Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6976)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos sinulle, joka laitoit linkin siihen astraalimatkailusta kertovaan youtube-videoon. Oli mielenkiintoinen video.
Juha oli onnistunut harjoittelemalla irtoamaan kehostaan, joillekin se tapahtuu spontaanisti. Juha, kuten moni muukin astraali-matkoja tehnyt, on kertonut, ettei ollut samaan aikaan fyysisessä kehossaan, kun on ollut "reissun päällä", mutta itse olin, joten en tiedä, onko kohdallani ollut kyse ns. astraali-matkoista, vaan jostain muusta, sillä olen ollut samaan aikaan kahdessa paikassa, eli vain osa tietoisuudestani on ollut "reissussa".
Mystikko on käynyt /olluthyvin hienoaineisissa "ympäristöissä". Hän kertoi tosi mielenkiintoisia juttuja niistä, mutta ehkei niissä "reissuissa" ole enää kyse astraali-matkoista, vaikka varmasti henkilö, joka on jo niin pitkällä henkisesti, voi liikkua ilman fyysistä kehoaan vaikka ja missä - myös astraalitasolla tarvittaessa, esim. auttamassa joitain henkiä/sieluja. :)
Ole hyvä vain. :) Minusta tuntuu, että minulla oli lapsena muutama astraalimatkaa muistuttava kokemus tai sitten kysymys on ollut lucid-unesta. Ne päätyivät siihen, että unen/matkan lopuksi tipahdin mahdottoman korkealta alas sänkyyn kovalla vauhdilla ja siihen heräsin. Olisi kiva kokea noita aikuisena...
Wau, aika mielenkiintoisia nuo sinunkin kokemuksesi. Mehän käsittääkseni unen aikana lähdemme liikenteeseen muille tasoille, tai jotkut jäävät energiakehossaan "uinumaan" fyysisen kehonsa päälle. Ehkä kävi niin, kun palasit kehoosi unenaikaiselta matkaltasi, että jysähdit voimalla takaisin kehoosi tai ainakin koit sen niin, että putosit korkealta alas.
Pidän peukkuja, että saat kokea myönteista astraali-matkailua. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Thymus, kirjoitit: "Kurssin myötä löysin yhteyden sisimpääni ja pystyin jättäytymään sisimmän Oppaan johdatettavaksi."
Voisitko kertoa jotakin käytännön elämän esimerkkejä? Tietysti nämä on henkilökohtaisia, ja ymmärrän jos et halua jakaa. Itseä kiinnostaa kuitenkin tämä puoli IOK:sta, että miten sen sisimmän Oppaan johdatuksen voi löytää. Vai onko se sitä, että kun tunnistaa jonkun ajatuksen, niin heti sen lähteen tietää? Esim. onko egosta vai Pyhästä Hengestä. Haluaisin kovasti myös oppia. :)
Sisimmän johdatusta on ollut ennen Kurssiakin, mikä varmaan selittynee sillä, että on ollut veto näihin asioihin niin pienestä kuin muistan. Nämä ovat tosiaan henkilökohtaisia mutta koitan tässä jotain esimerkkejä antaa, mistä voisi olla apua muille.
Ennen nettiaikaa ei ollut niin helppoa löytää opetuksia mutta näen sisimmän johdatuksen siinä, miten löysin Paul Bruntonin kirjan kirjastosta ja jokin sai mut lainaamaan sen. Ja sitä lukiessa koin ensimmäinen mystisen kokemukseni, minkä ymmärsin vasta jälkeenpäin. Tämä selittänee sen, miksi Brunton- Maharshi ovat olleet mulle rakkaita, vaikka kesti puoli elämää, että lopulta hyväksyin non-dualistisen opetuksen ja aloin elämään opetuksia todeksi (kiitos Kurssin).
Aika paljon on muutenkin tullut tätä, että joku tai jotkut kirjat vaan tippuu syliin ja niillä on ollut ratkaiseva merkitys siinä kohdassa matkantekoa. Samoin ihmisiä on hassusti ilmestynyt elämääni mitä omituisimmilla tavoilla ja heillä on ollut siinä hetkessä suuri merkitys etenemiselleni.
Paljon on ollut myös sitä, että olen jotain ajatellut ja hetken päästä luen sen saman kirjasta ja näissä hetkissä aina mietin, että periaatteessa ei kirjoja tarvitsisi kun sisin kyllä opettaa ne samat asia kun vain kuuntelee. No, silti sitä on lueskellut mutta on ollut aina jotenkin pysäyttävä hetki huomata, että tämänhän jo tiesin sisimmässäni.
