Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Oletteko muut panneet merkille miten höpötys lisääntyy eksponentiaalisesti maailmassa? Itse alan olla sillä rajoilla että on suljettava tv joka kerta kun jokin keskustelu alkaa, en jaksa kuunnella tyhjää ja  loputonta sanojen virtaa. Politiikan, kulttuurin ja somen areenat, kaikki täynnä höpötystä. Myös tämä ketju on valtavaa ja vyöryvää puheen virtaa, kun 'ne jotka tietävät' selittävät asioita 'niille jotka eivät tiedä'.  Miten kukaan voi niin yksityiskohtaisesti tietää tuonpuoleisista asioista, ihan  kuin mikään asia ei olisi mysteeri, salaisuus tai ihmisjärjen ja -kielen ulottumattomissa?

Miten kiihkeästi haluaisinkaan päästä tilaan, mikä olisi tyhjää täynnä - mutta ehkä tässä on jo lähtökohtaisesti jotakin vialla, kun 'vain valaistumaton ihminen haluaa jotakin' ja kun 'haluaminen on kaiken kärsimyksen syynä' jne.

Olen ihan tosissani miettinyt että mihin maailmankaikkeus tarvitsee tällaista elämänmuotoa kuin mitä ihminen, luomakunnan kruunu ja kuningaslaji edustaa ja jonka ajatukset muuttuvat/ovat muuttuneet planeetalla teoiksi ja tekojen seurauksiksi, niin että nyt on jäljellä tämä uppoava ja tuhoutuva kappale avaruudessa, painavana lastinaan koko rappeutunut ihmiskunta (ydinsodan ja luontotuhon partaalla), tämä tietoisuus joka havaitsee merkityksettömät asiat valtavan merkityksellisyyksinä ja kaikkein tuhoisimmat asiat sellaisina, joitten annetaan vain kohtalokkaasi tapahtua, vaikka ne johtavat planeetan sen elämänmuotojen katoamiseen?

Vaikka näistä lauseista jotkut päättyvät kysymysmerkkiin, ne eivät jää odottamaan vastausta. Ne ovat pohdintaa, tilanteessa jossa yksilöksi itsensä mieltävä, ihmishahmoon pukeutuva elämänmuoto ihmettelee kaikkea näkemäänsä ja kuulemaansa - ja tiedostaessaan kaiken turhuuden kaipaa tyhjään hiljaisuuteen, jossa ei ole muistoakaan, ei syytä ei seurausta, ei hajua, ei ääntä, ei kieltä, ei tärkeyttä eikä merkitystä...

Ja kyllä, se tiedosti jo senkin että kaipauksensa kohdistuu oman sielun tyhjyyteen, tilaan joka ei suostu sanoiksi eikä mielikuviksi...

Mistä kirjasta, mystikko, kopioit vastauksesi?

Vierailija kirjoitti:

"Jos perimmäinen todellisuus on ykseys, miksi helkutissa päätyisimme johonkin henkimaailmaan tekemään tiliä jostain "menneistä elämistämme", jos kerta niillä ei ole piirun vertaa väliä loppupeleissä?"

Koska perimmäiseen todellisuuteen ei voi keskeneräisenä päästä, niin pitää inkarnoitua useita kertoja milloin mihinkin, jotta kehittyy ja lähtee lopulta valaistumisen polulle, jonka jälkeen alkaa olla toivoa heräämisestä ykseyteen. Monille kärsimys on paras tae siirtyä valaistumisen polulle.

Loikkasin kärsimyksen polulta ei valaistumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli on olemassa erilaisia valaistumisen ja egoisuuden asteita? Näyttäisi siltä, että vain kuollut on valaistunut, muut vain harjoittelee.

Eli sinä olet oivaltanut, että vain kuollut on valaistunut. Osaisitko perustella tai selittää tuota tarkemmin?

Kuollut "tietää" enemmän kuin elävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli on olemassa erilaisia valaistumisen ja egoisuuden asteita? Näyttäisi siltä, että vain kuollut on valaistunut, muut vain harjoittelee.

Eli sinä olet oivaltanut, että vain kuollut on valaistunut. Osaisitko perustella tai selittää tuota tarkemmin?

Kuollut "tietää" enemmän kuin elävät.

Mistä tiedät, että kuollut "tietää" enemmän kuin elävät?

