Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Ei lukemalla voi saada tietää totuutta Tietoisuudesta ja Jumalasta, se on mahdotonta, sillä kaikki tieto mitä on sanottu noista kahdesta asiasta perustuu rajallisiin ajatuksiin.

Tietoisuus ja Jumala ovat (ovat sama asia) rajattomia, äärettömiä ja ei ajatuksen tuotteita.

Siis rajallinen ajatus ei voi kohdata sitä mikä on rajaton ja ajatukseton. Tieto on aina rajallista ajatusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lukea yhtään mitään.

Täytämmekö sisäistä tyhjyyttä, sillä mitä muut ovat sanoneet?

Hyvä kysymys. Itselläni tarve lukemiseen on syntynyt siitä, että olen halunnut tietää totuuden "Jumalasta"/"Tietoisuudesta" ja oikeastaan vähän kaikesta, mikä liittyy ihmisyyteen, sieluihin jne.

Kun ei vuosikymmenien meditaatio ole tuonut riittävästi tietoa ja tunnetta siitä, miten asiat ovat, on ollu pakko turvautua kirjoihin, heidän teksteihinsä, jotka ovat jotain löytäneet. Sitten olen voinut "päättää", onko kirjan tekstit minulle totta vai ei jne...

Pakko kysyä, että saitko meditoidessa mitään hienoja kokemuksia? Tai kauheita kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lukea yhtään mitään.

Täytämmekö sisäistä tyhjyyttä, sillä mitä muut ovat sanoneet?

Hyvä kysymys. Itselläni tarve lukemiseen on syntynyt siitä, että olen halunnut tietää totuuden "Jumalasta"/"Tietoisuudesta" ja oikeastaan vähän kaikesta, mikä liittyy ihmisyyteen, sieluihin jne.

Kun ei vuosikymmenien meditaatio ole tuonut riittävästi tietoa ja tunnetta siitä, miten asiat ovat, on ollu pakko turvautua kirjoihin, heidän teksteihinsä, jotka ovat jotain löytäneet. Sitten olen voinut "päättää", onko kirjan tekstit minulle totta vai ei jne...

Pakko kysyä, että saitko meditoidessa mitään hienoja kokemuksia? Tai kauheita kokemuksia?

Ensimmäisen noin 15 vuoden aikana sain meditaatioissa tosi hienoja kokemuksia ihan valtavasti. Oli värejä, olentoja, ihania maisemia, kukkia, joiden värit olivat aivan uskomattoman kauniita ja näytti, kuin valo olisi säteillyt niistä. Oli myös tapahtumia ja saatoin lennellä avaruudessa, jossa katselin tietenkin myös maaplaneettaamme tai sitten lentelin joidenkin maiden yläpuolella ja katselin maisemia. Joskus löysin itseni jonkun kotoa, vähän asukkaiden yläpuolelta. Olin paikalla maan ajassa ehkä muutamia minuutteja ja lähdin sitten pois, kun ei tuntunut reilulta olla siellä heidän tietämättään. Kävin usein myös luvan kanssa joidenkin ihmisten luona, myös sellaisten, joita en ollut nähnyt koskaan livenä enkä kuvissa. Kerroin heille myöhemmin, miltä he näyttivät, miltä heidän kotinsa näytti, ja mitä he olivat tehneet ja he myönsivät, että olin havainnut asiat siten kuin ne oikeasti olivat. :)

Kyselin kerran eräältä selvänäkijältä -  jolla oli ollut näkemisen lahja ihan lapsesta asti - että miten ihmeessä voin lennellä tuolla tavoin ja nähdä niin tarkasti kaiken ja pystyn jopa zoomaamaan katsettani todella lähelle. Hän kertoi, että minulla on taito irrottaa osa tietoisuudestani, joka lähtee sitten "lentelemään" vaikka minne.

Sitten jostain syystä näyt meditaatioiden aikana alkoivat vähentyä ja viimeisen noin 10 vuoden aikana olen nähnyt meditaatioissa enää vain sellaista värien tanssia. Olen saanut joskus myös viestejä "suoratietona" itselleni tai toisille ihmisille. Joskus kaipaan niitä lentelyjä, mutta aikansa kutakin. :)

En ole koskaan kokenut mitään pelottavaa meditaatioissa. Joskus on tuntunut, kuin joku koskettaisi minua vaikka hiuksiin tai kasvoihin tai on tullut lämmin olo vaikka rintakehään. Nekin ovat olleet ihan myönteisiä kokemuksia. <3

Millaisia kokemuksia sinulla on meditaatiosta?

Ja lisään vielä, että olen absolutisti enkä käytä mitään muitakaan päihteitä tai lääkkeitä, en myöskään kahvia, joten nuo kokemukset ovat olleet ihan vain meditatiivisesta tilasta johtuvia. :)

Olen kuitenkin aina rukoillut ennen meditaation aloittamista. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lukea yhtään mitään.

