Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun terapiaa ei saa, miten elämässä eteenpäin?
12.08.2016 |
Olen korkeakouluopiskelija. Minulla on takanani melko turvaton lapsuus: kotonani vallitsi jatkuva pelon ja vähättelyn ilmapiiri, paljon riitoja, ei juurikaan rakkautta lapsille, koulussa minua kiusattiin koko peruskoulun ajan, eikä kavereita juuri ollut lukuunottamatta paria hyvin epävakaata ja väkivaltaista tapausta, jotka aiheuttivat omat ongelmansa (toinen mm. yläasteella sekaantui huumepiireihin ja saattoi minutkin tietyllä tavalla vaaraan, ne tyypit kun olivat mitä olivat). Lukiossa minulla diagnosoitiin anoreksia, paniikkihäiriö ja keskivaikea masennus, joka myöhemmin vaihtui bipolaarihäiriödiagnoosiin, jonka todettiin oireilleen jo ala-asteella. Tätä ennen en ollut apua paniikki- tai masennusoireisiini saanut. No, nappia kouraan ja vähän juttelua sairaanhoitajan kanssa. Lopulta nekin keskustelutuokiot lopetettiin, koska "niille ei ollut tarvetta".
Olen edelleen hyvin rikki sisältä, vaikka oireet ovat jokseenkin kurissa. Paniikkikohtauksia saan "enää" 1-2 viikossa, masennus on ajoittaista muttei yhtä syvää. Itsetuntoni on kuitenkin aivan olematon, ja viha itseäni kohtaan on väliin suuri. Heikko itsetunto ja muut käsittelemättömät tapahtumat ja tunnelukot saavat mielen helposti kaaokseen, joka johtaa sitten paniikkioireisiin. Nämä puolestaan uuvuttavat. Olen onnistunut luomaan pari tervettä ihmissuhdetta, joista toinen viisi vuotta kestänyt parisuhde (nyt avoliitto), ja jokainen voi kuvitella, miten nuo ongelmat heijastuvat niihin. Varsinkin puoliso joutuu kestämään paljon kurjaa, mikä ei lisää itsearvostustani lainkaan. Yritän olla hyvä ja tasapainoinen ihminen, mutta vaikka paljon kehitystä on tapahtunutkin enkä toista enää esimerkiksi lapsuudessa opittuja toimintamalleja ihmissuhteissa, on paljon asioita ja reaktioita, joita en yksin kykene työstämään. Kuitenkaan en ole "riittävän sekaisin", että saisin kunnon terapiaa. Esimerkiksi koulussa minulla on aina mennyt hyvin, mutta se johtuu siitä, että koulumenestys on ollut ainoa asia, jolle olen itsetuntoni voinut rakentaa, ja epäonnistumisen pelko ajaa suorittamaan hullun lailla. Opiskelijakaupungissa myös mt-palveluiden resurssit ovat niukat ja vastaanottoaikaa saatika jatkuvaa keskusteluapua on vaikea saada, ja jonot ovat pitkät. Enkä edes tiedä, riittäisikö sh:n kanssa jutustelu...tuskin. Psykoterapiasta haaveilen, mutta se on luonnollisesti aivan liian kallista ja täysin poissuljettu vaihtoehto.
Onko kellään antaa neuvoja?
Kommentit (32)
Tuntuu, että kaltaiseni ihminen ei ansaitse lähelleen ketään toista ihmistä, joka joutuu kestämään öiset paniikkikohtaukset tai masennuspainotteiset jaksot. Koen huonoa omaatuntoa, kun aiheutan huolta ihmiselle, jota eniten rakastan. Haaveilen myös perheen perustamisesta joku päivä, mutta en ennen kuin olen saanut itseni kuntoon. Lapset ansaitsevat turvallisen ja tasapainoisen kodin. Olen tutustunut psykologiaan ja lukenut kasapäin kirjoja ja päässytkin niiden avulla paljon eteenpäin, mutta nyt tunnun jumittuneeni paikoilleni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmaisia keinoja voisi olla ainakin kirjoittaminen ja vertaistuki. Ehkä sopivan kirjallisuuden lukeminen.
