Onko teillä joku tv-ohjelma mistä tulee "turvallinen" olo
Ja joka on kiva laittaa pyörimään taustalle? Mulla on, muumit ja gossip girl.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei käy mikään tallenne vaan sen täytyy tulla suorana, on siis merkki että muitakin ihmisiä on :) Uutiset käy tähän hyvin.
Menin ihan sanattomaksi, koska olen elänyt 29 vuotta ajatellen täysin samanlailla, vihdoin kohtasin kaltaiseni :D <3 Jos on ahdistava olo tai pelottaa, ei silloin voi katsoa mitään tallennetta tai edes sarjaa netflixistä, vaan pitää katsoa telkkarista jotain ohjelmaa suorana, että tosiaan tietää että "muitakin ihmisiä on".
Nyt on ollut mukavaa katsoa olympialaisten suoria lähetyksiä, ei tunne olevansa yksin. Myös esim. jalkapallon EM/MM-kisat ovat tähän tarkoitukseen hyviä, vaikkei lajista niin välittäisikään. Näissä kansainvälisissä kisoissa on myös jotenkin mukavaa ajatella, kuinka miljoonat ihmiset ympäri maailman katsovat samoja juttuja.
Hahah, ei ole todellista itsellä on myös sama. En ole ikinä osannut selittää sitä itselleni noin fiksusti, että ns. tarvitsee muitakin ihmisiä. Juurikin toi, että pakko laittaa radio päälle, ei voi kuunnella mitään spotifyn listaa tai sitten telkkarista, urheilu on parasta. Myös toi sama ajatus, että miljoonat muut katselevat samaa lähetystä tai ainakin samaa ottelua.
Radio-ohjelmista mielestäni toimii parhaiten "muina ihmisinä" ne puheohjelmat, joihin ihmiset saa soittaa. Esim. joku luontoilta tai entisten nuorten sävellahja.
Vierailija kirjoitti:
Metsäradio.
Mulla ylen luonto-ohjelmat, erityisesti Luontoilta ja muut vastaavat, joihin kuulijat saavat soittaa. Kun joukko asiantuntijoita pohtii studiossa, mikä eläin söi Marjatan mökin pihalta karviaismarjat, tulee tunne, että ihmiskunnalla on sittenkin vielä toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan ihan kaikkia "vanhaan aikaan" sijoittuvia brittisarjoja.Niitä missä on aina pubi, lääkäri, poliisi, autokorjaamo ja vähintään yksi kylähullu. Vanhoja autoja. Fiftarimekkoja. Kello viiden tee. Koria. Pörröisiä lampaita. Juoni on kaikissa suht sama, henkilöt vaihtuu. Tuttua ja turvallista. Ehkä olen hieman anglofiili...
En edes muista sen sarjan nimeä, mitä 15 vuotta sitten näihin aikoihin aloin katsoa klo 9 uusintana aamuisin, olin juuri aloittanut äitiysloman. Sarjan seuraaminen jatkui sitten vauvan kanssa, kun klo 9 hän imi usein tissiä ja nukahti ekoille päikkäreilleen.
Oi ihanaa, Sydämen asialla (Heartbeat). Mun turvallisin sarja.
Kun joudun nukkumaan yksin niin mielikuvitus saa vallan jolloin kaikenmaailman kummitukset alkavat pelottaa. Täytyy siis nukkua TV seurana, ja tosiaan pitää olla jokin suora lähetys päällä niin tulee turvallisempi olo. Ennen se oli niitä juonnettuja chatteja, nykyään niitä älyttömiä visailuohjelmia.
Avara luonto. Ja Jarmo Heikkisen ihanan rauhoittava äähi. <3
Urheilu, tykkään enemmän yksilölajeista kuin joukkuelajeista: yleisurheilu, tennis, hiihto, ampumahiihto jne. Ihan suosikki on 50 km perinteinen hiihto sunnuntai-iltapäivänä
Master Chef Australia, American Horror Story, erilaiset luonto-ohjelmat ja Cosmos (Neil deGrasse Tyson <3).. ja monet brittisarjat (Holby Cityn Sairaala, Sydämen Asialla, Downton Abbey, Foylen Sota, yms) :D
Jos olen hereillä, kuulun teihin joilla mikä vaan kansainvälinen urheilulähetys on yhtäkuin hyvä syy olla siinä juuri sillä hetkellä.