Täytämmekö sisäistä tyhjyyttä, sillä mitä muut ovat sanoneet?

Hyvä kysymys. Itselläni tarve lukemiseen on syntynyt siitä, että olen halunnut tietää totuuden "Jumalasta"/"Tietoisuudesta" ja oikeastaan vähän kaikesta, mikä liittyy ihmisyyteen, sieluihin jne.

Kun ei vuosikymmenien meditaatio ole tuonut riittävästi tietoa ja tunnetta siitä, miten asiat ovat, on ollu pakko turvautua kirjoihin, heidän teksteihinsä, jotka ovat jotain löytäneet. Sitten olen voinut "päättää", onko kirjan tekstit minulle totta vai ei jne...

Pakko kysyä, että saitko meditoidessa mitään hienoja kokemuksia? Tai kauheita kokemuksia?

Ensimmäisen noin 15 vuoden aikana sain meditaatioissa tosi hienoja kokemuksia ihan valtavasti. Oli värejä, olentoja, ihania maisemia, kukkia, joiden värit olivat aivan uskomattoman kauniita ja näytti, kuin valo olisi säteillyt niistä. Oli myös tapahtumia ja saatoin lennellä avaruudessa, jossa katselin tietenkin myös maaplaneettaamme tai sitten lentelin joidenkin maiden yläpuolella ja katselin maisemia. Joskus löysin itseni jonkun kotoa, vähän asukkaiden yläpuolelta. Olin paikalla maan ajassa ehkä muutamia minuutteja ja lähdin sitten pois, kun ei tuntunut reilulta olla siellä heidän tietämättään. Kävin usein myös luvan kanssa joidenkin ihmisten luona, myös sellaisten, joita en ollut nähnyt koskaan livenä enkä kuvissa. Kerroin heille myöhemmin, miltä he näyttivät, miltä heidän kotinsa näytti, ja mitä he olivat tehneet ja he myönsivät, että olin havainnut asiat siten kuin ne oikeasti olivat. :)

Kyselin kerran eräältä selvänäkijältä -  jolla oli ollut näkemisen lahja ihan lapsesta asti - että miten ihmeessä voin lennellä tuolla tavoin ja nähdä niin tarkasti kaiken ja pystyn jopa zoomaamaan katsettani todella lähelle. Hän kertoi, että minulla on taito irrottaa osa tietoisuudestani, joka lähtee sitten "lentelemään" vaikka minne.

Sitten jostain syystä näyt meditaatioiden aikana alkoivat vähentyä ja viimeisen noin 10 vuoden aikana olen nähnyt meditaatioissa enää vain sellaista värien tanssia. Olen saanut joskus myös viestejä "suoratietona" itselleni tai toisille ihmisille. Joskus kaipaan niitä lentelyjä, mutta aikansa kutakin. :)

En ole koskaan kokenut mitään pelottavaa meditaatioissa. Joskus on tuntunut, kuin joku koskettaisi minua vaikka hiuksiin tai kasvoihin tai on tullut lämmin olo vaikka rintakehään. Nekin ovat olleet ihan myönteisiä kokemuksia. <3

Millaisia kokemuksia sinulla on meditaatiosta?

Aika huikeaa kuulla tuollaista, enkä epäile mitään. Etenkin tuo että tapaamasi ihmiset vahvistivat näkysi oikeiksi, vetää aika sanattomaksi. Oletko sinä sattumoisin sama, joka kirjoitti joskus nimimerkillä Kria?

Taitaa olla kyse astraalimatkustamisesta? Tästäpä tuli mieleen tämä pirteä haastattelu kaverista, jolla on kyky astraalimatkustella:

Olisi mukava oppia tuo kyky.

Nuo kaikki kokemukset, värien näkemiset, ruumiista irtautumiset ym kuuluvat alemmalle tasolle oleviin henkisiin kykyihin, joten eivät ole korkeita henkisiä kykyjä ja kokemuksia.

Tällä en tarkoita vähätellä kokemuksiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lukea yhtään mitään.

Täytämmekö sisäistä tyhjyyttä, sillä mitä muut ovat sanoneet?

Hyvä kysymys. Itselläni tarve lukemiseen on syntynyt siitä, että olen halunnut tietää totuuden "Jumalasta"/"Tietoisuudesta" ja oikeastaan vähän kaikesta, mikä liittyy ihmisyyteen, sieluihin jne.

Kun ei vuosikymmenien meditaatio ole tuonut riittävästi tietoa ja tunnetta siitä, miten asiat ovat, on ollu pakko turvautua kirjoihin, heidän teksteihinsä, jotka ovat jotain löytäneet. Sitten olen voinut "päättää", onko kirjan tekstit minulle totta vai ei jne...

Pakko kysyä, että saitko meditoidessa mitään hienoja kokemuksia? Tai kauheita kokemuksia?

