Jari Sillanpään vaikea isäsuhde - isä kieltää kaiken. :(

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa ikäluokkaa (hieman vanhempi) Sillanpään kanssa ja siihen aikaan kun olimme lapsia ruumiillinen kuritus oli yleistä ja todennäköisesti suurin osa on sitä saanut osakseen. On kuritusta ja kuritusta, meillä se meni isältä yli ja hän käytti liikaa voimaa. On itkien pyytänyt anteeksi ja tämä tapahtui kun keskustelimme lapsuudestani ollessani nelikymppinen. Isään on lämpimät välit ja kaikki on anteeksi annteetu.

Sillanpään avautuminen ihmetyttää, miksi julkaista kirja tuollaisista asioista kuten ensimmäinen homokokemus ja isä antoi remmiä. Itselläni ei ole olisi tarvetta tällaisia asioita julkisesti repostella.

Sanonta on että suutari pysyköön lestissään ja niin Siltsunkin olisi pitänyt tehdä. Hän on upea laulaja ja viihdyttäjä. Lapsuusmuistot olisi pitänyt omanaan ja jos tarvetta niin purkanut sitä terapiassa.

Meidän tapauksessa kävi niin että me kaksi tyttöä saatiin selkäsaunoja ja huomattavasti nuorempi veljemme ei. En tiedä mikä muutti vanhempien asenteen, sen toki koin että veli oli kaikin tavoin lellitty.

Eriavoisuus oli ikävää. Pitää ajatella niin että kuritusasiassa vanhemmat viisastuivat.

Itsekin ruumiillista kuritusta kokeneena olisi odottanut sinulta hieman enemmän myötätuntoa ja ymmärrystä muita ruumiillisesti kuritettuja kohtaan. Vai johtuuko tämä empatiakyvyttömyytesi siitä, että sinulta on asiaa itkien pyydetty anteeksi?

voitko mitenkään ymmärtää miten vaikea on "unohtaa" ja "antaa anteeksi", jos pahantekijä ei pyydä anteeksi tai edes myönnä tekojaan? Väittää vain vastaan, kieltää kaiken, syyllistää uhriaan? Tällä kertaa ei saisi edes muistaa totuutta vaan pitäisi vaieten esittää, ettei mitään muka ole tapahtunut?

Sinun isäsi pyysi sinulta itkien anteeksi, en siis ihmettele että sinä olet voinut antaa anteeksi ja jatkaa elämääsi normaalisti. Sinulla ei ole ollut tarvetta repostella asioitasi julkisesti juuri siksi että olet saanut asioille rauhan isäsi katumuksen ansiosta. Mutta mikä tilanteesi olisikaan, jos isäsi olisi silloin ollessasi nelikymppinen nauraen kieltänyt kaiken ja väittänyt sinua valehtelijaksi...? Niin.

Meillä isä tehnyt samoin; huutanut, mitätöinyt, lyönyt, kertonut hyviä vitsejä mun ylipainosta... tai siis ainakin omasta mielestään hyviä vitsejä. Ikinä en ole kelvannut, pikemminkin isä hävennyt, kun en ole ollut hänen lapsenaan hänen ajatustensa jatke. Väärät kaverit, väärät kiinnostuksen kohteet, ihan liian kalliit vaatteet... ja mikä häpeä, että tytär on maisteri. Kyllä amiskin olis riittänyt, kun ei "tuommosesta" mitään kumminkaan tule.

Nykyään väittää ettei ole lyönyt eikä ikinä harjoittanut henkistä väkivaltaa. Seuraavassa lauseessa epäsuorasti myöntää lyöneensä, kun en oo kuulemma saanut selkääni riittävästi. Ja kaikki on vain mun kuvitelmaa, ja sitä paitsi mun oma vika, kun aina oon ollut hankala ja ilkeä (=en tehnyt kuin isä halusi).

Minä ainaki lopetin iltapäivälööppien lukemisen tähän paikkaan, kun siellä kerrottiin, kuinka sillanpää ottaa kyrpää perseeseen! Miten tämä kuuluu siihen "hyvänmaun" uutisointiin tai on uutinen ylipäätään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meni maku Sillanpäästä. En todella olisi halunnut tietää sen seksijutuista. Ja mitä tulee sen isään niin ei sitä ole pakko tavata. Jos se on ollut huono isä, niin se sitten on. Monella muullakin on vaikeat suhteet vanhempiinsa. 

