Lue keskustelun säännöt.
Haluaisitko, että kehitysarvioita työkseen tekevä kaveri kertoisi, että lapsesi ei kehity normaalisti?
13.08.2016 |
Siinäpä se kysymys oikeastaan otsikossa. Kehityksen ongelmat ovat melko selkeät, mutta vanhemmat eivät niitä itse huomaa. Nyt onneksi lapsi on päiväkodissa ja siellä on alettu pikku hiljaa vihjailla asiasta.
Kommentit (75)
Voiko siihen luottaa, että päiväkoti hoitaa?
Olen yläkoulun opettajana törmännyt viimeisen viiden vuoden aikana esimerkiksi viiteen diagnosoimattomaan aspergeriin. Kaikki aivan klassisia tapauksia. Siihen päälle vielä muutama diagnosoimaton adhd ja add tapaus ja pari kehitysvammaista. Osa sai diagnoosinsa sitten yläkoulun aikana ja parilla tilanne jäi roikkumaan. En muutaman kohdalla kerta kaikkiaan ymmärrä miten sokeita vanhemmat, päiväkoti ja koulu ovat olleet. Nämä nuoret ovat lapsena jääneet vaille kaikkea heidän tarvitsemaansa kuntoutusta ja tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi jättää päiväkodin huoleksi.
Samaa mieltä. Ei kuulu työkaverille tämä asia.
Siis lapsen vanhemmat eivät ole työkavereita vaan ystäviä. Olen lapsen kummitäti.
Ap
Eli mikä olet? Ja mitä olet huomannut?
En halua tässä kertoa ammattiani. Olen töissä sairaalassa lasten ja nuorten kanssa. Työhöni kuuluvat moniammatilliset kehitysarviot. Lapsella on hyvin selkeät neuropiirteet, tästä johtuen mm. vaikeuksia kommunikaatiossa. En tietenkään tutki ystävieni lasta.
Eli oletko lastenlääkäri? Neurologi? Mitä ovat neuropiirteet? Millaisia vaikeuksia?
En tosiaan nyt tässä kerro ammattiani, eikä se ole oleellista. Oleellista ei nyt ole sekään, mikä lasta vaivaa, vaan se, miten minä toimin ystävänä oikein. ap
No ne on kyllä oleellisimpia asioita koska jos olet esim lähihoitaja tai sossu, et ole pätevä havainnoija. Joa vielä olet nuori ja lapseton, etkä edes työssä näw kuin vammaisia, kykysi havainnoida oijein on olematon. Vardinkin kun et oke edes tutkinut lasta.
Olen samaa mieltä, että hyvä kun lapsi on päiväkodissa. Tuttavapiirissä on ollut kolme lasta, joita äiti hoiti kotona vähintään 3-vuotiaaksi. Ulkopuolisen silmin näillä lapsilla oli viivästymää kehityksessä, mutta lasten äitien kanssa en tuolloin asiasta puhunut
Jokaisessa tapauksessa päiväkodista tuli sitten se kaivattu apu. Tämän jälkeen lasten äidit ovat alkaneet itsekin puhua asiasta.
Ei kannata kertoa, asia voi olla vanhemmille niin vaikea, että lopettavat sinuun yhteyden pidon kokonaan. Siinä ei auta, vaikka huomaisivat sinun myöhemmin olleen oikeassa. Anna päiväkodin, eskarin ja koulun hoitaa.
Jos lapsellani olisi kehityshäiriöitä, enkä itse niitä huomaisi, niin haluaisin ilman muuta tietää, vaikka se varmasti olisikin kova paikka. Voi olla, että vanhemmat loukkaantuvat ensin, mutta jos ovat yhtään järkeviä ihmisiä ja rakastavia vanhempia, niin tajuavat kyllä, että lapsen parasta tuossa on ajateltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi jättää päiväkodin huoleksi.
Samaa mieltä. Ei kuulu työkaverille tämä asia.
Siis lapsen vanhemmat eivät ole työkavereita vaan ystäviä. Olen lapsen kummitäti.
Ap
Eli mikä olet? Ja mitä olet huomannut?
