Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6967)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja niin kauan kuin jokin "sielu" tai Tietoisuus ihmispuvussa täällä pallollamme fyysisenä olentona elää, hänellä on oltava vähän egoa tallella, sillä muuten täällä ei voi toimia. Ramana Maharsi oli jonkin aikaa egottomana, ja öttiäiset söivät häntä eikä hän kyennyt ruokkimaan itseään, vaan muut pitivät häntä elossa.
Tämäkö on se valaistunut olotila, johon kaikkien ihmisten pitäsi elämässään pyrkiä? Ironista sinänsä, kuolemaa kohti jokaisen elämä menee huolimatta siitä miten aktiivinen on elämässään ja millaisilla toiminnoillaan sen täyttää.
Ei kaikkien pidä, vain heidän, jotka kokee siihen niin valtavaa vetoa, etteivät muuta voi.
Eivätkä kaikki, jotka valaistuvat, valaistu niin täydellisesti, että unohtavat kehonsa, vaan useimmille se tapahtuu vähitellen, ja valaistumisen jälkeenkin egoa on sen verran jäljellä, että ihmiskehostaan huolehtiminen onnistuu.
Eli on olemassa erilaisia valaistumisen ja egoisuuden asteita? Näyttäisi siltä, että vain kuollut on valaistunut, muut vain harjoittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys teille, jotka olette viitanneet tai siteeranneet Ramana Maharshia.
Toteutatteko aktiivisesti Ramanan ohjetta ja mikäli kyllä niin kauanko olette tosissanne pyrkineet Itse oivallukseen?
Ja oletteko kokeneet Ramanan läsnäolon tai armon? Jossain Davin Godmanin videossa oli tästä, että jos Kuka minä olen menetelmää toteuttaa niin Ramana suo armonsa tjsp.
Onko tietoa onko tällä hetkellä Ramanan kaltaista jossain päin maailmaa, jonka läsnäolosta voisi saada apua Itse oivallukseen? (ja ei kiitos Ammalle, ei vetoa muhun)
Ymmärrän kyllä, että tässä on subjekti-objekti asetelma ja pelkästään subjektiin pitää keskittyä saaden se katoamaan mutta gurun apu on kuitenkin kiistaton.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys teille, jotka olette viitanneet tai siteeranneet Ramana Maharshia.
Toteutatteko aktiivisesti Ramanan ohjetta ja mikäli kyllä niin kauanko olette tosissanne pyrkineet Itse oivallukseen?
Ja oletteko kokeneet Ramanan läsnäolon tai armon? Jossain Davin Godmanin videossa oli tästä, että jos Kuka minä olen menetelmää toteuttaa niin Ramana suo armonsa tjsp.Onko tietoa onko tällä hetkellä Ramanan kaltaista jossain päin maailmaa, jonka läsnäolosta voisi saada apua Itse oivallukseen? (ja ei kiitos Ammalle, ei vetoa muhun)
Ymmärrän kyllä, että tässä on subjekti-objekti asetelma ja pelkästään subjektiin pitää keskittyä saaden se katoamaan mutta gurun apu on kuitenkin kiistaton.
En tiedä kuinka paljon ymmärrät englanninkieltä mutta vastaus saattaisi löytyä Ramanan seuraajien kertomuksista.
Näin tiivistettynä ja vapaasti siteerattuna Ramana ei ollut keho tai fyysinen olemassaolo seuraajilleen eräs hänen seuraaja sanoo että koko tämä universumi on Ramana Maharshi ashram.
Ss
^ Ymmärrän riittävästi englantia, joskaan kaikkien termien merkitykset ei välttämättä avaudu oikein, vaikea sanoa :)
Lähinnä nyt kiinnosti teidän kokemukset, ihan suomalaisten ja suomenkielisten. Eri kautta löytänyt kaksi suomalaista, jotka väittävät kokeneensa Itse oivalluksen Kuka minä olen kyselyllä mutta jostain syystä kumpikaan ei vakuuta, koska ei näyttänyt jääneen pysyväksi. Toinen sanoi, että kului 5 vuotta ja toinen sanoo, että kului 2 vuotta saavuttaa Itse oivallus Kuka minä olen kyselyllä.
