Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun terapiaa ei saa, miten elämässä eteenpäin?
12.08.2016 |
Olen korkeakouluopiskelija. Minulla on takanani melko turvaton lapsuus: kotonani vallitsi jatkuva pelon ja vähättelyn ilmapiiri, paljon riitoja, ei juurikaan rakkautta lapsille, koulussa minua kiusattiin koko peruskoulun ajan, eikä kavereita juuri ollut lukuunottamatta paria hyvin epävakaata ja väkivaltaista tapausta, jotka aiheuttivat omat ongelmansa (toinen mm. yläasteella sekaantui huumepiireihin ja saattoi minutkin tietyllä tavalla vaaraan, ne tyypit kun olivat mitä olivat). Lukiossa minulla diagnosoitiin anoreksia, paniikkihäiriö ja keskivaikea masennus, joka myöhemmin vaihtui bipolaarihäiriödiagnoosiin, jonka todettiin oireilleen jo ala-asteella. Tätä ennen en ollut apua paniikki- tai masennusoireisiini saanut. No, nappia kouraan ja vähän juttelua sairaanhoitajan kanssa. Lopulta nekin keskustelutuokiot lopetettiin, koska "niille ei ollut tarvetta".
Olen edelleen hyvin rikki sisältä, vaikka oireet ovat jokseenkin kurissa. Paniikkikohtauksia saan "enää" 1-2 viikossa, masennus on ajoittaista muttei yhtä syvää. Itsetuntoni on kuitenkin aivan olematon, ja viha itseäni kohtaan on väliin suuri. Heikko itsetunto ja muut käsittelemättömät tapahtumat ja tunnelukot saavat mielen helposti kaaokseen, joka johtaa sitten paniikkioireisiin. Nämä puolestaan uuvuttavat. Olen onnistunut luomaan pari tervettä ihmissuhdetta, joista toinen viisi vuotta kestänyt parisuhde (nyt avoliitto), ja jokainen voi kuvitella, miten nuo ongelmat heijastuvat niihin. Varsinkin puoliso joutuu kestämään paljon kurjaa, mikä ei lisää itsearvostustani lainkaan. Yritän olla hyvä ja tasapainoinen ihminen, mutta vaikka paljon kehitystä on tapahtunutkin enkä toista enää esimerkiksi lapsuudessa opittuja toimintamalleja ihmissuhteissa, on paljon asioita ja reaktioita, joita en yksin kykene työstämään. Kuitenkaan en ole "riittävän sekaisin", että saisin kunnon terapiaa. Esimerkiksi koulussa minulla on aina mennyt hyvin, mutta se johtuu siitä, että koulumenestys on ollut ainoa asia, jolle olen itsetuntoni voinut rakentaa, ja epäonnistumisen pelko ajaa suorittamaan hullun lailla. Opiskelijakaupungissa myös mt-palveluiden resurssit ovat niukat ja vastaanottoaikaa saatika jatkuvaa keskusteluapua on vaikea saada, ja jonot ovat pitkät. Enkä edes tiedä, riittäisikö sh:n kanssa jutustelu...tuskin. Psykoterapiasta haaveilen, mutta se on luonnollisesti aivan liian kallista ja täysin poissuljettu vaihtoehto.
Onko kellään antaa neuvoja?
Kommentit (32)
Minun on vaikea uskoa, ettet saisi terapiaa kelan tukemana. Kuulostat ihan oppikirjaesimerkiltä ihmisestä, jolle kela tekee myönteisiä psykoterapiapäätöksiä. Uskon myös, että hyödyt terapiasta, sillä kerroit jo edistyneesi kirjallisuutta lukemalla ja sitä kautta asioitasi työntämällä. Oletko jo hakeutunut opiskelupaikkansi lääkärille tai psykologille, he osaavat neuvoa eteenpäin. Tai kuten täällä on jo neuvottu, mene (yksityiselle) psykiatrille ja vaadi terapiasuosituspaperit! Ensi alkuun kokeile www.mielenterveystalo.fi
Jaksamista sinulle! Apua löytyy kyllä, vaikka sen hakeminen tuntuukin nyt raskaalta.
Terv. Psykologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noista Kelan tukemista terapioista: ainakin yksityisterapia olisi niin kallis, että ei toivoakaan. Ja vaikka hinta olisi tuo 8 €/krt, niin esimerkiksi neljä kertaa kuussa olisi aivan liikaa. Myös avopuoliso on opiskelija, ja budjetti aika tiukka. Olemme päättäneet panostaa hyvään ja tasapainoiseen ruokaan terveyttä ajatellen, siitä en tahtoisi pihistellä ja mennä pussinuudelilinjalle. Ja muusta ei sitten olekaan mahdollista pihistää. :/
Olen harjoitellut erilaisia mielikuva- ja hengitysharjoituksia paniikkikohtausten varalle, mutta niitä voisin tutkia enemmänkin. Jos jollakulla on vinkata jotain toimivaa sellaisen tilanteen varalle, niin kiitän kauniisti!
