Olenko kasvattanut reilu 2v. lapsemme liian lepsusti?

Älä siis suotta morkkista pode, jos oma tapanne toimii teillä.Tosin en kyläillessä odottaisi lapsen osaavan toimia totutusta " tiukemmalla" tavalla - vaan noudattaisin johdonmukaisesti samaa käytäntöä aina.

Ja jokainen perhe itse päättää, mitkä asiat ovat kiellettyjä ja mitkä sallittuja. Jos teistä on ihan OK, että lapsi syö olohuoeessa, silloin voitte sen sallia. Ja jos teitä ei haittaa, että pöydässä on leluja, niin siitä vain. Meillä taas perheessä ei sallita leluja pöytään (ei olla koskaan sallittu) ja ruoka syödään ruokapöydässä. Mutta joku muu meidän tavoistamme voi taas olla sellainen, jota joku toinen ei hyväksyisi.



Äläkä ota paniikkia vaipoista. Meidän 3 v 1 kk ikäinen aloitti vasta pottailun.

Ei kannata potea morkkista, on monta tapaa tehdä asiat oikein! Ja lapsetkin ovat tietty erilaisia.



Ingefäralta haluaisin kysyä miten kylässä voisi aina toimia samalla lailla kuin kotona. Meillä ei sallita ruuan viemistä pois pöydästä eikä myöskään leluja pöydässä. En missään tapauksessa anna kenenkään kyläilevän lapsenkaan mennä ruoka/keksi tms. kädessä muualle. Tämä siksi, että meillä on olohuoneessa kallis vaalea kalusto, mutta muutenkin ruoka kädessä hosuminen ei ole mielestäni hyvä tapa. Eli, jos AP kävisi meillä, ei hänen lapsensa voisi toimia kuten kotonaan. Joskus joku kaverini on meinannut päästää lapsensa leikkimään puhdistamatta tämän käsiä, mutta silloin olen nätisti asiasta huomauttanut.

Aloitetaan ensin vaippa-asioista. Oma poikani pääsi eroon päivävaipoista ollessaan n. 2,5-vuotias. Jokin hänellä niksahti sopivasti, sillä siirtyminen tapahtui sitten todella vaivattomasti. Nyt tämän vuoden puolella on päästy vähitellen yökuivaksikin. Me valitsimme potta-asioissa lapsentahtisen linjan.



Sitten ruokapuoleen. Itse syön joskus jotain herkkuja olohuoneen sohvalla, mutta jostain syystä poikani syö keittiön pöydän ääressä. Hän saa lukea lehteä puuroa syödessään, mutta ei varsinaisesti ruokaillessaan. Hänkin on aina ollut huono syöjä. Senkin voin tunnustaa, että syötän häntä välillä. Eikö olekin kauheaa? :-)



Meillä on kaveriperhe, jossa kuri on todella tiukka. Minun mielestäni se on liian tiukka. Siinä perheessä saattaa lapsi saada sormilleen ihan vahingoistakin. Senkin tiedän, että kavereidemme mielestä taas meillä kuri on liian löysä. Mutta ei sekään estä kanssakäymistä.



Joillekin ovat jotkut asiat selvästi tärkeämpiä kuin toisille. Itse olen pitänyt tärkeinä ihan perusasioita: toisia ei saa löydä, leluja ei oteta kädestä, osataan sanoa kiitos jne. Loppu on sitten mielestäni hienosäätöä. Eroavathan aikuisetkin muutenkin tavoissaan ja käyttäytymisessään toisistaan, miksipä eivät sitten silloin, kun he kasvattavat lapsia.



Itse yritän opetella armollisuutta itseäni kohtaan äitinä. Sehän kai on selvää, että huono omatunto tai syyllisyys taitavat olla joka äidin seuralaisia aina silloin tällöin. Sekin on mielestäni vain hyväksi, että pysähtyy välillä miettimään ja mahdollisesti kyseenalaistamaan omia toimintatapoja ja asioita. Välillä voi myös reilusti tunnustaa, että on vähän sormi suussa. Vaikka se " oma linja" onkin, joskus on hyvä seurata muiden tapoja toimia ja vaihtaa mielipiteitä lapsen kasvatukseen liityvistä asioista.

