Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tahdon erota - kai
s
12.08.2016 |
Poikakaveri lojuu asunnossani päivästä toiseen työttömänä ja ilman koulupaikkaa. Käyttää useimmiten koko päivän tietokoneella pelaamiseen, tupakalla ravaamiseen sekä saattaa käydä lähikaupassa - tosin toisinaan palaa ilman ostoksia, kun ei ollut taaskaan tullut vanhemmilta rahaa. Tilanne on jatkunut nyt 2 vuotta.
Olen monesti ehdottanut, että saisin hiukan omaa aikaa vaikkapa pariksi päiväksi; hänellä on omakin vuokra-asunto toisella paikkakunnalla. Silloin hän joko suuttuu tai ignooraa sanani kokonaan.
Itse opiskelen yliopistossa ja käytän lomat useimmiten työntekoon. Haluaisin elää edes pari päivää pirteämmin, energisemmin ja tehden mitä haluan ilman, että hän latistaa mieltäni flegmaattisuudellaan. Olen luonteeltani laittautuva, sosiaalinen ja vähän ladylike, mutta esimerkiksi lähtiessäni kaupungille hän tulee pyytämättä laahustamaan mukaani ilman minkäänlaista mielenkiintoa edes kahvillakäymiseen, kun menee rahaa.
Muut miehet ovat myös alkaneet kiinnostaa, ihan jopa siksi, että joku veisi minut edes kerran ravintolaan, ostaisi jonkin kauniin lahjan tai hyväilisi kahta minuuttia kauemmin. Vaikeaa.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Turha sua on neuvoa, jos olet tuota vätystä jo kaksi vuotta katsellut. Rivien välistä on luettavissa huono itsetunto sinulta, et uskalla olla yksin tai tasavertaisen kumppanin kanssa. Omapa on elämäsi.
Olen täysin samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Käytöstäsi voisi nimittää myös läheisriippuvuudeksi.
Et tunnu edes haaveilevan ajasta jolloin saisit keskittyä omaan tekemiseesi ( ja aikanaan uuden, sopivamman kumppanin löytämisestä) - ei, vaan sinä unelmoit hetkestä jolloin olet jo tämän kuvitteellisen ihannemiehen kainalossa, jossain paratiisinomaisessa paikassa missä saat vain leijua - eikä ikävä arki, velvollisuudet tai kaatuneet jogurttipurkit vaivaa teitä kumpaakaan.
Sitä taas kutsutaan pakenemiseksi todellisuudesta haavemaailmaan/fantasiaan.
On niin paljon helpompi jatkaa pelkkää haaveilua, koska kaikki mitä joutuisi tekemään unelmiensa eteen vaatisi vaivannäköä; konkreettisia tekoja, päätöksiä - ja mikä tärkeintä: vastuunottoa omista ratkaisuistaan.
On niin paljon helpompi keksiä syitä mikä estää muutoksen toteuttamisen
(ja lainaan nyt vapaamuotoisesti omia kommenttejasi): toinen yrittää kuitenkin parhaansa, olen itse kohtuuton, pelkkä muutoksesta puhuminenkin saa aikaan raivokohtauksen ja asian sivuuttamisen.....
Vain joitakin mainitakseni.
Et sinä täältä mitään viisasten kiveä löydä.
Etkä mistään muualtakaan - ennen kuin suostut kuuntelemaan muiden mielipiteitä ja _pyynnöstäsi_ (!) antamia neuvoja; hyväksymään että sanojen takana on huikea määrä kokemusta ja elämän tuomaa viisautta (a.en todellakaan tarkoita itseäni, mutta b.luotan siihen että osaat erottaa kuka yrittää auttaa sinua tosissaan), ja pysähdyt ajattelemaan.
Rauhassa. Ja yksin.
Tällä hetkellä käytöksesi on ambivalenttia; tyypillistä nuorelle ihmiselle joka kokee että elämässä on kaikki portit avoinna, ja ongelma on vain valinnan tekemisessä, valinnan tarjolla olevista vaihtoehdoista, valinnan vain siitä mitä haluaa - vielä enemmän. Kaikkihan on mahdollista ja tarjolla.
Muita esteitä kuin valinnanvaikeus ei edes tule mieleen - eikä muiden mielipiteilläkään ole loppupeleissä mitään väliä.
Kysyt vähän kuin aprikoisit, pitäisikö vanha käsilaukku vaihtaa uuteen ja trendikkääseen veskaan joka sopisi tyyliisi paremmin.