Jarin ura on ohi niin pitää yrittää pysyä vielä mediassa näkyvillä tavalla, kuin tavalla.

Ura on ohi? Mies vetää kansaa keikoille enemmän kuin koskaan ja sun mielestä ura on ohi :)

Vierailija kirjoitti:

Meillä isä tehnyt samoin; huutanut, mitätöinyt, lyönyt, kertonut hyviä vitsejä mun ylipainosta... tai siis ainakin omasta mielestään hyviä vitsejä. Ikinä en ole kelvannut, pikemminkin isä hävennyt, kun en ole ollut hänen lapsenaan hänen ajatustensa jatke. Väärät kaverit, väärät kiinnostuksen kohteet, ihan liian kalliit vaatteet... ja mikä häpeä, että tytär on maisteri. Kyllä amiskin olis riittänyt, kun ei "tuommosesta" mitään kumminkaan tule.

Nykyään väittää ettei ole lyönyt eikä ikinä harjoittanut henkistä väkivaltaa. Seuraavassa lauseessa epäsuorasti myöntää lyöneensä, kun en oo kuulemma saanut selkääni riittävästi. Ja kaikki on vain mun kuvitelmaa, ja sitä paitsi mun oma vika, kun aina oon ollut hankala ja ilkeä (=en tehnyt kuin isä halusi).

Ihan kuin mun näppikseltäni. Täysin samat kokemukset ja tarina myös täällä!

Huvittavinta meillä on myös tuo kaiken väkivallan kieltäminen, ja sitten heti parin tunnin päästä aloittaa saman henkisen väkivallan (haukkuminen, vähättely, nimittely) uudelleen. Enää hän ei muhun fyysisesti käy kiinni, edellisen kerran teki niin ollessani 17 -vuotias ja senkin jälkeen on kyllä uhkaillut fyysisellä väkivallalla ja käyttäytynyt uhkaavasti.

Muistoilleni hän nauraa, ja kieltää kaiken. Kun ei hän ole muka mitään tehnyt, kuvittelen vain. Kaikista pahinta on kokonaisvaltainen isättömyys, mulla ei ole ikinä ollut isää elämässäni. Nimellisesti kyllä, mutta ei käytännössä eikä konkreettisesti. Se on mun tämän elämäni suurin tragedia.

Vierailija kirjoitti:

Voi miten myötätuntoni onkaan Jari Sillanpään puolella!

Uudessa kirjassaan hän kertoo (kuten joskus aiemminkin olen lukenut), että isänsä piiskasi häntä remmillä ja oli muutenkin hyvin vaativa ja ankara. Kysyttäessä isä luonnollisesti kieltää kaiken.

Sillanpää toteaa myös, etteivät välit isään ole kovin hyvät tai lämpöiset (isä kieltää tämänkin) ja muistaa, miten näki isänsä ilmiselvän pettymyksen, kun hän ei taiteellisesti suuntautuneena lapsena ollutkaan ikinä kiinnostunut isän miehisistä harrastuksista metsästämisestä tai kalastuksesta. Isä ei muista olleensa pettynyt. Kehottaa kyselemään asiasta tyttäreltään, toiselta lapseltaan - tällähän on pakko olla samalta ajalta muistoja.

Kuvio on sama kuin omassa elämässäni!! Isäni on ollut henkisesti sairas, narsistinen, väkivaltainen, aggressiivinen ja emotionaalisesti tunnekylmä koko lapsuuteni (ja myös aikuisikäni). Välini häneen eivät ole ikinä olleet avoimet, lämpöiset, luottavaiset, rakastavat....kaikkea muuta. Joskus terapeutin rohkaisemana uskalsin kohdata hänet ja kyseenalaistaa hänen käytöksensä, kysyä syitä ja selityksiä. Mitäpä tekee hän? Kieltää kaiken, nauraa sydänverisille muistoilleni ja väittää, että olen vain kuvitellut kaiken. Ei hän itse (muka) muista mitään sellaista, joten ei hän ole siis tehnyt mitään. Puolustuksekseen hän vetää mukaan lempilapsensa (veljeni) ja tämän "onnelliset lapsuusmuistot". No tottakai veljellä on erilaiset muistot: hänen ei ikinä tarvinnut olla narsistisen isän nyrkkeilysäkkinä tai oksennusämpärinä kuten minun on pitänyt! :(

Ap, ymmärrän sinua ja tunnen saman tuskan.

