Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Vierailija kirjoitti:
Ja ei se haittaa, vaikka onkin ymmärrettävästi vähän huonolaatuisia jotkut noista. Kiva, kun annoit niistä vinkkejä ja linkkejä. <3
Ollos hyvä, Itse kukin
Ed myös pitää satsangeja :)
Itse, Muodoton Oleminen, Rauha, Läsnäolo jne on jokaisen ihmisen, eli "muoto-identiteetin" lähde, eli se Todellinen Itse. Kertoo E. Tolle.
Vierailija kirjoitti:
Itse, Muodoton Oleminen, Rauha, Läsnäolo jne on jokaisen ihmisen, eli "muoto-identiteetin" lähde, eli se Todellinen Itse. Kertoo E. Tolle.
Unohdin lisätä tuohon, että tuo "muoto-identiteetti" on hyvä sana kuvaamaan ihmistä.
Itse ilmenemässä muodossa, ihmisenä. Kun siinä on myös sana "identiteetti", niin se pitää sisällään myös kaiken ihmisessä ilmenevän, luonteen, egon jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka saada ajatukset tyystin loppumaan lopullisesti? Ettei tarvitsisi tehdä tai harjoittaa "kuka minä olen" kysymystä? Kuinka saada itse harjoittaja katoamaan?
Kuka minä olen kysymys voidaan aikanaan jättää kokonaan pois kun mieli hiljenee.
Ja aikanaan myös rajallinen kysyjä katoaa rajattomaan hiljaisuuteen ja autuuden Tietoisuuden tilaan.Kuka sitten vastasi tähän kysymykseen?
Ajatus.
On äärimmäisen mielenkiintoista ottaa itse selvää kuka minä olen.
Kun se selviää, ei tarvitse enää muilta kysyä. Samalla selviää maailmankaikkeuden mysteeri.Mikä ajatus?
Ainostaan hiljaisuus kykenee kertomaan mitä on.
Hiljaisuudesta viriää ajatus.
Tolle sanoo, että useimmat ihmiset eivät ajattele kaikkia ajatuksiaan vapaaehtoisesti, vaan ajatukset vain tapahtuvat heille. Syynä on ego ja vuosikausia kestänyt ehdollistuma siihen, että jatkuvasti pitää ajatella jotain, miettiä, muistella, katua menneisyyttä tai haaveilla, pelätä, suunnitella tulevaisuutta. Tämä ego, joka on lähes kuin olento meissä, tuottaa näitä ajatuksia lähes pakkomielteisesti.
Lääke siihen on Läsnäolo. Keskittyminen olemassaolevaan hetkeen, nykyhetkeesi. Huom. muuta hetkeä sinulla ei koskaan olekaan kuin nykyhetki, missä voit olla tai jotain tehdä, sillä menneisyyteen tai tulevaisuuteen emme pääse, joten kannattaako sitä ainoaa hetkeä, missä todella voimme olla tai tehdä jotain keskittyneesti, käyttää mihinkään murehtimiseen, katumiseen tai tulevasta miettimiseen, tulevan haaveiluun ja tulevan pelkäämiseen?
Mitä paremmin voi olla läsnä nykyhetkessä, sitä tehokkaammin ajattelu alkaa vähentyä. Toki ehdollistunut ego voi pelätä tuhoutumistaan, joten se saattaa innostua esittämään ajatuksia entistä tehokkaammin, mutta älä välitä siitä, vaan aina kun huomaat ajattelevasi, palaa takaisin läsnäoloon, olipa se sitten tekemistä tai vaikka katselemista tms. Voit seurata ajatuksia kuin taivaalla lipuvia pilviä. Älä kiinnity niihin, älä lähde keskittymään niihin ts. ajattelemaan, vaan jätä ajatukset aina kuin voit, niin vähitellen se koko ajan helpommin. On todella ihana olla tilassa, jossa ei tarvitse koko ajan ajatella.
JA JOS sinun on hoidettava joitain menneisyyteen tai tulevaisuuteen liittyviä asioita, niin sinulla on jopa enemmän voimavaroja ja keskittymiskykyä niiden hoitamiseen, kun olet suurimman osan aikaa läsnäolon tilassa aina kun voit.
Tsemppiä!
Jossain vaiheessa on jätettävä sanat ja opittu tieto. Alastomana.
