Lue keskustelun säännöt.
Jari Sillanpään vaikea isäsuhde - isä kieltää kaiken. :(
12.08.2016 |
Voi miten myötätuntoni onkaan Jari Sillanpään puolella!
Uudessa kirjassaan hän kertoo (kuten joskus aiemminkin olen lukenut), että isänsä piiskasi häntä remmillä ja oli muutenkin hyvin vaativa ja ankara. Kysyttäessä isä luonnollisesti kieltää kaiken.
Sillanpää toteaa myös, etteivät välit isään ole kovin hyvät tai lämpöiset (isä kieltää tämänkin) ja muistaa, miten näki isänsä ilmiselvän pettymyksen, kun hän ei taiteellisesti suuntautuneena lapsena ollutkaan ikinä kiinnostunut isän miehisistä harrastuksista metsästämisestä tai kalastuksesta. Isä ei muista olleensa pettynyt. Kehottaa kyselemään asiasta tyttäreltään, toiselta lapseltaan - tällähän on pakko olla samalta ajalta muistoja.
Kuvio on sama kuin omassa elämässäni!! Isäni on ollut henkisesti sairas, narsistinen, väkivaltainen, aggressiivinen ja emotionaalisesti tunnekylmä koko lapsuuteni (ja myös aikuisikäni). Välini häneen eivät ole ikinä olleet avoimet, lämpöiset, luottavaiset, rakastavat....kaikkea muuta. Joskus terapeutin rohkaisemana uskalsin kohdata hänet ja kyseenalaistaa hänen käytöksensä, kysyä syitä ja selityksiä. Mitäpä tekee hän? Kieltää kaiken, nauraa sydänverisille muistoilleni ja väittää, että olen vain kuvitellut kaiken. Ei hän itse (muka) muista mitään sellaista, joten ei hän ole siis tehnyt mitään. Puolustuksekseen hän vetää mukaan lempilapsensa (veljeni) ja tämän "onnelliset lapsuusmuistot". No tottakai veljellä on erilaiset muistot: hänen ei ikinä tarvinnut olla narsistisen isän nyrkkeilysäkkinä tai oksennusämpärinä kuten minun on pitänyt! :(
Kommentit (52)
Mun isä antoi remmiä ja piiskaa mutta silti mulla on hyvät välit isäni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla taas meni maku liki kokonaan Sillanpäästä, kun Iltiksen sivut kuuluttaa miten kipeetä eka kerta miehen kans teki.
Tuon asian ois voinu pitää omana tietonaan.
Jotenkin tulee sellanen vikisevä homopoika mieleen kuka yrittää lapsuusmuistoillaan selittää nykyistä olotilaansa ja käytöstään.
Sana sanaa vastaan. Noiden muiden "paljastusten" myötä uskottavuus ja jotenkin sellanen aikuismainen ja asiallinen julkisuuden haku kärsivät inflaation.
Miksi Sillanpää olisi nuo jutut keksinyt? Paskahousuista ja raukkamaista isältä olla ottamatta vastuuta. Juuri noin pelkureita väkivaltaiset "kasvattajat" ovat.
Miksi Sillanpää haluaa mässäillä tällä joka ainoa kerta, kun on mahdollisuus? Selvittäis välinsä isänsä kanssa kasvokkain, eikä avautuis lehdille, aikuisia ihmisiähän ne on. Ja menis eteenpäin. Ei kai sen tarvitse olla väleissä isänsä kanssa jos niin vaikeelta tuntuu, mutta jättäis tuon syyttelyn lehtien lööpeissä.
Harva väärintekijä pystyy myöntämään väärintekonsa, pyytämään anteeksi, muuttamaan käytöstään ja elämään itsensä kanssa tietoisena siitä, mitä pahaa on muille tehnyt.
Erittäin harva.
Surullista ettei Sillanpään isä pysty kohtaamaan tekemiään asioita ja oman lapsensa kokemuksia rehellisesti. Kaiken kieltäminen on se ehdottomasti huonoin suhtautumistapa. Ajatella jos isä kohtaisi poikansa, pyytäisi anteeksi mahdollisia väärintekojaan, kertoisi rakastavansa. Kyllähän heidän välisestä kehonkielestä ja Sillanpäästä henkilönä on aistinut, että suhde jäyhän oloiseen isään on kaikkea muuta kuin hyvä. Hersyvän, iloisen äitinsä kanssahan hän oli hyvin läheinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meni maku Sillanpäästä. En todella olisi halunnut tietää sen seksijutuista. Ja mitä tulee sen isään niin ei sitä ole pakko tavata. Jos se on ollut huono isä, niin se sitten on. Monella muullakin on vaikeat suhteet vanhempiinsa.
