuuntelijana ihmiselle, joka on selvästi vaikeassa tilanteessa itsensä ja elämänsä kanssa. Usein ihan vaan läsnäolo on parasta, ei tarvitse niin osata sanoa tai tehdä mitään.
Ei se noin mene. Mun kaverilla alkoi pyöriä sama levy lautasella: aina kaikki huonosti. Ensin yksi asia huonosti, kun kuunteli sen, se ei auttanut, siitä vain siirryttiin uuteen asiaan, joka oli huonosti. Tätä ihmistä ei voinut kukaan auttaa.
Ei tarvikaan auttaa. Antaa toisen vaan olla sellainen kuin on, ja hyväksyy, on läsnä. Olisipa ne helppoja ihmisen mielen ja elämän ongelmat, jos ne sillä vaan ratkeaisivat että ne saa kerran tai pari puhua...
Mä olen vähän taipuvainen negatiivisempaan ajatteluun. Siihen kuitenkin on ihan oikea syy. Tuskin moni on yltiöpositiivari kun saa sairauksia riesakseen ja joutuu kiusatuksi yms.itsestä riippumattomat syyt. En tosin vaadi kenenkään kuuntelemaan ja pyrin pitämään ikävät asiat sisälläni koska tiedän, että sellaisia ihmisiä on hyvin harvassa, jotka oikeasti jaksaa olla tukena.
Ärsyttävää kuitenkin on joutua koko ajan kuuntelemaan/ lukemaan siitä miten jonkun elämä on älyttömän ihanaa ja että hyviä asioita tapahtuu kun ajattelee positiivisesti. Osa sukulaisistani on tällaisia, ja lakkasin olemasta heidän kanssaan tekemisissä, kun olisi pitänyt nähdä HYVÄT puolet jopa syöpään sairastumisesta. Se ärsytti ja loukkasi totaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vähän taipuvainen negatiivisempaan ajatteluun. Siihen kuitenkin on ihan oikea syy. Tuskin moni on yltiöpositiivari kun saa sairauksia riesakseen ja joutuu kiusatuksi yms.itsestä riippumattomat syyt. En tosin vaadi kenenkään kuuntelemaan ja pyrin pitämään ikävät asiat sisälläni koska tiedän, että sellaisia ihmisiä on hyvin harvassa, jotka oikeasti jaksaa olla tukena.
Ärsyttävää kuitenkin on joutua koko ajan kuuntelemaan/ lukemaan siitä miten jonkun elämä on älyttömän ihanaa ja että hyviä asioita tapahtuu kun ajattelee positiivisesti. Osa sukulaisistani on tällaisia, ja lakkasin olemasta heidän kanssaan tekemisissä, kun olisi pitänyt nähdä HYVÄT puolet jopa syöpään sairastumisesta. Se ärsytti ja loukkasi totaalisesti.
Tämä on taas aivan eri asia. Ystäväni on iskän prinsessa joka on aina saanut kaiken haluamansa, on terve ja kaunis, mitään ei puutu. Silti kaikki on huonosti.
Ap
Pata taitaa kattilaa soimata. Ota etäisyyttä jos noin ärsyttää. Muuttaa et toista voi kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös yksi negatiivinen ihminen, luultavasti masentunut, mutta minua se ei haittaa yhtään. Miksi siitä pitäisi välittää, jos toinen paasaa niitä negatiivisuuksiaan? Antaa mennä toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos. Eikä sellaista ihmistä "auttaa" kannata yrittää. Antaa hänen puhua, mutta koska suurin osa siitä on tosiaan ylinegatiivista muuten vaan paasausta eikä mitään avunpyyntöä, niin sen voi jättää huomiotta.
Tuo taas ei ole enää ystävyys ollenkaan. Jos annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos enkä vastaa mitään niin miksi edes olemme ystäviä? Ei tuosta saa kukaan mitään irti.
Ap
No kyllä me ainakin saadaan. Sille negatiiviselle on tärkeää, että joku kuuntelee häntä ja jaksaa. Kukaan muu ei oikein jaksa, eivät edes vastaa puhelimeen kun hän soittaa. Minusta taas on mukavaa, että saan olla kuuntelijana ihmiselle, joka on selvästi vaikeassa tilanteessa itsensä ja elämänsä kanssa. Usein ihan vaan läsnäolo on parasta, ei tarvitse niin osata sanoa tai tehdä mitään.