Oma isäni on samanlainen. Kun yritän puhua vaikeasta lapsuudesta, isäni syytää minulle VHS-kasetteina kotivideoita siitä kuinka "lapsuuteni oli onnellinen". Nykyään voin onneksi jo nauraa asialle. Hyväksyn, ettei hän voi koskaan nähdä minun kokemustani, enkä yritä enää saada häneltä sitä hyväksyntää, että hän myöntäisi mitään. Sen olen saanut hänet aikanaan myöntämään että se on ollut väärin kun sisarukseni pahoinpiteli minua, mutta sekin oli työn ja tuskan takana. Tuo on yleinen kuvio ja surettaa kyllä! Mutta pitää vaan elää omaa elämää ja ajatella, että vaikka on kokenut vaikeita asioita, voi elämässä olla nyt onnellinen!

Vierailija kirjoitti:

Meni maku Sillanpäästä. En todella olisi halunnut tietää sen seksijutuista. Ja mitä tulee sen isään niin ei sitä ole pakko tavata. Jos se on ollut huono isä, niin se sitten on. Monella muullakin on vaikeat suhteet vanhempiinsa. 

Jos heterojulkkismies tai -nainen kertoo ekasta kerrastaan tai keski-ikäiset (näyttelijä)naiset seksielämästään (mikä tuntuu tällä hetkellä olevan kovin suosittua) niin se on ihan ok. Ei mee keltään maku, on pelkästään positiivista ja lutusta ja kaikkea. Oi miten ihailtavan avoin tyyppi. Mutta varjele jos homo kehtaa kertoa niin heti menee maku ja oksennus tulee ja kaikkea. Enemmän heterot seksistään vouhkaa kuin homot, mutta sepä ei tunnu ketään haittaavan. Jotenkin huvittavan tekopyhää.

Yök kirjoitti:

Minä ainaki lopetin iltapäivälööppien lukemisen tähän paikkaan, kun siellä kerrottiin, kuinka sillanpää ottaa kyrpää perseeseen! Miten tämä kuuluu siihen "hyvänmaun" uutisointiin tai on uutinen ylipäätään?

Onko heterojulkkisten seksijutut sitten jotenkin enemmän hyvänmaun uutisointia?

Onko heterojulkkisten seksijutut sitten jotenkin enemmän hyvänmaun uutisointia?[/quote]

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Yök kirjoitti:

Minä ainaki lopetin iltapäivälööppien lukemisen tähän paikkaan, kun siellä kerrottiin, kuinka sillanpää ottaa kyrpää perseeseen! Miten tämä kuuluu siihen "hyvänmaun" uutisointiin tai on uutinen ylipäätään?

Onko heterojulkkisten seksijutut sitten jotenkin enemmän hyvänmaun uutisointia?

Minusta on hienoa, että Jari puhuu avoimesti. Omien kokemusten jakaminen auttaa nuoria, joilla myöskään ei ole mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Samaa ovat palvelleet heterojulkkisten kertomukset jo pitkään. En muista lukeneeni vastaavien artikkelien lomassa homokertomuksia, mikä kertoo tämän yhteiskunnan ennakkoluuloista edelleen. Kuin myös tämä ketju. 

http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000001056269.html

"– En kertonut hänelle, että olin neitsyt. Sanoin vain, etten ollut ”tehnyt sitä” kovinkaan paljon. Se sattui hieman enemmän kuin olin odottanut, mutta eri tavalla kuin olin ajatellut, lisäksi myös toinen osapuoli oli todella hermostunut."

http://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/seksi/yon_olli_lindholm_ekasta…

"Parhaillaan Voice of Finland -kisaa tuomaroiva Yö-yhtyeen solistiOlli Lindholm koki ekan kertansa 15-vuotiaana.

Mies kertoi Radio Suomipopin haastattelussa tulleensa tuolloin vietellyksi humppatansseissa. Mopolla tansseihin hurauttaneen nuorukaisen intiimi hetki alkoi kuitenkin varsinaisella kalsarikohelluksella.