Eli teidän että on ollut todella tyhmää tehdä sellaisia ruokailusääntöjä, jotka eivät aina johdonmukaisesti päde joka paikassa. :((Jotenkin vaan on antanut ne lelut ottaa pöytään, kun se on helpottanut huomattavasti syömistä kotona, samoin se, että on saanut viedä leivän olohuoneeseen. Mutta miten ihmeessä rupean tiukentamaan nyt linjaa kotona ja mummolassa (saanut elää kuin kotona)? Se on varmasti vaikeaa!! Toisaalta olemme muuttamassa kuukauden päästä uuteen kotiin, toivottavasti se helpottaisi! Eli uusi koti tiukemmat ruokailusäännöt! Voi vitsi että mua suututtaa oma lepsuuteni! :(( Mitenköhän poikamme sisäistää tulevaisuudessa päiväkodin ruokailusäännöt... :((((

mekään emme siis salli ruokailua olohuoneessan juuri samaisista syistä (kalliit kalusteet, vaaleat matot), enkä tosiaan katsoisi suopein silmin, jos vieraiden lapset hilluisivat olohuoneessamme ruoat käsissään. Eli kyllä kyläpaikassa pitää toimia kyläpaikan sääntöjen mukaan.

Nalle-vauva:

Ei kannata potea morkkista, on monta tapaa tehdä asiat oikein! Ja lapsetkin ovat tietty erilaisia.

Ingefäralta haluaisin kysyä miten kylässä voisi aina toimia samalla lailla kuin kotona. Meillä ei sallita ruuan viemistä pois pöydästä eikä myöskään leluja pöydässä. En missään tapauksessa anna kenenkään kyläilevän lapsenkaan mennä ruoka/keksi tms. kädessä muualle. Tämä siksi, että meillä on olohuoneessa kallis vaalea kalusto, mutta muutenkin ruoka kädessä hosuminen ei ole mielestäni hyvä tapa. Eli, jos AP kävisi meillä, ei hänen lapsensa voisi toimia kuten kotonaan. Joskus joku kaverini on meinannut päästää lapsensa leikkimään puhdistamatta tämän käsiä, mutta silloin olen nätisti asiasta huomauttanut.

Tätä minä olen pitänyt itsestään selvänä. Jokainen itse päättää mitä sääntöjä noudatetaan kotona, mutta myös kyläillessä pitää huomioida ja noudattaa sen kodin sääntöjä.



Jos mietit voiko kylässä tehdä erilailla asioita kuin mitä siellä asuvat tekevät, niin voit kysyä sitä kylässä. Voit varmaan kysyä saako leluja tuoda ruokapöytään teidän lapsellenne tai kysyä voiko jotain syödä olohuoneessa jne. Lelut pöydässä ovat ehkä kylässä ymmärrettävämpiä, kuin tuo syöminen muualla, sillä sotkun määrä on eri. Toisaalta jos kylässä on suht samanikäinen lapsi, niin voi eri säännöt samassa tilanteessa lapsillakin huono (toinen saa ja toinen ei). Joka tapauksessa se kenen kotona ollaan voi siis sanoa miten heillä toimitaan. Tai voihan sitä tietenkin tehdä niin kuin itse haluaa, mutta voi olla että kyläilykutsut vähenevät.



Sitten mitä tulee kasvatusmetodeihin, niin niissä on eri perheissä varmasti eroja. Syömisen suhteen meilläkin ollaan todella löpsöjä, todella tiukkoja ollaan sitten siitä miten toisia lapsia kohdellaan. Vaippojen käytön osalta osa voi olla kiinni potalla/vessassa käyttämisestä, mutta enemmän siihen vaikuttaa lapsen kypsyminen, jos lapsi ei ole valmis kuivaksi, niin mikään opettaminen ei auta. Siitä ei kannata huonoa omaatuntoa tuntea.