Kirjallisuutta tosiaan olen lukenut laidasta laitaan, samoin kirjoittaminen on ollut jo vuosia tapani työstää. Tuo vertaistuki voisi olla hyvä idea. Kokeilin ryhmäterapiaa joitakin vuosia sitten, mutta siitä ei ollut apua muiden ollessa kuitenkin liian erilaisessa elämäntilanteessa ja vaiheessa asioiden käsittelyn suhteen, mutta täältä isommasta kaupungista voisi löytyäkin joku paremmin sopiva ryhmä. Tai ehkä netistä. Kiitos! :)
Hanki koira, työstä omia ongelmia ja pura jonkin verran kavereille asioista (älä liikaa). Aloita kuntosaliharjoittelu. Hanki elämä. Pistä vuorokausirytmi kuntoon eli heräät aikaisin ja klo 22 nukkumaan. Liiku luonnossa. Hoida nämä asiat kuntoon (näihin voit itse vaikuttaa), niin olet vähintään 2/3 paremmalla tolalla.
Vierailijax kirjoitti:
Hanki koira, työstä omia ongelmia ja pura jonkin verran kavereille asioista (älä liikaa). Aloita kuntosaliharjoittelu. Hanki elämä. Pistä vuorokausirytmi kuntoon eli heräät aikaisin ja klo 22 nukkumaan. Liiku luonnossa. Hoida nämä asiat kuntoon (näihin voit itse vaikuttaa), niin olet vähintään 2/3 paremmalla tolalla.
En tahtoisi vähätellä neuvojasi, mutta tässä vaiheessa eivät enää ruokavalio, liikunta ja uni - joista kaikki ajoittaisia univaikeuksia lukuunottamatta ovat kunnossa - auta. Lemmikkikin löytyy. Kuten sanoin, keinoni työstää asioita tietyn rajan yli tuntuvat loppuneen.
Ap
Siis Kelan tukema terapiakin poissuljettu rahallisesti?
Kyllähän ne sh:n kanssakin keskustelut auttaa hiukan jos vaan sattuu löytymään sellanen oikea henkilö jolle pystyy avautumaan...
Toki ne parin vkon välein tapahtuvat sh:n tapaamiset on lähinnä vaan kuulumisten kertomista mutta kyllä kun suhteen saa aikaan niin kerkee syvempiäkin tunteita purkaa...
Entä joku meditointi/rentoutumisharjoitukset? Ei toki poista ongelmaa mutta saattaa antaa voimia arkeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae apua YTHS:ltä. Ryhmäpsykoterapia on halpaa kelan tulien jälkeen noin 8e!
Vierailija kirjoitti:
Hae apua YTHS:ltä. Ryhmäpsykoterapia on halpaa kelan tulien jälkeen noin 8e!
*tukien
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä lähete psyk.polille? YTHS:llä sai 5krt käydä psykologilla. Sitten psykiatri lähetti julkiselle ja käyn nyt siellä. Tarvittaessa kirjoittavat kelalle lausuntoa psykoterapiaa varten, toki siinä on omavastuuosuus aina. Tietty YTHS:n psykiatri voi varmaan suoraan kirjoittaa lausunnon kelaa varten ja sitten etsit sen terapeutin itse :)
Noh lohduttaudu sillä, ettei sinua olla lykätty "toivottomana tapauksena" eläkkeelle ennen aikojaan. Kunnallinen/sairaanhoitopiirin pällipoliklinikka toimii juuri näin.
Mites yths? Saisitko sieltä parempaa hoitoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on ollut niin paljon ongelmia, etten ole voinut edes kouluttautua, ja nyt olen työtön. Yksi asia on lohduttanut minua silti paljon, nimittäin se, että ihminen voi viettää ihan hyvän elämän vaikka minkälaisten ongelmien ja huonojen itsetuntojen kanssa. Välillä olen ollut lähellä itsemurhaa, mutta tässä sitä ollaan delleen elossa. Tuskaa tulen kokemaan tulevaisuudessakin (nykyään epäonnekseni jopa fyysistäkin), mutta elämän ei tarvitse olla täydellistä. Kaikki kokemani tuska jä kärsimys on muokannut minua henkisesti hyväänkin suuntaan. Ei ehkä siinä mielessä että olisin päässyt peloista ja rajoitteistani eroon, vaan siten että tunnen olevani paljon persoonallisempi ja kypsempi.
