Minkälainen ihminen on mielestänne narsistimagneetti?

Miellyttämishaluinen, empaattinen, uhrautuva, toisten tunteisiin herkästi reagoiva, takertuva...? Nämä ovat arvailuja, koska itse olen narsistimagneetin vastakohta, minulla on heihin samanlainen suhde kuin teflonilla jauhelihaan, Tommi Tabermanin sanoja lainatakseni.

Toisaalta ehkä myös arvattavissa ja ennakoitavissa oleva, tasainen luonne voisi houkutella narsisteja ympärilleen? Olen joskus lukenut, että ainoa persoonallisuustyyppi, joka saa narsistista henkisen yliotteen, on epävakaa persoonallisuus.

Minä

Tästä on tehty tutkimuksia ja on havaittu, että epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät päätyvät monesti narsistin puolisoksi.

Taustalla varmaankin sellainen psykologinen jippo, että epävakaa persoonallisuushäiriö saattaa kehittyä henkilölle, jonka vanhempi on narsisti tai ainakin omaa narsistisia piirteitä (lapsuusympäristö on epäempaattinen, kova ja kylmä. On nolaamista, halveksuntaa jne.)

Monestihan henkilö etsii tiedostamattaan puolison, jonka kautta voi elää lapsuuden traumoja uudelleen ja uudelleen.

Epävakaa persoonallisuus on narsismin väkivaltaisempi muoto. Samaa häiriöperhettä kummatkin. Henkinen yliote määrittyy sen mukaan, kumpi narskuista on vahvempi. Epävakaa voi myös olla toisten tunteisiin herkästi reagoiva, takertuva ja miellyttämishaluinen. Nämä ominaisuudet juurikin vetävät narskua puoleensa, kuten aiempi kirjoittaja sanoi.

Sellainen, joka antaa anteeksi ja jaksaa uskoa hyvään.

Se on ihan sattumanvaraista. Ehkä voit siksi paremmin, kun ketään narsistia ei ihan lähipiirissäsi ole.

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa persoonallisuus on narsismin väkivaltaisempi muoto. Samaa häiriöperhettä kummatkin. Henkinen yliote määrittyy sen mukaan, kumpi narskuista on vahvempi. Epävakaa voi myös olla toisten tunteisiin herkästi reagoiva, takertuva ja miellyttämishaluinen. Nämä ominaisuudet juurikin vetävät narskua puoleensa, kuten aiempi kirjoittaja sanoi.

"kumpi narskuista on vahvempi" Mitä tarkoitat tällä?

Epävakaa persoonallisuus ja narsisimi ovat tavallaan saman janan kaksi ääripäätä.

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan sattumanvaraista. Ehkä voit siksi paremmin, kun ketään narsistia ei ihan lähipiirissäsi ole.

Eikä ole. Sattumanvaraista on se, kuka tapaa narsistin, mutta narsisti ei todellakaan jää notkumaan kenen tahansa seuraan.

Vierailija kirjoitti:

Tästä on tehty tutkimuksia ja on havaittu, että epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät päätyvät monesti narsistin puolisoksi.

Taustalla varmaankin sellainen psykologinen jippo, että epävakaa persoonallisuushäiriö saattaa kehittyä henkilölle, jonka vanhempi on narsisti tai ainakin omaa narsistisia piirteitä (lapsuusympäristö on epäempaattinen, kova ja kylmä. On nolaamista, halveksuntaa jne.)

Monestihan henkilö etsii tiedostamattaan puolison, jonka kautta voi elää lapsuuden traumoja uudelleen ja uudelleen.

Minä taas muistan lukeneeni joskus, että narsistin kanssa eläminen voi ajan myötä synnyttää uhrissa epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä. Uskoisin, että molempia tapahtuu.

Liian kiltti, masennukseen taipuvainen, huonosta itsetunnosta kärsivä on helppo uhri narsistille, ihan niinkuin on mainittukin.

Tarkoitan vahvuudella sitä, kumpi saa toisen haluamaan toista enemmän. Tässä en viittaa seksuaaliseen haluun (ainakaan pelkästään), vaan siihen kumpi ottaa yliotteen fantasiassa toisen tyhjyyden täyttämisestä.

