Opettajat: istumajärjestyksestä ja parinvalinnasta (alakoulut)

Meillä ainakin toistuu vuodesta toiseen se kuvio, että rauhallinen ja tyyni tyttömme on aina jonkin ylivilkkaan pari. Retkillä, luokassa, jopa itsenäisyyspäivätansseissa. Tätä on jatkunut päiväkodista asti, joten mahdoton uskoa että aina olisi sattumaa.

En tiedä alakoulun opettajien motiiveista. Olen itse yläkoulun opettaja ja aina silloin tällöin joku oppilaista valittaa, miten joutuu aina tuon saman viereen ja miten epäreilua se on, kun on jo englannin tunneillakin saman tyypin vieressä. Tulee aina niin surku sitä vierustoveria ja pidän kyllä kyseistä oppilasta erittäin epäkohteliaana ja ikävänä tyyppinä. Asiat voi hoitaa fiksummin. Eräs poika jäi luokkaan oppitunnin jälkeen ja kertoi, ettei haluaisi olla erään levottoman kaverin pari, koska ei pysty keskittymään. Tottakai suostuin vaihtamaan pareja, kun fiksusti asian hoitaa.

Suosittelen siis kotona suhtautumaan asiaan rakentavasti ja huumorilla ja puhumaan asiasta opettajan kanssa kahden kesken tai esim. niin, että parinvaihdolle löytyy muukin peruste kuin "en pidä siitä". Kaikkien meidän on opittava sietämään erilaisuutta, ja hyvää kasvatusta ei ainakaan ole se, että asettuu näissä kaverisuhteissa oman lapsensa puolelle niin, että kannustaa tätä valittamaan asiasta jatkuvasti ja kovaan ääneen.

Mutta ainahan voit tietysti äitinä käyttää auktoriteettiasi ja todeta opettajalle, että teidän lapsi ei sitten missään nimessä saa istua x:n vieressä, koska x on vääränlainen. Näinkin on kerran toimittu ja tokihan suostuin vaihtamaan paria. Monet pieneltä tuntuvat seikat kertovat erittäin paljon perheen arvoista.

Sama homma meillä, aina istuvat vilkkaan tyypin vieressä. Toinen poika varmaan istuu jonkun hiljaisen tytön vieressä kun on kova showmies.

Tuota tapahtuu jo päiväkodeissa. Juuri  olen pohtinut samoja asioita. Mun lasta käytetään päiväkotiryhmässä jonain terapialeluna jonka avulla kasvatetaan ADHD-piirteitä ja sitä myöden väkivaltaiseen käytökseen sortuvaa lasta. Mä tein siitä valituksen johtajalle joka myönsi, että ryhmän aikuiset ovat tehneet sen tahalteen. Kun kysyin millä oikeudella mun lapsen itsetunto tuhotaan, hänen oppimisprosessi sekoitetaan ja miksi hänet altistetaan jatkuvalle sähläämiselle ja riidankatkuiseen toimintaan. Mun lapsi itkee välillä väsymystään kun ei jaksaisi sitä jatkuvaa vuorovaikutusta ja pelkoa siitä, että milloin "piip" taas suuttuu kun asiat ei mee kuten hän haluaa. Nyt lapseni laitettiin myön nukkariin tän häirikkölapsen viereen jotta häirikkö rauhottuisi, mutta hinta on se, että mun lapsi ei saa levättyä.

Tää erityisen tuen tarpeessa olevien ihmisten hyysääminen ja ymmärtäminen on mennyt siihen pisteeseen, että ns. normilapsia ei suojele kukaan. 

Steinerkoulussa näin tehdään tietoisesti temperamenttiopin perusteella.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä alakoulun opettajien motiiveista. Olen itse yläkoulun opettaja ja aina silloin tällöin joku oppilaista valittaa, miten joutuu aina tuon saman viereen ja miten epäreilua se on, kun on jo englannin tunneillakin saman tyypin vieressä. Tulee aina niin surku sitä vierustoveria ja pidän kyllä kyseistä oppilasta erittäin epäkohteliaana ja ikävänä tyyppinä. Asiat voi hoitaa fiksummin. Eräs poika jäi luokkaan oppitunnin jälkeen ja kertoi, ettei haluaisi olla erään levottoman kaverin pari, koska ei pysty keskittymään. Tottakai suostuin vaihtamaan pareja, kun fiksusti asian hoitaa.