Ap
Anteeksi, en ollut tätä viestiä kun ehdotin yksityistä psykiatria. Mutta käsittääkseni kelan terapiaan sun olisi mahdollista saada toimeentulotukea. Olisko mahdollista, jos konsultoisit paikkakuntasi toimeentukotuen sossuja? Sun kannattaa myös eri hoitopaikoissa muistuttaa lääkäriä, sossua yms siitä, miten tärkeää hoitoosi panostaminen on. Muistuta heitä siitä, miten kalliiksi tukee mt-syistä eläkkeelle jäävä nuori aikuinen.
T. Se edellinen psykologi
Yths on yliopisto-opiskelijoille, jos olet yliopistossa. Mene sinne. Terapiaa sieltä.
Sossu tosiaan maksaa erotuksen kun toimitat sinne Kelan päätöksen ja tiliotteesta käy ilmi ettei ylimääräistä jää. Voit soittaa jo etukäteen oman alueesi sosiaalityöntekijälle ja kysyä mahdollisuudesta saada harkinnanvaraista tukea Kelan terapian omavastuuta varten.
Mindfulnes, suosittelen lämpimästi. Se kuulostaa ihan hörhöltä mutta ei olr sitä ja on myös länsimaisen lääketieteen käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalia henkiseen kasvuun liittyvää tuskaa. Et ole ainutlaatuinen, jokainen käy saman läpi jossakin elämänvaiheessa.
Lakkaa vatvomasta olojasi. Liiku, kuuntele musiikkia, tee hyvää ruokaa. Hellitä hetkeksi.
Paykoterapia on nyt todella halpaa nuorille. Itselläni maksaa 5€/kerta kelan tukien jälkeen.
Opiskelen itse Tampereella, ja YTHS:n kautta pääsee nopeasti terapiaan. Tai ktselläni meni puoli vuotta ensimmäisestä soitosta, kun jo aloitin psykoterapian. Aluksi joku 5 käyntiä paykologilla arvioivan jakson merkeissä, pari kertaa psykiatrilla joka tekee kelalausunnon, ja sitten terapeutin etsintään. Etsiminen pitää maksaa itse, noin 70€/terapeutti. Itselläni kolmas kerta toden sanoi. Terapeutin etsinnän aikoihin olin lisäksi elämänhallintaryhmässä, jossa muutama muukin etsi terapeuttia.
Nyt 2,5v terapian jälkeen alkaa toistuva masennus olla taitettu. Ja en siis ollut yhtään niin sekaisin kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sossu tosiaan maksaa erotuksen kun toimitat sinne Kelan päätöksen ja tiliotteesta käy ilmi ettei ylimääräistä jää. Voit soittaa jo etukäteen oman alueesi sosiaalityöntekijälle ja kysyä mahdollisuudesta saada harkinnanvaraista tukea Kelan terapian omavastuuta varten.
Onnistuu opiskelijalta vain, jos kaikki opintolaina on nostettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossu tosiaan maksaa erotuksen kun toimitat sinne Kelan päätöksen ja tiliotteesta käy ilmi ettei ylimääräistä jää. Voit soittaa jo etukäteen oman alueesi sosiaalityöntekijälle ja kysyä mahdollisuudesta saada harkinnanvaraista tukea Kelan terapian omavastuuta varten.
Onnistuu opiskelijalta vain, jos kaikki opintolaina on nostettu.
Tuki on harkinnanvarainen, joten voi onnistua vaikkei olisikaan. Itse sain harkinnanvaraista tukea terapiaan tilanteessa jossa en ollut muuten oikeutettu toimeentulotukeen. Kannattaa ainakin kysyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossu tosiaan maksaa erotuksen kun toimitat sinne Kelan päätöksen ja tiliotteesta käy ilmi ettei ylimääräistä jää. Voit soittaa jo etukäteen oman alueesi sosiaalityöntekijälle ja kysyä mahdollisuudesta saada harkinnanvaraista tukea Kelan terapian omavastuuta varten.
Onnistuu opiskelijalta vain, jos kaikki opintolaina on nostettu.
Tuki on harkinnanvarainen, joten voi onnistua vaikkei olisikaan. Itse sain harkinnanvaraista tukea terapiaan tilanteessa jossa en ollut muuten oikeutettu toimeentulotukeen. Kannattaa ainakin kysyä!
