Apuaapua! Yritin löytää sisaruksiani vrk:n kautta, mutta homma kusikin jaloilleen
Tiedän siis vain isäni koko nimen, en mitään muuta. Äiti ei hänestä halua puhua ja isäni on osoittanut minulle kun olin lapsi, ettei hän halua olla missään tekemisissä (lähetti isänpäiväkortin takaisin yms.)
Tiedän että minulla on kaksi siskoa, haluaisin tietää edes heistä. Olen heidät tavannutkin joskus lapsena, mutta äitini ei antanut tavata toiste.
Tein tästä aloituksen joskus tänne ja joku käski etsiä isän nimellä vrk:sta isän lapset. Tämän teinkin ja valitsin tarkoituksekseni sukututkimus, koska mikään muu ei sopinut.
Nyt maistraatin sihteeriltä tuli minulle aika äkäisen kuuloinen e-maili, jossa tiedustellaan, että onko minulla asianmukaiset luvat sukututkimusrekisterin pitoon. Kysyttiin myös, olenko informoinut asianomaisia sukutietojen etsimisestä. Miten minä voisin heitä infota, kun en edes tiedä ketään koko isän puolen suvustani. :( Sitähän minä koitan tässä selvittää! Käskettiin myös liittää mukaan kattava kooste sukututkimusrekisteristäni ja siitä, mikä on sukulaissuhteeni ko. ihmiseen.
Sain viestistä sellaisen käsityksen, että vastaamatta en voi jättää, muuten juttu menee eteenpäin. Mutta mitä ihmettä minä tuohon vastaan? En minä ole mikään oikea sukututkija, eikä minulla ole hänelle näyttää mitään rekisteriä! Haluaisin vain sisaruksieni nimet, jotta voisin mahdollisesti lähestyä heitä.
Pelkään että tästä urkkimisesta menee tieto nyt isälleni, joka ihan varmasti kieltää kaikkien tietojen luovuttamisen tämän jälkeen.
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Satuitko ap lukemaan, mitä tietoja on mahdollista saada:
Väestötietojärjestelmästä voidaan luovuttaa sukututkimukseen ja henkilömatrikkelin laatimiseen tarpeelliset tiedot siten kuin siitä säädetään henkilötietolaissa.
ja kun menet henkilötietolakiin, niin siellä kerrotaan, että tässä tapauksessa tarvitset rekisteriselosteen. Eli ihan asiallisia asioita siinä sähköpostissa vaadittiin ja todennäköisesti et tule haluamiasi tietoja saamaan, koska et ole niihin oikeutettu.
Edelleenkään henkilötietolakia ei sovelleta yksityisiin tarkoituksiin tehtävään sukuselvitykseen. Eli rekisteriselostetta ei tarvita, vaikkakin sen tekeminen on suosilteltavaa.
Ja edelleenkin yksityisiin tarkoituksiin tehtävä sukuselvitys edellyttää se, että kyseessä on joku virallinen toimi, johon tietoa tarvitaan. Perukirjoitus on näistä tyypillisin. Pelkkä halu saada tietää isänsä jälkeläiset ei riitä siihen sukuselvityksen syyksi.
Halu saada tietää isänsä muut jälkeläiset riittää Suomessa syyksi. Sen joutuu tosin kertomaan ennen kuin tietoja voidaan luovuttaa.
Ei riitä kuin siinä tapauksessa, että isä on kuollut. Suomessa ei anneta tietoja elävien henkilöiden lapsista vaan neuvotaan kysymään siltä isältä itseltään.
Miksi keksit juttuja omasta päästäsi?
Höpön löpön nyt. Apn isä on hänet tunnustanut, mikä tekee isästä Apn biologisen vanhemman. Tämä tarkoittaa, että APlla on täysi oikeus hakea biologisen vanhempansa tietoja maistraatista. Lisäksi tämä tarkoittaa, halusivatpa leijonamammat mitä hyvänsä, että Ap perii isänsä. Asia tulee esille viimeistään isän kuollessa. Ihan sama, mitä mieltä siitä ovat isän vaimo tai muut lapset. Lisäksi laki on muuttunut siten, että lapsella on oikeus 18 vuotta täytettyään hakea käsiinsä myös keinohedelmöityksellä alkuun laittanut biologinen vanhempi!