Eniten ohjaus tulee tuntemuksena; se on aina sama ja poikkeaa muista tuntemuksista. En keksi sille parempaa kuvausta kuin tuntemus. Jos mietin vaikka mitä pitäisi tehdä niin sen kohdalla, mitä sisin haluaa minun tekevän tulee se tietty tuntemus. Muuten ei mitään. Joskus harvoin myös tulee selkeä varoitus jostain.
Unien kautta on paljon ohjattu. Jonkin verran on tullut ihan lauseina mieleen. Joskus harvoin tulee näkyinä.
Käytännössä tämä on siis täyttä luottamusta siihen, että sisin kertoo kaiken mitä tarvitsen milloinkin. Lopulta kyse on ollut pelkästään siitä, että oppi luottamaan tai uskalsi luottaa. Vaikka ohjausta on tullut jo lapsesta saakka niin täysin sisimmän varaan jättäytyminen kesti näin pitkään. Vaikka tiedosti ohjauksen niin silti sitä aina takertui siihen, että vielä pitää lukea sitä ja tätä, vielä pitää tehdä sitä ja tätä ennen kuin.. Keväästä asti sisin on tuupannut minua siihen, että päästä irti ja jättäydy ohjattavakseni mutta rohkeus päästää irti tuli vasta kun kohtasin tämän oman elämäni Jed McKennan, joka muutamalla harkitulla täsmäiskulla riisui mut kaikesta ja jäin täysin tyhjän päälle ihmettelemään.. Eipä siitä kauaa mennyt kun alkoikin tapahtumaan ja täysi luottamus sisimpääni syntyi. Nyt elän vaan sisintäni kuunnellen ja hiljentyessäni olen vaan siinä yhteyden tunteessa. Enää ei ole kiire ja pakottava tarve ”valaistua” vaan luotan täysin, ettei tällä egomielelläni ole asian kanssa mitään tekemistä ja ainut mitä voin tehdä on vaan olla hiljaisuudessa ja täydessä luottamuksessa Sinun Tahtosi on minun tahtoni. Tuli mitä tuli, kaikki menee kuten pitää, kun Sisin pitää siitä huolen. Ja tämä on ollut itse asiassa todella helpottavaa.. kuin taakka olisi pudonnut harteilta.
Toivottavasti tästä oli jotain apua. Olen vasta matkani alussa; siis tämän pelkän sisimmän kuuntelun matkani. Siksi tästä ei ole vielä kovin paljon kerrottavaa vaan kirjoitin enemmän ohjauksesta tähän pisteeseen :)
Kiitos Thymus! Ei taida enää jäädä "sattumille" sijaa, kun on noin syvä luottamus johdatukseen! Tuntuu, että omassa elämässäkin on jotain tällaista johdatusta, mutta sitä ei vaan ole ymmärtänyt laittaa merkille. Tänään aamulla luin Eileen Caddyn Ovi sisimpään, jossa oli neuvo, että kun kohtaat työn, jota et tunne omaksesi, varaa aikaa ja asennoidu siihen oikein. No, minäpä en tätä sitten sen ihmeemmin miettinyt ja se unohtui. Töissä tuli tilanne, jossa jouduin oudomman työtehtävän ääreen. Siinäpä sitten en osannut asennoitua siihen oikein, ja tavallaan mokasin. Muutin jonkun ajan päästä omaa asennoitumista ja sain homman tehtyä. Iltapäivällä kotona luin Caddyn kirjasta uudestaan päivän tekstin (en muistanutkaan mitä siinä oli), ja niinpä huomasin, että minulla oli ollut jo aamusta asti ohje suoraan nenän edessä. En vaan tajunnut... :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lukea yhtään mitään.
Täytämmekö sisäistä tyhjyyttä, sillä mitä muut ovat sanoneet?Hyvä kysymys. Itselläni tarve lukemiseen on syntynyt siitä, että olen halunnut tietää totuuden "Jumalasta"/"Tietoisuudesta" ja oikeastaan vähän kaikesta, mikä liittyy ihmisyyteen, sieluihin jne.
Kun ei vuosikymmenien meditaatio ole tuonut riittävästi tietoa ja tunnetta siitä, miten asiat ovat, on ollu pakko turvautua kirjoihin, heidän teksteihinsä, jotka ovat jotain löytäneet. Sitten olen voinut "päättää", onko kirjan tekstit minulle totta vai ei jne...
Pakko kysyä, että saitko meditoidessa mitään hienoja kokemuksia? Tai kauheita kokemuksia?