Älä tavoittele täydellisyyttä. Tuo on vaikeaa hyväksyä tunnetasolla, mutta on tärkeää antaa itselleen anteeksi. Nykyään olen itse jopa hieman ylpeä ongelmistani. Monet viettävät ehkä onnellisempaa ja helpompaa elämää kuin minä, mutta lohduttaudun sillä, että koen olevani jonkinlainen supersankari :) Kyllä niitä lapsiakin voi hankkia, vaikka kärsisi ongelmista. Olet kuitenkin fiksu ja se on melkeinpä tärkein seikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelakorvaus psykoterapiasta nousi suuresti tämän vuoden alusta, joten hirvittävän kalliiksi sekään ei tule. Sitä ennen tosin pitää olla käyntejä jossain muualla.
Bipolaarihäiriö on aika kai raskas diagnoosi, vaikka en tarkoita sanoa tätä peloittelumielessä. Jos olen ymmärtänyt oikein, se on sairaus joka ei parane. En ole asiantuntija, joten saatte korjata jos olen väärässä. Onhan lääkityksesi kunnossa? Sen lisäksi pitäisi huolehtia siitä, että elämän ulkoiset puitteet ovat tarpeeksi vakaat, mikäli asia sinusta riippuu. Aina riittävästi unta, syö hyvin ja säännöllisesti. Liiku suositusten mukaan. Itseltään ei kannata vaatia liikaa. Jos ei ole terve, ei voi olettaa että aina pitäisi pystyä siihen mihin terveet pystyvät.
Terapiaa tietenkin olisi hyvä saada, mutta jos et yrityksistäsi huolimatta sitä saa, en osaa sanoa mitä pitäisi sen suhteen tehdä. Yksityinen terapia varmasti on kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 kuukautta psykiatrin hoitosuhdetta, psykiatrilta b-lausunto ja etsit sopivan terapeutin jonka löydettyäsi paperit vetämään Kelaan, odotat Kelan vastausta ja sitten kun se on myöntävä, voit aloittaa terapian.
Koulun terveydenhuollon kautta saattaa olla mahdollista saada tuo psykiatrin hoito ilmaiseksi, muussa tapauksessa on hyvin kallista.
Terapia saattaa maksaa n. 80 € kerta, Kelan korvaus on päälle 50 €, aivan varattomalle saattaa kuulemma sossu maksaa välin mutta ilmaista tuo ei ole.
Nuorille on kyllä ilmaistakin terapiaa, mutta siitä en osaa sanoa mitään kun olen vasta "vanhana" täähn asti päässyt.
Noista Kelan tukemista terapioista: ainakin yksityisterapia olisi niin kallis, että ei toivoakaan. Ja vaikka hinta olisi tuo 8 €/krt, niin esimerkiksi neljä kertaa kuussa olisi aivan liikaa. Myös avopuoliso on opiskelija, ja budjetti aika tiukka. Olemme päättäneet panostaa hyvään ja tasapainoiseen ruokaan terveyttä ajatellen, siitä en tahtoisi pihistellä ja mennä pussinuudelilinjalle. Ja muusta ei sitten olekaan mahdollista pihistää. :/
Olen harjoitellut erilaisia mielikuva- ja hengitysharjoituksia paniikkikohtausten varalle, mutta niitä voisin tutkia enemmänkin. Jos jollakulla on vinkata jotain toimivaa sellaisen tilanteen varalle, niin kiitän kauniisti!
Ap
Jos tuntuu, että olet rikki ja lukossa, eikä asiat mene sellaisenaan eteenpäin, kokeile jotain kehollista menetelmää. Keho varastoi yllättävän paljon stressiä, traumaa, jännitystä jne. ja ne muuttavat kehon tasapainoa ja tulkintaa todellisuudesta.