Suosittelen siis kotona suhtautumaan asiaan rakentavasti ja huumorilla ja puhumaan asiasta opettajan kanssa kahden kesken tai esim. niin, että parinvaihdolle löytyy muukin peruste kuin "en pidä siitä". Kaikkien meidän on opittava sietämään erilaisuutta, ja hyvää kasvatusta ei ainakaan ole se, että asettuu näissä kaverisuhteissa oman lapsensa puolelle niin, että kannustaa tätä valittamaan asiasta jatkuvasti ja kovaan ääneen.

Mutta ainahan voit tietysti äitinä käyttää auktoriteettiasi ja todeta opettajalle, että teidän lapsi ei sitten missään nimessä saa istua x:n vieressä, koska x on vääränlainen. Näinkin on kerran toimittu ja tokihan suostuin vaihtamaan paria. Monet pieneltä tuntuvat seikat kertovat erittäin paljon perheen arvoista.

Niin siis minä en pidä siitä että sille minun lapselle lankeaa aina apuopettajan rooli koska hän keskittyy sitten kaitsemaan sitä villikkoa.

2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä alakoulun opettajien motiiveista. Olen itse yläkoulun opettaja ja aina silloin tällöin joku oppilaista valittaa, miten joutuu aina tuon saman viereen ja miten epäreilua se on, kun on jo englannin tunneillakin saman tyypin vieressä. Tulee aina niin surku sitä vierustoveria ja pidän kyllä kyseistä oppilasta erittäin epäkohteliaana ja ikävänä tyyppinä. Asiat voi hoitaa fiksummin. Eräs poika jäi luokkaan oppitunnin jälkeen ja kertoi, ettei haluaisi olla erään levottoman kaverin pari, koska ei pysty keskittymään. Tottakai suostuin vaihtamaan pareja, kun fiksusti asian hoitaa.

Suosittelen siis kotona suhtautumaan asiaan rakentavasti ja huumorilla ja puhumaan asiasta opettajan kanssa kahden kesken tai esim. niin, että parinvaihdolle löytyy muukin peruste kuin "en pidä siitä". Kaikkien meidän on opittava sietämään erilaisuutta, ja hyvää kasvatusta ei ainakaan ole se, että asettuu näissä kaverisuhteissa oman lapsensa puolelle niin, että kannustaa tätä valittamaan asiasta jatkuvasti ja kovaan ääneen.

Mutta ainahan voit tietysti äitinä käyttää auktoriteettiasi ja todeta opettajalle, että teidän lapsi ei sitten missään nimessä saa istua x:n vieressä, koska x on vääränlainen. Näinkin on kerran toimittu ja tokihan suostuin vaihtamaan paria. Monet pieneltä tuntuvat seikat kertovat erittäin paljon perheen arvoista.

Niin siis minä en pidä siitä että sille minun lapselle lankeaa aina apuopettajan rooli koska hän keskittyy sitten kaitsemaan sitä villikkoa.

2

Tuo on jo erittäin paljon parempi syy kuin vain se, että toinen on erilainen tai siitä ei pidä. Pyrin aina laittaman pareiksi kavereita esim. hiljaiset tytöt saavat istua vierekkäin ja riehakkaat tyypit istuvat yksinään, mutta joskus se ei onnistu, jos luokkakoko on kovin suuri. Olen itse kouluaikani istunut erittäin levottoman kaverin vieressä, joka nipisteli ja repi hiuksista ja ikinä en saanut istua kenenkään muun vieressä. Ymmärrän kyllä ,että kukaan ei halua apuopettajaksi tai lastenkaitsijaksi mutta minäkin vaihdan istumajärjestystä kuuden viikon välein, joten yksi kuuden viikon rupeama ei pitäisi olla liikaa vähän erilaisemmankin kaverin vieressä. Ja olen tarkka siitä, että kukaan ei joudu toistuvasti tällaisen levottoman tyypin viereen.