Ja kysyn tätä, koska toivon vastausta. Täällä on niitäkin kirjoittajia, jotka kysyvät ja vastauksen saatuaan haukkuvat vastaajan ja hänen vastauksensa. Miksi edes kysyy, jos kerran itse tietää asiaan vastauksen. Ihanko vain siksi, että pääsee haukkumaan toisia ja heidän käsityksiään asioista. Aika ilkeää ja tiedostamatonta touhua.

Olen itsekin ollut joskus sitä mieltä, että kuollut ihminen 'tietää' paljon enemmän kuin elämää maailmassa vielä jatkava ihminen/tietoisuus. Materiassahan tietoisuuden esteeksi juuri näyttää asettuvan materia ja sen ilmentymät ihmisen kehossa, lähinnä aivojen toiminnassa, jotka ajattelevat, prosessoivat, ideoivat, ottavat vastaan aistien kautta tulvivan infon ulkomaailmasta.

Lapsena koin tapahtuman, jolloin ikäiseni lapsi hukkui ja tuon tapahtuman kautta pohdin viisivuotiaana ensimmäisen kerran kysymystä 'mitä/mikä kuolema on?' Vasta vuosikymmenten jälkeen osasin ajatella että tuo tyttö tiesi silloin elämästä kaiken, koska oli kokenut kuolemisen (prosessin?) kehossaan.

Muistan miten äitini vastasi viisivuotiaan kysymykseen, hän sanoi: 'Malla ei tiedä enää yhtään mitään.'' Itse kirjoitin päiväkirjaani muutama vuosi sitten: 'Miten niin Malla ei muka tiennyt enää yhtään mitään, kun Malla tiesi kuolemansa päivänä kaiken?'

Nykyään olen laajentanut mielipidettäni tiedosta/tietämättömyydestä ja ajattelen että en voi olla varma ja vakuuttunut siitä, että kuollut tietäisi enää mitään, sitten kun kuolemisen prosessi kehossa on tullut päätökseensä. Pidän siis yhtenä mahdollisuutena sitä että tietoisuus sammuu.

Vierailija kirjoitti:

"Jos perimmäinen todellisuus on ykseys, miksi helkutissa päätyisimme johonkin henkimaailmaan tekemään tiliä jostain "menneistä elämistämme", jos kerta niillä ei ole piirun vertaa väliä loppupeleissä?"

Koska perimmäiseen todellisuuteen ei voi keskeneräisenä päästä, niin pitää inkarnoitua useita kertoja milloin mihinkin, jotta kehittyy ja lähtee lopulta valaistumisen polulle, jonka jälkeen alkaa olla toivoa heräämisestä ykseyteen. Monille kärsimys on paras tae siirtyä valaistumisen polulle.

Minä ihmeen "keskeneräisenä"? Mehän olemme perillä jo tässä ja nyt, elämme vain harhassa jossa emme olisi. Tuo sieluneuvosto-hömppä kuulostaa juuri niin keksityltä kuin olla ja voi. No, mutta jos kaikki mielikuvituksella aikaan saadut asiat värähtelevät jollakin tasolla, niin ehkä sitten tuokin.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään olen laajentanut mielipidettäni tiedosta/tietämättömyydestä ja ajattelen että en voi olla varma ja vakuuttunut siitä, että kuollut tietäisi enää mitään, sitten kun kuolemisen prosessi kehossa on tullut päätökseensä. Pidän siis yhtenä mahdollisuutena sitä että tietoisuus sammuu.

Puhutko nyt ihmisen aivojen luomasta tietoisuudesta vai Tietoisuudesta? Ne eivät ole sama asia. 

Monia, myös minua, ahdistaa, pelottaa, raivostuttaa, mietyttää jne. tämä maailman tilanne. Miten voi olla mahdollista, että ihmiset eivät opi mitään. Historia toistaa itseään, rasismi on taas alkanut lisääntyä, kahtiajako, epätasa-arvo lisääntyy, äärioikeisto nousee valtaan siellä sun täällä pallollamme. Vaikuttaa siltä, että olemme menossa kohti tuhoa. Ihmeitä vaadittaisiin jo.

Jälleensyntymää tutkineet hypnologit, kuten myös meediot ja jotkut filosofit ovat arvioineet, että pallollamme on niin paljon ns. nuoria sieluja, suurin osa siis, että se selittää nämä tapahtumat ja tämän valtavan tiedostamattomuuden.

