päädyin avioeron jälkeen slummiin, ahdistaa
asuimme ennen rivitalossa rauhallisella alueella. olen lapsena asunut kerrostalossa, mutta ei silloin kyllä tälläistä ollut !
joukko syljeskeleviä, kiroilevia kännykkää näprääviä poikia istuu hiekkalaatikon reunalla tai mattotelineellä. yläkerran 90-luvulle jumittunut mieshenkilö huudattaa Dr Albania . j alakerran nainen juoksee tupakalla, puhuu huutamalla kännykkään ja käy pummimassa milloin wc-paperia, milloin kahvia! puhumattakaan viereisen rapun romaneista...
vähän matkan päässä on kioski, jonka pihalla pyörii päivisinkin epämääräistä sakkia ja lähellä oli kuulemma joskus leikkipuisto, muttei ole enää. enkä ihmettele yhtään miksi!!!
ahdistaa olla lasten kanssa pihalla, en uskalla antaa 5v:n ulkoilla yksin ja myös 8v:n takia olen jatkuvasti peloissani .(
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Voi vaatia useammankin muuton, kunnes normaaliin elämiseen kelvollinen kerrostalo löytyy (erityisesti jos kyseessä on vuokra-asuntovoittoinen talo). Valitettavasti. Kokemusta on itsellänikin päihdeongelmaisten, raviurheilijoiden, avohoitopotilaiden ja sosiaaliturvaperäisten mamujen kanssa samoissa taloissa asumisesta, ja ei niissä todellakaan voi normaali ihminen asua omaa mielenterveyttään tai jopa turvallisuuttaan vaarantamatta.
RAVIURHEILIJOIDEN? :D
etkö saanut rahaa sit x:ltä ap että voisit ostaa omaa? minä lähtökuopissa, eroamme ja muutan vuokrakolmioon, just kirjoitettiin vuokrasopimus vuodeksi. Toivon että on hyvä talo. Innoissani olen ja tuntuu hyvältä. Kun etsin vuokrakämppää tiesin mihin alueelle EN halua missään nimessä ja siellä oli kyllä vapaita, ihan hienojakin. Tämä talo mihin muutan on cityssa, lyhyt matka töihin. Odotan että saan n 100 000e mieheltä kun hän on hoitanut pankinasiat valmiiksi ja sitten voin rauhassa etsiä mihin haluan. Tsemppiä. Koska pääset sieltä pois? yritä etsiä uutta. Kauanko ootte asuneet?
Vierailija kirjoitti:
halusin mahdollisemman pian oman asunnon ja otin ensimmäisen , jonka kaupunki tarjosi! alue vaikutti rauhalliselta kun kävin asuntoa katsomassa, totuus paljastui vasta muuton jälkeen :(
Ap
Ite olen aikoinani tehnyt saman virheen, kun paniikissa/masennuksessani menin ottamaan tarjotun
ensimmäisen asunnon näkemättäni sitä. Elin siellä muutaman vuoden ahdistuksissani, onneksi pääsin
vaihtamaan asunnon ja elämä jatkui taas... Toivottavasti tämä on sinullakin vain väliaikainen elämänvaihde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi vaatia useammankin muuton, kunnes normaaliin elämiseen kelvollinen kerrostalo löytyy (erityisesti jos kyseessä on vuokra-asuntovoittoinen talo). Valitettavasti. Kokemusta on itsellänikin päihdeongelmaisten, raviurheilijoiden, avohoitopotilaiden ja sosiaaliturvaperäisten mamujen kanssa samoissa taloissa asumisesta, ja ei niissä todellakaan voi normaali ihminen asua omaa mielenterveyttään tai jopa turvallisuuttaan vaarantamatta.
RAVIURHEILIJOIDEN? :D
Raviurheileva kirjastokansa..
Minusta tuo kuulostaa ihan tavalliselta vuokrakerrostalolta ja lähiöltä. Olen itse asunut joskus talossa, jossa juoppo naapuri riehui usein rappukäytävässä, portaiden alla nukkui ties ketä, hississä sai varoa astumasta kusilätäkköön, pihalta löytyi ruiskuja ym. Siihen verrattuna joku kahvin ja vessapaperin lainaaja ei kuulosta kovin ahdistavalta.
Ap olen varmaan naapurisi, jos asut Stadissa:) Tunnistin kyllä kuvauksen. Eniten vituttaa noi mannet jotka riehuu ja silti niille remontodaan kämpät uuteen uskoon, vaikka muiden kämpille ei tehdä mitään.
Naapuri tässä vielä, että onko osoitteesi R kirjaimella alkava?
Tämähän on hauska keskustelu.
T. Helsingin Itäkeskuksessa asuva
Siis missä tämä on? Stadilainen:)
Voi vaatia useammankin muuton, kunnes normaaliin elämiseen kelvollinen kerrostalo löytyy (erityisesti jos kyseessä on vuokra-asuntovoittoinen talo). Valitettavasti. Kokemusta on itsellänikin päihdeongelmaisten, raviurheilijoiden, avohoitopotilaiden ja sosiaaliturvaperäisten mamujen kanssa samoissa taloissa asumisesta, ja ei niissä todellakaan voi normaali ihminen asua omaa mielenterveyttään tai jopa turvallisuuttaan vaarantamatta.