Sanat ja konseptit lopulta katoavat, menettävät merkityksensä.
Jos voit sanoa mitä se on ei se sitä ole.
-Robert Adams
Valaistuminen ei ole kokemus. Se ei ole jotain, mikä tapahtuu sinulle. Se ole jotain, mitä sinulle annetaan tai mitä sinusta otetaan pois, ellet sitten halua ajatella, että riisut itsestäsi pois luulot siitä, mitä olet (henkilö X, ikä X, ammatti X, siviilisääty X, luonteenpiirteet XXX jne.), minkä jälkeen huomaat, että edelleen sinusta on jäljellä se sama Minä, jonka olet aina voinut kokea olevan olemassa.
Valaistuminen on vain olemuksesi tunnistamista. Minämme ei valaistu. Olet sama minä, joka olet ollut aina. Sama minä-tunne oli sinulla, kun olit 5-vuotias tai 20-vuotias ja edelleen. Vaikka mitä muutosta tulee näennäiseen ulkoiseen olemukseesi tai luonteeseesi, niin olet aina se sama Minä, sinulla on aina sama minä olen –tunne.
Mikä on se aina läsnä oleva Minä, joka on ollut sama koko elämäsi ajan?
Kun näet yöllä unta, sielläkin on se sama Minä, joka sitä unta näkee.
Se Minäsi ei muutu, vaikka sinä ihmisenä muuttuisit kuinka paljon tahansa. Se Minä ei järkyty, vaikka kokisit mitä järkyttävämpiä kokemuksia. Se Minä ei vanhene, vaikka kehosi vanhenee. Se Minä ei katkeroidu, vaikka sinä katkeroituisit. Se Minä on muuttumaton, se on Rauha ja Läsnäolo, missä kaikki tunteesi ja tapahtumasi ilmenevät.
Vaikka me kaikki tunnistamme tämän Minämme, niin miksi kuitenkin tuntuu niin vaikealta ymmärtää, että se on Todellinen Itsemme. Valaistuminen on sitä, että tunnistamme tämän Todellisen Itsemme.
Vierailija kirjoitti:
Valaistuminen ei ole kokemus. Se ei ole jotain, mikä tapahtuu sinulle. Se ole jotain, mitä sinulle annetaan tai mitä sinusta otetaan pois, ellet sitten halua ajatella, että riisut itsestäsi pois luulot siitä, mitä olet (henkilö X, ikä X, ammatti X, siviilisääty X, luonteenpiirteet XXX jne.), minkä jälkeen huomaat, että edelleen sinusta on jäljellä se sama Minä, jonka olet aina voinut kokea olevan olemassa.
Valaistuminen on vain olemuksesi tunnistamista. Minämme ei valaistu. Olet sama minä, joka olet ollut aina. Sama minä-tunne oli sinulla, kun olit 5-vuotias tai 20-vuotias ja edelleen. Vaikka mitä muutosta tulee näennäiseen ulkoiseen olemukseesi tai luonteeseesi, niin olet aina se sama Minä, sinulla on aina sama minä olen –tunne.
Mikä on se aina läsnä oleva Minä, joka on ollut sama koko elämäsi ajan?
Kun näet yöllä unta, sielläkin on se sama Minä, joka sitä unta näkee.
Se Minäsi ei muutu, vaikka sinä ihmisenä muuttuisit kuinka paljon tahansa. Se Minä ei järkyty, vaikka kokisit mitä järkyttävämpiä kokemuksia. Se Minä ei vanhene, vaikka kehosi vanhenee. Se Minä ei katkeroidu, vaikka sinä katkeroituisit. Se Minä on muuttumaton, se on Rauha ja Läsnäolo, missä kaikki tunteesi ja tapahtumasi ilmenevät.
Vaikka me kaikki tunnistamme tämän Minämme, niin miksi kuitenkin tuntuu niin vaikealta ymmärtää, että se on Todellinen Itsemme. Valaistuminen on sitä, että tunnistamme tämän Todellisen Itsemme.