Itse kyllä näissä tapauksissa suosittaisin käyntiä siellä maistraatissa sähköisten vaatimuksien tai postien lähettelyn sijaan, sillä näin sieltä saa suoraan avun. Mitään väärää ei Ap tässä tee, hulluja nämä, jotka uhkailevat oikeustoimilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekkin tuli nyt KOVA HÄTÄ! pelle pelkää ihan aiheestakin että miehensä siittämät lehtolapset tulee ja vie perinnöt mitä tää muija jo havitteli itselleen ja omile äpärilleen! HHAhaha haha että nauratta sun epätoivoinen vaahtoamisesi!
sukututkimus on täysin laillista touhua, ja toivotan menestystä ap:lle, ja unohda nämä väärät uhkailut joita tuo sekopää levittää täällä, pelotellen sinua. SIllä on hätä housussa kun pelkää ukkonsa rahojen menevän sulle.
Sukututkimus on laillista, mutta sukututkimuksessa on sääntönsä. Elävistä saa paljon vähemmän tietoa kuin kuolleista. Sukututkimus ei riitä perusteluksi, kun haluaa tiedot isänsä lapsista!
Väärin. Olen tehnyt sukututkimusta vuosia, ja seurakunnat luovuttavat tietoja myös elävistä, jos ei ole erillistä tietojenluovutuskieltoa. Muutaman vuoden takainen lakimuutos teki vain sen, että 100 vuotta nuorempia kirkonkirjoja ei pääse enää itse kaivelemaan, vaan tiedot pitää pyytää, ja työstä maksaa sikamaista hintaa. Tiettyjä rajoituksia tietenkin on, esim. kuolinsyyn saa vasta 50 vuotta kuoleman jälkeen (näitäkin aikoinaan kirjattu). Mukaan vaan rekisteriseloste, johon löytyy valmis pohja netistä.
Hauska todeta, kuinka monta eri näkökulmaa ja ajatusta tämä aihe saa aikaan.
Jos minulla olisi jossakin sisar/sisaruksia isäni rallatuksien jälkeen, niin toki haluaisin heistä tietää. Oikeastaan sisarukset menisivät isäni yli mennen tullen siinä vaiheessa, koska valehtelua en siedä, enkä moista arvomaailmaa, että joku lapsista hylättäisiin, koska olisi "vain syrjähypystä aiheutunut äpärä". Jos tällaista selviäisiä niin heippa vaan isälle ja tervetuloa sisarukset elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Zemppiä ap:lle! Suosittelen lämpimästi sukuselvitystä. Suosittelen ensisijaisesti, että vanhemmat kertoisivat lapselleen sukulaisista, lapsen omasta suvusta, lapsen juurista! Vanhempi, joka peittelee itsekkäästi lapseltaan tietoa lähisukulaisista, on empatiakyvytön sadisti, ajattelee VAIN itseään.
Äitini valehteli aina, ettei minulla ole sukulaisia, ja minä uskoin. Kun puoli elämääni oli kulunut, aloin epäilemään äidin puheita ja tilasin virkatodistuksen. Siitä avartui intensiivinen paneutuminen sukuselvityksen maailmaan, josta löytyi suuri, läheinen, ihana suku.
Rohkeutta kaikille alkaa selvittämään kadoksissa olevaa sukuaan!
Onnea sinulle!
Minullakin olisi sisarpuolia, ainoita jäljellä koska molemmat biologiset vanhempani ovat kuolleet. Mutta äitipuoleni piti aina huolen siitä, että minä vs muut sisaret pysyivät niin erillään kuin mahdollista. Piti monin tavoin huolen siitäkin, että omasta halusta muutin pois heti 18-vuotiaana, enkä pitänyt yhteyttä vuosiin. Aikuisena yritin päästä takaisin sukuun, juuri tuosta syystä että olisin halunnut omille lapsille juuria. En ollut tervetullut takaisin. Epäilen, että isäni entinen elämä, ja sen jälkeen lukuisat syrjähypyt, oli suvussa iso häpeä.