Ensimmäisen noin 15 vuoden aikana sain meditaatioissa tosi hienoja kokemuksia ihan valtavasti. Oli värejä, olentoja, ihania maisemia, kukkia, joiden värit olivat aivan uskomattoman kauniita ja näytti, kuin valo olisi säteillyt niistä. Oli myös tapahtumia ja saatoin lennellä avaruudessa, jossa katselin tietenkin myös maaplaneettaamme tai sitten lentelin joidenkin maiden yläpuolella ja katselin maisemia. Joskus löysin itseni jonkun kotoa, vähän asukkaiden yläpuolelta. Olin paikalla maan ajassa ehkä muutamia minuutteja ja lähdin sitten pois, kun ei tuntunut reilulta olla siellä heidän tietämättään. Kävin usein myös luvan kanssa joidenkin ihmisten luona, myös sellaisten, joita en ollut nähnyt koskaan livenä enkä kuvissa. Kerroin heille myöhemmin, miltä he näyttivät, miltä heidän kotinsa näytti, ja mitä he olivat tehneet ja he myönsivät, että olin havainnut asiat siten kuin ne oikeasti olivat. :)
Kyselin kerran eräältä selvänäkijältä - jolla oli ollut näkemisen lahja ihan lapsesta asti - että miten ihmeessä voin lennellä tuolla tavoin ja nähdä niin tarkasti kaiken ja pystyn jopa zoomaamaan katsettani todella lähelle. Hän kertoi, että minulla on taito irrottaa osa tietoisuudestani, joka lähtee sitten "lentelemään" vaikka minne.
Sitten jostain syystä näyt meditaatioiden aikana alkoivat vähentyä ja viimeisen noin 10 vuoden aikana olen nähnyt meditaatioissa enää vain sellaista värien tanssia. Olen saanut joskus myös viestejä "suoratietona" itselleni tai toisille ihmisille. Joskus kaipaan niitä lentelyjä, mutta aikansa kutakin. :)
En ole koskaan kokenut mitään pelottavaa meditaatioissa. Joskus on tuntunut, kuin joku koskettaisi minua vaikka hiuksiin tai kasvoihin tai on tullut lämmin olo vaikka rintakehään. Nekin ovat olleet ihan myönteisiä kokemuksia. <3
Millaisia kokemuksia sinulla on meditaatiosta?
Oletko lukenut Tapio Kaitaharjun kirjaa. Rajan tuntumasta.
Siinä on juttuja samoista kokemuksista kuin on sinulla on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lukea yhtään mitään.
Täytämmekö sisäistä tyhjyyttä, sillä mitä muut ovat sanoneet?Hyvä kysymys. Itselläni tarve lukemiseen on syntynyt siitä, että olen halunnut tietää totuuden "Jumalasta"/"Tietoisuudesta" ja oikeastaan vähän kaikesta, mikä liittyy ihmisyyteen, sieluihin jne.
Kun ei vuosikymmenien meditaatio ole tuonut riittävästi tietoa ja tunnetta siitä, miten asiat ovat, on ollu pakko turvautua kirjoihin, heidän teksteihinsä, jotka ovat jotain löytäneet. Sitten olen voinut "päättää", onko kirjan tekstit minulle totta vai ei jne...
Pakko kysyä, että saitko meditoidessa mitään hienoja kokemuksia? Tai kauheita kokemuksia?
Ensimmäisen noin 15 vuoden aikana sain meditaatioissa tosi hienoja kokemuksia ihan valtavasti. Oli värejä, olentoja, ihania maisemia, kukkia, joiden värit olivat aivan uskomattoman kauniita ja näytti, kuin valo olisi säteillyt niistä. Oli myös tapahtumia ja saatoin lennellä avaruudessa, jossa katselin tietenkin myös maaplaneettaamme tai sitten lentelin joidenkin maiden yläpuolella ja katselin maisemia. Joskus löysin itseni jonkun kotoa, vähän asukkaiden yläpuolelta. Olin paikalla maan ajassa ehkä muutamia minuutteja ja lähdin sitten pois, kun ei tuntunut reilulta olla siellä heidän tietämättään. Kävin usein myös luvan kanssa joidenkin ihmisten luona, myös sellaisten, joita en ollut nähnyt koskaan livenä enkä kuvissa. Kerroin heille myöhemmin, miltä he näyttivät, miltä heidän kotinsa näytti, ja mitä he olivat tehneet ja he myönsivät, että olin havainnut asiat siten kuin ne oikeasti olivat. :)
Kyselin kerran eräältä selvänäkijältä - jolla oli ollut näkemisen lahja ihan lapsesta asti - että miten ihmeessä voin lennellä tuolla tavoin ja nähdä niin tarkasti kaiken ja pystyn jopa zoomaamaan katsettani todella lähelle. Hän kertoi, että minulla on taito irrottaa osa tietoisuudestani, joka lähtee sitten "lentelemään" vaikka minne.