– Se oli niin hävettävää, kun mulla oli lyhkäset kalsarit, pitkät kalsarit ja välihousut. Se oli hiukan noloa alkaa kuorimaan niitä pois."

Nuo sota-ajan poikalapset on sekopäitä. Traumoja on vaikka miten omasta takaa, mitään ei myönnetä. Kaikki on lakaistu taloudellisen menestyksen ja kehityksen alle.

Naiset ei ole paljon parempia, ylikilttejä tai pinnallisia hössöttäjiä.

Ajatelkaa vaikka Selänteen ex-pariskuntaa-huh.

Vierailija kirjoitti:

Meillä isä tehnyt samoin; huutanut, mitätöinyt, lyönyt, kertonut hyviä vitsejä mun ylipainosta... tai siis ainakin omasta mielestään hyviä vitsejä. Ikinä en ole kelvannut, pikemminkin isä hävennyt, kun en ole ollut hänen lapsenaan hänen ajatustensa jatke. Väärät kaverit, väärät kiinnostuksen kohteet, ihan liian kalliit vaatteet... ja mikä häpeä, että tytär on maisteri. Kyllä amiskin olis riittänyt, kun ei "tuommosesta" mitään kumminkaan tule.

Nykyään väittää ettei ole lyönyt eikä ikinä harjoittanut henkistä väkivaltaa. Seuraavassa lauseessa epäsuorasti myöntää lyöneensä, kun en oo kuulemma saanut selkääni riittävästi. Ja kaikki on vain mun kuvitelmaa, ja sitä paitsi mun oma vika, kun aina oon ollut hankala ja ilkeä (=en tehnyt kuin isä halusi).

Kateellinen narsku. Katkaise välit!

Avoimuus on hyvä asia, jos kerran elämänkertaa kirjoittaa. Miksi pitäisi tehdä joku valheellinen kiiltokuvaversio, eihän siinä olisi mitään aitoa enää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meni maku Sillanpäästä. En todella olisi halunnut tietää sen seksijutuista. Ja mitä tulee sen isään niin ei sitä ole pakko tavata. Jos se on ollut huono isä, niin se sitten on. Monella muullakin on vaikeat suhteet vanhempiinsa. 

Jos heterojulkkismies tai -nainen kertoo ekasta kerrastaan tai keski-ikäiset (näyttelijä)naiset seksielämästään (mikä tuntuu tällä hetkellä olevan kovin suosittua) niin se on ihan ok. Ei mee keltään maku, on pelkästään positiivista ja lutusta ja kaikkea. Oi miten ihailtavan avoin tyyppi. Mutta varjele jos homo kehtaa kertoa niin heti menee maku ja oksennus tulee ja kaikkea. Enemmän heterot seksistään vouhkaa kuin homot, mutta sepä ei tunnu ketään haittaavan. Jotenkin huvittavan tekopyhää.

Tästä laulajasta on julkaistu jo kolme kirjaa, tämä on siis neljäs. Jutut alkaa olemaan ilmeisesti vähissä kun piti ottaa jo persereikäkin markkinoinnin avuksi. Hieman eri juttu kuin hetoron eka kerta!

Vierailija kirjoitti:

Mulla taas meni maku liki kokonaan Sillanpäästä, kun Iltiksen sivut kuuluttaa miten kipeetä eka kerta miehen kans teki.

Tuon asian ois voinu pitää omana tietonaan.

Jotenkin tulee sellanen vikisevä homopoika mieleen kuka yrittää lapsuusmuistoillaan selittää nykyistä olotilaansa ja käytöstään.

Sana sanaa vastaan. Noiden muiden "paljastusten" myötä uskottavuus ja jotenkin sellanen aikuismainen ja asiallinen julkisuuden haku kärsivät inflaation.

Luuletko, ettei enää ole homoja neitsyitä, jotka olisivat valistuksen tarpeessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isä antoi remmiä ja piiskaa mutta silti mulla on hyvät välit isäni kanssa.

Miksi alapeukutatte tätä?

Siksi, että se antaa tällä hetkellä lapsiaan piiskaaville isille ja äideille synninpäästön: sehän on ihan oikein ja ok pahoinpidellä lapsiaan, kun siitä tulee niin läheiset ja ihanat välit sitten myöhemmin. Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa, tämähän on Suomessa aina tiedetty.