Miehen pieni suku, josta toivoin naivisti saavani suvun, olikin hyvin riitainen. Väkivaltainen lapsuudenkoti, aikuisina muutama ihminen ilmiriidoissa keskenään. Ongelmallisia avioliittoja, kaunaa lapsuuden asioista sisarustenkin välillä. Lisäksi (vaimonsa mukaan, ja kyllä se näkyikin) miehen veli ei koskaan hyväksynyt minua. Yksi syy tähän oli ilmeisesti minun olemattomat suhteet omaan sukuuni.
Onneksi omia lapsia on peräti kolme, niin toivottavasti tuntevat suvukseen sitten toisensa ja vanhempansa.
Vierailija kirjoitti:
Siis kysyit väestörekisteristä? No en usko että sukututkijat kovin usein sieltä kyselevät, yleensä kysytään seurakunnalta juurikin se virkatodistus, ja sulla on oikeus saada isäsi virkatodistus, ei tarvi mitään erityistä selitellä. En ole koskaan kuullut että joku taho kyselisi jotain lupia sukututkimukseen, sitä voi nykyään tehdä netissä ihan ilman että kukaan tietää siitä mitään.
Toki normaalisti väestörekisteristä elävien ihmisten tietoja kun kysyy pitää olla joku syy, mutta älä kysy sieltä, eikä sun tarvi sinne mitään selvitellä, jos kerran oli noin vaikeaa, niin anna olla. Kysyt seurakunnalta.
Olenko ymmärtänyt väärin, mutta ei kai seurakunnalta saa, jos ei kuulu kirkkoon?
Sen siitä saa, kun haalitan kaikenlaisia otuksia muka isiksi. Paviaanikin olisi ollut parempi, ja ulkonäkökin sama.
Vierailija kirjoitti:
Höpön löpön nyt. Apn isä on hänet tunnustanut, mikä tekee isästä Apn biologisen vanhemman. Tämä tarkoittaa, että APlla on täysi oikeus hakea biologisen vanhempansa tietoja maistraatista. Lisäksi tämä tarkoittaa, halusivatpa leijonamammat mitä hyvänsä, että Ap perii isänsä. Asia tulee esille viimeistään isän kuollessa. Ihan sama, mitä mieltä siitä ovat isän vaimo tai muut lapset. Lisäksi laki on muuttunut siten, että lapsella on oikeus 18 vuotta täytettyään hakea käsiinsä myös keinohedelmöityksellä alkuun laittanut biologinen vanhempi!
Itse kyllä näissä tapauksissa suosittaisin käyntiä siellä maistraatissa sähköisten vaatimuksien tai postien lähettelyn sijaan, sillä näin sieltä saa suoraan avun. Mitään väärää ei Ap tässä tee, hulluja nämä, jotka uhkailevat oikeustoimilla.
Höpsistä. Mikään maistraatti ei pidä kirjaa Afrikan tähdistä.
Vierailija kirjoitti:
Kerro, että haluat jättää perinnön puolisisaruksillesi ja tarvitset siksi heidän nimensä.
Siiten tulevatkin valkotakkiset, kun 1993 syntynyt kertoo viranomaisella haluavansa tehdä testamentin. LMAO.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitushan tuosta menee joka tapauksessa asianomaisille, joten valmistaudu paskamyrskyyn jos isäsi on ihan kieltämällä kieltänyt yhteydenpidon ja urkinnan. Olethan ottanut selvää ettei sinulla ole lähestymiskieltoa? Jos on, niin sitten joudut vaikeuksiin.
Lähestymiskieltoa ei ihan hepposin perustein lähdetä asettamaan. Varsinkaan omille lapsille.
Toistuvista urkintayrityksistä vasten asianomaisen tahtoa saa lähestymiskiellon.
No tottahan lähestymiskielto ilmoitetaan sille, joka sen saa, oli syy mikä tahansa. Mikä se sellainen kielto on, jota ei kiellon kohteelle ilmoiteta??? Menisi elämä melkoisen vaikeaksi meillä jokaisella, jos jokaikistä ihmistä lähestyessä pitäisi arvailla, että onkohan tuo mahdollisesti tehnyt minulle lähestymiskiellon vai ei.