Sitten jostain syystä näyt meditaatioiden aikana alkoivat vähentyä ja viimeisen noin 10 vuoden aikana olen nähnyt meditaatioissa enää vain sellaista värien tanssia. Olen saanut joskus myös viestejä "suoratietona" itselleni tai toisille ihmisille. Joskus kaipaan niitä lentelyjä, mutta aikansa kutakin. :)
En ole koskaan kokenut mitään pelottavaa meditaatioissa. Joskus on tuntunut, kuin joku koskettaisi minua vaikka hiuksiin tai kasvoihin tai on tullut lämmin olo vaikka rintakehään. Nekin ovat olleet ihan myönteisiä kokemuksia. <3
Millaisia kokemuksia sinulla on meditaatiosta?
Oletko lukenut Tapio Kaitaharjun kirjaa. Rajan tuntumasta.
Siinä on juttuja samoista kokemuksista kuin on sinulla on?
En ole lukenut. Minulla on hyllyssä Tapion kirja, jonka nimi on Yhteytemme elämän energioihin. Pitääpä etsiä tuo Rajan tuntumasta -kirja. Kiva,kun kerroit, Kiitos. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukekaa ja ymmärtäkää lapsirakkaat ihmiset.
https://www.uudenajansarastus.fi/robert-bruce-hallittu-kehostapoistumin…
Tuon linkin kautta saa asiantuntevaa opastusta alan ammattilaiselta kehostapoistumiseen liittyvistä asioista.
Itse en taitaisi uskaltaa sitä kokeilla, vaikka se kiinnostaakin, sillä tiedän että säikähtäisin liikaa siinä vaiheessa, kun sydän alkaisi läpättää kovasti ennen kuin kokemus hetken kuluttua alkaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lukea yhtään mitään.
Täytämmekö sisäistä tyhjyyttä, sillä mitä muut ovat sanoneet?Hyvä kysymys. Itselläni tarve lukemiseen on syntynyt siitä, että olen halunnut tietää totuuden "Jumalasta"/"Tietoisuudesta" ja oikeastaan vähän kaikesta, mikä liittyy ihmisyyteen, sieluihin jne.
Kun ei vuosikymmenien meditaatio ole tuonut riittävästi tietoa ja tunnetta siitä, miten asiat ovat, on ollu pakko turvautua kirjoihin, heidän teksteihinsä, jotka ovat jotain löytäneet. Sitten olen voinut "päättää", onko kirjan tekstit minulle totta vai ei jne...
Pakko kysyä, että saitko meditoidessa mitään hienoja kokemuksia? Tai kauheita kokemuksia?
Ensimmäisen noin 15 vuoden aikana sain meditaatioissa tosi hienoja kokemuksia ihan valtavasti. Oli värejä, olentoja, ihania maisemia, kukkia, joiden värit olivat aivan uskomattoman kauniita ja näytti, kuin valo olisi säteillyt niistä. Oli myös tapahtumia ja saatoin lennellä avaruudessa, jossa katselin tietenkin myös maaplaneettaamme tai sitten lentelin joidenkin maiden yläpuolella ja katselin maisemia. Joskus löysin itseni jonkun kotoa, vähän asukkaiden yläpuolelta. Olin paikalla maan ajassa ehkä muutamia minuutteja ja lähdin sitten pois, kun ei tuntunut reilulta olla siellä heidän tietämättään. Kävin usein myös luvan kanssa joidenkin ihmisten luona, myös sellaisten, joita en ollut nähnyt koskaan livenä enkä kuvissa. Kerroin heille myöhemmin, miltä he näyttivät, miltä heidän kotinsa näytti, ja mitä he olivat tehneet ja he myönsivät, että olin havainnut asiat siten kuin ne oikeasti olivat. :)
Kyselin kerran eräältä selvänäkijältä - jolla oli ollut näkemisen lahja ihan lapsesta asti - että miten ihmeessä voin lennellä tuolla tavoin ja nähdä niin tarkasti kaiken ja pystyn jopa zoomaamaan katsettani todella lähelle. Hän kertoi, että minulla on taito irrottaa osa tietoisuudestani, joka lähtee sitten "lentelemään" vaikka minne.