Joukossa voi olla hyvinkin älykkäitä ihmisiä, joilla ei ole viisautta sitten ollenkaan. Esim. Elon Musk, valtavan rikas ja vaikutusvaltainen ihminen, jolla olisi mahdollisuus todella suuresti vaikuttaa siihen, mihin suuntaan ihmisten asenteet maailmassa menevät, niin ei, hän pilkkaa presidenttiä, jonka maahan on hyökätty brutaalisti ja levittää sivustollaan väärää tietoa niin paljon kuin ehtii. Miten se on mahdollista, että tuollaisia ihmisiä on olemassa niin paljon, ihmisiä, jotka haluavat toisille pahaa, itselle valtaa ja muuta "kivaa". He voivat olla uskomattoman kylmiä ja epäempaattisia. Itse olen päätynyt samaan tulokseen kuin monet tutkijat, viisaat ja valaistuneetkin, kuten E. Tolle. Ihmiset eivät vain osaa, eivät kykene, he ovat tosiaan nuoria sieluja.

Monet, niin minäkin usein, toivovat, että kun keho kuolee, niin tulisi täydellinen tiedostamattomuus, mutta niin ei oie. Myös kvanttifyysikot ovat tutkimuksissaan selvittäneet, että energia ei lopu, se vain vaihtaa muotoa. Ihmiskeho kuolee, muuttuu polttamalla tuhkaksi tai maatuu hitaasti, mutta ei häviä. Myöskään kehossa ollut sielu ei häviä, hänen tietoisuutensa ei häviä. Moni ei halua syntyä tänne uudelleen, mikä on myös esteenä sille, etteivät he halua edes tutkia sitä mahdollisuutta, että jälleensyntyminen olisi mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos perimmäinen todellisuus on ykseys, miksi helkutissa päätyisimme johonkin henkimaailmaan tekemään tiliä jostain "menneistä elämistämme", jos kerta niillä ei ole piirun vertaa väliä loppupeleissä?"

Koska perimmäiseen todellisuuteen ei voi keskeneräisenä päästä, niin pitää inkarnoitua useita kertoja milloin mihinkin, jotta kehittyy ja lähtee lopulta valaistumisen polulle, jonka jälkeen alkaa olla toivoa heräämisestä ykseyteen. Monille kärsimys on paras tae siirtyä valaistumisen polulle.

Minä ihmeen "keskeneräisenä"? Mehän olemme perillä jo tässä ja nyt, elämme vain harhassa jossa emme olisi. Tuo sieluneuvosto-hömppä kuulostaa juuri niin keksityltä kuin olla ja voi. No, mutta jos kaikki mielikuvituksella aikaan saadut asiat värähtelevät jollakin tasolla, niin ehkä sitten tuokin.

Keskeneräinen siinä, että uskoo siihen harhaan ihan täysin eikä suostu edes ajattelemaan, että voisi olla toisin. Ei sellaisessa tilassa oleva ihminen herää, valaistu, vaikka kuinka hänelle selittäisi, että tämä kaikki on vain unta ja oikeasti me olemme jo perillä. Hän on "näytelmän roolihenkilö", joka uskoo oikeasti olevansa se henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään olen laajentanut mielipidettäni tiedosta/tietämättömyydestä ja ajattelen että en voi olla varma ja vakuuttunut siitä, että kuollut tietäisi enää mitään, sitten kun kuolemisen prosessi kehossa on tullut päätökseensä. Pidän siis yhtenä mahdollisuutena sitä että tietoisuus sammuu.

Puhutko nyt ihmisen aivojen luomasta tietoisuudesta vai Tietoisuudesta? Ne eivät ole sama asia. 

Koska ihmiskieli tekee meille tepposia jopa alkukirjaimen valinnassa, olen alkanut kirjoittaa pienellä alkukirjaimella kaikki nekin sanat, joita kulttuurissamme kirjoitetaan isolla. En kirjoita enää Jumala, koska en usko että jumala on persoonana olemassa, niin että sitä pitäisi persoonana puhutella (ettei se vain pahoittaisi mieltään). Sama koskee termejä, joita esiintyy vaihtelevasti eri uskontojen kieliasussa: esim  kirjoitan tietoisuuden aina pienellä alkukirjaimella, ja ajattelen tarkoittavani aina samaa asiaa - on olemassa vain yhtä tietoisuutta. Tasoja tai laajuuksia voi olla monia.