En halua tässä kertoa ammattiani. Olen töissä sairaalassa lasten ja nuorten kanssa. Työhöni kuuluvat moniammatilliset kehitysarviot. Lapsella on hyvin selkeät neuropiirteet, tästä johtuen mm. vaikeuksia kommunikaatiossa. En tietenkään tutki ystävieni lasta.
Eli oletko lastenlääkäri? Neurologi? Mitä ovat neuropiirteet? Millaisia vaikeuksia?
En tosiaan nyt tässä kerro ammattiani, eikä se ole oleellista. Oleellista ei nyt ole sekään, mikä lasta vaivaa, vaan se, miten minä toimin ystävänä oikein. ap
No ne on kyllä oleellisimpia asioita koska jos olet esim lähihoitaja tai sossu, et ole pätevä havainnoija. Joa vielä olet nuori ja lapseton, etkä edes työssä näw kuin vammaisia, kykysi havainnoida oijein on olematon. Vardinkin kun et oke edes tutkinut lasta.
No riittäisikö se, että olen käynyt yliopistoa yli kymmen vuotta. Että en ole sossu enkä lähihoitaja. Enkä ole lastenhoitaja. Enkä mikään hoitaja. Väsyttää nyt jankata siitä olenko minä pätevä arvioimaan näitä asioita vai en, kun se ei tässä nyt ole ollenkaan se pointti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi jättää päiväkodin huoleksi.
Samaa mieltä. Ei kuulu työkaverille tämä asia.
Siis lapsen vanhemmat eivät ole työkavereita vaan ystäviä. Olen lapsen kummitäti.
Ap
Eli mikä olet? Ja mitä olet huomannut?
En halua tässä kertoa ammattiani. Olen töissä sairaalassa lasten ja nuorten kanssa. Työhöni kuuluvat moniammatilliset kehitysarviot. Lapsella on hyvin selkeät neuropiirteet, tästä johtuen mm. vaikeuksia kommunikaatiossa. En tietenkään tutki ystävieni lasta.
Eli oletko lastenlääkäri? Neurologi? Mitä ovat neuropiirteet? Millaisia vaikeuksia?
En tosiaan nyt tässä kerro ammattiani, eikä se ole oleellista. Oleellista ei nyt ole sekään, mikä lasta vaivaa, vaan se, miten minä toimin ystävänä oikein. ap
No ne on kyllä oleellisimpia asioita koska jos olet esim lähihoitaja tai sossu, et ole pätevä havainnoija. Joa vielä olet nuori ja lapseton, etkä edes työssä näw kuin vammaisia, kykysi havainnoida oijein on olematon. Vardinkin kun et oke edes tutkinut lasta.
No riittäisikö se, että olen käynyt yliopistoa yli kymmen vuotta. Että en ole sossu enkä lähihoitaja. Enkä ole lastenhoitaja. Enkä mikään hoitaja. Väsyttää nyt jankata siitä olenko minä pätevä arvioimaan näitä asioita vai en, kun se ei tässä nyt ole ollenkaan se pointti.
No on kyllä kaikkein olennaisin asia tässä. Se sinun pätevyytedi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko siihen luottaa, että päiväkoti hoitaa?
Olen yläkoulun opettajana törmännyt viimeisen viiden vuoden aikana esimerkiksi viiteen diagnosoimattomaan aspergeriin. Kaikki aivan klassisia tapauksia. Siihen päälle vielä muutama diagnosoimaton adhd ja add tapaus ja pari kehitysvammaista. Osa sai diagnoosinsa sitten yläkoulun aikana ja parilla tilanne jäi roikkumaan. En muutaman kohdalla kerta kaikkiaan ymmärrä miten sokeita vanhemmat, päiväkoti ja koulu ovat olleet. Nämä nuoret ovat lapsena jääneet vaille kaikkea heidän tarvitsemaansa kuntoutusta ja tukea.
On aika tavallista että asperger diagnosoidaan vasta kouluiässä. Yleensä heillä ei ole älyssä mitään vikaa vaan esim motorista kömpelyyttä, jonka perusteella pelkästään ei välttämättä lähdetä hakemaan diagnoosia. Kaikille ei lähdetä hakemaan diagnoosia ollenkaan koskaan, jos asperger ei haittaa henkilön päivittäistä arkielämää mitenkään.