Olen samaa mieltä, ei pitäisi ruotia noita julkisuudessa. En myöskään ota kantaa siitä että onko piiskattu vai ei, MUTTA sanompahan vaan omalla kohdallani äitini on kiistänyt remmin antamisen ja tukistamisen vaikka minä ja veljeni muistamme sen molemmat. Sitten vuosia nuorempi pikkusiskomme on ihan äitimme puolella, häntä kun ei piiskattu enää. Ja siis äitimme on muuten ihan normaali sydämellinen nainen, että en tajua miksi tästä pitää vängätä vastaan ja valehdella, kun selvästi muistamme sen.
Puhuin asiasta kerran kaverilleni, joka sanoi että hänkin sai tukkapöllyä ja luunappeja, mutta vanhemmat väittää ettei kuuna päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi Sillanpää haluaa mässäillä tällä joka ainoa kerta, kun on mahdollisuus? Selvittäis välinsä isänsä kanssa kasvokkain, eikä avautuis lehdille, aikuisia ihmisiähän ne on. Ja menis eteenpäin. Ei kai sen tarvitse olla väleissä isänsä kanssa jos niin vaikeelta tuntuu, mutta jättäis tuon syyttelyn lehtien lööpeissä.
"Avautuis lehdille"?
Siis Sillanpään elämänkertahan julkaistiin tällä viikolla, ei tässä kukaan ole lehdille avautunut vaan lehdet itse on nostaneet tietyt kirjassa olevat asiat otsikoihin.
Kun kyseessä kuitenkin on elämänkerta jonka tulisi olla rehellinen yhteenveto henkilön elämästä ja niistä asioista, jotka häntä ovat ihmisenä muovanneet, olisiko tämä oleellinen kokemus ja muisto pitänyt jättää mainitsematta? Minun mielestäni ei missään nimessä.
Hyvä että joku uskaltaa kertoa asioista rehellisesti eikä jää ikuiseen syyllisyyteen omien muistojensa kanssa. Parhainta mahdollista vertaistukea muille vanhempansa kiusaamille lapsille!
Vierailija kirjoitti:
Mun isä antoi remmiä ja piiskaa mutta silti mulla on hyvät välit isäni kanssa.
Miksi alapeukutatte tätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä tulee sen isään niin ei sitä ole pakko tavata. Jos se on ollut huono isä, niin se sitten on. Monella muullakin on vaikeat suhteet vanhempiinsa.
Eikös se isä asu Sillanpään omistamassa hienossa kartanossa jossakin Suomen ja Ruotsin rajalla? Että sillä tavalla on varmaan "pakko tavata" tai olla minimaalisesti tekemisissä.
Muuten kai aika vähän ovatkin keskenään tekemisissä. Tuossa iltapäivälehden jutussahan isä kertoo, että ovat yhteyksissä vain silloin, kun hän itse soittaa ja ottaa yhteyttä. Eivät muuten. Äidilleenhän Sillanpää soitteli usein. Ehkäpä vanhemman olisi aika nyt katsoa peiliin ja syvällisesti miettiä, miksei oma aikuinen lapsi halua pitää yhteyttä, mistä voisi johtua sellainen?
Erittäin tyypillinen reaktio lastaan ruumiillisesti kurittaneelta ja muutenkin vaativalta vanhemmalta. "Ei sellaista ole tapahtunut." "Pojan mielikuvituksen tuotetta". Aivan samanlaisia kommentteja olen kuullut mm. oman isäni suusta ja varsinkin tuo "kuvittelet omiasi" -kortti vetäistään heti esiin. Nämä "vanhan kansan" remminheiluttajat ovat tosiasiassa selkärangattomia, uhriutuvia, vastuunottoon kykenemättömiä nilkkejä.
En tiedä, olisiko Sillanpäälle ollut hyväksi käsitellä asiaa esim. terapeutin kanssa tai vaikka vertaistukiryhmässä, kun tämä ei tosiaan ole ensimmäinen kerta, kun tuo asian julkisuuteen. Toisaalta vaikuttaa, että Sillanpää ehkä haluaa kostaa tätä kautta isälleen. Toivottavasti saisi rauhan jossain vaiheessa, sillä kuluttavaa se hänellekin on pyörittää jatkuvasti samaa teemaa mielen päällä. Anteeksihan hänen ei ole pakko antaa ikinä, mikäli se tuntuu epäaidolta ja pahaa oloa vain lisäävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kerran juttelin äitini kanssa , koska minua on lyöty n.10-15-vuotiaana joitakin kertoja.