Eli haluan korjata, jos joku ymmärsi väärin. Eli emme ole mitään vandaaleja, emmekä todellakaan halua sotkea toisten sohvia ja hämmentää toisten lapsia toimimalla eri tavaa kylässä kuin heidän lapsensa! Vaan toimiiko teillä muilla se, että tavallaan tiukennatte sääntöjä kylässä>?Tuski! Eli olen toiminut tosi tyhmästi, kun olen lepsuillut kotona ja tiukkaillut kylässä! : ((

yleispäteviä sääntöjä! Sehän on aivan absurdi ajatus! Joka perheellä on omat sääntönsä ja kyllä meillä lapset ovat oppineet ja oppivat siihen että kotona on yhdet säännöt ja kylässä toiset. Ja uhmaikäinen tottakai saattaa protestoida mutta usko pois että kyllä hän oppii.



Jos sinun ainoa " mokasi" on se että lapsi on vaipoissa ja hänellä on leluja pöydässä niin olet ihan tarpeeksi hyvä äiti, eikä lapsellasi ole mitenkään liian lepsu kasvatus. Ei minusta vaipat/ei vaipat kerro mitään kasvatuksesta, toiset oppivat kuivaksi aikasemmin kuin toiset.



Sitä paitsi sanoit että kaverisi lapsi oli puoli vuotta vanhempi, siinä ajassa tapahtuu aivan valtavasti tuon ikäisenä, on ihan turha oikeastaan " verrata" eri ikäsiä lapsia, on ihan turha " verrata" edes saman ikäsiä.



Huolet nurkkaan!

Siis esim. että perheen kesken voitaisiin joskus sallia lelu pöydässä, mutta vieraiden seurassa ei. Lapsella on yllättävän herkkä tilannetaju. Moni fiksumpi ihminen voi tietysti argumentoida, että tinkimätön logiikka on paras kasvatuskeino. En kuitenkaan kehtaa vaatia lapselta sotilaallista kuria ruokapöydässä kun en itsekään malta olla lukematta sanomalehteä aamukahvilla (mistä voinen syyttää vain omien vanhempieni huonoa kasvatusta). Vieraita kestitessäni en tietenkään lehteä lue ja uskon, että lapsikin voi oppia, että joistakin säännöistä voi joustaa tilanteen mukaan.



Tärkeämpiä kasvatuskysymyksiä ovat mielestäni toisten huomioon ottamisen (lyöminen, kädestä ottaminen yms. tilanteet), anteeksipyynnön, kiitoksen ja tervehtimisen opettaminen.

En halua haastaa tässä riitaa tietenkään, mutta ihmettelin tuota vastausta, että pitäis kylässäkin pitää kiinni vain samoista säännöistä kuin kotona. Me ollaan kotona oltu koko ajan tarkkoja siitä, ettei ruuan kanssa juosta, ja mulla meinaa mennä hermot, jos toiset vanhemmat eivät välitä kun heidän lapset meillä kulkee ruoka kädessä. Oon useasti joutunut lapsille tiukastikin sanomaan, että nyt takaisin pöytään, meillä ei syödä muualla, jne... se on tosi masentavaa, kun joutuu tuollaisista asioista toisten lapsia komentamaan ja koko ajan tarkkailemaan, että ei huonekalut, seinät yms likaannu, kun rennot vanhemmat ei huolehdi lapsistaan! Tuntuu oudolta, että eivät tajua siitäkään, että meidän tyttö istuu kuin nakutettu pöydässä koko syömisen ajan, ja ihmeissään katsoo kun toiset lapset lähtevät pöydästä kävelemään... Sellasten vieraiden takia joudun monesti tarjoamaan tylsiä juttuja, koska joudun väkisinkin miettimään, mikä sotkis vähiten!