Ei se noin mene. Mun kaverilla alkoi pyöriä sama levy lautasella: aina kaikki huonosti. Ensin yksi asia huonosti, kun kuunteli sen, se ei auttanut, siitä vain siirryttiin uuteen asiaan, joka oli huonosti. Tätä ihmistä ei voinut kukaan auttaa.
Ei tarvikaan auttaa. Antaa toisen vaan olla sellainen kuin on, ja hyväksyy, on läsnä. Olisipa ne helppoja ihmisen mielen ja elämän ongelmat, jos ne sillä vaan ratkeaisivat että ne saa kerran tai pari puhua...
Tuo minun tuntemani ihminen ei enää itse ollut läsnä. Tietenkään kuuntelija ei voi välttämättä muuta kuin kuunnella, mutta jos toinen jauhaa ja jauhaa jotain samaa asiaa saamatta siihen koskaan rauhaa tai ei edes muista, että on moneen kertaan kertonut samasta asiasta, en ainakaan itse jaksa olla tällaiselle kuuntelijana vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vähän taipuvainen negatiivisempaan ajatteluun. Siihen kuitenkin on ihan oikea syy. Tuskin moni on yltiöpositiivari kun saa sairauksia riesakseen ja joutuu kiusatuksi yms.itsestä riippumattomat syyt. En tosin vaadi kenenkään kuuntelemaan ja pyrin pitämään ikävät asiat sisälläni koska tiedän, että sellaisia ihmisiä on hyvin harvassa, jotka oikeasti jaksaa olla tukena.
Ärsyttävää kuitenkin on joutua koko ajan kuuntelemaan/ lukemaan siitä miten jonkun elämä on älyttömän ihanaa ja että hyviä asioita tapahtuu kun ajattelee positiivisesti. Osa sukulaisistani on tällaisia, ja lakkasin olemasta heidän kanssaan tekemisissä, kun olisi pitänyt nähdä HYVÄT puolet jopa syöpään sairastumisesta. Se ärsytti ja loukkasi totaalisesti.
Tämä on taas aivan eri asia. Ystäväni on iskän prinsessa joka on aina saanut kaiken haluamansa, on terve ja kaunis, mitään ei puutu. Silti kaikki on huonosti.
Ap
No, kyllähän tuo kuulostaa sellaiselta lämpimikseen valittamiselta. Tapa.
Vähän sama juttu kun yltiöpositiiviset ovat koko ajan niin positiivisia, vaikka päätä sahattaisiin irti, niin tämäpä uusi kiva kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano hänelle ihan suoraan mitä ajattelet. Turha niin sokeaa ihmistä on mielistellä ja ruokkia hänen harhojaan "auttamalla" hänen "ongelmiaan". Joskus suorat sanat on ainoa konsti, joka tehoaa sellaiseen paasaajaan. Tyly ei tarvi olla, muttei ystäväsikään oikeus ole tuollalailla käyttäytyä ja etsiä vikoja kaikkialta muualta paitsi peilistä.
Tätä olen itsekin miettinyt. Suuttuu vain aina jos sanon jotain mikä eroaa hänen mielipiteestään. En siis sano ilkeällä mutta jos sanon jotain mikä on totta ja jotain mitä hän ei halua kuulla.
Ap
Vaikka suuttuisikin sinulle joksikinaikaa, niin todennäköisesti myöhemmin ymmärtää, ettei hänen näkemyksensä ole ainoa oikea. Sen verran tylyn rehellistä suoraa puhetta peliin, ettei voi inkuttaa enää totuutta vastaan. Kyllä hän sen sisimmässään tajuaa, vaikkei sinulle sitä heti näytäkkään. Ehdoton asenne ja täysi periksiantamattomuus totuuden korostamiseksi on tarpeen. Anna hänelle sen jälkeen tilaa sulattaa se totuus.
Kannattaa kysyä häneltä itseltään milloin on viimeksi saanut, vai miksi on niin negatiivinen jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin AP:n tuntemuksia.
Itse olen nyt 28-vuotias mies ja tunnen yhden 33-vuotiaan miehen, jonka olen tuntenut vuodesta 2005 asti. Hän oli n. vuoteen 2014 asti ihan ok. tyyppi, vaikkakin jo silloin aika suvaitsematon ja ennakkoluuloinen kaikkea erilaisuutta kohtaan.