Äiti kyllä myönsi , että on lyönyt, mutta sanoi ettei kadu :( Koska ei tiedä mitä muuta olisi voinut tehdä :(
Tulin hänen sanomisestaan surulliseksi ja vieläkin olen surullinen. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä antoi remmiä ja piiskaa mutta silti mulla on hyvät välit isäni kanssa.
Miksi alapeukutatte tätä?
Siksi, että se antaa tällä hetkellä lapsiaan piiskaaville isille ja äideille synninpäästön: sehän on ihan oikein ja ok pahoinpidellä lapsiaan, kun siitä tulee niin läheiset ja ihanat välit sitten myöhemmin. Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa, tämähän on Suomessa aina tiedetty.
Jos sinulla on hyvät välit väkivaltaisen isän kanssa, se kertonee joko, että olet läpikäynyt useampivuotisen intensiivisen terapian tai sitten vetänyt asfalttia isojen haavojen päälle ja kovettanut itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meni maku Sillanpäästä. En todella olisi halunnut tietää sen seksijutuista. Ja mitä tulee sen isään niin ei sitä ole pakko tavata. Jos se on ollut huono isä, niin se sitten on. Monella muullakin on vaikeat suhteet vanhempiinsa.
Jarin ura on ohi niin pitää yrittää pysyä vielä mediassa näkyvillä tavalla, kuin tavalla.
On kuitenkin ihanaa että Jarikin on kasvanut (venynyt) , enää miesseksi ei tee niin kipeää ja pystynee istumaankin? Toisaalta seisaaltaanhan laulajat yleensä esiintyy.
Vierailija kirjoitti:
"Avautuis lehdille"?
Siis Sillanpään elämänkertahan julkaistiin tällä viikolla, ei tässä kukaan ole lehdille avautunut vaan lehdet itse on nostaneet tietyt kirjassa olevat asiat otsikoihin.
Kun kyseessä kuitenkin on elämänkerta jonka tulisi olla rehellinen yhteenveto henkilön elämästä ja niistä asioista, jotka häntä ovat ihmisenä muovanneet, olisiko tämä oleellinen kokemus ja muisto pitänyt jättää mainitsematta? Minun mielestäni ei missään nimessä.Hyvä että joku uskaltaa kertoa asioista rehellisesti eikä jää ikuiseen syyllisyyteen omien muistojensa kanssa. Parhainta mahdollista vertaistukea muille vanhempansa kiusaamille lapsille!
Älä ole lapsellinen ja sinisilmäinen. Sillanpää tekee vain yhteistyötä lehtien kanssa jotta saa naamansa näkyviin sillä se on vain ilmaista mainosta sille kirjalle.
Eivät lehdet Sillanpäätä ja hänen kirjaansa mainostaisi elleivät tietyt toimittajat olisi hyvää pataa Sillanpään kanssa (Toimittaja kaverit saavat Sillanpäältä takuuvarmat juttunsa ja Sillanpää saa vastineeksi näkyvyyttä tämän toimittajan jutuissa).
Aivan sama juttu toimii näiden toimittajien kanssa jotka poimivat kaverinsa instagram virrasta kuvia ja tekevät niistä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Erittäin tyypillinen reaktio lastaan ruumiillisesti kurittaneelta ja muutenkin vaativalta vanhemmalta. "Ei sellaista ole tapahtunut." "Pojan mielikuvituksen tuotetta". Aivan samanlaisia kommentteja olen kuullut mm. oman isäni suusta ja varsinkin tuo "kuvittelet omiasi" -kortti vetäistään heti esiin. Nämä "vanhan kansan" remminheiluttajat ovat tosiasiassa selkärangattomia, uhriutuvia, vastuunottoon kykenemättömiä nilkkejä.
En tiedä, olisiko Sillanpäälle ollut hyväksi käsitellä asiaa esim. terapeutin kanssa tai vaikka vertaistukiryhmässä, kun tämä ei tosiaan ole ensimmäinen kerta, kun tuo asian julkisuuteen. Toisaalta vaikuttaa, että Sillanpää ehkä haluaa kostaa tätä kautta isälleen. Toivottavasti saisi rauhan jossain vaiheessa, sillä kuluttavaa se hänellekin on pyörittää jatkuvasti samaa teemaa mielen päällä. Anteeksihan hänen ei ole pakko antaa ikinä, mikäli se tuntuu epäaidolta ja pahaa oloa vain lisäävältä.