Siis mun puolesta jokainen tehköön kotonaan tavallaan, siis en halua alkuperäistä siitä syyllistää. Mutta mun mielestä toimit oikein, että kylässä olit tiukempi, koska tuskin haluat olla sellanen äiti jota ei tee mieli kutsua kun lapsi sotkee talon käydessään... Kiukuttelusta viis, se hermostuttaa hetken ja tulee olo, ettei ole osannut kasvattaa, mutta siinä, että oot tiukkana pysynyt ja kiukun kestänyt: se on tae sun hyvästä äitiydestä.

meillä esim saa syödä sohvassa (ei tietenkään päivällistä jne) mutta välipalaleivät ym, koska se nyt meille sattuu sopimaan ja tykkään itsekin tehdä niin. Mutta en mä nyt vieraassa paikassa rupea roudaamaan syömisiä olohuoneeseen enkä anna lastenkaan niin tehdä. Esikoinen tietää jo itse että pitää mennä kyläpaikan säännöillä ja kysyä saako jotakin tehdä vai ei, pienemmistä minä pidän huolen. Toisaalta meillä ei saa esim pomppia sängyn päällä mutta jos tämä jossain lapsen kaverilla on ok niin sillon minunkin lapseni saa niin tehdä. Eikä ole koskaan tullut mitään että lapset olisivat ruvenneet ruinaamaan kotiin samoja sääntöjä.

lapset ottavat minusta mallia jnejne...



Näin siis kotona.



Kun menemme kylään, emme mene lukemaan lehtiä ainakaan kahvi/ruokapöydässä vaan nauttimaan herkuista ja seurasta.



Siis talossa talon tavoin ja samoin kuin JBB uskon että lapset kyllä oppivat eron kotona ja kylässä olemiseen eli oppivat sopivasti vieraskoreiksi.



Minusta on ihan itsestään selvää, ettei esimerkiksi leipien ja kaakaoiden kanssa vaelleta ympäri taloa - ja siskoni perheessä on ihan yhtä selviö, että voikkulat ja maidot roudataan ihan minne vaan kukakin itse haluaa. Paha sanoa kuka on väärässä.



Vaippa-asiasta en ottaisi mitään morkkiksia, ja lapsen kyläkäyttäytymisestäkin vasta sitten kun raivoikkain uhmavaihe on ohi... Eikö ole ihan oletettavaa, että uhmis menee sekaisin kun kotona tehdään näin ja sitten toisessa paikassa kielletään tekemästä niin ja sitten kun se pieni uhmis ei itsekään oikein tiedä mitä haluaisi...

tyttö (nyt 3,5v.) on saanut syödä joskus sohvalla välipalaa, mutta ei kyllä kylässä ole edes yrittänyt samaa. Rauhallinen luonne tosin, en tiedä sitten vilkkaammista lapsista onko hankalampaa heidän kanssaan. Olen ajatellut että lapsi oppisi sen että eri paikassa voi olla asioilla eri säännöt.



Meillä oli tossa vaiheessa (olihan se 2v. 5 kk) vaipat käytössä ulkona ja autossa yms. ja 2v. 9kk päästiin niistä eroon.



Elä ole turhan ankara itsellesi, itsekin syyllistyn usein samaan.:)

...aihe ja kovasti ajankohtainen meilläkin. On tuntunut kivalta, kun omat ' arkisäännöt' ovat sellaisenaan sopineet kyläpaikkaa ja lapsi on käyttäytynyt ns. nätisti. Mutta kylläpä niitä riitojakin on tullut kylässä tai vieraiden edessä, joko erilaisten sääntöjän takia tai sitten ihan muuten vaan. Ja silloin sitä aina lupaa, että nyt alkaa tiukka linja ;)



Mutta oikeasti uskon, että lapsi oppii eri paikkojen erilaiset tavat ja saattaa olla hyväkin, että näkee eri tapoja. Itselläni oli lapsuudessa aina lepsummat säännöt mummolassa kuin kotona. En silti yrittänyt istua kotona pöydällä sen yhden yrityksen jälkeen (pitihän sitä testata, miten äiti reagoi;)



Kuitenkin tärkeintä on saada arki sujumaan tavalla tai toisella mukavasti. Tuskin lapsenkasvatusta voi/kannattaa optimoidakaan. Välillä päätyy joustamaan asioissa, joissa olisi kuvitellut pysyvänsä tiukkana. Ja eipä meillä vanhempien esimerkkikään syyniä kestä (joskus vaan on kivaa syödä telkkarin ääressä).