Olen samaa mieltä, että epävakaa ja narsku ovat samalla janalla mutta toistensa ääripäitä... enpä tiedä. Minusta oireet ja ilmiasu sotkeutuvat toisiinsa siinä määrin, että eroa on vaikea tehdä. Olennaista on se, että kummassakin häiriössä ihmisen ydinkokemus omasta minuudesta on hauras ja tunnetta olemassaolosta haetaan toisen henkilön kautta. Miten sen nyt kuvaisi: normaalilla ihmisellä on selkäranka mutta mitä jos sitä ei olisi? Silloin joutuu valamaan itsensä ulkopuoliseen kipsiin ja joku muu ihminen on sen kipsin ainesosa. Saatko kiinni? En ihmettele, jos et saa :) mutta on vaikea kuvata tunnetta sisimmän olemassaolon puuttumisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Miellyttämishaluinen, empaattinen, uhrautuva, toisten tunteisiin herkästi reagoiva, takertuva...?

Musta ei ole fiksua sanoa, että kaikki narsistin "uhreiksi" päässeet ovat samanlaisia. Varmasti näitä empaattisia, herkkiä ja huonoitsetuntoisia on ja itsekin olin varmasti vuosia sitten suhteessani tällainen. Kuitenkin kun muutama vuosi sitten narsismi oli enemmän uutisoinneissa, joku asiantuntija sanoi, että yksi ryhmä, jotka avioituvat narsistin kanssa, ovat esimerkiksi opettajat. Siis ihan tavalliset, keskiluokkaiset ja koulutetut ihmiset. Ja sekin on sanottu, että juuri keskiluokkainen lapsuus ei välttämättä suojele tällaiselta ihmiseltä, koska on tarve uskoa, että asiat voi selvittää ja muutenkin uskoa hyvään. Ainakin itse uskoin ensin näin, kun olin narsistisen miehen kanssa suhteessa. Tarvittiin vuosi, että ymmärsin, että asiat eivät tule muuttumaan. 

 Minusta siis narsistin kanssa tekemisiin voivat joutua ihmiset, jotka menevät myös kategoriaan 'tavallinen', sen sijaan, että kaikki olisivat aivan selvästi sellaisia, joilla menee hyvin huonosti. Narsistien uhrien leimaaminen tietynlaisiksi ihmisiksi (hölmöiksi, hyväuskoisiksi, miellyttämisenhaluisiksi) ei auta niitä, jotka tällä hetkellä ovat tuollaisessa kuviossa, jossa ei ole ulospääsyä. Se syventää häpeää ja se taas entisestään vaikeuttaa suhteesta ulospääsyä. Tietysti narsistin uhrin on hyvä ymmärtää, että hänessä on näitä piirteitä, jotka tietyssä kontekstissa ovat hyviä, mutta taas narsistin seurassa sellaisia, jotka kääntyvät häntä vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan vahvuudella sitä, kumpi saa toisen haluamaan toista enemmän. Tässä en viittaa seksuaaliseen haluun (ainakaan pelkästään), vaan siihen kumpi ottaa yliotteen fantasiassa toisen tyhjyyden täyttämisestä.

Olen samaa mieltä, että epävakaa ja narsku ovat samalla janalla mutta toistensa ääripäitä... enpä tiedä. Minusta oireet ja ilmiasu sotkeutuvat toisiinsa siinä määrin, että eroa on vaikea tehdä. Olennaista on se, että kummassakin häiriössä ihmisen ydinkokemus omasta minuudesta on hauras ja tunnetta olemassaolosta haetaan toisen henkilön kautta. Miten sen nyt kuvaisi: normaalilla ihmisellä on selkäranka mutta mitä jos sitä ei olisi? Silloin joutuu valamaan itsensä ulkopuoliseen kipsiin ja joku muu ihminen on sen kipsin ainesosa. Saatko kiinni? En ihmettele, jos et saa :) mutta on vaikea kuvata tunnetta sisimmän olemassaolon puuttumisesta. 

Mutta epävakaa ei ole narsisti. Toki samalla ihmisellä voi olla eri persoonallisuushäiriöiden piirteitä, mutta niitä ei pidä sekoittaa toisiinsa.

Epävakaa persoonallisuus kehittyy yleensä ihmiselle, joka on todella herkkä ja empaattinen. Tällainen ihminen tarvitsisi tukevan ja kannustavan kasvuympäristön kehittyäkseen tasapainoiseksi ja pärjääväksi ihmiseksi. Epävakaata persoonallisuushäiriötä leimaa pelko hylätyksitulemisesta ja sitä yritetään välttää tuhoisin keinoin. Epävakaa henkilö ei kykene hillitsemään tunteitaan jolloin käytös saattaa olla väkivaltaista. Epävakaa kuitenkin kokee syyllisyyttä loukatessaan toisiNara, sillä se ei ole alkup. tarkoitusperä (vaan hylätyksitulemisen välttäminen).