Muutkin ovat hereillä, jossain tapahtuu jotain jolla on merkitystä - ainakin joillekin, ja minä kuulun siihen joukkoon. Jotenkin.
Se on hyvin rauhoittavaa.
En kuitenkaan pysty käyttämään urheilulähetyksiä enää taustaäänenä halutessani nukahtaa - johtuen näistä uuden polven selostajista joille mikä hyvänsä suoritus, kenen hyvänsä tekemänä, on elämää suurempi tapahtuma - ja ainoa tapa kertoa siitä on äkillinen kiljahdus tai ulvominen suoraa kurkkua.
Pahin oli yksi em-fudisselostajista. Kaveri oli kuin maaninen sokeriöverit vetänyt kolmivuotias leluosastolla - ihan kaikki sai aikaan huutoreaktion.
(Tero Karhu?? - voin muistaa nimen väärinkin, anteeksi jos näin on. Vertailuna Tapio Suomisen puhe on kuin samettia, viis bipo-dg:sta, ei näy työssään)
Nyt unisadun kertojanani toimii Ylen dokumenttien matalaääninen ja rauhallinen miespuolinen taustalukija/kertoja.
(En ole saanut aikaiseksi selvittää hänen nimeään, pahoittelen).
Mutta mikä hyvänsä aihe käy - Tutankhamonista Leniniin (niinpä!) - ei väliä koska en ikinä pysy hereillä loppuun saakka.
iPad löytyy yleensä aamulla sängyn vierestä lattialta.
Ja olen sentään kärsinyt vaikeista nukahtamisongelmista vuosia.
En ole kyllä aivan varma oliko Ylen pointti just tämä?
Vierailija kirjoitti:
Jos olen hereillä, kuulun teihin joilla mikä vaan kansainvälinen urheilulähetys on yhtäkuin hyvä syy olla siinä juuri sillä hetkellä.
Muutkin ovat hereillä, jossain tapahtuu jotain jolla on merkitystä - ainakin joillekin, ja minä kuulun siihen joukkoon. Jotenkin.
Se on hyvin rauhoittavaa.En kuitenkaan pysty käyttämään urheilulähetyksiä enää taustaäänenä halutessani nukahtaa - johtuen näistä uuden polven selostajista joille mikä hyvänsä suoritus, kenen hyvänsä tekemänä, on elämää suurempi tapahtuma - ja ainoa tapa kertoa siitä on äkillinen kiljahdus tai ulvominen suoraa kurkkua.
Pahin oli yksi em-fudisselostajista. Kaveri oli kuin maaninen sokeriöverit vetänyt kolmivuotias leluosastolla - ihan kaikki sai aikaan huutoreaktion.
(Tero Karhu?? - voin muistaa nimen väärinkin, anteeksi jos näin on. Vertailuna Tapio Suomisen puhe on kuin samettia, viis bipo-dg:sta, ei näy työssään)Nyt unisadun kertojanani toimii Ylen dokumenttien matalaääninen ja rauhallinen miespuolinen taustalukija/kertoja.
(En ole saanut aikaiseksi selvittää hänen nimeään, pahoittelen).Mutta mikä hyvänsä aihe käy - Tutankhamonista Leniniin (niinpä!) - ei väliä koska en ikinä pysy hereillä loppuun saakka.
iPad löytyy yleensä aamulla sängyn vierestä lattialta.Ja olen sentään kärsinyt vaikeista nukahtamisongelmista vuosia.
En ole kyllä aivan varma oliko Ylen pointti just tämä?
Ihan kuin omista ajatuksistani oli toi ensimmäinen kappale. Olen yrittänyt tuota pukea sanoiksikin joskus, mutten onnistunut siinä puoliksikaan niin hyvin kuin sinä. Rion kisat ovat olleet mulle pelastus!