Vierailija kirjoitti:
^ Ymmärrän riittävästi englantia, joskaan kaikkien termien merkitykset ei välttämättä avaudu oikein, vaikea sanoa :)
Lähinnä nyt kiinnosti teidän kokemukset, ihan suomalaisten ja suomenkielisten. Eri kautta löytänyt kaksi suomalaista, jotka väittävät kokeneensa Itse oivalluksen Kuka minä olen kyselyllä mutta jostain syystä kumpikaan ei vakuuta, koska ei näyttänyt jääneen pysyväksi. Toinen sanoi, että kului 5 vuotta ja toinen sanoo, että kului 2 vuotta saavuttaa Itse oivallus Kuka minä olen kyselyllä.
Mie oon kysellyt kuka minä olen noin 40 vuoden ajan, eikä itseoivallusta ole tapahtunut.
Se tapahtui ennen kun alkoi kysellä.
Se oli alku itsekyselylle. Ei jäänyt pysyväksi tilaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli on olemassa erilaisia valaistumisen ja egoisuuden asteita? Näyttäisi siltä, että vain kuollut on valaistunut, muut vain harjoittelee.
Eli sinä olet oivaltanut, että vain kuollut on valaistunut. Osaisitko perustella tai selittää tuota tarkemmin?
Kun kuolee, niin loppuu kyselyt. Ah, autuas olotila!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun kuolee, niin loppuu kyselyt. Ah, autuas olotila!
Sitten ne vasta kunnon kyselyt alkaakin. :)
Pitää miettiä, vastailla ja analysoida, mitä tuli edellisessä elämässä tehtyä oikein ja mikä meni vähän tai enemmän pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kuolee, niin loppuu kyselyt. Ah, autuas olotila!
Sitten ne vasta kunnon kyselyt alkaakin. :)
Pitää miettiä, vastailla ja analysoida, mitä tuli edellisessä elämässä tehtyä oikein ja mikä meni vähän tai enemmän pieleen.
Miksi pitää? Ja kuka kyselee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kuolee, niin loppuu kyselyt. Ah, autuas olotila!
Sitten ne vasta kunnon kyselyt alkaakin. :)
Pitää miettiä, vastailla ja analysoida, mitä tuli edellisessä elämässä tehtyä oikein ja mikä meni vähän tai enemmän pieleen.
Eikö ajatus jälleensyntymisestä ole mitä pahinta egoismia?
Kuuluuko valaistumisen lähestymiseen se, että tunteet tuntuu ontoilta? Saattaa nauraa, mutta sitä ei enää tunne yhtä kutkuttavana tunteena. Se tuntuu jotenkin erilliseltä osalta itsestä.
Edelleenkin, mistä tietää onko tulossa hulluksi ja mistä tietää että kyseessä on Jumalan johtama henkinen prosessi? Miksi ihmiset sekoaa välillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kuolee, niin loppuu kyselyt. Ah, autuas olotila!
Sitten ne vasta kunnon kyselyt alkaakin. :)
Pitää miettiä, vastailla ja analysoida, mitä tuli edellisessä elämässä tehtyä oikein ja mikä meni vähän tai enemmän pieleen.
Miksi pitää? Ja kuka kyselee?
Laaja asia, mutta vastaan jotain. Monet hypnologit, jopa ensin hyvinkin ateistisen elämänasenteen omaavat, ovat joutuneet muuttamaan näkemyksiään, kun heidän hypnotisoitavat asiakkaansa ovat kertoneet menneistä elämistään ja henkimaailman oloista elämien välillä. Ja noista on tosi paljon kirjoja, joista olen itsekin lukenut ainakin kymmenen kirjaa. Nyt tulee mieleen esim. Shanti Devi ja Sielujen elämä. Googlettaen löytyy paljon muitakin.
Sjitten kun esim. itänaapurimme pressa kuolee, eli hänen kehonsa kuolee ja henkensä/sielunsa siirtyy henkimaailmaan, niin varmaan niitä kysymyksiä hänen eletystä elämästään kyselee sekä hänen henkioppaansa että hänen sieluryhmään kuuluvat sielut, mutta eniten kysymyksiä kyselee pressan oma sielu. EIkä se käy hetkessä, että on kaikki kysynyt ja kaikkiin vastannut, että miksi tuli tehtyä niin huonoa päätöksiä, miksi olin niin julma, miksi olin niin heikko, että piti päteä? Mitkä asiat olivat etukäteen sovittuja jne? Menikö toimintani vähän tai hurjasi yli siitä sovitusta? Ja miksi en kyennyt elämään sielunsuunnitelmani mukaan?