Tieto/tietäminen on eri asia, materian maailmassa ehkä kuitenkin  hämäystä  ja illuusioita enemmän kuin vankkaa perustaa millekään, esim elämänkatsomukselle. Käsitteet hämmentävät, eivät selitä tai viittaa loppujen lopuksi mihinkään, ainoastaan tuovat ilmi henkilön kielenkäytöstä joitakin piirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään olen laajentanut mielipidettäni tiedosta/tietämättömyydestä ja ajattelen että en voi olla varma ja vakuuttunut siitä, että kuollut tietäisi enää mitään, sitten kun kuolemisen prosessi kehossa on tullut päätökseensä. Pidän siis yhtenä mahdollisuutena sitä että tietoisuus sammuu.

Puhutko nyt ihmisen aivojen luomasta tietoisuudesta vai Tietoisuudesta? Ne eivät ole sama asia. 

Koska ihmiskieli tekee meille tepposia jopa alkukirjaimen valinnassa, olen alkanut kirjoittaa pienellä alkukirjaimella kaikki nekin sanat, joita kulttuurissamme kirjoitetaan isolla. En kirjoita enää Jumala, koska en usko että jumala on persoonana olemassa, niin että sitä pitäisi persoonana puhutella (ettei se vain pahoittaisi mieltään). Sama koskee termejä, joita esiintyy vaihtelevasti eri uskontojen kieliasussa: esim  kirjoitan tietoisuuden aina pienellä alkukirjaimella, ja ajattelen tarkoittavani aina samaa asiaa - on olemassa vain yhtä tietoisuutta. Tasoja tai laajuuksia voi olla monia.

Tieto/tietäminen on eri asia, materian maailmassa ehkä kuitenkin  hämäystä  ja illuusioita enemmän kuin vankkaa perustaa millekään, esim elämänkatsomukselle. Käsitteet hämmentävät, eivät selitä tai viittaa loppujen lopuksi mihinkään, ainoastaan tuovat ilmi henkilön kielenkäytöstä joitakin piirteitä.

Okei. Mutta eihän tuo tietoisuus voi mihinkään sammua yhden yksittäisen ihmisen kuolemassa, jos se on ääretön ja kaikkiallinen?

Eli tarkoitit siis että tietäminen loppuu kuolemassa, eikä varsinainen tietoisuus?

Mikä siinä on, etteivät ihmiset tajua edes maailman helpoimmin ymmärrettäviä lainalaisuuksia, kuten vaikka sitä, että "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" TAI "sitä niität, mitä kylvät".

Haluaisin ajatella myönteisesti, mutta maapallon asiat todella tuntuvat leviävän käsiin. Tapahtuu asioita hurjalla vauhdilla. Yhdelläkin ihmisellä voi olla väliä, jos hän on oikeassa tai väärässä paikassa, esim. jos Trump pääsee valtaan, niin sodat sen kun pahenee, ehkä laajenee. Ilmastosta pidetään entistä vähemmän huolta ym. ym.

Toivon ja pyydän, jos joku lukija tietää, miten maailma on pelastettavissa, niin kerrothan, kiitos.

Meneekö tämä kaikki suunnitelminen mukaan, vai onko se vain niin, että "Alkulähde" keitti keitoksen, nakkasi sekaan tällaiset ainekset, ja sitten vain annetaan tapahtua, mitä tapahtuu.

Sitten toive, joka ei ole vitsi, vaikka varmaan moni sille nauraa. Toivon välillä ihan tosissani, että jotkut humanoidit kävisivät vähän jututtamassa niitä ihmisiä maailmassa, joilla on eniten valtaa, ja lisäksi, ilmestyisivät isoille kansanjoukoille ja antaisivat heidän kuvata kiistämättömät todisteaineistot niistä käynneistä. Uskon, että humanoidien "väliintulo" olisi sellainen ihme, joka voisi vielä kääntää maailman suuntaa parempaan. Muuta pelastussuunnitelmaa en enää keksi, ja tuokin on toki täysin epärealistista. :)

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009906918.html

Suomalaisilla lapsilla menee huonosti. Mitä tuostakin vielä seuraa? Mitä on tehtävissä?