Hän on kuitenkin varsinkin viimesien parin vuoden aikana muuttunut hyvin itsekkääksi ja katkeraksi valittajaksi. Hänen kanssaan ei esim. huvita puhua puhelimessa, koska hän vain valittaa omaa kurjuuttaan, tai sitten haukuu jotain muita ihmisiä. Hän yrittää tällä tavalla kerjätä sääliä, mikä on yksi ärsyttävämpiä piirteitä hänessä. Hänellä ei ole juurikaan kavereita, naisystävää, tai perhettä. Hänen vanhempansa ovat suunnilleen ainoat, jotka hänen kansaan pitävät aktiivisesti yhteyttä. Syy miksi hänellä ei ole kavereita, on se että hän on erittäin epäsosiaalinen ja sisäänpäinkääntynyt. Hän kyllä joskus kovasti jaksaa uhota "suurella karismallaan", ja "small talk-kyvyillään", joilla muka hän saa kavereita, ja naista, mutta tosipaikan tullen hän esim. tuntemattomassa porukassa hän vain istuu hiljaa ja tuijottaa alaspäin melankolisen näköisenä. Hän ei myöskään koskaan kysele, mitä minulle kuuluu ta joillekin yhteisille tutuilemme.
Hän on myös kuluneen vuoden aikana alkanut muuttua läheisriipuvaiseksi. Hän on kovasti yrittänyt ehdottaa minulle että tapaisimme. Minua taas ei kiinnosta enää olla hänen kanssaan tekemisissä, koska hänellä aina tavatessamme on tapana mennä johonkin baariin, ja vetää lärvit (hän on myöntänyt olevansa alkoholiongelmainen), ja humalapäissään hänestä tulee todella v-mäinen kusipää (huutelee ulkomaalaislle rasistisia herjauksia, ja muutenkin metelöi). Hän teki näin viimeksi viime vuoden kesällä, ja sen jälkeen en ole puhunut hänen kanssaan enää ollenkaan puhelimessa, vain tekstiviestejä ole silloin tällöin hänelle lähettänyt, enkä itse edes vastaa kaikkiin hänen negatiiviisiin valitusviesteihinsä. Joten teksiviestienkin lähettämisen olen lopettanut lähes kokonaan.
Mainottakoon vielä se, että hänen epäsosiaalisuudestaan ja kyvyttömyydestään hankkia kavereita johtuen hänestä on tullut sellainen, että hän on kuluneen vuoden aikana pari kertaa kysynyt suoraan, voisinko minä esitellä hänet omille kavereilleni (jotka ovat itselleni tuttuja yliopisto-opintojen kautta). Hän on ilmeisesti luovuttanut sen suhteen, että hän koskaan voisi saada kavereita ja naisystävää omin avuin, ja näin ollen hän kaiketi epätoivoissaan ajattelee, että minä hankin hänelle kavereita ja naisystävän, koska hän ei itse siihen kykene. Hän on todella pihalla, jos hän oikeasti kuvittelee, että hän voi omalla käytöksellään mokata olemassa olevat ihmissuhteensa, ja sitten odottaa että minä korjaan kaiken, ilman että hänen tarvitsee nähdä sen eteen mitään vaivaa, vaikka tiedän, että hänelle oman vaivan näkeminen on täysin ylivoimainen asia. Nämä yliopisto-kaverini ovat sanoneet, ettei heitä kiinnosta tutustua tähän tuttuni, kun olen kertonut millainen hän nykyään on käytökseltään. Jossain vaiheessa minulla olisi tarkoitus katkaista häneen välit kokonaan.
AP:lle siis sanoisin, että kannattaa harkita pistämistä kaveriisi kokonaan välit poikki, jos hän käyttäytyy tuolla tavalla. Sinulla ei ole velvollisuutta kuunnella tuollaista.
Kuulostaa kamalalta energiasyöpöltä. Ota etäisyyttä.
Ota vaan suosiolla etäisyyttä. Normaalilla ihmisellä menee hermot, jos joutuu aina kuulemaan valitusta samalta ihmiseltä.
Sano hänelle ihan suoraan mitä ajattelet. Turha niin sokeaa ihmistä on mielistellä ja ruokkia hänen harhojaan "auttamalla" hänen "ongelmiaan". Joskus suorat sanat on ainoa konsti, joka tehoaa sellaiseen paasaajaan. Tyly ei tarvi olla, muttei ystäväsikään oikeus ole tuollalailla käyttäytyä ja etsiä vikoja kaikkialta muualta paitsi peilistä.