Eikä Minämme myöskään muutu, vaikka kuolisimme tässä aineellisen ihmiselämän illuusiossa. Sama Minä on ollut jo ennen ihmismuodon syntymäämme ajan illuusiossa, koska ei ole kuin vain ikuinen nykyhetki. Minä Olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valaistuminen ei ole kokemus. Se ei ole jotain, mikä tapahtuu sinulle. Se ole jotain, mitä sinulle annetaan tai mitä sinusta otetaan pois, ellet sitten halua ajatella, että riisut itsestäsi pois luulot siitä, mitä olet (henkilö X, ikä X, ammatti X, siviilisääty X, luonteenpiirteet XXX jne.), minkä jälkeen huomaat, että edelleen sinusta on jäljellä se sama Minä, jonka olet aina voinut kokea olevan olemassa.
Valaistuminen on vain olemuksesi tunnistamista. Minämme ei valaistu. Olet sama minä, joka olet ollut aina. Sama minä-tunne oli sinulla, kun olit 5-vuotias tai 20-vuotias ja edelleen. Vaikka mitä muutosta tulee näennäiseen ulkoiseen olemukseesi tai luonteeseesi, niin olet aina se sama Minä, sinulla on aina sama minä olen –tunne.
Mikä on se aina läsnä oleva Minä, joka on ollut sama koko elämäsi ajan?
Kun näet yöllä unta, sielläkin on se sama Minä, joka sitä unta näkee.
Se Minäsi ei muutu, vaikka sinä ihmisenä muuttuisit kuinka paljon tahansa. Se Minä ei järkyty, vaikka kokisit mitä järkyttävämpiä kokemuksia. Se Minä ei vanhene, vaikka kehosi vanhenee. Se Minä ei katkeroidu, vaikka sinä katkeroituisit. Se Minä on muuttumaton, se on Rauha ja Läsnäolo, missä kaikki tunteesi ja tapahtumasi ilmenevät.
Vaikka me kaikki tunnistamme tämän Minämme, niin miksi kuitenkin tuntuu niin vaikealta ymmärtää, että se on Todellinen Itsemme. Valaistuminen on sitä, että tunnistamme tämän Todellisen Itsemme.
Eikä Minämme myöskään muutu, vaikka kuolisimme tässä aineellisen ihmiselämän illuusiossa. Sama Minä on ollut jo ennen ihmismuodon syntymäämme ajan illuusiossa, koska ei ole kuin vain ikuinen nykyhetki. Minä Olen.
Jnani ei tunnustanut että oli sen enempää kuolemaa kuin syntymää, kun jnanilta kysyi mitä on tietoisuus? pysyi hän hiljaa.
Onko osoitus tai tieto sama kuin se Itse?
Se on vain tikku jolla poistetaan toinen tikku mutta lopulta molemmat ovat yhtä olemattomia.
Silent shakti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valaistuminen ei ole kokemus. Se ei ole jotain, mikä tapahtuu sinulle. Se ole jotain, mitä sinulle annetaan tai mitä sinusta otetaan pois, ellet sitten halua ajatella, että riisut itsestäsi pois luulot siitä, mitä olet (henkilö X, ikä X, ammatti X, siviilisääty X, luonteenpiirteet XXX jne.), minkä jälkeen huomaat, että edelleen sinusta on jäljellä se sama Minä, jonka olet aina voinut kokea olevan olemassa.
Valaistuminen on vain olemuksesi tunnistamista. Minämme ei valaistu. Olet sama minä, joka olet ollut aina. Sama minä-tunne oli sinulla, kun olit 5-vuotias tai 20-vuotias ja edelleen. Vaikka mitä muutosta tulee näennäiseen ulkoiseen olemukseesi tai luonteeseesi, niin olet aina se sama Minä, sinulla on aina sama minä olen –tunne.
Mikä on se aina läsnä oleva Minä, joka on ollut sama koko elämäsi ajan?
Kun näet yöllä unta, sielläkin on se sama Minä, joka sitä unta näkee.
Se Minäsi ei muutu, vaikka sinä ihmisenä muuttuisit kuinka paljon tahansa. Se Minä ei järkyty, vaikka kokisit mitä järkyttävämpiä kokemuksia. Se Minä ei vanhene, vaikka kehosi vanhenee. Se Minä ei katkeroidu, vaikka sinä katkeroituisit. Se Minä on muuttumaton, se on Rauha ja Läsnäolo, missä kaikki tunteesi ja tapahtumasi ilmenevät.