Sitten jostain syystä näyt meditaatioiden aikana alkoivat vähentyä ja viimeisen noin 10 vuoden aikana olen nähnyt meditaatioissa enää vain sellaista värien tanssia. Olen saanut joskus myös viestejä "suoratietona" itselleni tai toisille ihmisille. Joskus kaipaan niitä lentelyjä, mutta aikansa kutakin. :)
En ole koskaan kokenut mitään pelottavaa meditaatioissa. Joskus on tuntunut, kuin joku koskettaisi minua vaikka hiuksiin tai kasvoihin tai on tullut lämmin olo vaikka rintakehään. Nekin ovat olleet ihan myönteisiä kokemuksia. <3
Millaisia kokemuksia sinulla on meditaatiosta?
Oletko lukenut Tapio Kaitaharjun kirjaa. Rajan tuntumasta.
Siinä on juttuja samoista kokemuksista kuin on sinulla on?En ole lukenut. Minulla on hyllyssä Tapion kirja, jonka nimi on Yhteytemme elämän energioihin. Pitääpä etsiä tuo Rajan tuntumasta -kirja. Kiva,kun kerroit, Kiitos. :)
Kiitos itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
https://www.uudenajansarastus.fi/robert-bruce-hallittu-kehostapoistumin…
Tuon linkin kautta saa asiantuntevaa opastusta alan ammattilaiselta kehostapoistumiseen liittyvistä asioista.
Itse en taitaisi uskaltaa sitä kokeilla, vaikka se kiinnostaakin, sillä tiedän että säikähtäisin liikaa siinä vaiheessa, kun sydän alkaisi läpättää kovasti ennen kuin kokemus hetken kuluttua alkaisi.
Ei mulla ole mitään tuollaisia kokeiluja vastaan mutta minkä takia käyttää energiaa tuollaisiin harjoituksiin jotka kohdistuu katoavaisiin asioihin jotka ovat myös unta ja illosoorisia niin kuin tämä nykyinen valveilla olokin loppujen lopuksi on.
Kaiken tämän illuusion, unen ja katoavaisuuden takana on todellisuus, ikuisuuden käsittämätön autuus jonka kohtaamiseen tarvitaan energiaa, eikä energian tuhlaamista katoavaisiin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.uudenajansarastus.fi/robert-bruce-hallittu-kehostapoistumin…
Tuon linkin kautta saa asiantuntevaa opastusta alan ammattilaiselta kehostapoistumiseen liittyvistä asioista.
Itse en taitaisi uskaltaa sitä kokeilla, vaikka se kiinnostaakin, sillä tiedän että säikähtäisin liikaa siinä vaiheessa, kun sydän alkaisi läpättää kovasti ennen kuin kokemus hetken kuluttua alkaisi.
Ei mulla ole mitään tuollaisia kokeiluja vastaan mutta minkä takia käyttää energiaa tuollaisiin harjoituksiin jotka kohdistuu katoavaisiin asioihin jotka ovat myös unta ja illosoorisia niin kuin tämä nykyinen valveilla olokin loppujen lopuksi on.
Kaiken tämän illuusion, unen ja katoavaisuuden takana on todellisuus, ikuisuuden käsittämätön autuus jonka kohtaamiseen tarvitaan energiaa, eikä energian tuhlaamista katoavaisiin asioihin.
Ajattelen niin, että jokaisella on oma polkunsa, oma elämänsuunnitelmansakin kai, emmekä me muut voi tietää, mikä on kenellekin tarpeen, jotta hän lopulta parhaiten löytää - joko tässä tai tulevassa elämässä - sinne valaistumisen polulle, joka on tuleva jokaisen sielun osaksi joskus.
Siksi myös esim. kehostairtaantumiset, joko spontaanisti tai harjoittelun jälkeen, voivat olla merkittävä eteenpäin vievä asia jonkun ihmisen elämässä. Jotkut se saattaa viedä myös uuteen ammattiin, ehkä auttamistyöhön, johon olisi halukkaille paikkoja auki enemmänkin.
Oletko muuten ihan varma tuosta kirjoittamastasi:
"Kaiken tämän illuusion, unen ja katoavaisuuden takana on todellisuus, ikuisuuden käsittämätön autuus jonka kohtaamiseen tarvitaan energiaa,..."
Entä jos sekin "todellisuus/autuus" on vain unenkaltaista? Moni valaistunut on saanut huomata syvemmälle "todellisuuteen" mennessään, että sekin on ollut unta.
