Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6966)
Korjaus: "..meinä kaikkina.."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KM, pyydän että rukoilet puolestani.
>Hyvin kirjoitit. Olen joskus onnistunut tuossa paremmin ja saanut kokea myös tietyllä tavalla "irtautuvani" tästä ihmishahmosta enemmän tarkkailijan rooliin. Pitänee alkaa taas harjoitella läsnäolemista. En muistanut, että sekin voisi olla tapa palauttaa päivittäin mieleen se oma todellinen olemus. Kiitos paljon sinulle! <3
Kun oikein kaivetaan, todellinen olemus ei muodostu koskaan mistään muusta kuin siitä mitä tapahtuu nyt. Todellinen olemus ei irtaudu mistään vaan todellinen olemus muodostuu tai ikäänkuin j o h t u u siitä mitä tapahtuu nyt.
Todellista olemusta ei ole olemassa, ei ole mitään mikä tarkkailisi mitään vaan todellisuus ikäänkuin tarkkailee itse itsensä.
Ongelmia voi ilmaantua jos erheellisesti kuvittelee että on jokin pysyvä -jokin- joka tarkkailee aisti-ikkunoita ja ego yrittää taas kuinka monetta kertaa tehdä aistien tajuajasta ankkurin jota ei lopulta ole. Homma alkaa menää tässä vaiheessa omituiseksi.
Buddhalaisessa perinteessä on nerokas käsite skandha joka selittää tämän paremmin kuin tekstillinen mölinäni. Skandhan käsite tulee eteen uudestaan ja uudestaan mutta hienostuneempana ja salakavalampana. Aina on muka olemassa joku joka tajuaa jotain - pötyä. On aivan kuin koko juttu tajuaisi itse itsensä. Emme voi muuta kuin antaa koko jutun tehdä itse itsensä. Olemme vuoristoradassa emmekä lopulta voi muuttaa suuntaa. Vuoristorata luo itse itsensä joka hetki.
Vierailija kirjoitti:
>Hyvin kirjoitit. Olen joskus onnistunut tuossa paremmin ja saanut kokea myös tietyllä tavalla "irtautuvani" tästä ihmishahmosta enemmän tarkkailijan rooliin. Pitänee alkaa taas harjoitella läsnäolemista. En muistanut, että sekin voisi olla tapa palauttaa päivittäin mieleen se oma todellinen olemus. Kiitos paljon sinulle! <3
Kun oikein kaivetaan, todellinen olemus ei muodostu koskaan mistään muusta kuin siitä mitä tapahtuu nyt. Todellinen olemus ei irtaudu mistään vaan todellinen olemus muodostuu tai ikäänkuin j o h t u u siitä mitä tapahtuu nyt.
Todellista olemusta ei ole olemassa, ei ole mitään mikä tarkkailisi mitään vaan todellisuus ikäänkuin tarkkailee itse itsensä.
Ongelmia voi ilmaantua jos erheellisesti kuvittelee että on jokin pysyvä -jokin- joka tarkkailee aisti-ikkunoita ja ego yrittää taas kuinka monetta kertaa tehdä aistien tajuajasta ankkurin jota ei lopulta ole. Homma alkaa menää tässä vaiheessa omituiseksi.
Buddhalaisessa perinteessä on nerokas käsite skandha joka selittää tämän paremmin kuin tekstillinen mölinäni. Skandhan käsite tulee eteen uudestaan ja uudestaan mutta hienostuneempana ja salakavalampana. Aina on muka olemassa joku joka tajuaa jotain - pötyä. On aivan kuin koko juttu tajuaisi itse itsensä. Emme voi muuta kuin antaa koko jutun tehdä itse itsensä. Olemme vuoristoradassa emmekä lopulta voi muuttaa suuntaa. Vuoristorata luo itse itsensä joka hetki.
Kumma juttu, vaikka todennäköisesti ymmärrän tekstistäsi vain osan, niin uskon asian olevan jotenkin noin.
Joku oli saanut kokemuksen "Tyhjyydestä". Hän kertoi, ettei ole olemassa mitään muuta kuin tyhjyyys, joka kuitenkin on kaikki. Tyhjyydessä asiat muotoutuvat jotenkin niin, että kun joku antaa jollekin asialle merkityksen, se ilmaantuu.
En ymmärtänyt tuotakaan, mutta ehkä siinäkin on jotain perää. :) Hippusen haastava aihe.
Se mikä tyhjyydestä ilmestyy on ajatus, joka ilmenee fyysinä kohteina.