Jos teillä tulee jatkuvasti vakavia tapauksia vastaan, niin varmaan kannattaisi viedä viestiä eteenpäin omassa kunnassa.
Minä olin tuossa tilanteessa muutama vuosi sitten. Työskentelin erityislasten parissa ja huomasin heti tässä sukulaispojassa selkeät piirteet, jotta viittasivat tiettyyn diagnoosiin. Vanhemmat ummistivat silmänsä sille ja oli aina joku muu selitys käytökselle.
Yritin hienovaraisesti vihjata, ettei poika ole ehkä vielä koulukypsä, mutta kouluun vain meni. Ja kuukauden päästä siirrettiin erityiskouluun ja laaja-alaiset tutkimukset alkoivat vihdoin. Nyt kaikki hyvin, poika saanut apua ja pärjää paremmin ja vanhemmatkin vihdoin hyväksyvät asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puuttuisin tilanteeseen jos vaikuttaisi siltä että neuvola/päiväkoti/vanhemmat eivät ota koppia tilanteesta muulla tavoin.
Jättäisin diagnoosit sinänsä sikseen, sanoisin vain että oletko huomannut että A ja B? Ja että nämä olisi hyvä nostaa esiin neuvolassa tms.
Miten kehitysvammainen voi päästä yläasteelle asti ilman diagnoosia? Vanhemmat voivat vastustaa, mutta yleensä vanhemmista vain osa on vastaan, suurin osa haluaa lapselleen tuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehitysvammainen pääsi yläkouluun asti, koska vanhemmat kielsivät lapsen ongelmat ja muuttivat tarvittaessa muualle. Luokanopettajaksi sattui vielä ope, joka piti tehtävänään pitää kaikki mukana opetuksessa. Hän siis laski rimaa riittävän alas.
Yläkoulussa tämän pojan opiskelut pysähtyivät kuin seinään, eikä hän selvinnyt mistään sisällöistä hyväksytysti.
Minulla on opettajaystävä (lapseton). On tosi hanakka neuvomaan ja kertomaan diagnoosejaan. Esim meillä pojalla puheessa viivettä. Tiesimme sen kyllä itsekkin. Tämä kaveri sitten neuvomaan että lapselle pitää lukea paljon kirjoja ja sanoittaa asioita ja plaaplaaplaa. "ootteko huomanneet että hän puhuu epäselvästi ja luetteko paljon?". No shit sherlock, ei ollakkaan huomattu ja ei olla kirjoista kuultukaan...
Olkoonkin että tarkoitusperät ehkä oli hyvät. Ystävyyssuhdetta se kolhaisi siten, ettei hänen vierailunsa enää tunnu ystävän vierailuilta, vaan asiantuntijan joka tarkkailee lastamme ja meidän reaktioita. Ja joka kyseenalaistaa meidän taitoamme hoitaa ja opettaa. Kun tietää että itse on tehnyt kaikkensa, tuntuu kurjalta että ystävä kyseenalaistaa perusasioita.
Kehotan miettimään tarkasti kannattaako puuttua. Siihen on syynsä miksi monet ammattiryhmät ei hoida tuttujensa asioita vaikka ammattitaitoa olisi. Voi olla niin sanotusti jäävi hoitamaan.
Jos apuasi pyydetään, se on asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kehitysvammainen voi päästä yläasteelle asti ilman diagnoosia? Vanhemmat voivat vastustaa, mutta yleensä vanhemmista vain osa on vastaan, suurin osa haluaa lapselleen tuen.
Valitettavasti voi, lapsi on esim. saattanut kodin ja koulun runsaalla tuella luovia alakoulun läpi joten kuten eikä lasta ole jostain syystä missään vaiheessa lähetetty tutkimuksiin. Jotkut vanhemmat tekevät ihan älyttömästi kotona töitä lasten koulunkäynnin eteen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin tuossa tilanteessa muutama vuosi sitten. Työskentelin erityislasten parissa ja huomasin heti tässä sukulaispojassa selkeät piirteet, jotta viittasivat tiettyyn diagnoosiin. Vanhemmat ummistivat silmänsä sille ja oli aina joku muu selitys käytökselle.