Eikö kaikki koettava, kuten autuuskin, ole jotain, mutta se "Todellisuus On ja Ei ole.
En sano, että olet väärässä, vaan en vain tiedä, joten siksi kysyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.uudenajansarastus.fi/robert-bruce-hallittu-kehostapoistumin…
Tuon linkin kautta saa asiantuntevaa opastusta alan ammattilaiselta kehostapoistumiseen liittyvistä asioista.
Itse en taitaisi uskaltaa sitä kokeilla, vaikka se kiinnostaakin, sillä tiedän että säikähtäisin liikaa siinä vaiheessa, kun sydän alkaisi läpättää kovasti ennen kuin kokemus hetken kuluttua alkaisi.
Ei mulla ole mitään tuollaisia kokeiluja vastaan mutta minkä takia käyttää energiaa tuollaisiin harjoituksiin jotka kohdistuu katoavaisiin asioihin jotka ovat myös unta ja illosoorisia niin kuin tämä nykyinen valveilla olokin loppujen lopuksi on.
Kaiken tämän illuusion, unen ja katoavaisuuden takana on todellisuus, ikuisuuden käsittämätön autuus jonka kohtaamiseen tarvitaan energiaa, eikä energian tuhlaamista katoavaisiin asioihin.
Ajattelen niin, että jokaisella on oma polkunsa, oma elämänsuunnitelmansakin kai, emmekä me muut voi tietää, mikä on kenellekin tarpeen, jotta hän lopulta parhaiten löytää - joko tässä tai tulevassa elämässä - sinne valaistumisen polulle, joka on tuleva jokaisen sielun osaksi joskus.
Siksi myös esim. kehostairtaantumiset, joko spontaanisti tai harjoittelun jälkeen, voivat olla merkittävä eteenpäin vievä asia jonkun ihmisen elämässä. Jotkut se saattaa viedä myös uuteen ammattiin, ehkä auttamistyöhön, johon olisi halukkaille paikkoja auki enemmänkin.
Oletko muuten ihan varma tuosta kirjoittamastasi:
"Kaiken tämän illuusion, unen ja katoavaisuuden takana on todellisuus, ikuisuuden käsittämätön autuus jonka kohtaamiseen tarvitaan energiaa,..."
Entä jos sekin "todellisuus/autuus" on vain unenkaltaista? Moni valaistunut on saanut huomata syvemmälle "todellisuuteen" mennessään, että sekin on ollut unta.
Eikö kaikki koettava, kuten autuuskin, ole jotain, mutta se "Todellisuus On ja Ei ole.
En sano, että olet väärässä, vaan en vain tiedä, joten siksi kysyn.
Ok.
Kokipa autuuden kuka hyvänsä, olipa se valaistunut henkilö tai kuka tahansa muu, niin, niin kauan kun kokija on olemassa niin kyseessä on uni. Todellisuutta ei voi kukaan kohdata, koska se on tila jossa kokijaa ei ole enää olemassa.
Kokija on ajatuksen tuote, ei mitään muuta. Todellisuus ei ole ajatuksen tuote. Kokija joka on rajallinen, jota vastoin Todellisuus ei ole, se on rajaton ja ääretön, siksi ne eivät voi kohdata toisensa.
Niin, voidaan kysyä onko todellisuus myös unta.
Ei, se ei ole unta, koska se on ajatukseton ykseyden tila jossa illusonin, unen aiheuttajaa ei ole olemassa kipenen vertaa enää jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.uudenajansarastus.fi/robert-bruce-hallittu-kehostapoistumin…
Tuon linkin kautta saa asiantuntevaa opastusta alan ammattilaiselta kehostapoistumiseen liittyvistä asioista.
Itse en taitaisi uskaltaa sitä kokeilla, vaikka se kiinnostaakin, sillä tiedän että säikähtäisin liikaa siinä vaiheessa, kun sydän alkaisi läpättää kovasti ennen kuin kokemus hetken kuluttua alkaisi.
Ei mulla ole mitään tuollaisia kokeiluja vastaan mutta minkä takia käyttää energiaa tuollaisiin harjoituksiin jotka kohdistuu katoavaisiin asioihin jotka ovat myös unta ja illosoorisia niin kuin tämä nykyinen valveilla olokin loppujen lopuksi on.
Kaiken tämän illuusion, unen ja katoavaisuuden takana on todellisuus, ikuisuuden käsittämätön autuus jonka kohtaamiseen tarvitaan energiaa, eikä energian tuhlaamista katoavaisiin asioihin.