Komppaan!
Ehkä se syvin syy siihen remminheilutukseen onkin just tuo selkärangattomuus ja vastuunkantokyvyttömyys? Ei kukaan normaalilla älyllä ja normaaleilla vihanhallintakyvyillä varustettu aikuinen ihminen lyö tai hakkaa itseään pienempää lastaan. Tai ylipäätään ketään. Sehän on vaan merkki lyhytjännitteisyydestä ja aggressio-ongelmista. Kyllä niitä muitakin keinoja on olemassa ongelmanratkaisuun.
Ehkä erityisesti nyt äidin, sen ainoan rakastavan ja lämpöisen vanhemman, kuoleman jälkeen isän käytös on noussut Sillanpään mieleen entistäkin selvemmin ja korostunut? Mukana voi myös olla katkeruutta kuolleen äitinsä puolesta...millainen mies isänsä on äidille mahtanut olla jos isyyskin on ollut tuota luokkaa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi Sillanpää haluaa mässäillä tällä joka ainoa kerta, kun on mahdollisuus? Selvittäis välinsä isänsä kanssa kasvokkain, eikä avautuis lehdille, aikuisia ihmisiähän ne on. Ja menis eteenpäin. Ei kai sen tarvitse olla väleissä isänsä kanssa jos niin vaikeelta tuntuu, mutta jättäis tuon syyttelyn lehtien lööpeissä.
Onko itselläsi ollut vaikea isä- tai äitisuhde? Minulla on enkä tuomitse Sillanpään tapaa käsitellä sitä. Jos ei ole kokenut asiaa itse, voi olla vaikea ymmärtää miten rakastavan vanhemman puute vaikuttaa ihmisen koko elämään. Tiedän hyvin ettei vanhoja kannata murehtia eikä syyttää vanhempiaan kaikesta. On tärkeää keskittyä nykyhetkeen ja niihin hyviin asioihin joita on elämäänsä saanut lapsuuden jälkeen haalittua. Lapsena koettu isän- tai äidinrakkauden puute on silti osa persoonaa, eikä sitä voi korjata jälkeenpäin millään määrällä rakkautta tai menestystä. Vaikka sitä ei ajattelisi, se on jollain tavalla läsnä jokaisessa elämän hetkessä.
En tekisi itse niinkuin Sillanpää, mutta lukemani jälkeen nostan hänelle hattua siitä miten hyvin hänellä kaikesta huolimatta menee. Pienet virhearvioinnit julkisuuden kanssa eivät tee hänestä huonoa ihmistä.
Olen samaa ikäluokkaa (hieman vanhempi) Sillanpään kanssa ja siihen aikaan kun olimme lapsia ruumiillinen kuritus oli yleistä ja todennäköisesti suurin osa on sitä saanut osakseen. On kuritusta ja kuritusta, meillä se meni isältä yli ja hän käytti liikaa voimaa. On itkien pyytänyt anteeksi ja tämä tapahtui kun keskustelimme lapsuudestani ollessani nelikymppinen. Isään on lämpimät välit ja kaikki on anteeksi annteetu.
Sillanpään avautuminen ihmetyttää, miksi julkaista kirja tuollaisista asioista kuten ensimmäinen homokokemus ja isä antoi remmiä. Itselläni ei ole olisi tarvetta tällaisia asioita julkisesti repostella.
Sanonta on että suutari pysyköön lestissään ja niin Siltsunkin olisi pitänyt tehdä. Hän on upea laulaja ja viihdyttäjä. Lapsuusmuistot olisi pitänyt omanaan ja jos tarvetta niin purkanut sitä terapiassa.
Meidän tapauksessa kävi niin että me kaksi tyttöä saatiin selkäsaunoja ja huomattavasti nuorempi veljemme ei. En tiedä mikä muutti vanhempien asenteen, sen toki koin että veli oli kaikin tavoin lellitty.
Eriavoisuus oli ikävää. Pitää ajatella niin että kuritusasiassa vanhemmat viisastuivat.
No, tässäkin on sana sanaa vastaan. Mistä sen voi oikeasti tietää kumpi on oikeassa? Siltsulta joka tapauksessa typerää vatvoa samoja juttuja joka kirjassaan.Miksi tehdä kirja, jos ei ole mitään uutta annettavaa?