Ja viimeinen kappale sai kyllä nauramaan, hyvällä!
Gilmoren tytöt toimii aina ja saa hyvän mielen aikaan :)
Vierailija kirjoitti:
Kellarin kunkku!
Vau! Sinäkin!!??
Murhasta tuli totta. Aikoinaan tyttökullat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei käy mikään tallenne vaan sen täytyy tulla suorana, on siis merkki että muitakin ihmisiä on :) Uutiset käy tähän hyvin.
Menin ihan sanattomaksi, koska olen elänyt 29 vuotta ajatellen täysin samanlailla, vihdoin kohtasin kaltaiseni :D <3 Jos on ahdistava olo tai pelottaa, ei silloin voi katsoa mitään tallennetta tai edes sarjaa netflixistä, vaan pitää katsoa telkkarista jotain ohjelmaa suorana, että tosiaan tietää että "muitakin ihmisiä on".
Nyt on ollut mukavaa katsoa olympialaisten suoria lähetyksiä, ei tunne olevansa yksin. Myös esim. jalkapallon EM/MM-kisat ovat tähän tarkoitukseen hyviä, vaikkei lajista niin välittäisikään. Näissä kansainvälisissä kisoissa on myös jotenkin mukavaa ajatella, kuinka miljoonat ihmiset ympäri maailman katsovat samoja juttuja.
Hahah, ei ole todellista itsellä on myös sama. En ole ikinä osannut selittää sitä itselleni noin fiksusti, että ns. tarvitsee muitakin ihmisiä. Juurikin toi, että pakko laittaa radio päälle, ei voi kuunnella mitään spotifyn listaa tai sitten telkkarista, urheilu on parasta. Myös toi sama ajatus, että miljoonat muut katselevat samaa lähetystä tai ainakin samaa ottelua.
Radio-ohjelmista mielestäni toimii parhaiten "muina ihmisinä" ne puheohjelmat, joihin ihmiset saa soittaa. Esim. joku luontoilta tai entisten nuorten sävellahja.
Nyt muuten kesällä tuli Ylen Puheesta jotain vanhoja uusintoja aamuisin kun olin töihin lähtemässä, en tykännyt ollenkaan kun ei ollut muiden ihmisten tuntua! t. joka näistä "muista ihmisistä" puhui :)
Sattumalta katsoin curlingia silloin, kun se suomalainen menestyi jossain arvokisoissa. Ei kiinnostanut alun perin yhtään, mutta huomasin, että sen katselu oli ihanan rentouttavan hypnoottista. Ei mitään veren maku suussa -kisaamista, vaan ihanaa hissuttelua, vaikka ne jynssääjät jynssäävät hetken vimmatusti.
Muuten kaikki ihanan harkittua ja maltillista : )
Mullakin on iänikuinen Frendit. Se saa turvallisen olon, kun se on pyörinyt telkkarissa niin kauan, ja pidän siitä sarjasta aina vaan. Se tuli silloin kun olin itse nuori, ja nyt on ihana katsella 90-luvun tyyliä ja niitä hahmoja.
Matlock, Murder she wrote (Murhasta tuli totta) Golden girls (Tyttökullat) ja Frasier
Vierailija kirjoitti:
Frendit, jotka laitan aina pyörimään jos en saa unta tai olen kipeä.
Mulla sama:). Osaan ulkoa:).
Vähän vanhemmat suomalaiset sarjat, esim. Ruusun aika, Blondi tuli taloon, Metsolat, Puhtaat valkeat lakanat jne. Ehkä niiden myötä mieli palaa sinne turvallisiin ja huolettomiin lapsuusvuosiin? Kymmenen uutisten katsomisesta tulee olo, että elämä on hallinnassa ja järjestyksessä. Tähänkin lienee syynä se, että lapsuudessani päivä päättyi aina kymmenen uutisiin, joiden jälkeen mentiin nukkumaan.