jos nainen ei ole parisuhteessa ja synnyttää lapsen

No vähän riippuu sen lapsen isyyssuhteesta.

Jos on yhteishuoltajuus, vaikkei parisuhdetta (kuten monella eronneella) niin silloin vanhemmuudesta pitää neuvotella.

Jos taas on tämmöinen tunnustamaton äpärä kun mulla niin kukapa mun muuttojani kieltäisi.

Isällä ei taida olla mitään oikeuksia ennen kuin isyys on tunnustettu. Siellä voit sanoa, ettet tiedä kuka isä on. Tosin, isällä on oikeus isyyden tutkimiseen jos niin haluaa.

Ei parisuhteella/ sen olemattomuudella ole asiassa merkitystä vaan sillä, kuinka lapsen huoltajuus on määritelty.

Yhteishuoltajuus ei riipu mitenkään parisuhteesta.

Mutta tässä varmaan kyse yksinhuoltajaäidistä? Eli saa kyllä.

Vauvan isä ei todellakaan pysty päättämään lähi-vanhemman muutosta. Typerältähän tuollainen kuulostaisi, että toinen tulee sivusta ja sanoo, mitä saat tehdä ja mitä et..

Lapsen tunnustaminen/ isyyden selvittäminen ei johda siihen, että isä saisi alkaa määrätä äidin ja lapsen asuinpaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei parisuhteella/ sen olemattomuudella ole asiassa merkitystä vaan sillä, kuinka lapsen huoltajuus on määritelty.

Yhteishuoltajuus ei riipu mitenkään parisuhteesta.

Mutta tässä varmaan kyse yksinhuoltajaäidistä? Eli saa kyllä.

mutta jos on vaikkapa yhteishuoltajuus niin eikö tosiaan vauvan äiti saa muuttaa opintojen/työn perässä toiselle paikkakunnalle vauvan kanssa? Eihän äiti voi olla koko lapsen ikää sidottuna samalle paikkakunnalle isän kanssa?

Vierailija kirjoitti:

No vähän riippuu sen lapsen isyyssuhteesta.

Jos on yhteishuoltajuus, vaikkei parisuhdetta (kuten monella eronneella) niin silloin vanhemmuudesta pitää neuvotella.

Jos taas on tämmöinen tunnustamaton äpärä kun mulla niin kukapa mun muuttojani kieltäisi.

Mutta miten olisi esim lapsen edun mukaista, että muutaman kuukauden ikäinen vauva jäisi isän luokse jos äiti muuttaa?

Isyyttä ei ole pakko tunnustaa, ja kaipa se on edelleenkin hankalaa merkitä kirjoihin jos äiti on vastahakoinen.

Ja jos isyys ei ole tunnustettu, niin silloin bioisän mielipidettä asiasta ei tarvitse ottaa huomioon.

Mutta kun kyse ei ole siitä, että äiti yrittäisi estää isän ja lapsen suhteen. Ei todellakaan. Jos äiti on esim suostuvainen yhteishuoltajuuteen ja laajoihin tapaamisoikeuksiin, niin seuraako tästä se, että äiti ei sitten voi vauvan kanssa muuttaa opintojen perässä vaan joutuu jättämään opinnot ja työpaikat väliin jotta voi asua samalla paikkakunnalla lapsen isän kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Isällä ei taida olla mitään oikeuksia ennen kuin isyys on tunnustettu. Siellä voit sanoa, ettet tiedä kuka isä on. Tosin, isällä on oikeus isyyden tutkimiseen jos niin haluaa.

Periaatteessahan siis kuka tahansa mies voi vaatia isyystestiä? Kun on vain äidin ja isäehdokkaan sana siitä, onko ollut seksiä.

Tuota mahdollisuitta voi käyttää esim kostona tai muuten hankaloittamaan kyseisen naisen (ja lapsen) elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isällä ei taida olla mitään oikeuksia ennen kuin isyys on tunnustettu. Siellä voit sanoa, ettet tiedä kuka isä on. Tosin, isällä on oikeus isyyden tutkimiseen jos niin haluaa.

Periaatteessahan siis kuka tahansa mies voi vaatia isyystestiä? Kun on vain äidin ja isäehdokkaan sana siitä, onko ollut seksiä.