73
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se mikä tyhjyydestä ilmestyy on ajatus, joka ilmenee fyysinä kohteina.
73
Mikä saa sen ajatuksen ilmentymään? Mikä on ajatuksen lähde?
Ajatus joka on rajallinen, ei voi kuvata sitä mikä on rajaton ja ei ajatusta.
Ajatuksen lähde selviää kun mieli on tyhjä mielikuvista, muistikuvista ja ajatuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun rajallinen lakkaa, rajaton on, se on ajatuksen lähde.
73
Kiitos edellisistä vastauksista. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos edellisistä vastauksista. :)
👍
Kun egon pyyde olla jotakin tai tulla joksikin päättyy, päättyy ego.
73
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on kysymys, johon toivon vastausta ainoastaan Mystikolta. Onko mahdollista saada Jumalalta vastaus siihen onko joku ihminen toiminut jatkuvasti vilpillisesti. Asiaa ei periaatteessa voi selvittää maallisin keinoin. Onko vain hyväksyttävä epätietoisuus?
Kun tiedostetaan 'se mikä on' silloin ei ole kyse hyväksymisestä tai ei hyväksymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ego on luonnut mielikuvan silmiensä eteen, ollaakseen jotakin tai tullakseen joksikin, se on tuon luomansa mielikuvansa vanki, orja.
Kun ego ponnistelee tuota päämäärää kohti, se vahvistaa luomaansa mielikuvaa.
Ego ja luomansa mielikuva eivät ole erillään toisistaan, vaan ego on luomansa mielikuva.
Näin tekemällä ego epää mielen tyhjentymisen ja hiljenemisen joka on edellytys perimmäisen totuuden kohtaamisen.
73
Kaipaisin kristityn mystikon näkemystä asiaan: Minulla lienee ollut aistien pimeä yö ja sielun pimeä yö, mutta hengen pimeä yö on vielä edessä. Sain pienen maistiaisen mitä se sitten pitäisi sisällään ja tippaakaan ei kyllä kiinnostaisi siihen ryhtyä. Elän siinä ymmärryksessä, että saan itse valita ryhdynkö vai en, ja kenties aika kypsyttää valintaan. Tällä hetkellä en ole siihen halukas.
Asia kuitenkin on jäänyt vaivaamaan mieltä ja "valoon pyrkiminen" tuntuu jossain määrin todellisuuden pakenemiselta. Ei moraalisesti väärältä, mutta ehkä hieman epäkypsältä. Mietin kuitenkin voineeko sielu puhdistua valon ja hyvien valintojen kautta, vai onko käytävä ryvettävä raadollinen pimeä yö, jotta synnin juuret kitkeytyy sielusta? Uskontoni mukaan jos haluaa pyhittyä on kärsittävä. Olen ymmärtänyt, että sinun näkemyksesi mukaan ihminen voi herätä missä vaiheessa tahansa sielun evoluutiota ja että se herääminen on olennaisinta. Nyt kyllä tekisi mieluummin keksiä miten herätään ennemmin kuin lähteä kuolettamaan itseään hengen pimeään yöhön.
Saisinko rohkaiseva sanoja isoon elämänmuutokseen? Olen kauhuissani.
Vierailija kirjoitti:
Saisinko rohkaiseva sanoja isoon elämänmuutokseen? Olen kauhuissani.
Oletko raskaana?
Alue: Aihe vapaa
Täällä ihmiselämän "unessa/illuusiossa" elämme fyysisenäkin ilmenevässä elämässämme, vaikka se perimmästä "katsoen" illuusiota onkin. Voimme vaikuttaa tähän elämämme laatuun sekä ajatuksillamme että toiminnallamme.
Jos teet pahoja tekoja, saat kokea sellaista itsekin ennemmin tai myöhemmin, tässä tai tulevassa elämässä. Karman kehä pyörii ja "maksat" niin hyvistä kuin pahoistakin teoistasi jotenkin.
Ei siis ole ihan sama, tekeekö hyviä vai pahoja tekoja, ajatteleeko hyviä vai pahoja ajatuksia niin kauan kun ei ole valaistunut, vaan tavallinen ihminen. Ja sitten kun on valaistunut, ei tietenkään tee enää pahoja tekoja. Silloin myös tietää, että kaiken mitä tekee, tekee itselleen, koska oikeasti on olemassa vain YKSI TIETOISUUS, joka ilmenee meinä kaikkena ja ihan kaikkena.