Mystikko hyvä, onko peli jo menetetty?

Vierailija kirjoitti:

Monet, niin minäkin usein, toivovat, että kun keho kuolee, niin tulisi täydellinen tiedostamattomuus, mutta niin ei oie. Myös kvanttifyysikot ovat tutkimuksissaan selvittäneet, että energia ei lopu, se vain vaihtaa muotoa. Ihmiskeho kuolee, muuttuu polttamalla tuhkaksi tai maatuu hitaasti, mutta ei häviä. Myöskään kehossa ollut sielu ei häviä, hänen tietoisuutensa ei häviä. Moni ei halua syntyä tänne uudelleen, mikä on myös esteenä sille, etteivät he halua edes tutkia sitä mahdollisuutta, että jälleensyntyminen olisi mahdollista.

Minusta käsitteet energia ja tietoisuus eivät ole synonyymeja, eivät minun käsitteistössäni tarkoita samaa asiaa. 

Vierastan tuollaista kategorista ilmoitusta joka ilmenee tuossa tummentamassani lauseessa. Että jokin 'on' tai 'ei ole',  ja piste.

Haluan itse jättää auki asioita, joita ei voi tässä ihmisen elämänmuodossa tietää varmasti saati esittää toisille varmoina faktoina. Sen sijaan haluan pitää auki eri mahdollisuuksia, pysyä nöyränä kaikkeuden tomuhiukkasen asemassa, väheksymättä kuitenkaan tätä elämänmuotoa, jossa on paljon hyvää ja kaunista jäljellä. Sisäisin silmin nähtävissä, joskus jopa sielua koskettavasti.

Toissapäivänä sain nähdä pihani yllä kurkien muuttotapahtuman. Katseeni kohosi kohti taivasta, mitä vasten kurjet näyttivät järjestävän silmilleni hienon näytöksen, asettuvan muodostelmiin ja kuvioihin ja ryhmiin ja lopulta taas auran muotoon asettuen. Itkin sen näyn voimasta. Kauneus tuli ilmi siinä hetkessä. Elän tuollaisten hetkien varassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään olen laajentanut mielipidettäni tiedosta/tietämättömyydestä ja ajattelen että en voi olla varma ja vakuuttunut siitä, että kuollut tietäisi enää mitään, sitten kun kuolemisen prosessi kehossa on tullut päätökseensä. Pidän siis yhtenä mahdollisuutena sitä että tietoisuus sammuu.

Puhutko nyt ihmisen aivojen luomasta tietoisuudesta vai Tietoisuudesta? Ne eivät ole sama asia. 

Koska ihmiskieli tekee meille tepposia jopa alkukirjaimen valinnassa, olen alkanut kirjoittaa pienellä alkukirjaimella kaikki nekin sanat, joita kulttuurissamme kirjoitetaan isolla. En kirjoita enää Jumala, koska en usko että jumala on persoonana olemassa, niin että sitä pitäisi persoonana puhutella (ettei se vain pahoittaisi mieltään). Sama koskee termejä, joita esiintyy vaihtelevasti eri uskontojen kieliasussa: esim  kirjoitan tietoisuuden aina pienellä alkukirjaimella, ja ajattelen tarkoittavani aina samaa asiaa - on olemassa vain yhtä tietoisuutta. Tasoja tai laajuuksia voi olla monia.

Tieto/tietäminen on eri asia, materian maailmassa ehkä kuitenkin  hämäystä  ja illuusioita enemmän kuin vankkaa perustaa millekään, esim elämänkatsomukselle. Käsitteet hämmentävät, eivät selitä tai viittaa loppujen lopuksi mihinkään, ainoastaan tuovat ilmi henkilön kielenkäytöstä joitakin piirteitä.

Okei. Mutta eihän tuo tietoisuus voi mihinkään sammua yhden yksittäisen ihmisen kuolemassa, jos se on ääretön ja kaikkiallinen?

Eli tarkoitit siis että tietäminen loppuu kuolemassa, eikä varsinainen tietoisuus?