Se on vähän samanlaista kuin kävisi täällä terapeutilla, mutta siinä on yksi iso ero, eli se, ettei siellä voi valehdella eikä salata mitään, sillä kaikki tietävät ajatuksesi, siellä kommunikoidaan telepaattisesti.
Minä kadun muutamia asioita elämässäni, vaikka olen ollut lapsesta asti hyvin herkkä omatuntoni kuuntelija enkä ole koskaan tehnyt kenellekään tietoisesti mitään ilkeää, mutta olen tehnyt joskus huonoja päätöksiä, jotka ovat loukanneet muutamaa ihmistä - esim. ihmissuhteen päättäminen yksipuolisesti. Tiedän, että henkimaailmassa on asiat käytävä läpi sitten tarkemmin. Ja siellä kaikkein pahin ja tuomitsevin tuomari sinulle on sinä, sinun sielusi, minulle minun sieluni.
On kuitenkin hyvä tiedostaa se tosi asia, että siinä ihan perimmäisessä todellisuudessa tämä maapallon elämä on unta ja samoin myös henkimaailman elämä on unta, vaikka se kuulemma tuntuu siellä vielä todemmalta kuin tämä elämä maapallollamme, joka sekin tuntuu aika todelta, vai mitä. Ja siinä Todellisessa ei siis ole mitään yksittäisiä sielujakaan, vaan olemme kaikki yhtä, vaikka toisin vaikuttaakin olevan.
Näin viime yönä unta eräästä henkilöstä. Se uni oli ihan käsittämättömän todellinen. Aamulla oli vaikea edes tajuta nähneensä vain unta. Se kertoo paljon myös tästä elämästämme, eli lopulta tämäkin on vain unta, kun sitten joskus heräämme/valaistumme. :)
Vähän muistin nimet väärin, mutta tuossapa oikein.
https://www.antikvaari.fi/teos/shanti-devi-kertomus-jalleensyntymisesta…
https://www.finlandiakirja.fi/fi/michael-newton-sielujen-matka-8dc012
https://kauppa.viisaselama.fi/sivu/tuote/sielun-ikuinen-elama/2550028%2…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja esim. kirja Sielujen kohtalo, jossa kerrotaan lisää henkimaailman oloista.
Harmi, etten muista yhden tosi hyvän kirjan nimeä. Siinä oli hypnologin tapauskertomuksia/haastatteluja jälleensyntymistä ja osin henkimaailman asioista myös. Muistaakseni tutkija Ian Stevensonin muistiinpanoista, mutta kun hänen kirjojaan ei ilmeisesti ole suomennettu niin on täytynyt olla joku muu hypnologi sitten. Jos tulee jollain mieleen, niin kerrottehan vinkkejä, kiitos. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kuolee, niin loppuu kyselyt. Ah, autuas olotila!
Sitten ne vasta kunnon kyselyt alkaakin. :)
Pitää miettiä, vastailla ja analysoida, mitä tuli edellisessä elämässä tehtyä oikein ja mikä meni vähän tai enemmän pieleen.
Miksi pitää? Ja kuka kyselee?
Laaja asia, mutta vastaan jotain. Monet hypnologit, jopa ensin hyvinkin ateistisen elämänasenteen omaavat, ovat joutuneet muuttamaan näkemyksiään, kun heidän hypnotisoitavat asiakkaansa ovat kertoneet menneistä elämistään ja henkimaailman oloista elämien välillä. Ja noista on tosi paljon kirjoja, joista olen itsekin lukenut ainakin kymmenen kirjaa. Nyt tulee mieleen esim. Shanti Devi ja Sielujen elämä. Googlettaen löytyy paljon muitakin.