Vaikka me kaikki tunnistamme tämän Minämme, niin miksi kuitenkin tuntuu niin vaikealta ymmärtää, että se on Todellinen Itsemme. Valaistuminen on sitä, että tunnistamme tämän Todellisen Itsemme.
Eikä Minämme myöskään muutu, vaikka kuolisimme tässä aineellisen ihmiselämän illuusiossa. Sama Minä on ollut jo ennen ihmismuodon syntymäämme ajan illuusiossa, koska ei ole kuin vain ikuinen nykyhetki. Minä Olen.
Jnani ei tunnustanut että oli sen enempää kuolemaa kuin syntymää, kun jnanilta kysyi mitä on tietoisuus? pysyi hän hiljaa.
Onko osoitus tai tieto sama kuin se Itse?
Se on vain tikku jolla poistetaan toinen tikku mutta lopulta molemmat ovat yhtä olemattomia.
Niinpä sillä kaikki kuvaukset ovat ajassa ja paikassa syntyneet eivätkä siten pysty tyhjentävästi kertomaan mitä on tietoisuus ja koska jokainen tulkitsee aina omista lähtökohdistaan on tärkeämpää puhdas oleminen joka tekee lopulta teorian tarpeettomaksi. R.M otti Jnanin roolin, eikä hänellä ollut mitään tarkoitusta tai tarvetta opettaa, hän oli hiljaa ja se oli hänen opetuksensa ja tapa jolla hän opetti vasta heille jotka eivät ymmärtäneet hiljaisuutta annettiin verbaalinen opetus, osoitus.
Vierailija: "Mikä on se aina läsnä oleva Minä, joka on ollut sama koko elämäsi ajan?"
Nisargadatta kertoi, että Jumala/Todellisuus ei voinut kokea Minä olen -tilaa muuten kuin ilmentymällä muotoon, esim. ihmiseksi. Myös ihmislapsi alkaa tuntea Minä olen -tunteen, sen joka meillä kaikilla on aina olemassa - vaikkei sitä aina hoksaa. :)
Lienee niin, että tämä Jumala/Todellisuus ja se ihminen, eli näennäisesti kaksi, jotka tuntevat Minä olen -tunteen, on tietenkin vain se Jumala joka kokee itsensä ihmishahmossa.
Oletko sinä Mystikko kadottanut Minä olen -tunteen/tilan?
Kysyn siksi, koska on niitä valaistuneita, jotka ovat menneet valaistumispolullaan eteenpäin tosi paljon, ja ovat sen seurauksena menettäneet Minä olen -tunteen/tilan. Se jotenkin pelottaa minua, sillä tiedän olevani sisukas etsijä enkä lopettaisi etsintääni kesken, vaikka olisin jo ns. valaistunut.
Siis valaistunutkin jatkaa "kehittymistä", ja varmaan Mystikonkin matka on jatkunut, vaikka hän on kai jo ajat sitten tietyllä tavalla saavuttanut sen mitä on etsinyt.
Käsittääkseni Jed McKenna kirjoissaan kuvaa juuri sitä tilaa, kun ei ole enää Minä olen -tunnetta/tilaa.
Jed sanoo, että todellinen totuus on ikuinen, muuttumaton ei-mikään, jossa ei voi "olla", joten pitää palata ihmiselämän illuusioon, jonka tietää nyt illuusioksi, ja josta on siten mennyt "maku". Hän ei "suosittele totuutta kenellekään, koska siinä ei ole muita hyviä puolia kuin se, että se on totta.
Ymmärsin, että perimmäinen totuus/todellisuus on kuitenkin sen verran outo Ei-olemisen tila ihmiselle ettei sitä kannata Jedin mukaansa tavoitella, ellei ole ihan kauhea sisäinen pakko.
Toinen minä olen -tilansa kadottanut on Bernadentte Roberts, joka kertoo (pelottavassakin) kirjassaan Minuuden tuolla puolen seuraavaa:
”Koska minulla oli kuitenkin varmuus siitä, että minä oli kadonnut, heräsi väistämättä kysymys: mikä oli kadonnut. Mitä minä oli? Mitä se tarkkaan ottaen oli ollut? Lisäksi heräsi tavattoman tärkeä kysymys: mitä jäi jäljelle minän väistyttyä?”
Luultavasti olen ymmärtänyt jotain väärin, joten minua saa opastaa tässä asiassa. :) Kiitos.