Tuota mahdollisuitta voi käyttää esim kostona tai muuten hankaloittamaan kyseisen naisen (ja lapsen) elämää.

Tuolla tarkoitan siis vain tilannetta, jossa mies ei mitenkään voi olla isä (ei seksiä).

Testi on tietenkin ok jos todella voisi olla.

Niin onko niin, että jos äitikin on suostuvainen yhteishuoltajuuteen ja laajoihin tapaamisiin, niin isä voi sitten estää äidin ja vauvan muuton eikä äiti pääse opiskelemaan tai töihin toiselle paikkakunnalle?

Periaatteessa voi estää, käytännössä näin ei useinkaan tapahdu.

btdt

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa voi estää, käytännössä näin ei useinkaan tapahdu.

btdt

Miten se siis edes periaatteessa onnistuisi? Ihanko tosissaan lapsen äiti ei voisi ottaa opiskelupaikkaa vastaan ja muuttaa pienen lapsen kanssa opiskelupaikkakunnalle? Eihän muutaman kuukauden ikäinen voi olla erossa äidistään.

Jos lapsen äiti ja isä eivät ole yhdessä niin ei mitään syytä valita yhteishuoltajuutta. Varsinkin jos äiti lapsen kanssa on muuttamassa kauemmas niin sehän vain hankaloittaa kaikkea asioiden hoitamista, kun aina kaikkiin lasta liittyviin asioihin tarvitaan isän suostumusta ja allekirjoitusta ym., jos on yhteishuoltajuus.

Tuolla huoltajuusasioilla ja tapaamisella ei ole tekemistä keskenään. Vaikka äiti olisi yksinhuoltaja niin voi sopia isän kanssa, että isä tapaa lasta useinkin. Yhteishuoltajuudessa toiselle vanhemmalle voi tehdä kiusaa paljonkin, kun vetkuttelee asioissa. Ilmeisesti ap:lla on tässä jotain luottamuspulaa, kun kyselee. 

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen äiti ja isä eivät ole yhdessä niin ei mitään syytä valita yhteishuoltajuutta. Varsinkin jos äiti lapsen kanssa on muuttamassa kauemmas niin sehän vain hankaloittaa kaikkea asioiden hoitamista, kun aina kaikkiin lasta liittyviin asioihin tarvitaan isän suostumusta ja allekirjoitusta ym., jos on yhteishuoltajuus.

mutta kun isyys tunnustetaan, niin isähän voi hakea yhteishuoltajuutta? Ja yhteishuoltajuus voidaan myös myöntää. Eikä tämä olisi äidille niinkään se este vaan se, että jos isä ei sitten anna äidin ja vauvan muuttaa äidin opintojen/työn perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa voi estää, käytännössä näin ei useinkaan tapahdu.

btdt

Miten se siis edes periaatteessa onnistuisi? Ihanko tosissaan lapsen äiti ei voisi ottaa opiskelupaikkaa vastaan ja muuttaa pienen lapsen kanssa opiskelupaikkakunnalle? Eihän muutaman kuukauden ikäinen voi olla erossa äidistään.

Yhteishuoltajuus tarkoittaa mm. sitä, että lapsen asuinpaikka päätetään yhdessä.

Jos ei ole isän kanssa parisuhteessa, kannattaa nämä seikat varmasti huomioida huoltajuussopimusta tehdessä, eikä sitten jälkikäteen itkeä, että voi miten epistä...

Käytännössä tilanne yhteishuoltajuus + vauva ja äiti sekä etäisi menisi niin, että toki se äiti ja vauva varmasti muuttaisivat, mutta äidille voitaisiin määrätä maksettavaksi lapsen tapaamisesta isälle aiheutuvia kustannuksia.

Ihme jankkaaja ole. Isä ei voi estää. Jos välimatka on pitkä, pitää äidin yleensä maksaa puolet matkakuluista, jotka johtuvat siitä, että isä voi tavata lasta.

Jatkoa edelliseen.

Jos on saamassa vauvan ja epäilee, että vauvan isä haluaa kiusaa aiheuttaakseen hakea yhteishuoltajuutta (voi sen saadakin, vaikka ei kuuluisi tällöin saada), kannattaa muutto hoitaa ennen sopimusten tekoa.

Tällöin se on isä joka muuttaa, mikäli tahtoo asua samalla paikakunnalla lapsensa kanssa...