Ajattelen niin, että jokaisella on oma polkunsa, oma elämänsuunnitelmansakin kai, emmekä me muut voi tietää, mikä on kenellekin tarpeen, jotta hän lopulta parhaiten löytää - joko tässä tai tulevassa elämässä - sinne valaistumisen polulle, joka on tuleva jokaisen sielun osaksi joskus.
Siksi myös esim. kehostairtaantumiset, joko spontaanisti tai harjoittelun jälkeen, voivat olla merkittävä eteenpäin vievä asia jonkun ihmisen elämässä. Jotkut se saattaa viedä myös uuteen ammattiin, ehkä auttamistyöhön, johon olisi halukkaille paikkoja auki enemmänkin.
Oletko muuten ihan varma tuosta kirjoittamastasi:
"Kaiken tämän illuusion, unen ja katoavaisuuden takana on todellisuus, ikuisuuden käsittämätön autuus jonka kohtaamiseen tarvitaan energiaa,..."
Entä jos sekin "todellisuus/autuus" on vain unenkaltaista? Moni valaistunut on saanut huomata syvemmälle "todellisuuteen" mennessään, että sekin on ollut unta.
Eikö kaikki koettava, kuten autuuskin, ole jotain, mutta se "Todellisuus On ja Ei ole.
En sano, että olet väärässä, vaan en vain tiedä, joten siksi kysyn.
Autuus on siis vain yksi ihmisen keksimä termi, jolla siihen Todellisuuteen viitataan. Oikeastihan mitkään sanat eivät anna sille oikeutta, mutta jotain termejä on keksittävä jos sitä haluaa mahdollisimman hyvin kuvailla. Kuuta osoittavia sormia jne jne.
Ja loppupeleissä se "uni" on sitä yhden Todellisuuden ilmenemää, joten se erinäisyyskin on vain harhaa ja Todellisuutta yhtä lailla.
Vierailija kirjoitti:
Ei, se ei ole unta, koska se on ajatukseton ykseyden tila jossa illusonin, unen aiheuttajaa ei ole olemassa kipenen vertaa enää jäljellä.
Mutta eikös se unen aiheuttaja ole juurikin se Todellisuus, joka sen unen uneksii? Kun ei ole mitään muuta olemassa, niin pakkohan sen on se harhakin saada aikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, se ei ole unta, koska se on ajatukseton ykseyden tila jossa illusonin, unen aiheuttajaa ei ole olemassa kipenen vertaa enää jäljellä.
Mutta eikös se unen aiheuttaja ole juurikin se Todellisuus, joka sen unen uneksii? Kun ei ole mitään muuta olemassa, niin pakkohan sen on se harhakin saada aikaan?
Kyllä, juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.uudenajansarastus.fi/robert-bruce-hallittu-kehostapoistumin…
Tuon linkin kautta saa asiantuntevaa opastusta alan ammattilaiselta kehostapoistumiseen liittyvistä asioista.
Itse en taitaisi uskaltaa sitä kokeilla, vaikka se kiinnostaakin, sillä tiedän että säikähtäisin liikaa siinä vaiheessa, kun sydän alkaisi läpättää kovasti ennen kuin kokemus hetken kuluttua alkaisi.
Ei mulla ole mitään tuollaisia kokeiluja vastaan mutta minkä takia käyttää energiaa tuollaisiin harjoituksiin jotka kohdistuu katoavaisiin asioihin jotka ovat myös unta ja illosoorisia niin kuin tämä nykyinen valveilla olokin loppujen lopuksi on.
Kaiken tämän illuusion, unen ja katoavaisuuden takana on todellisuus, ikuisuuden käsittämätön autuus jonka kohtaamiseen tarvitaan energiaa, eikä energian tuhlaamista katoavaisiin asioihin.
Ajattelen niin, että jokaisella on oma polkunsa, oma elämänsuunnitelmansakin kai, emmekä me muut voi tietää, mikä on kenellekin tarpeen, jotta hän lopulta parhaiten löytää - joko tässä tai tulevassa elämässä - sinne valaistumisen polulle, joka on tuleva jokaisen sielun osaksi joskus.
Siksi myös esim. kehostairtaantumiset, joko spontaanisti tai harjoittelun jälkeen, voivat olla merkittävä eteenpäin vievä asia jonkun ihmisen elämässä. Jotkut se saattaa viedä myös uuteen ammattiin, ehkä auttamistyöhön, johon olisi halukkaille paikkoja auki enemmänkin.