Tuossa tilanteessa kannattaa sanoa opettajalle asiasta. Jos oma lapsi häiriintyy vierustoverista, niin kyllä siitä saa sanoa, mutta opettajalle eikä koko luokalle jatkuvana valituksena ja ns. sallittuna kiusaamisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä alakoulun opettajien motiiveista. Olen itse yläkoulun opettaja ja aina silloin tällöin joku oppilaista valittaa, miten joutuu aina tuon saman viereen ja miten epäreilua se on, kun on jo englannin tunneillakin saman tyypin vieressä. Tulee aina niin surku sitä vierustoveria ja pidän kyllä kyseistä oppilasta erittäin epäkohteliaana ja ikävänä tyyppinä. Asiat voi hoitaa fiksummin. Eräs poika jäi luokkaan oppitunnin jälkeen ja kertoi, ettei haluaisi olla erään levottoman kaverin pari, koska ei pysty keskittymään. Tottakai suostuin vaihtamaan pareja, kun fiksusti asian hoitaa.

Suosittelen siis kotona suhtautumaan asiaan rakentavasti ja huumorilla ja puhumaan asiasta opettajan kanssa kahden kesken tai esim. niin, että parinvaihdolle löytyy muukin peruste kuin "en pidä siitä". Kaikkien meidän on opittava sietämään erilaisuutta, ja hyvää kasvatusta ei ainakaan ole se, että asettuu näissä kaverisuhteissa oman lapsensa puolelle niin, että kannustaa tätä valittamaan asiasta jatkuvasti ja kovaan ääneen.

Mutta ainahan voit tietysti äitinä käyttää auktoriteettiasi ja todeta opettajalle, että teidän lapsi ei sitten missään nimessä saa istua x:n vieressä, koska x on vääränlainen. Näinkin on kerran toimittu ja tokihan suostuin vaihtamaan paria. Monet pieneltä tuntuvat seikat kertovat erittäin paljon perheen arvoista.

Niin siis minä en pidä siitä että sille minun lapselle lankeaa aina apuopettajan rooli koska hän keskittyy sitten kaitsemaan sitä villikkoa.

2

Tuo on jo erittäin paljon parempi syy kuin vain se, että toinen on erilainen tai siitä ei pidä. Pyrin aina laittaman pareiksi kavereita esim. hiljaiset tytöt saavat istua vierekkäin ja riehakkaat tyypit istuvat yksinään, mutta joskus se ei onnistu, jos luokkakoko on kovin suuri. Olen itse kouluaikani istunut erittäin levottoman kaverin vieressä, joka nipisteli ja repi hiuksista ja ikinä en saanut istua kenenkään muun vieressä. Ymmärrän kyllä ,että kukaan ei halua apuopettajaksi tai lastenkaitsijaksi mutta minäkin vaihdan istumajärjestystä kuuden viikon välein, joten yksi kuuden viikon rupeama ei pitäisi olla liikaa vähän erilaisemmankin kaverin vieressä. Ja olen tarkka siitä, että kukaan ei joudu toistuvasti tällaisen levottoman tyypin viereen.

Tuossa tilanteessa kannattaa sanoa opettajalle asiasta. Jos oma lapsi häiriintyy vierustoverista, niin kyllä siitä saa sanoa, mutta opettajalle eikä koko luokalle jatkuvana valituksena ja ns. sallittuna kiusaamisena.

Mun lapsi on nyt 12. Hän ei ole koskaan tehnyt yhtään retkeä tms. ilman tämänkaltaista parijakoa. Päiväkoti. Eskari. Koulu. Aina siinä käsipuolessa meuhkaa joku hervoton poika, josta pitää pittää kiinni, ettei valu ratikan alle tms. On sanottu, mutta aina sama toistuu.

2

Todella tuttua. Rauhallinen poikani joutui kiusaajatytön viereen ja hyvin usein tilanteisiin, joissa joutui joko jakamaan oppikirjan (tytöllä unohtunut) tai apuopettamaan. Hankalia tilanteita syntyi siitä, että tunnin jälkeen tyttö halusi poikani kirjan itselleen, koska "miten hän muuten voi lukea läksyjä". Opettajakin meni välillä omituisesti tytön puolelle ja sanoi, että totta kai Piia saa kirjansa ja sitten minä jouduin laittamaan Wilmaan viestiä, että voisiko opettaja ystävällisesti tarkistaa sieltä etusivulta, kenen nimi kirjassa on, kun meidän pojan kirja on taas kerran annettu Piialle. Poika pyysi jo tunnilla, että katsotaan se nimi, mutta opettaja selitti, että totta kai Piia nyt kirjansa tietää. Lopulta tilasi kustantajalta oppikirjoja ja päällystin ne, kaikkiin sama kansilehti muovin alle eli "Tämän kirjan omistaa X.X". Siihen loppui kirjojen vieminen.