Tuo kuulostaa rohkaisevalta! En nimittäin ole nostanut opintolainaa. Välttelen sitä viimeiseen saakka. Opiskelemani ala on hitaasti nousevien joukossa, joten työllisyystilanne näyttää lähitulevaisuuden suhteen huonolta. En uskalla ottaa suurta määrää lainaa ja velkaantua, ymmärrätte varmaan. Mutta täytyy ottaa selvää tuosta mahdollisuudesta. Olisiko sinulla antaa jotain neuvoja? Mitä kautta itse hakeuduit terapiaan? Mitä kautta sait lausunnon tms. tuen tarpeelle? Kiitos paljon. :)
Tuo YTHS ei minua auta, sillä olen AMK-opiskelija. Oman kouluni opiskelijaterveydenhuolto tarjoaa mahdollisuuden käydä koulupsykologilla, mutta siellä saa enemmänkin tukea ja ohjausta opiskeluun liittyvissä ongelmissa ja tilapäisissä huolissa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossu tosiaan maksaa erotuksen kun toimitat sinne Kelan päätöksen ja tiliotteesta käy ilmi ettei ylimääräistä jää. Voit soittaa jo etukäteen oman alueesi sosiaalityöntekijälle ja kysyä mahdollisuudesta saada harkinnanvaraista tukea Kelan terapian omavastuuta varten.
Onnistuu opiskelijalta vain, jos kaikki opintolaina on nostettu.
Tuki on harkinnanvarainen, joten voi onnistua vaikkei olisikaan. Itse sain harkinnanvaraista tukea terapiaan tilanteessa jossa en ollut muuten oikeutettu toimeentulotukeen. Kannattaa ainakin kysyä!
Tuo kuulostaa rohkaisevalta! En nimittäin ole nostanut opintolainaa. Välttelen sitä viimeiseen saakka. Opiskelemani ala on hitaasti nousevien joukossa, joten työllisyystilanne näyttää lähitulevaisuuden suhteen huonolta. En uskalla ottaa suurta määrää lainaa ja velkaantua, ymmärrätte varmaan. Mutta täytyy ottaa selvää tuosta mahdollisuudesta. Olisiko sinulla antaa jotain neuvoja? Mitä kautta itse hakeuduit terapiaan? Mitä kautta sait lausunnon tms. tuen tarpeelle? Kiitos paljon. :)
Tuo YTHS ei minua auta, sillä olen AMK-opiskelija. Oman kouluni opiskelijaterveydenhuolto tarjoaa mahdollisuuden käydä koulupsykologilla, mutta siellä saa enemmänkin tukea ja ohjausta opiskeluun liittyvissä ongelmissa ja tilapäisissä huolissa.
Ap
Terveyskeskuksen kautta pääsin itse, se kesti aivan liian kauan ja ehdin mennä todella huonoon kuntoon. Omasta terveyskeskuksestani saa ensin aikoja psykiatriselle sairaanhoitajalle, sitten lääkärille jos sairaanhoitaja ei auta. Lääkäri voi laittaa lähetteen mielenterveyspoliklinikalle, joka joko hyväksytään tai hylätään. Poliklinikalle päästyä prosessi etenee nopeasti. Käytännössä sinun pitää nähdä psykiatria (ei psykologi tai tavallinen lääkäri) kolmen kuukauden ajan, jonka jälkeen hän voi kirjoittaa B-lausunnon Kelaa varten. Tapaamisia on yleensä kolme.
Aloita omasta terveyskeskuksestasi, kerro miten sairautesi vaikeuttaa elämääsi (älä pelkää liioitella) ja painota että olet valmis käsittelemään asioita terapiassa ja tiedät että se voi olla vaikeaa. Ole sinnikäs. Jos lääkäri ei ota sinua tosissaan tai lähete ei mene läpi, varaa uusi aika tai mene toiselle lääkärille.
Alue: Aihe vapaa
Minäkin olin todella lannistettu ja viimeinen niitti oli se, kun ilmaisessa työharjoittelussa ensiksi kehuttiin ja sitten selän takana kuitenkin haukuttiin lyttyyn. Koin etten kelpaa ihmisenä tässä maailmassa yhtään mihinkään.
Lopetin sen harjoittelun (tai paremminkin ne heitti mut ulos), menin kotiin ja tulin seuraavana päivänä uskoon. Kukaan ihminen ei voi antaa toivoa tai apua niin kuin Jeesus. Olin aiemmin ollut innokas ateisti... Mutta nyt menee ihan hyvin kun tiedän, että Kristuksen rakkauteen minäkin olen tervetullut tällaisena kuin olen. :)