Facebookin jotkut kaukaiset sukulaiset tahtoisivat tavata pitkästä aikaa ihan naamatusten, mutta kun...
...minä en; joten neuvokaatte nyt ja vinkatkaa minulle, miten kohteliaasti noille kylään pyrkiville facebookilaisille voisin kertoa, että en todellakaan ole itse halukas tapaamaan heitä omassa kodissani, ja ylipäätänsä en muutenkaan ole jostakin kauan sitten lapsuudessani tapaamastani kaukaisesta sukulaisesta kiinnostunut niin paljon, että ylipäätänsä olisin halukas näkemään häntä enää nykypäivänä livessä naamatusten. Minulle riittää vallan hyvin kommunikoiminen facebookin kautta mesettäen sellaisten kanssa, joiden kanssa ei ole enää vuosiin ollut mitään konkreettista yhteyttä. Mistä me edes puhuisimme, koska molempien elämisen pääasialliset kuviotkin ovat olleet toinen toistemme tiedossa vuosikausia aivan toisten sukulaisten välitystietojen varassa; tai emme ole tietoisia olleet niistä lainkaan. En enää tällä iällä jaksa alkaa tutustumaan ns. syvällisemmin johonkin pikkuserkkuuni, jonka kanssa ei ole ollut vuosikausiin mitään yhteyksiä tai korkeintaan jossakin yhteisen sukulaisen juhlissa olemme saattaneet tavata ja muutaman sanan juhlavieraiden paljouden joukossa vaihtaneet kättelyn lomassa. Sukumme ei muutoinkaan ole kovin sukurakasta, eikä minkäänlaista sukuseuraa ole kukaan suvustani edes perustanut; ja muutenkin lähimpienkin serkkujen kanssa on viime vuosikymmenien aikana tapaamiset jääneet vain ja ainoastaan pääasiassa joihinkin hautajais-tai häätilaisuuksiin, ja niitäkin on enää ollut hyvin harvoin avoliittojen yleistyessään meidänkin suvun piireissä. Sukulaisvierailut on oman sukuni ja puolisoni suvun puolelta rajoittuneet pääosin vain lähisukulaisiimme. Oma perhe on tietysti se tärkein, ja omien aikuisten lastemme omat perheensä perheenjäsenineen. Pitkäaikaiset ystävät tietysti ovat sitten oma kategoriansa, ja heidän kanssaan onkin seurustelukin aivan toisella tasolla kuin jonkun sukulaisen kanssa. He ovat paljon läheisempiä ja heidän kanssaan tavataankin livessä useimmin erilaisten aktiviteettejen merkeissä kuin joidenkin sukulaisten kanssa.
Kommentit (2)
Minä taas näen sen niin että rakastan ajatusta että tutustumalla etääntyneisin sukulaisiini saan mahdollisuuden selvittää miksi minä olen tällainen. En pitäisi ollenkaan pahana jos joku pikku pikku serkku jonka olemassa olosta en edes tietäisi, tulisi yhtä äkkiä juttelemaan ja haluaisi tutustua. Rakastaisin sukujuhlia mutta niitä ei hirveästi suvuissani ole. Asun itse yhdellä paikkakunnalla josta yksi isovanhempani on kotoisin. Kaikki muut isovanhempani on todella kaukaa toisistaan joten voin sanoa että minulla on sukulaisia koko itärajan alueella. Sanoppas aloittaja mut pahaa siitä voisi seurata jos tutustuisit paremmin omiin verisukulaisiisi? Mikä voisi olla pahinta mut voisi tapahtua?
Huh kun ajatteleekin. On varmaan tosi hyvä juttu ettei kukaan edes pyydä minua kaveriksi, ja järjestävät tapaamisiaan muiden sukulaisten kesken ja ovat ilmeisesti unohtaneet olemassaoloni kokonaan. Tai luokitelleet liian hulluksi.