Sjitten kun esim. itänaapurimme pressa kuolee, eli hänen kehonsa kuolee ja henkensä/sielunsa siirtyy henkimaailmaan, niin varmaan niitä kysymyksiä hänen eletystä elämästään kyselee sekä hänen henkioppaansa että hänen sieluryhmään kuuluvat sielut, mutta eniten kysymyksiä kyselee pressan oma sielu. EIkä se käy hetkessä, että on kaikki kysynyt ja kaikkiin vastannut, että miksi tuli tehtyä niin huonoa päätöksiä, miksi olin niin julma, miksi olin niin heikko, että piti päteä? Mitkä asiat olivat etukäteen sovittuja jne? Menikö toimintani vähän tai hurjasi yli siitä sovitusta? Ja miksi en kyennyt elämään sielunsuunnitelmani mukaan?
Se on vähän samanlaista kuin kävisi täällä terapeutilla, mutta siinä on yksi iso ero, eli se, ettei siellä voi valehdella eikä salata mitään, sillä kaikki tietävät ajatuksesi, siellä kommunikoidaan telepaattisesti.
Minä kadun muutamia asioita elämässäni, vaikka olen ollut lapsesta asti hyvin herkkä omatuntoni kuuntelija enkä ole koskaan tehnyt kenellekään tietoisesti mitään ilkeää, mutta olen tehnyt joskus huonoja päätöksiä, jotka ovat loukanneet muutamaa ihmistä - esim. ihmissuhteen päättäminen yksipuolisesti. Tiedän, että henkimaailmassa on asiat käytävä läpi sitten tarkemmin. Ja siellä kaikkein pahin ja tuomitsevin tuomari sinulle on sinä, sinun sielusi, minulle minun sieluni.
On kuitenkin hyvä tiedostaa se tosi asia, että siinä ihan perimmäisessä todellisuudessa tämä maapallon elämä on unta ja samoin myös henkimaailman elämä on unta, vaikka se kuulemma tuntuu siellä vielä todemmalta kuin tämä elämä maapallollamme, joka sekin tuntuu aika todelta, vai mitä. Ja siinä Todellisessa ei siis ole mitään yksittäisiä sielujakaan, vaan olemme kaikki yhtä, vaikka toisin vaikuttaakin olevan.
Näin viime yönä unta eräästä henkilöstä. Se uni oli ihan käsittämättömän todellinen. Aamulla oli vaikea edes tajuta nähneensä vain unta. Se kertoo paljon myös tästä elämästämme, eli lopulta tämäkin on vain unta, kun sitten joskus heräämme/valaistumme. :)
No nyt kuulostaa kyllä aikamoiselta keksityltä new age-sopalta. Jos perimmäinen todellisuus on ykseys, miksi helkutissa päätyisimme johonkin henkimaailmaan tekemään tiliä jostain "menneistä elämistämme", jos kerta niillä ei ole piirun vertaa väliä loppupeleissä? Sehän on aivan se ja sama miten elämänsä elää kun todellisuus sen takana on yksi ja sama nyt ja aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kuolee, niin loppuu kyselyt. Ah, autuas olotila!
Sitten ne vasta kunnon kyselyt alkaakin. :)
Pitää miettiä, vastailla ja analysoida, mitä tuli edellisessä elämässä tehtyä oikein ja mikä meni vähän tai enemmän pieleen.
Miksi pitää? Ja kuka kyselee?
Laaja asia, mutta vastaan jotain. Monet hypnologit, jopa ensin hyvinkin ateistisen elämänasenteen omaavat, ovat joutuneet muuttamaan näkemyksiään, kun heidän hypnotisoitavat asiakkaansa ovat kertoneet menneistä elämistään ja henkimaailman oloista elämien välillä. Ja noista on tosi paljon kirjoja, joista olen itsekin lukenut ainakin kymmenen kirjaa. Nyt tulee mieleen esim. Shanti Devi ja Sielujen elämä. Googlettaen löytyy paljon muitakin.
Sjitten kun esim. itänaapurimme pressa kuolee, eli hänen kehonsa kuolee ja henkensä/sielunsa siirtyy henkimaailmaan, niin varmaan niitä kysymyksiä hänen eletystä elämästään kyselee sekä hänen henkioppaansa että hänen sieluryhmään kuuluvat sielut, mutta eniten kysymyksiä kyselee pressan oma sielu. EIkä se käy hetkessä, että on kaikki kysynyt ja kaikkiin vastannut, että miksi tuli tehtyä niin huonoa päätöksiä, miksi olin niin julma, miksi olin niin heikko, että piti päteä? Mitkä asiat olivat etukäteen sovittuja jne? Menikö toimintani vähän tai hurjasi yli siitä sovitusta? Ja miksi en kyennyt elämään sielunsuunnitelmani mukaan?