Jooga, TRE, EMDR, Tai chi, tanssi, liikeimprovisaatio jne. Hyviä keinoja on monta lähteä purkamaan jännitteitä kehon kautta, eivätkä ne ole välttämättä kalliita. Monia voi tehdä kotona, kunhan on perusteet hallussa.
Vierailija kirjoitti:
Heikko.
Itse taas pidän itseäni varsin vahvana ihmisenä, kun olen kuitenkin aina pyrkinyt elämässäni eteenpäin enkä ole vain antautunut pahalle ololle ja jäänyt ajelehtimaan. Mutta taidatkin olla trolli vain. Onneksi itsetuntoni ei aivan niin huonoissa kantimissa ole, että jaksaisin päätäni kommentillasi vaivata, mutta jollekin toiselle esitettynä se voisi olla vaarallinen. Täällä toisessakin päässä internettiä on kuitenkin tunteva ihminen. Mieti sitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Bipolaarihäiriö on aika kai raskas diagnoosi, vaikka en tarkoita sanoa tätä peloittelumielessä. Jos olen ymmärtänyt oikein, se on sairaus joka ei parane. En ole asiantuntija, joten saatte korjata jos olen väärässä. Onhan lääkityksesi kunnossa? Sen lisäksi pitäisi huolehtia siitä, että elämän ulkoiset puitteet ovat tarpeeksi vakaat, mikäli asia sinusta riippuu. Aina riittävästi unta, syö hyvin ja säännöllisesti. Liiku suositusten mukaan. Itseltään ei kannata vaatia liikaa. Jos ei ole terve, ei voi olettaa että aina pitäisi pystyä siihen mihin terveet pystyvät.
Terapiaa tietenkin olisi hyvä saada, mutta jos et yrityksistäsi huolimatta sitä saa, en osaa sanoa mitä pitäisi sen suhteen tehdä. Yksityinen terapia varmasti on kallista.
Siinä olet oikeassa, että bipolaarihäiriö tuskin tästä mihinkään koskaan paranee, mutta onneksi omani on masennuspainotteista, eikä kunnon maniajaksoja ole ehtinyt tulla, vain hypomaniaa. Lääkitys on kohdillaan, joskin joudun sitä aina silloin tällöin säätämään taas tilanteeseen sopivaksi. Ja juuri tuon sairauden vuoksi olen pitänyt kiinni säännöllisesti elämänrytmistä ja terveellisistä elämäntavoista, koska muuten elämäni luiskahtaa totaaliseen kaaokseen. Sinänsä olen siis paremmassa tilanteessa kuin moni muu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Noista Kelan tukemista terapioista: ainakin yksityisterapia olisi niin kallis, että ei toivoakaan. Ja vaikka hinta olisi tuo 8 €/krt, niin esimerkiksi neljä kertaa kuussa olisi aivan liikaa. Myös avopuoliso on opiskelija, ja budjetti aika tiukka. Olemme päättäneet panostaa hyvään ja tasapainoiseen ruokaan terveyttä ajatellen, siitä en tahtoisi pihistellä ja mennä pussinuudelilinjalle. Ja muusta ei sitten olekaan mahdollista pihistää. :/
Olen harjoitellut erilaisia mielikuva- ja hengitysharjoituksia paniikkikohtausten varalle, mutta niitä voisin tutkia enemmänkin. Jos jollakulla on vinkata jotain toimivaa sellaisen tilanteen varalle, niin kiitän kauniisti!
Ap
Jos sulle ei oikeasti jää rahaa opintotuen ja lainan jälkeen niin ehdottomasti haet sossulta tukea.Siten saat omavastuun maksettua. Aseta nyt oikeasti noin tärkeä asia etusijalle. Epäilen että mistään hengitysharjoituksista/vastaavista olisi riittävästi apua.
Alue: Aihe vapaa
Ilmaisia keinoja voisi olla ainakin kirjoittaminen ja vertaistuki. Ehkä sopivan kirjallisuuden lukeminen.