Ja hei, eihän meistä kukaan halua kotona käyttäytyä kuten kylässä...!

Uskon myös siihen, että jo pieni lapsi ymmärtää, että eri paikoissa ja eri tilanteissa on eri säännöt. Silti tietyt käytöstavat pätee aina.

Ottaisin esille vielä yhden näkökulman, nimittäin ravintolakäyttäytymisen. Me ollaan pyritty käymään lapsen kanssa mahdollisuuksien mukaan myös ulkona syömässä ja hyvin jo kohta 2-vuotias on oppinut, että ravintolassa tilataan ja sitten odotetaan ruokaa, jamitä nyt muutenkin on hieman erilaiset kuviot kuin kotona. Meidän tyttö on lisäksi vieraskorea, tottelee kodin ulkopuolella paremmin kuin kotona.



Meidän kotona syödään ruokapöydässä tai keittiössä, ei muualla. Toivoisin myös, että meillä kylässä käyvät noudattaisivat talon tapoja, koska miten selitän sitten omalle lapselle, miksi hän ei saa tehdä sitä mitä joku muu meillä käydessään teki. Itse ainakin olen tarkka myös vierailulla, että noudatetaan tapoja.

Yritimme hienovaraisesti opettaa sitä jo aiemmin ja tutustuttaa potalla istumiseen jo 1-vuotiaasta alkaen jne. mutta vasta tuossa vaiheessa homma alkoi onnistua. Eihän se onnistukaan, jos riittävää biologista kypsyyttä ei ole.



Meillä ei saa kotona tuoda leluja pöytään, mutta esim. leipää syödään joskus olohuoneessa. Joskus tunnen siitä morkkista, mutta en jaksa ruveta sitä kieltämään, kun sitten olohuoneessa syömisen nautinto pitäisi kieltää itseltäkin ;)



Meillä on aika hyvin toiminut se, että kotona on kodin säännöt ja kylässä kylän säännöt. Eli kylässä ei pääsääntöisesti keksit ja pullat kädessä kuljeta. Toisaalta hyvän tuttavaperheen luona poika saa esim. ajella autoilla olohuoneen pöydällä, kun taas meillä kotona ei saa. Poika on ainakin toistaiseksi sisäistänyt sen, että joka kodissa toimitaan vähän eri tavoilla.



Mielestäni, ap, sinun kasvatuksesi ei kuulosta mitenkään erityisen löysältä. Ehkä teillä on sääntöjä, joita taas tuttavaperheissänne ei ole?

Teki oikeasti todella hyvää pohtia kasvatusasioita ja huomata että onhan meillä ne kaikista tärkeimmät asiat osattu opettaa tai ainakin sitkeästi yritetään! Eli olen pitänyt tärkeimpänä sitä miten toisia ihmisiä kohdellaan eli toista ei satuteta, osataan pyytää anteeksi, toiselta ei oteta kädestä ym. Kiitos! Nyt on taas hyvä mieli! Olette korvaamattomia! =)

joka edelleen käyttää öin päivin vaippoja. Nyt kun jäin kotiin on hyvä rueta harjottelemaan pottaa, ja ollaan luvattu, että kun oppii potalla käymään aina pissalla saa nallepuh -aiheisia alushousuja, nyt kaapissa on vain noita " tavallisia" . Meidän kuopus 2v3kk ei ole kiinnostunu potasta sitten yhtään, kakatkin tulee aina vaippaan. Esikoinen on kuitenkin kakannu n.1vuotiaasta pottaan.