Lukaseppa lain lähestymiskiellosta yhdeksäs pykälä. Siellä sanotaan mm näin: Ilmoitus sille, jota vastaan lähestymiskielto on määrätty, on annettava tiedoksi jotakin oikeudenkäymiskaaren 11 luvun mukaista todisteellista tiedoksiantotapaa noudattaen, jollei tuomiota ole julistettu tai annettu hänen läsnäollessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuvatko sisaruksesi siis isänne kanssa? Minkähän ikäisiä ovat?
Olettaisin ainakin, että kaksi vanhempaa siskopuoltani asuu jo omillaan, ovat minua vanhempia, varmaan lähempänä kolmeakymmentä jo.
Nuorempi velipuoleni saattaa asua vielä kotona. On käsittääkseni minua nelisen vuotta nuorempi, eli n. 19-vuotias.
Pakko kysyä, oletko syrjähypyn tulos kun sinulla on samassa(?) perheessä vielä nuorempikin sisaruspuoli? Jos kyse on tästä, niin ymmärrän nihkeyden. Ymmärrän myös jos sisaruspuolesi eivät halua olla tekemisissä kanssasi.
On ihan sama, minkä tulos lapsi on. Se ei ole lapsen vika. Jokainen ansaitsee rakkautta ja inhimillisen kohtelun.
Ei ole ei, mutta ei ole myöskään petetyn tai äpärälapsen sisarusten vika. Onko inhimillistä pakottaa viattomia tekemisiin henkilön kanssa, joka muistuttaa heidän perheensä hajoamisesta?
Mistä ihmeen perheen hajoamisesta, vai missasinko nyt jonkun viestin? Eikö voi olla niin, että ap on syrjähypyn tulos, ja isä elää perheensä edelleen, ja vasta ap:n yhteydenotto paljastaa koko jutun puolisolle ja lapsille? Ja mahdollisesti rikkoo perheen. Se selittäisi, miksi äiti on vaitelias.
Oliko ap syntynyt 93? Teini vielä? Siihen lienee syynsä, miksi luovutetuilla soluillakin alkuunsaatetut lapset saavat tietoonsa biologisen isän nimen vasta täysikäisenä.
Ps. Sivistynyt ihminen ei käytä kenestäkään sanaa äpärä.
Elätkö 2000-luvun alkua, jos on susta edelleen teini? Ihme porukkaa täälläkin liikkuu...
Täällä nyt jollain puntit tutisee kun koittaa pelotella ap:tä ja samalla muita vanhempiaan/sisaruksiaan etsiviä pois.
Ennemmin itse haluaisin saada mahdolliset sisarpuolet tietoon kun jompi kumpi vanhemmista olisi elossa, enkä perunkirjoituksessa. Tiedän tapauksen jossa oikeasti paljastui perunkirjoituksessa että isoisällä olikin ollut lapsi toisen naisen kanssa.
Miten olisi virkatodistusten kautta. Pyydä isäsi virkatodistus. Sano syyksi vaikka perunkirjoitus tai pesän jako. Näin minä sain tiedot eikä kyselty mitään. Maksoi muutaman euron. Netistä tilasin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt jollain puntit tutisee kun koittaa pelotella ap:tä ja samalla muita vanhempiaan/sisaruksiaan etsiviä pois.
Ennemmin itse haluaisin saada mahdolliset sisarpuolet tietoon kun jompi kumpi vanhemmista olisi elossa, enkä perunkirjoituksessa. Tiedän tapauksen jossa oikeasti paljastui perunkirjoituksessa että isoisällä olikin ollut lapsi toisen naisen kanssa.
Minusta on hirveätä saada sisarpuolistaan tietoa vasta perunkirjoituksessa. Miksi näin, siihen ei ole mahdollisuutta enää saada vastausta vanhemmaltaan, ei koskaan. Toinen seikka, miksi pidän lähisuvun salailua törkeänä, liittyy jokaiseen kuluvaan päivään. Joka olisi ollut mahdollista viettää sisarpuolensa ja hänen perheensä kanssa, kuulua toisen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Sen siitä saa, kun haalitan kaikenlaisia otuksia muka isiksi. Paviaanikin olisi ollut parempi, ja ulkonäkökin sama.
