Haluaisitko, että kehitysarvioita työkseen tekevä kaveri kertoisi, että lapsesi ei kehity normaalisti?

http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/koulunumerot_heittavat_epareilusti

Täältä voi lukea kouluarvosanoista. Kouluissa ainakin pitäisi pyrkiä siihen, että joka paikassa saa saman tasoisesta osaamisesta saman numeron. Ei siis niin, että luokan taso vaikuttaa arvosteluun. Se on epäreilua, jos Mirkku saa kympin joka kokeista, niin sitten tiukennetaan arvosteluasteikkoa kaikille. Markku voisi saada toisessa luokassa samalla osaamisella ysin, mutta koska sattuu olemaan Mirkun kanssa samalla luokalla, saakin vain seiskan.

Vierailija kirjoitti:

http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/koulunumerot_heittavat_epareilusti

Täältä voi lukea kouluarvosanoista. Kouluissa ainakin pitäisi pyrkiä siihen, että joka paikassa saa saman tasoisesta osaamisesta saman numeron. Ei siis niin, että luokan taso vaikuttaa arvosteluun. Se on epäreilua, jos Mirkku saa kympin joka kokeista, niin sitten tiukennetaan arvosteluasteikkoa kaikille. Markku voisi saada toisessa luokassa samalla osaamisella ysin, mutta koska sattuu olemaan Mirkun kanssa samalla luokalla, saakin vain seiskan.

Olen aineenope ja tiedän ihan satavarmasti että kokeita ei Gaussin käyrällä arvioida. Jo harjoittelussa esim kaikki latinistit veti aineestani kokeissa 9-10.

Kertoisin päiväkodin henkilökunnalle että ei tollasissa asioissa kannata vihjailla vaan ottaa asia reilusti puheeksi ja ohjata kehitysarvioon ammattilaiselle.

Mä kertoisin, mutta esittäisin asian tosi varovaisesti. Heti aluksi pyytäisin vilpittömästi, että lapsen vanhemmat eivät loukkaantuisi siitä mitä aion sanoa, koska tarkoitan vain ja ainoastaan lapsen parasta. Sitten kertoisin kiinnittäneeni lapsen käytöksessä huomiota asioihin X ja miettineeni, olisiko asiaa hyvä tutkia enemmän jotta saataisiin selville, onko lapsella mahdollisesti jotain sellaista, johon hän tarvitsisi erityistä tukea. Sanoisin vielä, että asiaa oli vaikea ottaa puheeksi koska et missään nimessä halua loukata, mutta toisaalta koet, että toimit tällä tavalla lapsen parhaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko, että kehitysarvioita työkseen tekevä kaveri kertoisi, että lapsesi ei kehity normaalisti?

Harvoin tulee täällä vastaan näin typeriä kysymyksiä. Onnittelut olet varmasti voittanut palkintosijan vuoden typerimpien kysymyksien kilpailussa.

Yläkoulussa luokan taso ei vaikuta koenumeroihin. Kokeet ovat vuodesta toiseen samankaltaiset ja arvostelutaulukot ovat samat. Opettajien ja koulujen välillä on valitettavasti eroja ja minulle on esimerkiksi tullut kasin todistusnumerolla oppilas, joka koulussamme sai viitosen.

Nyt niistä numeroarvioinneistahan luovutaan kokonaan. Vain ysillä numerot.

Eli ap on psykologi tai neuropsykologi. Näillä ammattiryhmillä on kompetenssia arvion tekemiseen ja lääkärillä dg:n antamiseen. Hankala tilanne, sinuna jäisin odottamaan että lähteekö asia joltain muulta taholta eteenpäin (päiväkoti käytännössä).

Jos vanhemmat ottavat lapsen käytöstä/tarhasta tullutta palautetta esille niin siitä voi lähteä rakentamaan keskustelua, jos maaperä vaikuttaa olevan kypsä. Jos lapsen käytös/piirteet ovat vaiettu aihe tai vanhemmat ovat niille täysin sokeita niin siitä voi päätellä että ei kannata lähteä nostamaan kissaa pöydälle. Fiksut koulutetut vanhemmat ovat yleensä heränneet ongelmiin jo itsekin ja haluavat lapselle apua, joten vaikuttaa siltä että vanhemmilla on defenssit päällä.

Siihen ei valitettavasti voi luottaa että neuvola tai pvk tekevät asialle mitään. Sinä tunnet vanhemmat ja pystynet arvioimaan menevätkö välit poikki jos kerrot oman näkemyksesi ammattilaisena.

Riippuu miten kerrot ja oletko oikeasti ammattitaitoinen kertomaan asiasta.

Jos vaan heittelet jotain mutua ja "ammattitaitosi" perustuu johonkin soveltavaan alaan. 

Tapa millä kerrot ratkaisee, jos vaan töksäytät ja vihjaat että kyseessä on heti vakava juttu tai että ko. ongelma on vanhempien vika niin jätä sanomatta.

Vaikeita kysymyksiä... Itse ohjaan lasten harrastusryhmiä, lapset pääosin 4-8-vuotiaita. Joistain lapsista näkee heti, että esimerkiksi sosiaalisessa vuorovaikutuksessa on suuria ongelmia, lapsella on keskittymisvaikeuksia tai motorisia ongelmia. Yritän todella pehmeästi kysellä vanhemmilta, että miten on mennyt päiväkodissa/koulussa, onko tapahtunut jotain erityistä, kuinka väsyneenä lapsi yleensä tulee tunneille jne. Joskus jollain lapsella on erittäin selkeät oireet vaikkapa adhd:sta, mutta kun yrittää kysellä vanhemmilta asiasta niin kaikki kielletään ja haukutaan vaan epäpäteväksi. No kyllä se kenen tahansa huomion herättää, jos joku lapsi käyttäytyy agressiivisesti ja väkivaltaisesti viikosta toiseen, huutaa koko ajan kovaan ääneen eikä kuuntele ohjeita jne...

