Lue keskustelun säännöt.
Seurustelisitko ihmisen kanssa jolla on tai joka on parantumassa syömishäiriöstä?
13.08.2016 |
Tarkoitan tällä en ainoastaan anoreksiaa vaan myös bulimiaa, ahmisishäiriötä (BED), ortoreksiaa yms.
Kommentit (12)
Mun mies on katsellut mua jo 15v ja syömishäiriötä on kestänyt mulla jo lapsuudesta. Ei vie minua ravintolaan, mutta rakastaa sitäkin enemmän. Olen kiitollinen ❤️!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Kyllä saattaisin seurustellakin ja pyrkisin tukemaan kykyni mukaan "toipilasta"
Syömishäiriön muu oirekirjo on niin laaja, että riippuu täysin ihmisestä. Näin alustavasti sanon kuitenkin, että voisin.
En. En vain kaipaa minkään sortin draamaa elämääni.
Joo jos ei tattis alkaa terapeutiks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko. Sanon tämän siitä huolimatta ja siksi, että mulla itselläni on ollut ortoreksia ja mieheni kesti sen vaiheen kanssani niin kuin kaiken muunkin. Mutta me oltiin naimisissa, myötä- ja vastoinkäymisissä. Ja kyllä se teki elämästä kaikille hyvin, hyvin vaikeaa.
Entä jos ihminen olisi parantunut syömishäiriöstä ja kuulisit hänen joskus olleen sairas. Ottaisitteko silti riskin ja alkaisitte suhteeseen vaikka aina on riski sairastua uudelleen?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ihminen olisi parantunut syömishäiriöstä ja kuulisit hänen joskus olleen sairas. Ottaisitteko silti riskin ja alkaisitte suhteeseen vaikka aina on riski sairastua uudelleen?
Ap
Olen parantunut syömishäiriötä enkä kyllä kovin monelle ole koskaan kertonut että olen sairastanut. Tosin koen olevani niin parantunut että ei ole kovin suurta riskiä sairastua, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ja jos se tapahtuisi niin toivon että kumppanini olisi tukena.
En seurustelisi syömishäiriöisen kanssa. Myöskään syömishäiriöstä hiljattain ( alle 10v aikavälillä) parantuneen kanssa en seurustelisi, en uskaltaisi ottaa riskejä enkä riskeerata toisen hyvinvointia. Olen itse sairastanut yli vuosikymmenen. Minua ei ole mikään "rakkaus pelastanut tai parantanut". Päinvastoin, epänormaalilla käytökselläni olen itse ahdistunut mutta myös saanut toisen ahdistumaan. Syömishäiriöisen kanssa terve osapuoli jää suhteessa lopulta aina kakkoseksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kohta 30 vuotta ollut syömishäiriöinen, välillä oirehtinut enemmän, hyviäkin jaksoja ollut. Nyt psykoterapiassa käsittelen asioita, jotka ovat juurisyy syömishäiriökäyttäytymiseen. Ihana mies katsellut mua jo useamman vuoden, pari lastakin on. Välillä ollut tosi rankkaa, mutta niistä on päästy yli. Mies ei oikein ymmärrä mun ongelmia, mutta tekee parhaansa.
Mielisairaan kanssa ei kannata seurustella.
Up