Se on vähän samanlaista kuin kävisi täällä terapeutilla, mutta siinä on yksi iso ero, eli se, ettei siellä voi valehdella eikä salata mitään, sillä kaikki tietävät ajatuksesi, siellä kommunikoidaan telepaattisesti.
Minä kadun muutamia asioita elämässäni, vaikka olen ollut lapsesta asti hyvin herkkä omatuntoni kuuntelija enkä ole koskaan tehnyt kenellekään tietoisesti mitään ilkeää, mutta olen tehnyt joskus huonoja päätöksiä, jotka ovat loukanneet muutamaa ihmistä - esim. ihmissuhteen päättäminen yksipuolisesti. Tiedän, että henkimaailmassa on asiat käytävä läpi sitten tarkemmin. Ja siellä kaikkein pahin ja tuomitsevin tuomari sinulle on sinä, sinun sielusi, minulle minun sieluni.
On kuitenkin hyvä tiedostaa se tosi asia, että siinä ihan perimmäisessä todellisuudessa tämä maapallon elämä on unta ja samoin myös henkimaailman elämä on unta, vaikka se kuulemma tuntuu siellä vielä todemmalta kuin tämä elämä maapallollamme, joka sekin tuntuu aika todelta, vai mitä. Ja siinä Todellisessa ei siis ole mitään yksittäisiä sielujakaan, vaan olemme kaikki yhtä, vaikka toisin vaikuttaakin olevan.
Näin viime yönä unta eräästä henkilöstä. Se uni oli ihan käsittämättömän todellinen. Aamulla oli vaikea edes tajuta nähneensä vain unta. Se kertoo paljon myös tästä elämästämme, eli lopulta tämäkin on vain unta, kun sitten joskus heräämme/valaistumme. :)
No nyt kuulostaa kyllä aikamoiselta keksityltä new age-sopalta. Jos perimmäinen todellisuus on ykseys, miksi helkutissa päätyisimme johonkin henkimaailmaan tekemään tiliä jostain "menneistä elämistämme", jos kerta niillä ei ole piirun vertaa väliä loppupeleissä? Sehän on aivan se ja sama miten elämänsä elää kun todellisuus sen takana on yksi ja sama nyt ja aina.
Niin, Tietoisuus ilmenee hyvin monella tavalla ja monilla eri värähtelytaajuuksilla, joten unta myös nähdään/koetaan eri tasoilla, enemmän tai vähemmän tiheissä ilmenemismuodoissa. Kuten kirjoitinkin, niin ihmisen sielu itse on se vaativin tuomari.
Nämä asiat taitavat olla sinulle aika uusia. Ehket ole myöskään vielä valmis muuttamaan mielipiteitäsi, heräämään asteittain, joten en nyt enempää yritä sinua "valaista". :)
"Jos perimmäinen todellisuus on ykseys, miksi helkutissa päätyisimme johonkin henkimaailmaan tekemään tiliä jostain "menneistä elämistämme", jos kerta niillä ei ole piirun vertaa väliä loppupeleissä?"
Koska perimmäiseen todellisuuteen ei voi keskeneräisenä päästä, niin pitää inkarnoitua useita kertoja milloin mihinkin, jotta kehittyy ja lähtee lopulta valaistumisen polulle, jonka jälkeen alkaa olla toivoa heräämisestä ykseyteen. Monille kärsimys on paras tae siirtyä valaistumisen polulle.
Jälleensyntymisopin takana on egoistinen ajatus kehittyvästä "minästä", joka on jotakin yksilöllistä. Eli samaa kuin egoismi. Ei mitään tekemistä valaistumisen kanssa.
Ei kaikkien pidä, vain heidän, jotka kokee siihen niin valtavaa vetoa, etteivät muuta voi.
Eivätkä kaikki, jotka valaistuvat, valaistu niin täydellisesti, että unohtavat kehonsa, vaan useimmille se tapahtuu vähitellen, ja valaistumisen jälkeenkin egoa on sen verran jäljellä, että ihmiskehostaan huolehtiminen onnistuu.