Ja tämä on sitten syntyneen lapsen, kuten ap, vika? Ei ap ole isäänsä haalinut eikä valinnut. Vai mitä tarkoitit ilkeilyllä?
Vierailija kirjoitti:
Höpön löpön nyt. Apn isä on hänet tunnustanut, mikä tekee isästä Apn biologisen vanhemman. Tämä tarkoittaa, että APlla on täysi oikeus hakea biologisen vanhempansa tietoja maistraatista. Lisäksi tämä tarkoittaa, halusivatpa leijonamammat mitä hyvänsä, että Ap perii isänsä. Asia tulee esille viimeistään isän kuollessa. Ihan sama, mitä mieltä siitä ovat isän vaimo tai muut lapset. Lisäksi laki on muuttunut siten, että lapsella on oikeus 18 vuotta täytettyään hakea käsiinsä myös keinohedelmöityksellä alkuun laittanut biologinen vanhempi!
Itse kyllä näissä tapauksissa suosittaisin käyntiä siellä maistraatissa sähköisten vaatimuksien tai postien lähettelyn sijaan, sillä näin sieltä saa suoraan avun. Mitään väärää ei Ap tässä tee, hulluja nämä, jotka uhkailevat oikeustoimilla.
Ihan faktana: tietoja ei luovuteta tunnistautumattomille! On ihan turha kuvitella, että soittamalla maistraattiin saa yksilöityjä tietoja.
Toiseksi jos ap on tavannut biologiset sisaruksensa, niin miksi kuvittelet, että nämä eivät jo tietäisi ap:sta ja että eivät olisi tietoisia perimisistä jne.
Usein tosin näissä tapauksissa ei ole mitään perittävää. Isä järjestää eläessään asiansa niin, että jäljelle jää korkeintaan perintöveroja eli leskelle jää asunnon hallintaoikeus, perilliset maksavat perintöveron. Voi olla ap:lle jännä yllätys huomata, miten verottaja haluaa esim. 10 000 euroa, mutta perintö on realisoitavissa vasta vaikka 20 vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi virkatodistusten kautta. Pyydä isäsi virkatodistus. Sano syyksi vaikka perunkirjoitus tai pesän jako. Näin minä sain tiedot eikä kyselty mitään. Maksoi muutaman euron. Netistä tilasin.
Yleensä isä on kuollut kun perunkirjoitus tehdään, ja se kuollut merkintä kyllä näkyy siellä virkatodistuksessa.
Oletus: ap kärkkyy perintöä
Oletus: ainoa omaisuus on 200 000 euron arvoinen koti.
Siitä lesken osuus on 100 000 e.
Loput jaetaan 4 lapselle eli jokainen saa 25 000 e. Mutta leskellä onkin asumisoikeus, joten varsinaista perintöä joutuu odottamaan. Silti jokainen lapsi maksaa veroa 900 e.
Leski asuu kodissa vielä vaikka seuraavat 20 vuotta, jona aikana remontti- , kunnostus- jne. kulut jaetaan siten, että leski maksaa 50 % ja lapset - olivatpa lesken lapsia tai ei - maksavat loput. Kun katto on pakko korjata, se korjataan ja ap maksaa osuutensa, esim. 5000 e mukisematta, koska on osa kuolinpesää. Erittäin houkutteleva tulevaisuus?
Miksi ap muka kohtasi virkaintoisen virkailijan? Helsingistä jos pyydät virkatodistusta sukututkimusta varten, niin saat seuraavan tiedon "Mikäli sukututkimusta varten pyydetään tietoja elävästä henkilöstä, tulee tutkimuksen tekijän toimittaa henkilötietolain (52371999) 10§ mukainen rekisteriseloste keskusrekisteriin sähköpostiosoitteeseen sukututkimus.helsinki(at)evl.fi tai postitse osoitteeseen Keskusrekisteri, PL 84, 00531 Helsinki."
siellä on tällä jankuttajalla pelissä varmasti miljoonatilat, kesämökit, arvokiinteistöt ja sveitsiläiset pankkitilit. EI ekukaan muuten noin kauan jaksa.