Yritin hienovaraisesti vihjata, ettei poika ole ehkä vielä koulukypsä, mutta kouluun vain meni. Ja kuukauden päästä siirrettiin erityiskouluun ja laaja-alaiset tutkimukset alkoivat vihdoin. Nyt kaikki hyvin, poika saanut apua ja pärjää paremmin ja vanhemmatkin vihdoin hyväksyvät asian.
...eli ystävän puuttumisesta ei tässäkään tapauksessa ollut hyötyä. Se saattaa jopa viivästyttää hoitoon hakeutumista, jos vanhemmille iskee defenssi päälle. Tue kuuntelemalla ja olemalla läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Miten kehitysvammainen voi päästä yläasteelle asti ilman diagnoosia? Vanhemmat voivat vastustaa, mutta yleensä vanhemmista vain osa on vastaan, suurin osa haluaa lapselleen tuen.
No esim näitä, jotka häriiköivät ja pullikoivat suurimman osan tunnista ja todistuksessa on pelkkiä vitosia ja kutosia. Ja vanhemmat vastaavat, että pojat on poikia.
En haluaisi kuulla, koska monesti tuollaiset "kehitysarviot" menevät ns. päin persettä. Päiväkodista tulee viestiä jos lapsella on selvästi havaittavia ongelmia kommunikoinnissa tai käyttäytymisessä.
yksi kokemus kirjoitti:
Minulla on opettajaystävä (lapseton). On tosi hanakka neuvomaan ja kertomaan diagnoosejaan. Esim meillä pojalla puheessa viivettä. Tiesimme sen kyllä itsekkin. Tämä kaveri sitten neuvomaan että lapselle pitää lukea paljon kirjoja ja sanoittaa asioita ja plaaplaaplaa. "ootteko huomanneet että hän puhuu epäselvästi ja luetteko paljon?". No shit sherlock, ei ollakkaan huomattu ja ei olla kirjoista kuultukaan...
Olkoonkin että tarkoitusperät ehkä oli hyvät. Ystävyyssuhdetta se kolhaisi siten, ettei hänen vierailunsa enää tunnu ystävän vierailuilta, vaan asiantuntijan joka tarkkailee lastamme ja meidän reaktioita. Ja joka kyseenalaistaa meidän taitoamme hoitaa ja opettaa. Kun tietää että itse on tehnyt kaikkensa, tuntuu kurjalta että ystävä kyseenalaistaa perusasioita.
Kehotan miettimään tarkasti kannattaako puuttua. Siihen on syynsä miksi monet ammattiryhmät ei hoida tuttujensa asioita vaikka ammattitaitoa olisi. Voi olla niin sanotusti jäävi hoitamaan.
Jos apuasi pyydetään, se on asia erikseen.
Jep, tuttua on. Samateen yhteen sosiaalityöntekijöän väsyin, kun jokainen kyläily oli kuin kotiselvitykden tekoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi jättää päiväkodin huoleksi.
Samaa mieltä. Ei kuulu työkaverille tämä asia.
Siis lapsen vanhemmat eivät ole työkavereita vaan ystäviä. Olen lapsen kummitäti.
Ap
Eli mikä olet? Ja mitä olet huomannut?
En halua tässä kertoa ammattiani. Olen töissä sairaalassa lasten ja nuorten kanssa. Työhöni kuuluvat moniammatilliset kehitysarviot. Lapsella on hyvin selkeät neuropiirteet, tästä johtuen mm. vaikeuksia kommunikaatiossa. En tietenkään tutki ystävieni lasta.
Eli oletko lastenlääkäri? Neurologi? Mitä ovat neuropiirteet? Millaisia vaikeuksia?
Ei vittu mikä vänkääjä. Lue pari kertaa se aloitus uudestaan ja pari ap:n vastausta ja lopeta toi helvetin tenttaaminen.
En tosiaan nyt tässä kerro ammattiani, eikä se ole oleellista. Oleellista ei nyt ole sekään, mikä lasta vaivaa, vaan se, miten minä toimin ystävänä oikein. ap