Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään olen laajentanut mielipidettäni tiedosta/tietämättömyydestä ja ajattelen että en voi olla varma ja vakuuttunut siitä, että kuollut tietäisi enää mitään, sitten kun kuolemisen prosessi kehossa on tullut päätökseensä. Pidän siis yhtenä mahdollisuutena sitä että tietoisuus sammuu.

Puhutko nyt ihmisen aivojen luomasta tietoisuudesta vai Tietoisuudesta? Ne eivät ole sama asia. 

Koska ihmiskieli tekee meille tepposia jopa alkukirjaimen valinnassa, olen alkanut kirjoittaa pienellä alkukirjaimella kaikki nekin sanat, joita kulttuurissamme kirjoitetaan isolla. En kirjoita enää Jumala, koska en usko että jumala on persoonana olemassa, niin että sitä pitäisi persoonana puhutella (ettei se vain pahoittaisi mieltään). Sama koskee termejä, joita esiintyy vaihtelevasti eri uskontojen kieliasussa: esim  kirjoitan tietoisuuden aina pienellä alkukirjaimella, ja ajattelen tarkoittavani aina samaa asiaa - on olemassa vain yhtä tietoisuutta. Tasoja tai laajuuksia voi olla monia.

Tieto/tietäminen on eri asia, materian maailmassa ehkä kuitenkin  hämäystä  ja illuusioita enemmän kuin vankkaa perustaa millekään, esim elämänkatsomukselle. Käsitteet hämmentävät, eivät selitä tai viittaa loppujen lopuksi mihinkään, ainoastaan tuovat ilmi henkilön kielenkäytöstä joitakin piirteitä.

Okei. Mutta eihän tuo tietoisuus voi mihinkään sammua yhden yksittäisen ihmisen kuolemassa, jos se on ääretön ja kaikkiallinen?

Eli tarkoitit siis että tietäminen loppuu kuolemassa, eikä varsinainen tietoisuus?

Se tieto mikä on ihmisen aivoissa voi olla sellaista joka katoaa kuolemisprosessin seurauksena. Eli se ei olisi tietoisuutta, vaan esim kokemustietoa, jonka perusteella ihminen maailmassa ollessaan ajattelee että se on faktaa, koska 'olenhan kokenut sen', minulla on 'henkilökohtainen tieto että näin todellisuudessa tapahtuu'. 

Tietoisuus olisi se väline tai tila, jonka ihminen ottaa käyttöön pyrkiessään kaikkein olennaisempaan itsessään.

Mitä ihminen tekisi materiamaailman tiedolla kuolemanjälkeisessä olotilassa - jos siellä esim tosiaan olisi jonkin tason tai osan (sielun?) elämän jatkuvuutta? Mutta sitähän me juuri emme tiedä, onko jatkuvuutta vai onko katoaminen.

Yksinkertaistetusti sanoisin uskovani, että ainakin yksilöllinen tietoisuus kuolemassa katoaa ja sen myötä kaikki yksilön kokemukset ja maailmassa kerääntynyt tieto (mukaan lukien harhat ja luulot) katoaa.

Ajatella, jos tyhjyys olisikin kaiken tiedon ja myös tiedostamisen takana. Tyhjyys on käsite joka yrittää viitata täydelliseen lepoon. 

Itse ajattelen juuri näin, että "tyhjyys" olisi se jumala tai taivas joka kaiken takana ja taustalla on koko ajan, ikuisesti.

"Se tieto mikä on ihmisen aivoissa voi olla sellaista joka katoaa kuolemisprosessin seurauksena."

Seuraava teksti ef (ei faktaa)

Entä, jos tieto ei ole ollenkaan ihmisen aivoissa, vaan aivot ovat vain kuin suodatin (vähän muutakin), jonka kautta tieto kulkee, ja koska se on suodatin, ei mikään tietokaan tule aivoihin läheskään täydellisenä. Näin sanoo mm. tutkija-aivokirurgi, joka koki kuolemanrajakokemuksen, minkä jälkeen hän ei ollut enää ateisti.

Esim. lsd ja muut psykedeelit voivat heikentää "aivosuodattimen" toimintaa, tehoa. Lsd:tä kokeillut saakin usein tietoa/kokemuksia esim. "kaikkeudesta" paljon enemmän kuin normaalissa päivätajunnassa oleva henkilö.