Tosi paljon kerrotaan tuosta Minä olen -tilasta, mutta Minättömyydestä ei ole juurikaan saatavilla tietoa, vaikka ilmeisesti sekin on edessä valaistumisen myötä. En löytänyt edes Youtube -videoita aiheesta. Vinkkejä saa antaa. Kiitos paljon.
Mystikko, mitä ajattelet näistä nykyään paljon tapetilla olevista seksuaalivähemmistöistä, sukupuoli-identiteettien moninaisuudesta yms. Onko nykyinen tilanne edistystä vai osoitus ihmiskunnan entistä suuremmasta häiriintyneisyydestä?
Minä tunne tietoisuudesta lähtöisin.
Minä ajatus on eri asia kun minä tunne.
Minä tunne ei katoa vaikka minä ajatus katoaa. Minä tunne sekoitetaan minä ajatukseen.
Nytkin kun koemme mitä koemmekin niin se on tietoisuus joka kokee kaiken vaikka ajattelemme, että minä ajatus kokee olevansa se joka kokee.
Minä tunne on siis se joka kokee joko ykseyden tai kaksinaisuuden.
Adyashanti - The Experience of No Self -videolla Adyashanti sanoo, että jos on edes aavistus heräämisestä siihen todelliseen todellisuuteen, ja yksi tunnusmerkeistä on itsensä puuttuminen, se on sen kauneus. Useimmat ihmiset ovat niin syvässä transsitilassa, että on jopa vaikeaa ajatella millainen olisit, jos voisit olla jotain muuta kuin minä - näin täydellistä fiktiosta on tullut.
Mutta ei tuokaan video kerro siitä asiasta, mistä Jed McKenna tai Bernadette Roberts puhuvat - Minä olen -tunteen puuttumisesta, Minättömyydestä.
Olen täysin valmis luopumaan tästä egomielitekeleestäni/muotoidentieetistäni, joka ilmenee täällä pallolla tällaisena persoonana, tietyn ikäisenä, näköisenä, luonteisena jne. En tule ikävöimään sitä, mutta tuntuu oudolta ajatella, ettei olisi ollenkaan mitään tunnetta olemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Adyashanti - The Experience of No Self -videolla Adyashanti sanoo, että jos on edes aavistus heräämisestä siihen todelliseen todellisuuteen, ja yksi tunnusmerkeistä on itsensä puuttuminen, se on sen kauneus. Useimmat ihmiset ovat niin syvässä transsitilassa, että on jopa vaikeaa ajatella millainen olisit, jos voisit olla jotain muuta kuin minä - näin täydellistä fiktiosta on tullut.
Mutta ei tuokaan video kerro siitä asiasta, mistä Jed McKenna tai Bernadette Roberts puhuvat - Minä olen -tunteen puuttumisesta, Minättömyydestä.
Olen täysin valmis luopumaan tästä egomielitekeleestäni/muotoidentieetistäni, joka ilmenee täällä pallolla tällaisena persoonana, tietyn ikäisenä, näköisenä, luonteisena jne. En tule ikävöimään sitä, mutta tuntuu oudolta ajatella, ettei olisi ollenkaan mitään tunnetta olemisesta.
Ja vielä lisään, että kun lapseni, puolisoni ja ystäväni ovat tietenkin minulle niin rakkaita, niin tietty olen lohduttautunut sillä, että kun kuolen tai joku heistä kuolee minua ennen, niin saamme jossain muodossa jossain vielä tavata. Toki tiedän, että kaikki me olemme kuitenkin vain yksi, kuten kaikki on vain Yksi Todellinen ilmentyneenä moneksi muodoksi, joten tapaan aina joka paikassa Itseni/Sinä tapaat joka paikassa Itsesi.
Vierailija kirjoitti:
Mystikko, mitä ajattelet näistä nykyään paljon tapetilla olevista seksuaalivähemmistöistä, sukupuoli-identiteettien moninaisuudesta yms. Onko nykyinen tilanne edistystä vai osoitus ihmiskunnan entistä suuremmasta häiriintyneisyydestä?
On joku syy, miksi Jumala, ainoa, mikä on lopulta perimmäisestä katsoen todellista, haluaa ilmentyä niin monenlaisissa muodoissa, myös erilaisissa sukupuoli-identiteeteissä.