Ensin luettelet syitä miksi vaihto on perusteltu, ja kun saat kannustusta, alatkin puolustella miksi et haluaisikaan vaihtaa. Tyyliin "mutku se on isoäidin vanha, se on ollu mulla aina, se on niin persoonallinen"....
- Ymmärrätkö mitä ajan takaa?
(Pahoittelen jos koet esimerkin loukkaavaksi; ei ole tarkoitus muuta kuin osoittaa miten ajatuksesi nyt tuntuvat ajelehtivan edestakaisin).
Sinua on kuunneltu, sinua on tuettu, sinua on ymmärretty, sinua on neuvottu.
Nyt on sinun vuorosi; sinun on tehtävä valinta, sinun on tehtävä päätös.
Se on sinun elämäsi. Se ainoa elämäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sua on neuvoa, jos olet tuota vätystä jo kaksi vuotta katsellut. Rivien välistä on luettavissa huono itsetunto sinulta, et uskalla olla yksin tai tasavertaisen kumppanin kanssa. Omapa on elämäsi.
Olen täysin samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Käytöstäsi voisi nimittää myös läheisriippuvuudeksi.
Et tunnu edes haaveilevan ajasta jolloin saisit keskittyä omaan tekemiseesi ( ja aikanaan uuden, sopivamman kumppanin löytämisestä) - ei, vaan sinä unelmoit hetkestä jolloin olet jo tämän kuvitteellisen ihannemiehen kainalossa, jossain paratiisinomaisessa paikassa missä saat vain leijua - eikä ikävä arki, velvollisuudet tai kaatuneet jogurttipurkit vaivaa teitä kumpaakaan.
Sitä taas kutsutaan pakenemiseksi todellisuudesta haavemaailmaan/fantasiaan.
On niin paljon helpompi jatkaa pelkkää haaveilua, koska kaikki mitä joutuisi tekemään unelmiensa eteen vaatisi vaivannäköä; konkreettisia tekoja, päätöksiä - ja mikä tärkeintä: vastuunottoa omista ratkaisuistaan.
On niin paljon helpompi keksiä syitä mikä estää muutoksen toteuttamisen
(ja lainaan nyt vapaamuotoisesti omia kommenttejasi): toinen yrittää kuitenkin parhaansa, olen itse kohtuuton, pelkkä muutoksesta puhuminenkin saa aikaan raivokohtauksen ja asian sivuuttamisen.....
Vain joitakin mainitakseni.Et sinä täältä mitään viisasten kiveä löydä.
Etkä mistään muualtakaan - ennen kuin suostut kuuntelemaan muiden mielipiteitä ja _pyynnöstäsi_ (!) antamia neuvoja; hyväksymään että sanojen takana on huikea määrä kokemusta ja elämän tuomaa viisautta (a.en todellakaan tarkoita itseäni, mutta b.luotan siihen että osaat erottaa kuka yrittää auttaa sinua tosissaan), ja pysähdyt ajattelemaan.
Rauhassa. Ja yksin.Tällä hetkellä käytöksesi on ambivalenttia; tyypillistä nuorelle ihmiselle joka kokee että elämässä on kaikki portit avoinna, ja ongelma on vain valinnan tekemisessä, valinnan tarjolla olevista vaihtoehdoista, valinnan vain siitä mitä haluaa - vielä enemmän. Kaikkihan on mahdollista ja tarjolla.
Muita esteitä kuin valinnanvaikeus ei edes tule mieleen - eikä muiden mielipiteilläkään ole loppupeleissä mitään väliä.Kysyt vähän kuin aprikoisit, pitäisikö vanha käsilaukku vaihtaa uuteen ja trendikkääseen veskaan joka sopisi tyyliisi paremmin.
Ensin luettelet syitä miksi vaihto on perusteltu, ja kun saat kannustusta, alatkin puolustella miksi et haluaisikaan vaihtaa. Tyyliin "mutku se on isoäidin vanha, se on ollu mulla aina, se on niin persoonallinen"....
- Ymmärrätkö mitä ajan takaa?
(Pahoittelen jos koet esimerkin loukkaavaksi; ei ole tarkoitus muuta kuin osoittaa miten ajatuksesi nyt tuntuvat ajelehtivan edestakaisin).Sinua on kuunneltu, sinua on tuettu, sinua on ymmärretty, sinua on neuvottu.
Nyt on sinun vuorosi; sinun on tehtävä valinta, sinun on tehtävä päätös.Se on sinun elämäsi. Se ainoa elämäsi.