Sitten muita uskomuksiani:

Tietoisuus yksilöllistyneessä muodossa voi omata joko fyysisen kehon tai hienoaineisemman kehon (jopa ei kehoa ollenkaan), joten vaikka sen yksilön fyysinen keho kuolee, maatuu ja häviää, niin jos kyseinen henkilö (Tietoisuus yksilöllistyneessä muodossa) ei ole valaistunut, eli herännyt huomaamaan, että hän onkin Kaikki-Mitä-On eikä mikään yksilö, niin hänelle ei siinä unen jatkossaan ole mitään väliä, onko hänen kehonsa fyysinen tai hienompiaineinen, sillä hän kuvittelee edelleen olevansa yksilö, vaikka sitten sielu tai henkiolento tms. Hänellä on myös muistot entisistä (uni)elämistään, mutta ne eivät ole hänen kehossaan, vaan hän voi "poimia" ne, saada ne muuten.

On tosi vaikea kuvata tätä asiaa siten kuin sen luulen olevan. Tulisipa Mystikko kirjoittamaan taas. Hän osaa selittää asiat hyvin. Toisaalta, löytyyhän hänen kirjoituksiaan täältä jo niin paljon, että eiköhän niistä selviä paljon paremmin, miten asia menee.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikös se unen aiheuttaja ole juurikin se Todellisuus, joka sen unen uneksii? Kun ei ole mitään muuta olemassa, niin pakkohan sen on se harhakin saada aikaan?

Näin luulen minäkin.

Kiinnostavaa keskustelua taas. En itse ole ajatellut että tietoisuus ja fyysiset aivot jotenkin liittyisivä toisiinsa. En siis usko että tietoisuus vaatii fyysisyyttä. Elämän tarkoituksen näen sitä kautta että näiden loputtomien eri ihmishahmojen kautta olemme tulleet kokemaan eri puolia ihmisyydestä ja sitten kuoltuamme palaamme Ykseyteen, eli olemme tavallaan koko ajan sitä yhtä ja samaa mutta synnymme ihmiskehoihin saadaksemme kokea sen illuusion erillisyydestä. En oikein osaa selittää selkeämmin, olen pahoillani.

Itse ajattelen juuri näin, että "tyhjyys" olisi se jumala tai taivas joka kaiken takana ja taustalla on koko ajan, ikuisesti.

"Tyhjyys", "Hiljaisuus"...  "Se jumala tai taivas joka kaiken taustalla on"... avautuu mielessä, kun ehdollistunut mielenosa (ego) hiljenee tai mieli ei enään samaistu siihen. Tämä vaatii valppautta josta jeesuskin puhuu. Tarkkailemalla ja tunnistamalla nousevatko ajatukset rakkaudesta ( jumalasta ) vai pelosta (egosta) alkaa nähdä kumpi minua ohjaa ja millaista maailmaa ylläpidän. 

Ian Stevenson on kuuluisin tutkija, joka on tutkinut jälleensyntymisiä. Onko kukaan lukenut hänen kirjojaan? Suomennettuina en ole hänen kirjojaan löytänyt, mutta jossain suomennetussa kirjassa Stevensonin tutkimuksista kerrottiin. Muistaako joku kirjan nimen?

Mikä ihme niissä menneissä elämissä kiehtoo? Tarvitaanko semmoisia, eikö nykyisessä egossa ole tarpeeksi kestämistä.

En hahmota miten yksilöllinen tietoisuus voi säilyä kuoleman jälkeen jos yksilöllistä tietoisuutta rakentavat mekanismit ovat sammuneet. Eihän se tietoisuus voi jatkua unessakaan kun aivotoiminnot lakkaavat väistämättä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme niissä menneissä elämissä kiehtoo? Tarvitaanko semmoisia, eikö nykyisessä egossa ole tarpeeksi kestämistä.

Ei egoa tarvitse kestää, vaan hyväksyä se luonnollisena asiana. Egoon pitää tutustua ja rakastua.

Vain egoon tutustumalla voit toimia ja tehdä kompromisseja sen kanssa. Sitä ei pidä vastustella vaan seurata.

Vierailija wrote:

En hahmota miten yksilöllinen tietoisuus voi säilyä kuoleman jälkeen jos yksilöllistä tietoisuutta rakentavat mekanismit ovat sammuneet. Eihän se tietoisuus voi jatkua unessakaan kun aivotoiminnot lakkaavat väistämättä. Hyvä kysymys. Toivottavasti Mystikko vastaa sinulle.

On vain yksi Tietoisuus, joka ilmenee monena, myös monena ihmisenä.

Ihmisenä ollessa tiedot kaikkeudesta ovat vajaasti käytössä, koska aivot  ovat kuin suodatin, eivätkä pysty päästämään kaikkea tietoa läpi ihmisolennon käyttöön. Kun ihminen kuolee, niin jos hän ei ole siihen mennessä valaistunut, niin hän jatkaa myös henkimaailmaan ja luulee edelleen olevansa se yksilö.