Paritöissä poikani teki työt yksin, Piia vietti aikaansa netissä tai piirsi paperille kivoja kuvia, jotka eivät liittyneet aiheeseen. Opettaja tunnusti keskustelussa, että kyllä hän sen tietää, että toinen ei tee mitään, mutta kun pojan pitäisi motivoida Piiaa mukaan, kyllä se jotain osaa tehdä. Minä kysyin, että mistä lähtien muiden oppilaiden on pitänyt tehdä opettajan työt ja vastaus oli, että elämässäkin joutuu tekemään asioita, joista ei pidä. Kommentoin tätä kysymällä, eikö opettaja siis pidä työstään...

Yläkoulun opettaja tuossa yllä mainitsi että SUOSTUI vaihtamaan paria kun siitä oli vanhemmat sanoneet. Ja sama opettaja vielä moitti ko. vanhempien arvomaailmaa, kun tällaisesta hänelle sanoivat. Sanoisin että on törkeää käyttää yhtä lasta luokassa jatkuvasti ja vuodesta toiseen esim. vinoon kasvaneiden lasten terapiavälineenä. Puhutaan reiluudesta ja tasa-arvosta, joten myös tällä opettajan valitsemalla terapiavälineellä luulisi olevan oikeus yhdenvertaiseen kohteluun. Tasapäistäminen menee joillakin opettajille liian pitkälle tai ainakin siihen käytetään vääriä keinoja. Opettajan pitäisi ottaa vastuu luokasta siten ettei yksikään oppilas (vasta lapsi) joudu toisen lapsen kasvattajana jatkuvasti tai edes muita enemmän ryhmässä toimimaan. Se kasvattaminen on toki opettajalle raskasta, mutta se ei saa olla lapsen tehtävä. Eli pitäisikö vaihtaa sitä paria tasapuolisesti ?

Vierailija kirjoitti:

Todella tuttua. Rauhallinen poikani joutui kiusaajatytön viereen ja hyvin usein tilanteisiin, joissa joutui joko jakamaan oppikirjan (tytöllä unohtunut) tai apuopettamaan. Hankalia tilanteita syntyi siitä, että tunnin jälkeen tyttö halusi poikani kirjan itselleen, koska "miten hän muuten voi lukea läksyjä". Opettajakin meni välillä omituisesti tytön puolelle ja sanoi, että totta kai Piia saa kirjansa ja sitten minä jouduin laittamaan Wilmaan viestiä, että voisiko opettaja ystävällisesti tarkistaa sieltä etusivulta, kenen nimi kirjassa on, kun meidän pojan kirja on taas kerran annettu Piialle. Poika pyysi jo tunnilla, että katsotaan se nimi, mutta opettaja selitti, että totta kai Piia nyt kirjansa tietää. Lopulta tilasi kustantajalta oppikirjoja ja päällystin ne, kaikkiin sama kansilehti muovin alle eli "Tämän kirjan omistaa X.X". Siihen loppui kirjojen vieminen.

Paritöissä poikani teki työt yksin, Piia vietti aikaansa netissä tai piirsi paperille kivoja kuvia, jotka eivät liittyneet aiheeseen. Opettaja tunnusti keskustelussa, että kyllä hän sen tietää, että toinen ei tee mitään, mutta kun pojan pitäisi motivoida Piiaa mukaan, kyllä se jotain osaa tehdä. Minä kysyin, että mistä lähtien muiden oppilaiden on pitänyt tehdä opettajan työt ja vastaus oli, että elämässäkin joutuu tekemään asioita, joista ei pidä. Kommentoin tätä kysymällä, eikö opettaja siis pidä työstään...

Kuulostaapa tutulta!