Narsismi on siinämielessä toinen ääripää, että narsisti nauttii käyttäessään valtaa toisiin ihmisiin. Tarkoitusperät ovat yleensä toisenlaiset (=oman egon pönkitys). Narsisti ei koe häpeää tai syyllisyyttä kun taas epävakaa p.häiriöisen käyttäytymistä nämä juuri leimaavat eniten. Narsismissa keskeistä on tunteettomuus kun taas epävakaudessa ihminen ei kykene tunnistamaan eikä hillitsemään tunteitaan.

On todella vaarallista lähteä niputtamaan näitä eri persoonallisuushäiriöitä ns. saman katon alle. Kyse on erilaisista häiriöistä, vaikka syntymekanismit osittain samoja ovatkin.

Onneksi epävakaassa persoonallisuushäiriössä ennuste on hyvä, ja monet siitä parantuvat. Jännä lukea näitä, itselläni oli nuorempana todettu epävakaa persoonallisuus (puhkesi hyväksikäytöstä) ja jouduin narsistisen "ystävän" uhriksi moneksi vuodeksi. Kun hänestä onnistuin irroittautumaan kokonaan niin päälle vuoden päästä epävakauden oireet olivat hävinneet. 

Allekirjoitan kyllä tuon että epävakaa persoonallisuushäiriö on samankaltaista narsistisuuden kanssa, esimerkiksi väkivaltaisuus ja spontaani käytös sekä itsehillinnän puute kytkeytyy molempiin. Monet epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät esimerkiksi pettävät kumppaneitaan ja saattavat olla määräileviä, mutta niinkuin joku aikaisemmin kirjoitti epävakaat ihmiset kokevat siitä häpeää ja vihaa itseään kohtaan, toisin kuin narsistit jotka kokevat asiat toisten syyksi. Narsistisuudessa taitaa ennuste parantumiseen olla myös huonompi.

Ai miten niin vaarallista :)?

Kumpaakaan häiriötä ei voi hoitaa täsmälääkkeillä. Minusta varsinkin psykiatriassa pitäisi päästä eroon titraamisajattelusta kohti ihmisten kokonaisvaltaisempaa ymmärtämistä. Lääkäreiden pitäisi laskeutua itse itselleen rakennetulta ylimieliseltä jumala-alustalta ja ottaa oppia myös käyttäytymistieteistä. Psyykkinen ihminen ei ole olento, jonka huonovointisuus voidaan paikallistaa kuten syöpäkasvain tai virus. Mitä pahaa varsinkin laaja-alaisten persoonallisuushäiriöiden kohdalla olisi ajatella niitä perheinä, eikä janoina? Ahdistaako, kun helppoa täsmälääkettä ei ole? Että pitäisi ihan paneutua henkilön tilanteeseen ja yrittää ymmärtää, mistä muita tuhoava käyttäytyminen johtuu? Että ei olekaan kaikkivoipa, joka yhdellä napilla kaiken parantaa. Joskus, itse asiassa aika usein ns. huonosti käyttäytyviä ihmisiä helpotta jo se, että joku kuuntelee heitä heidän ehdoillaan. Lääkäreiden koulutuksessa eivät taida tällaiset asiat olla ollenkaan etusijalla ja sitten kirjoitellaan tk:ssa bentsoja viinavammaisille, että pääsee vaan mahdollisimman nopeasti pokasta eroon. Tietänet mitä tarkoitan. 

Vierailija kirjoitti:

Liian kiltti, masennukseen taipuvainen, huonosta itsetunnosta kärsivä on helppo uhri narsistille, ihan niinkuin on mainittukin.

EI KUULE pidä paikkaansa ETTÄ UHRI ITSE VALIKOITUU NARSUN UHRIKSI. NARSU ON VAIN OVELA .itse olen henkisesti vahva ja itsenäinen joka vain etsi normaalia suhdetta itselleen. Mutta narsu yritti gaslightingia. Siinä ihmettelin aikani että ei voi olla tuo normaalia käytöstä.kirjoitin kaiken ylös ja epäilin jo järkeäni mutta psykologi oli puolueeton ja kertoi mielipiteensä. Jätin narsun.

Liian kiltti ja sinisilmäinen.

Olen myös lukenut joskus aikoinaan, että adhd-ihminen on hyvä uhri narsistille tai psykopaatille, koska adhd unohtaa helposti ikävät asiat ja menee itse eteenpäin, seikkailee asiasta toiseen vauhdilla. 

Toinen narsisti. Ohut- ja paksunahkainen narsisti ovat usein pari.

Tai narsistisessa perheessä kasvanut, jolle tuo käytös on tuttua ja turvallista.

Kukaan ns. terve, vapaassa maailmassa elävä ei jää tai edes ajaudu narsistin uhriksi.

Läheisriippuvainen