Ihminen arvottaa, onko joku asia edistystä vai päinvastoin, vaikka kyse on vain Jumalan luomistyöstä.
Kunnioittakaamme Jumalan halua ilmentyä erilaisissa muodoissa, joka on lopulta rikkautta. Jos ihmisellä on tarpeeksi rakkautta sydämessään, hän hyväksyy hyvinkin erilaiset ilmentymät Jumalan luomuksina ja kohtelee heitä kunnioittavasti.
Ja jokainen eri tavoin seksuaalisuuttaan ilmentävä ihminen on sama Jumala kuin heterossakin asuva Jumala.
Jumala minussa tervehtii Jumalaa sinussa. <3
Henkinen herääminen tuhosi elämäni taloudellisesti koska en halua enää mitään. Mitä teen? Muutanko erakkomajaan katselemaan pilviä ja imeskelemään ruohonkorsia?
Vierailija kirjoitti:
Adyashanti - The Experience of No Self -videolla Adyashanti sanoo, että jos on edes aavistus heräämisestä siihen todelliseen todellisuuteen, ja yksi tunnusmerkeistä on itsensä puuttuminen, se on sen kauneus. Useimmat ihmiset ovat niin syvässä transsitilassa, että on jopa vaikeaa ajatella millainen olisit, jos voisit olla jotain muuta kuin minä - näin täydellistä fiktiosta on tullut.
Mutta ei tuokaan video kerro siitä asiasta, mistä Jed McKenna tai Bernadette Roberts puhuvat - Minä olen -tunteen puuttumisesta, Minättömyydestä.
Olen täysin valmis luopumaan tästä egomielitekeleestäni/muotoidentieetistäni, joka ilmenee täällä pallolla tällaisena persoonana, tietyn ikäisenä, näköisenä, luonteisena jne. En tule ikävöimään sitä, mutta tuntuu oudolta ajatella, ettei olisi ollenkaan mitään tunnetta olemisesta.
Tunne että olet nyt olemassa ei häviä vaikka minä ajatus häviää. Itse asiassa sinua ei ole olemassa nytkään , vaan tietoisuus on ainoa asia mitä on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adyashanti - The Experience of No Self -videolla Adyashanti sanoo, että jos on edes aavistus heräämisestä siihen todelliseen todellisuuteen, ja yksi tunnusmerkeistä on itsensä puuttuminen, se on sen kauneus. Useimmat ihmiset ovat niin syvässä transsitilassa, että on jopa vaikeaa ajatella millainen olisit, jos voisit olla jotain muuta kuin minä - näin täydellistä fiktiosta on tullut.
Mutta ei tuokaan video kerro siitä asiasta, mistä Jed McKenna tai Bernadette Roberts puhuvat - Minä olen -tunteen puuttumisesta, Minättömyydestä.
Olen täysin valmis luopumaan tästä egomielitekeleestäni/muotoidentieetistäni, joka ilmenee täällä pallolla tällaisena persoonana, tietyn ikäisenä, näköisenä, luonteisena jne. En tule ikävöimään sitä, mutta tuntuu oudolta ajatella, ettei olisi ollenkaan mitään tunnetta olemisesta.
Tunne että olet nyt olemassa ei häviä vaikka minä ajatus häviää. Itse asiassa sinua ei ole olemassa nytkään , vaan tietoisuus on ainoa asia mitä on olemassa.
Miksi valaistuneet kehoittavat ihmisiä keskittymään tähän hetkeen ja Minä olen -tunteeseen? Minä olen -ajatus liittyy egoon, en tarkoita sitä, vaan nimenomaan tuota Minä olen -tunnetta tai Minä olen -tilaa.
He sanovat, että Minä olen tila on Pyhä tila, Jumalan läsnäolon tila. Ja sitten jossain vaiheessa se Minä olen -tila sitten loppuu. Milloin ja miksi?
En ole kiinnostunut egon minä olen tai en ole -ajatuksista siis.
Jos joku haluaa tuohon videoon suomenkielisen tekstityksen, niin voi näpätä videon alareunasta oikealta sitä kukan näköistä asetusta ja sieltä valitsee tekstitykset, sitten automaattinen käännös ja sieltä sitten scrollaa alaspäin, niin löytyy Suomi. :)