Se tieto mikä on ihmisen aivoissa voi olla sellaista joka katoaa kuolemisprosessin seurauksena. Eli se ei olisi tietoisuutta, vaan esim kokemustietoa, jonka perusteella ihminen maailmassa ollessaan ajattelee että se on faktaa, koska 'olenhan kokenut sen', minulla on 'henkilökohtainen tieto että näin todellisuudessa tapahtuu'. 

Tietoisuus olisi se väline tai tila, jonka ihminen ottaa käyttöön pyrkiessään kaikkein olennaisempaan itsessään.

Mitä ihminen tekisi materiamaailman tiedolla kuolemanjälkeisessä olotilassa - jos siellä esim tosiaan olisi jonkin tason tai osan (sielun?) elämän jatkuvuutta? Mutta sitähän me juuri emme tiedä, onko jatkuvuutta vai onko katoaminen.

Yksinkertaistetusti sanoisin uskovani, että ainakin yksilöllinen tietoisuus kuolemassa katoaa ja sen myötä kaikki yksilön kokemukset ja maailmassa kerääntynyt tieto (mukaan lukien harhat ja luulot) katoaa.

Ajatella, jos tyhjyys olisikin kaiken tiedon ja myös tiedostamisen takana. Tyhjyys on käsite joka yrittää viitata täydelliseen lepoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet, niin minäkin usein, toivovat, että kun keho kuolee, niin tulisi täydellinen tiedostamattomuus, mutta niin ei oie. Myös kvanttifyysikot ovat tutkimuksissaan selvittäneet, että energia ei lopu, se vain vaihtaa muotoa. Ihmiskeho kuolee, muuttuu polttamalla tuhkaksi tai maatuu hitaasti, mutta ei häviä. Myöskään kehossa ollut sielu ei häviä, hänen tietoisuutensa ei häviä. Moni ei halua syntyä tänne uudelleen, mikä on myös esteenä sille, etteivät he halua edes tutkia sitä mahdollisuutta, että jälleensyntyminen olisi mahdollista.

Minusta käsitteet energia ja tietoisuus eivät ole synonyymeja, eivät minun käsitteistössäni tarkoita samaa asiaa. 

Vierastan tuollaista kategorista ilmoitusta joka ilmenee tuossa tummentamassani lauseessa. Että jokin 'on' tai 'ei ole',  ja piste.

Haluan itse jättää auki asioita, joita ei voi tässä ihmisen elämänmuodossa tietää varmasti saati esittää toisille varmoina faktoina. Sen sijaan haluan pitää auki eri mahdollisuuksia, pysyä nöyränä kaikkeuden tomuhiukkasen asemassa, väheksymättä kuitenkaan tätä elämänmuotoa, jossa on paljon hyvää ja kaunista jäljellä. Sisäisin silmin nähtävissä, joskus jopa sielua koskettavasti.

Toissapäivänä sain nähdä pihani yllä kurkien muuttotapahtuman. Katseeni kohosi kohti taivasta, mitä vasten kurjet näyttivät järjestävän silmilleni hienon näytöksen, asettuvan muodostelmiin ja kuvioihin ja ryhmiin ja lopulta taas auran muotoon asettuen. Itkin sen näyn voimasta. Kauneus tuli ilmi siinä hetkessä. Elän tuollaisten hetkien varassa.

Pitänee alkaa lisäämään omiin kirjoituksiini, että hei, tämä ei ole faktaa, vaan tällä hetkellä uskon näin, mutta se, mitä nyt uskon, voi joskus muuttua.

Uskon, että useimmat täällä kirjoittavat, kertovat nimenomaan, miten näkevät/kokevat/uskovat asiat tällä hetkellä olevan tai suunnilleen olevan, eivätkä siis esitä faktoja - kuka sellaista voi kovin helposti edes tehdä...

Vierailija kirjoitti:

todellisuudessa tapahtuu'. 

Tietoisuus olisi se väline tai tila, jonka ihminen ottaa käyttöön pyrkiessään kaikkein olennaisempaan itsessään.

Käsittääkseni Tietoisuus on kaikki, mitä on. Tietoisuus ilmenenee eri muodoissaan ja kai Tietoisuus on myös ilmenemättömässä. Ja tämä ei siis ole missään nimessä faktaa, kunhan pähkäilen.

Käsittääkseni myöskään yksilön tietoisuus ei häviä hänen kehonsa kuoltua. Sehän ei ole hänen kehoonsa sidottua. Ei faktaa tämäkään. :)