2

Mun tytön viereen laitetaan aina myös villi poika. Keväällä saivat ensimmäisen kerran valita vierustoverinsa vähäksi aikaa, niin tyttö halusi istua yksin, että saisi kerrankin tehdä tehtävät rauhassa ilman että joku koko ajan vieressä tökkii ja kysyy neuvoa.

kiltti lapsi joutuu aina sen häirikön pariksi

Kilttiluonteinen ja reilu poika joutuu toistuvasti liikunnassa sen heikompia lyttäävän kiusaajakingin pariksi. Ko. reilu poika on koulussa ainoita joka ei arvosta tai palvo kingiä, tai ainakin ainoa joka uskaltaa näyttää ja suoraan tälle ettei nin arvosta tällaista pienempien kiusaajaa. Kingin palvojia ei laiteta tämän ko. Kingin pariksi koskaan. Ei voi olla sattumaa :D.

Alakoulun opena laitan tietysti sen fiksun ja rauhallisen tytön sen villin pojan (tai tytön) viereen. Nämä tytöt on tarpeeksi immuuneja häiriöille ja tukevat niitä häsliä. Sen lisäksi kaksi vilkasta vierekkäin -> ei tule mitään.

Toisaalta ihan pahimpien viereen ei voi myöskään laittaa liian herkkiä ja kilttejä, koska kärsivät vieruskaveristaan liikaa. Täytyy olla tarpeeksi napakka istumaan pahimpien häiriköiden vieressä.

Tämä on ikävää, mutta näin se menee. Vaikkei olisi paripulpetit, niin villi oppilas eristetään johonkin kulmaan ja ympäröidään rauhallisilla oppilailla.

t: luokanope

ps. Ja oma tyttöni on saanut aina olla tukikeppinä häiriköille. Harmittaa ja ymmärrän tästä ärsyyntyneitä vanhempia hyvin, mutta kun muutakaan keinoa en keksi.

Kerran erään aineenopettajan tunnilla oltiin vaihtamassa istumajärjestystä. Poika takarivistä protestoi: "Ei vaiheta ku voi joutua Tiinan viereen istumaan!" Opettaja ei moittinut häntä sanallakaan.

Näyttää tuo opettaja toimivan nykyään Pöllönkankaan koulussa.

"Tiina"

Meillä on kolme hyväkäytöksistä tyttöä ja aina heidän viereensä on istutettu häirikkökusipää poikia. Kyllä muuten oikeasti vituttaa sillä se heikentää sen rauhallisemman lapsen oppisympäristöä. Ne häiriköt voisi pistää käytävään istumaan ihan keskenään.

Muistan, kun ekan kerran luokassa tehtiin tyttö-poika -parit.

Minä jouduin sen kaikkein kiusatuimman pojan pariksi. Jopa poika sanoi mulle, kun aloin itkeä, että anteeksi, että jouduit mun kanssa. Olimme 8-vuotiaita.

Tämä oli kaikessa kammottavuudessaan se paras kiusaamisen vastainen oppitunti!!! Opettajalla oli pokkaa kiusata minua (selitti mulle kun itkin, että hän halusi laittaa luokan suosituimman tytön istumaan tämän kiusatun pojan kanssa osoittaakseen, että hänkin on arvostettu.). Muistan kuin eilisen päivän. Tyttö-poika -pareja odotettiin ja minullakin oli ne mielitietyt. Minua sen sijaan käytettiin hyväksi. En ikinä kiusannut tuota poikaa (paitsi että itkin kun jouduin pariksi) ja itseasiassa meistä tuli ihan hyvät kaverit ja uskon ja toivon, että tuo opettajan tavoite alakoulussa onnistui. Poika tappoi itsensä 16-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme hyväkäytöksistä tyttöä ja aina heidän viereensä on istutettu häirikkökusipää poikia. Kyllä muuten oikeasti vituttaa sillä se heikentää sen rauhallisemman lapsen oppisympäristöä. Ne häiriköt voisi pistää käytävään istumaan ihan keskenään.

Olisikin noin yksinkertaista. Nykyisin oppilasta ei saa poistaa luokasta, jos häntä ei pysty valvomaan käytävässä.

vittu niitä poika/tyttö-pareja. kerran kersana kysyin ja open selitys oli se ettei poika/tyttö-parit eivät puhu niin mielellään. vähän ennen poismuuttamista jouduin pahimpien kiusaajien seuraan eikä opettaja välittänyt paskakaan. tokaisi vain, että ikävää että hänellä meni viimeinen päivä näin ikävissä merkeissä.

en muista että muissa kouluissa olisi enää ollut poika/tyttö-pareja