Kiitos asiallisesta ja mielenkiintoisesta vastauksesta. Sait ajattelemaan. Ongelma saattaa olla syvemmällä kuin uskoisin. En voi olettaa, että rikas prinssi tulisi minut yhtäkkiä pelastamaan. Täytyisi tehdä päätös ja edetä sen mukaan...
s
Jätkällä oma kämppä asumattomana ??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sua on neuvoa, jos olet tuota vätystä jo kaksi vuotta katsellut. Rivien välistä on luettavissa huono itsetunto sinulta, et uskalla olla yksin tai tasavertaisen kumppanin kanssa. Omapa on elämäsi.
Olen täysin samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Käytöstäsi voisi nimittää myös läheisriippuvuudeksi.
Et tunnu edes haaveilevan ajasta jolloin saisit keskittyä omaan tekemiseesi ( ja aikanaan uuden, sopivamman kumppanin löytämisestä) - ei, vaan sinä unelmoit hetkestä jolloin olet jo tämän kuvitteellisen ihannemiehen kainalossa, jossain paratiisinomaisessa paikassa missä saat vain leijua - eikä ikävä arki, velvollisuudet tai kaatuneet jogurttipurkit vaivaa teitä kumpaakaan.
Sitä taas kutsutaan pakenemiseksi todellisuudesta haavemaailmaan/fantasiaan.
On niin paljon helpompi jatkaa pelkkää haaveilua, koska kaikki mitä joutuisi tekemään unelmiensa eteen vaatisi vaivannäköä; konkreettisia tekoja, päätöksiä - ja mikä tärkeintä: vastuunottoa omista ratkaisuistaan.
On niin paljon helpompi keksiä syitä mikä estää muutoksen toteuttamisen
(ja lainaan nyt vapaamuotoisesti omia kommenttejasi): toinen yrittää kuitenkin parhaansa, olen itse kohtuuton, pelkkä muutoksesta puhuminenkin saa aikaan raivokohtauksen ja asian sivuuttamisen.....
Vain joitakin mainitakseni.Et sinä täältä mitään viisasten kiveä löydä.
Etkä mistään muualtakaan - ennen kuin suostut kuuntelemaan muiden mielipiteitä ja _pyynnöstäsi_ (!) antamia neuvoja; hyväksymään että sanojen takana on huikea määrä kokemusta ja elämän tuomaa viisautta (a.en todellakaan tarkoita itseäni, mutta b.luotan siihen että osaat erottaa kuka yrittää auttaa sinua tosissaan), ja pysähdyt ajattelemaan.
Rauhassa. Ja yksin.Tällä hetkellä käytöksesi on ambivalenttia; tyypillistä nuorelle ihmiselle joka kokee että elämässä on kaikki portit avoinna, ja ongelma on vain valinnan tekemisessä, valinnan tarjolla olevista vaihtoehdoista, valinnan vain siitä mitä haluaa - vielä enemmän. Kaikkihan on mahdollista ja tarjolla.
Muita esteitä kuin valinnanvaikeus ei edes tule mieleen - eikä muiden mielipiteilläkään ole loppupeleissä mitään väliä.Kysyt vähän kuin aprikoisit, pitäisikö vanha käsilaukku vaihtaa uuteen ja trendikkääseen veskaan joka sopisi tyyliisi paremmin.
Ensin luettelet syitä miksi vaihto on perusteltu, ja kun saat kannustusta, alatkin puolustella miksi et haluaisikaan vaihtaa. Tyyliin "mutku se on isoäidin vanha, se on ollu mulla aina, se on niin persoonallinen"....
- Ymmärrätkö mitä ajan takaa?
(Pahoittelen jos koet esimerkin loukkaavaksi; ei ole tarkoitus muuta kuin osoittaa miten ajatuksesi nyt tuntuvat ajelehtivan edestakaisin).Sinua on kuunneltu, sinua on tuettu, sinua on ymmärretty, sinua on neuvottu.
Nyt on sinun vuorosi; sinun on tehtävä valinta, sinun on tehtävä päätös.Se on sinun elämäsi. Se ainoa elämäsi.
Kiitos asiallisesta ja mielenkiintoisesta vastauksesta. Sait ajattelemaan. Ongelma saattaa olla syvemmällä kuin uskoisin. En voi olettaa, että rikas prinssi tulisi minut yhtäkkiä pelastamaan. Täytyisi tehdä päätös ja edetä sen mukaan...
s
Hyvä kuulla.
Onnea, viisautta ja rohkeutta elämääsi!
Kaikki kyllä selkiytyy aikanaan.
Lämmöllä, sama.
Alkoi yöllä huutaa kännissä että aina sä haluut vaan erota, se noin helppoa sulle.. eikä kuitenkaan ottanut tosissaan
s
Alue: Aihe vapaa
Hommaa salarakas