Tietoisuus jatkuu unessakin, mutta et vain muista sitä herätessäsi. Mitä ovat yksilöllistä tietoisuutta rakentavat mekanismit?

Tietoisuus "jakaantuu" kaikeksi ja samalla pysyy yhtenä - eikö ole ihmeellistä.

En ehdi enkä nyt osaa tätä paremmin selittää. Paremmalla ajalla voisin ehkä pystyä selittämään asian paremmin. :) Ja jotenkin näin siis luulen olevan. Ei faktaa.

Kun pyyde sammuu, sammuu egon elämä.

Ajatus on aikaansaanut idean minästä, joka on erillinen kaikesta muusta.

Kaikkeen voi vastata "it's just a story". Jim Newman jne.

Etsintä edellyttää kohdetta, jonka ajatus

heijastaa.

Ajatuksen hävittäminen on sisäisen

varmuusrakennelman hajoittamista.

Itsetuntemus on pelon heräämistä 

ja päättymistä.

Täällä on ollut juttua jälleensyntymisestä.

Löyty tälläinen netti sivu.

https://www.reincarnationresearch.com/reincarnation-change-of-race-afri…

Mitä neutraalimmin suhtautuu eri asioihin, sitä enemmän on yhteydessä sieluunsa.

Mitä arvostelevammin suhtautuu eri asioihin, sitä enemmän on egonsa vanki.

Voiko Jumalan "löytää" rakastumalla toisteen ihmiseen hullun lailla? Koen erikoisia tunteita ja tiloja tällä hetkellä. Toisaalta en välitä enää mistään mitään. Tunteet vaikuttavan niin ohimeneviltä. Millään ei tunnu olevan mitään väliä. Sitten taas pelkään joskus, että voi mitä jos tämä välinpitämättömyys menee ohi. Haluaisin takertua siihen välinpitämättömyyteen. En edes tiedä onko se masennusta vai mitä. En tunne olevani masentunut. Tuntuu vain siltä että ei ole mitään uutta auringon alla. Tapahtuu mitä tapahtuu. Vittuako asioihin enää kovin paljon kannattaa edes yrittää vaikuttaa.

Vierailija wrote:

Voiko Jumalan "löytää" rakastumalla toisteen ihmiseen hullun lailla? Koen erikoisia tunteita ja tiloja tällä hetkellä. Toisaalta en välitä enää mistään mitään. Tunteet vaikuttavan niin ohimeneviltä. Millään ei tunnu olevan mitään väliä. Sitten taas pelkään joskus, että voi mitä jos tämä välinpitämättömyys menee ohi. Haluaisin takertua siihen välinpitämättömyyteen. En edes tiedä onko se masennusta vai mitä. En tunne olevani masentunut. Tuntuu vain siltä että ei ole mitään uutta auringon alla. Tapahtuu mitä tapahtuu. Vittuako asioihin enää kovin paljon kannattaa edes yrittää vaikuttaa.

Mieheni ajattelee aika lähelle noin kuin kirjoitit:

"Tapahtuu mitä tapahtuu. Vittuako asioihin enää kovin paljon kannattaa edes yrittää vaikuttaa."

Hän kertoo tajunneensa, että asiat menevät kuin menevät, eikä hän pysty vaikuttamaan kuin omaan elämäänsä eikä siihenkään täysin, joten hän yrittää tehdä kunakin päivänä elämästään ja meidän yhteisestä elämästä sen verran mukavaa kuin mahdollista eikä suostu kärsimään siitä, ettei voi mitään sille, kuinka hullu tämä maailma on.

Toki hän on ystävällinen ja avulias ihminen, joten jos eteen tulee tilanne, missä joku tarvitsee apua, niin hän auttaa, jos voi, eli hän uskoo myös siihen, että jos jotain pitää tehdä, niin se asia tulee hänelle tehtäväksi ilman, että hänen yrittää etsiä mitään tai ketään, mitä auttaa. Ja myöskin, että joku asia tulee hänelle eteen, vaikka hän yrittäisi sitä vältellä - jos siis niin on tarkoitettu.

Olen alkanut ajatella vähän samoin ja se vähän helpottaa elämää. Toki vielä kärsin siitä, että ihmiset niin laajasti pallollamme kärsivät, mutta yritän olla sitä liikaa ajattelematta, koska en niille mitään voi, mutta muutaman kerran päivässä ajattelen. Joidenkin mielestä kannattaa visualisoida rauhallinen ja hyvä maailma, niin saa ainakin itse sellaista kokea ja mitä useampi kykenee ajattelemaan niin, se voi toteutua laajemminkin - ehkä sodat loppuvat tms. Kunpa niin kävisikin.