Jos sinulla on hyvät välit väkivaltaisen isän kanssa, se kertonee joko, että olet läpikäynyt useampivuotisen intensiivisen terapian tai sitten vetänyt asfalttia isojen haavojen päälle ja kovettanut itsesi.

Kyse taitaa vähän olla myös siitä, millainen suhde piiskaavaan vanhempaan muutoin on ollut. Jos pääasiassa on ollut rakastava mutta vanhemmalla vain keittänyt yli silloin tällöin, se ei liene niin kohtalokasta. Toisin on jos vanhempi aivan oikeasti sadistisesti, omista syistään pahoinpitelee ja on henkisesti silloin myös kaltoin kohteleva. 

Kukaan jolla ei ole itsellään ollut samankaltaisia kokemuksia, ei voi oikeasti ymmärtää millaista on elää lapsena perheessä, jossa vanhempi on narsistinen ja väkivaltainen, henkisesti ja/tai fyysisesti. Jo pelkästään saman perheen sisällä voi olla monenlaisia muistikuvia riippuen siitä, minkä roolin narsistinen vanhempi on kullekin lapselleen antanut. Onko lapsi se kiusattu syntipukki ja hehkutettu kultalapsi.

Ja kukaan ei voi ymmärtää, millaista on kantaa noita ahdistavia muistoja vuodesta toiseen ja pahimmassa tapauksessa saada osakseen syytökset ja väheksynnän, kun vihdoinkin on kerännyt rohkeutta ja "kehdannut" puhua asiasta. Väitetään valehtelijaksi, kun kertoo ja kyseenalaistaa väkivaltaisen vanhemman julmaa käytöstä. Nauretaan, pilkataan, uhkaillaan...

Huvittavaa on myös sukulaisten reaktiot. Osa nimittäin ei voi uskoa mitään ikävää tästä väkivaltaisesta vanhemmasta, niin hyvin on ulkokultaiset kulissit rakennettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meni maku Sillanpäästä. En todella olisi halunnut tietää sen seksijutuista. Ja mitä tulee sen isään niin ei sitä ole pakko tavata. Jos se on ollut huono isä, niin se sitten on. Monella muullakin on vaikeat suhteet vanhempiinsa. 

Jos heterojulkkismies tai -nainen kertoo ekasta kerrastaan tai keski-ikäiset (näyttelijä)naiset seksielämästään (mikä tuntuu tällä hetkellä olevan kovin suosittua) niin se on ihan ok. Ei mee keltään maku, on pelkästään positiivista ja lutusta ja kaikkea. Oi miten ihailtavan avoin tyyppi. Mutta varjele jos homo kehtaa kertoa niin heti menee maku ja oksennus tulee ja kaikkea. Enemmän heterot seksistään vouhkaa kuin homot, mutta sepä ei tunnu ketään haittaavan. Jotenkin huvittavan tekopyhää.

Kuka terve ihminen oli homo tai hetero kertoo omasta seksielämästään. Ei kukaan.

Homoilla usein vaikea isäsuhde, kuten siis tässäkin...

Jo tästä isän kieltoreaktiosta voi päätellä, että isä-poikasuhde on ongelmallinen... Tosiaan aika yleistä homoseksuaaleille.

Normaali, rakastava isä olisi sen sijaan, että kieltää kaiken ja syyllistää toimittajalle poikaansa ("minä kun olen aina se joka soittaa"), todennut olevansa surullinen että lapsensa kokee asian näin ja olevansa pahoillaan jos on ymmärtämättömillä teoillaan aiheuttanut rakkaalle lapselleen surua ja tuskaa. Ja tässä en siis ota kantaa siihen, onko artisti Sillanpään väitteissä perää vai ei. Noin vanhempi olisi voinut todeta sekä siinä tapauksessa että remmipiiskaaminen on ollut totta, että siinä tapauksessa että se ei ole totta.

Onko se totuuden myöntäminen näille väkivaltaa käyttäneille vanhemmille tosiaan niin mahdotonta? Mitä tuossa oikein eniten suojellaan?

Omaa minäkuvaa? Ulkoista imagoa? Oman täydellisyyden kuplaa?