Voi kun vanhemmat eivät vähättelisi lapsensa oireita. Pahimmillaanhan tilanne on se, että sekä opettaja että oppilashuolto vaatii tutkimuksia lapselle, mutta vanhemmat kieltävät kaikki tutkimukset. Aikamoinen karhunpalvelus lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Eli ap on psykologi tai neuropsykologi. Näillä ammattiryhmillä on kompetenssia arvion tekemiseen ja lääkärillä dg:n antamiseen. Hankala tilanne, sinuna jäisin odottamaan että lähteekö asia joltain muulta taholta eteenpäin (päiväkoti käytännössä).

Jos vanhemmat ottavat lapsen käytöstä/tarhasta tullutta palautetta esille niin siitä voi lähteä rakentamaan keskustelua, jos maaperä vaikuttaa olevan kypsä. Jos lapsen käytös/piirteet ovat vaiettu aihe tai vanhemmat ovat niille täysin sokeita niin siitä voi päätellä että ei kannata lähteä nostamaan kissaa pöydälle. Fiksut koulutetut vanhemmat ovat yleensä heränneet ongelmiin jo itsekin ja haluavat lapselle apua, joten vaikuttaa siltä että vanhemmilla on defenssit päällä.

Siihen ei valitettavasti voi luottaa että neuvola tai pvk tekevät asialle mitään. Sinä tunnet vanhemmat ja pystynet arvioimaan menevätkö välit poikki jos kerrot oman näkemyksesi ammattilaisena.

Neuvolahan ei voi "tehdä asialle mitään" jos vanhemmilla on defenssit päällä. Silloin juuri olisi tärkeää, että viesti tulisi mahdollisimman monelta suunnalta. Neuvolan huomiot on saatettu kuitata sillä, että joku th tekee diagnooseja kun näkee tunnin väsynyttä lasta. Päiväkodin huoli tulkitaan jonkun lähihoitajan haihatteluksi. Ehkä se saa vanhemmat heräämään, kun ystävä, joka on ammattilainen, kertoo huolestaan. Ettei lapsi jäisi vaille tukea vanhempien defenssien vuoksi.

T. Th neuvolasta

Vierailija kirjoitti:

Neuvolan hoitaja ei tee diagnooseja ja tarhan täti ei ymmärrä lääketiedettä paremmin. Voi olla että hekin miettivät asiaa rajatapauksena mutta eivät sano, koska koulutus ei riitä. Sinulla, ap, kertomasi mukaan saattaisi riittää. Voi olla että vanhemmilla ei riitä sydäntä viedä lasta diagnoosia kuulemaan. Olisi hölmöä jos et sanoisi jotain, jos olet pätevä sanomaan edes karkean arvion. Älä anna diagnoosia, puhu todennäköisyyksistä. Taidat tietää itsekin miten lähestyä. He saattavat miettiä itsekin sinulta kysymistä.

Itse lapsen vanhempana haluaisin tietää. Ystäväsi ei voi olla täysin sokea lapsensa kehitykselle.

Päiväkodin henkilökunta ei myöskään tee diagnooseja vaan havaintoja pyydettäessä.

Psykologi tai neuropsykologi ei ole pätevä antamaan diagnoosia. Vain lääkäri on. Joten vain jos ap on lääkäri, hän olisi pätevä arvioimaan lasta, ja lääkärinä hän tietäisi, ettei voi noissa olosuhteissa kuin vasta epäillä ongelmia, jolloin kovin suoraan ei vanhempia kannattaisi edes säikytellä.

En ole muuten koskaan ymmärtänyt, miten opiskelujen hitaus on joillekin ylpeyden aihe (opiskellut yliopistossa 10 vuotta). Tehokkaalle opiskelijalle opintojen aloituksesta väittelyyn voi mennä kuusi vuotta, enkä todellakaan pitäisi samaan kymmenen vuotta käyttänyttä automaattisesti fiksumpana. Saati sitten jotain maisterintutkintoa kymmenen vuotta tuhrannutta.

Olisin hyvin loukkaantunut, jos hyvä ystäväni ja lapsen kummitäti ei omaa lastani koskevaa tärkeää lääketieteellistä huoltaan ilmaisisi. Eikö kummitäti välitä lapsesta sen vertaa, että saisi suunsa auki? Varsinkin, jos asia on sellainen, johon voidaan jollain hoidolla/terapialla vaikuttaa. Ehdottomasti kummitädin pitää huolensa ilmaista. Asiallisesti ja kiltisti tottakai.

Vierailija kirjoitti:

En ole muuten koskaan ymmärtänyt, miten opiskelujen hitaus on joillekin ylpeyden aihe (opiskellut yliopistossa 10 vuotta). Tehokkaalle opiskelijalle opintojen aloituksesta väittelyyn voi mennä kuusi vuotta, enkä todellakaan pitäisi samaan kymmenen vuotta käyttänyttä automaattisesti fiksumpana. Saati sitten jotain maisterintutkintoa kymmenen vuotta tuhrannutta.

Lääkärin opinnot erikoistumisineen voivat viedä todella pitkään. Jo pelkät perusopinnot kestää 6 vuotta! Auta armias, jos haluat kirurgiksi. Siinähän sitä sitten opiskellaan aika kauan. Eli kymmenen vuotta yliopiston kirjoilla ei välttämättä ole aika eikä mitkään ja opinnot on voineet edetä täysin aikatalun mukaisesti tai jopa nopeammin.