Oletko muuten ihan varma tuosta kirjoittamastasi:
"Kaiken tämän illuusion, unen ja katoavaisuuden takana on todellisuus, ikuisuuden käsittämätön autuus jonka kohtaamiseen tarvitaan energiaa,..."
Entä jos sekin "todellisuus/autuus" on vain unenkaltaista? Moni valaistunut on saanut huomata syvemmälle "todellisuuteen" mennessään, että sekin on ollut unta.
Eikö kaikki koettava, kuten autuuskin, ole jotain, mutta se "Todellisuus On ja Ei ole.
En sano, että olet väärässä, vaan en vain tiedä, joten siksi kysyn.
Autuus on siis vain yksi ihmisen keksimä termi, jolla siihen Todellisuuteen viitataan. Oikeastihan mitkään sanat eivät anna sille oikeutta, mutta jotain termejä on keksittävä jos sitä haluaa mahdollisimman hyvin kuvailla. Kuuta osoittavia sormia jne jne.
Ja loppupeleissä se "uni" on sitä yhden Todellisuuden ilmenemää, joten se erinäisyyskin on vain harhaa ja Todellisuutta yhtä lailla.
Kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, se ei ole unta, koska se on ajatukseton ykseyden tila jossa illusonin, unen aiheuttajaa ei ole olemassa kipenen vertaa enää jäljellä.
Mutta eikös se unen aiheuttaja ole juurikin se Todellisuus, joka sen unen uneksii? Kun ei ole mitään muuta olemassa, niin pakkohan sen on se harhakin saada aikaan?
Kyllä, juuri näin.
Okei. Mitä tarkoitit sitten sillä, että ykseydessä unen aiheuttajaa ei ole olemassa? Jos se on Tietoisuus itse eli ykseys itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, se ei ole unta, koska se on ajatukseton ykseyden tila jossa illusonin, unen aiheuttajaa ei ole olemassa kipenen vertaa enää jäljellä.
Mutta eikös se unen aiheuttaja ole juurikin se Todellisuus, joka sen unen uneksii? Kun ei ole mitään muuta olemassa, niin pakkohan sen on se harhakin saada aikaan?
Kyllä, juuri näin.
Okei. Mitä tarkoitit sitten sillä, että ykseydessä unen aiheuttajaa ei ole olemassa? Jos se on Tietoisuus itse eli ykseys itse?
Ykseys on ajatukseton tila.
Uni ja illuusio saavat alkunsa ajatuksen myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, se ei ole unta, koska se on ajatukseton ykseyden tila jossa illusonin, unen aiheuttajaa ei ole olemassa kipenen vertaa enää jäljellä.
Mutta eikös se unen aiheuttaja ole juurikin se Todellisuus, joka sen unen uneksii? Kun ei ole mitään muuta olemassa, niin pakkohan sen on se harhakin saada aikaan?
Kyllä, juuri näin.
Okei. Mitä tarkoitit sitten sillä, että ykseydessä unen aiheuttajaa ei ole olemassa? Jos se on Tietoisuus itse eli ykseys itse?
Ykseys on ajatukseton tila.
Uni ja illuusio saavat alkunsa ajatuksen myötä.
Siis, maailma, ja siinä olevat ilmiöt ovat ajatuskasvannaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, se ei ole unta, koska se on ajatukseton ykseyden tila jossa illusonin, unen aiheuttajaa ei ole olemassa kipenen vertaa enää jäljellä.
Mutta eikös se unen aiheuttaja ole juurikin se Todellisuus, joka sen unen uneksii? Kun ei ole mitään muuta olemassa, niin pakkohan sen on se harhakin saada aikaan?
Kyllä, juuri näin.
Okei. Mitä tarkoitit sitten sillä, että ykseydessä unen aiheuttajaa ei ole olemassa? Jos se on Tietoisuus itse eli ykseys itse?
Ykseys on ajatukseton tila.
Uni ja illuusio saavat alkunsa ajatuksen myötä.
Aivan aivan, niin tietenkin. En ajatellut tarpeeksi, noinhan se tietenkin on. Ykseys on Tietoisuus puhtaimmillaan, ilman ylimääräistä "haaveilua".
Ole hyvä vain. :) Minusta tuntuu, että minulla oli lapsena muutama astraalimatkaa muistuttava kokemus tai sitten kysymys on ollut lucid-unesta. Ne päätyivät siihen, että unen/matkan lopuksi tipahdin mahdottoman korkealta alas sänkyyn kovalla vauhdilla ja siihen heräsin. Olisi kiva kokea noita aikuisena...