Ensimmäisen noin 15 vuoden aikana sain meditaatioissa tosi hienoja kokemuksia ihan valtavasti. Oli värejä, olentoja, ihania maisemia, kukkia, joiden värit olivat aivan uskomattoman kauniita ja näytti, kuin valo olisi säteillyt niistä. Oli myös tapahtumia ja saatoin lennellä avaruudessa, jossa katselin tietenkin myös maaplaneettaamme tai sitten lentelin joidenkin maiden yläpuolella ja katselin maisemia. Joskus löysin itseni jonkun kotoa, vähän asukkaiden yläpuolelta. Olin paikalla maan ajassa ehkä muutamia minuutteja ja lähdin sitten pois, kun ei tuntunut reilulta olla siellä heidän tietämättään. Kävin usein myös luvan kanssa joidenkin ihmisten luona, myös sellaisten, joita en ollut nähnyt koskaan livenä enkä kuvissa. Kerroin heille myöhemmin, miltä he näyttivät, miltä heidän kotinsa näytti, ja mitä he olivat tehneet ja he myönsivät, että olin havainnut asiat siten kuin ne oikeasti olivat. :)

Kyselin kerran eräältä selvänäkijältä -  jolla oli ollut näkemisen lahja ihan lapsesta asti - että miten ihmeessä voin lennellä tuolla tavoin ja nähdä niin tarkasti kaiken ja pystyn jopa zoomaamaan katsettani todella lähelle. Hän kertoi, että minulla on taito irrottaa osa tietoisuudestani, joka lähtee sitten "lentelemään" vaikka minne.

Sitten jostain syystä näyt meditaatioiden aikana alkoivat vähentyä ja viimeisen noin 10 vuoden aikana olen nähnyt meditaatioissa enää vain sellaista värien tanssia. Olen saanut joskus myös viestejä "suoratietona" itselleni tai toisille ihmisille. Joskus kaipaan niitä lentelyjä, mutta aikansa kutakin. :)

En ole koskaan kokenut mitään pelottavaa meditaatioissa. Joskus on tuntunut, kuin joku koskettaisi minua vaikka hiuksiin tai kasvoihin tai on tullut lämmin olo vaikka rintakehään. Nekin ovat olleet ihan myönteisiä kokemuksia. <3

Millaisia kokemuksia sinulla on meditaatiosta?

Aika huikeaa kuulla tuollaista, enkä epäile mitään. Etenkin tuo että tapaamasi ihmiset vahvistivat näkysi oikeiksi, vetää aika sanattomaksi. Oletko sinä sattumoisin sama, joka kirjoitti joskus nimimerkillä Kria?

Kiitos. Onpa sulla hyvä muisti, vai oletko ihan vasta lukenut tosi kaukaisia kirjoituksia? :)

Itse en näe mitään eroa esim. Maharjin vastauksilla kirjassa Valvetilasi on unta sekä Kurssilla. Voin toki olla aivan pielessä ajatuksineni mutta olen ainakin näkevinäni aivan saman Totuuden Ramana Maharshin, Maharjin, Eckhart Tollen ym. opetuksissa. 

Olen aiemmin elämässäni yrittänyt paneutua Kuka minä olen- meditaatioon sun muihin mutta vasta Kurssin myötä löysin yhteyden sisimpääni  ja pystyin jättäytymään sisimmän Oppaan johdatettavaksi. Käytännössä kait tämä mielen hiljaisuuteen keskittyminen on sama kuin esim. Maharjin opettama Olen- tuntoon keskittyminen.

Olen kiitollinen Kurssille, että se kaikesta vastahakoisuudestani, surkeasta opiskelustani sun muusta huolimatta johdatti minut sisimpäni ovelle. En usko, että olisin tässä ilman Kurssia. Kurssi teki työtään minussa ilman, että edes huomasin. Kunnes yks kaks tapahtui nips naps :)

'Kuka minä olen- meditaatioon'

Kuka minä olen ei ole meditaatio

menetelmä lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

'Kuka minä olen- meditaatioon'

Kuka minä olen ei ole meditaatio

menetelmä lainkaan.

Selitätkö mikä se on ellei meditaatio :)

Thymus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'Kuka minä olen- meditaatioon'

Kuka minä olen ei ole meditaatio

menetelmä lainkaan.

Selitätkö mikä se on ellei meditaatio :)

'Kuka minä olen' kysymys suunnataan

ajatusten takana olevalle

Tietoisuudelle, siinä kaikki.

Ei ole tarkoitus miettiä tai meditoida kuka minä olen.

Vierailija kirjoitti:

Thymus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'Kuka minä olen- meditaatioon'

Kuka minä olen ei ole meditaatio

menetelmä lainkaan.

Selitätkö mikä se on ellei meditaatio :)

'Kuka minä olen' kysymys suunnataan

ajatusten takana olevalle

Tietoisuudelle, siinä kaikki.

Ei ole tarkoitus miettiä tai meditoida kuka minä olen.

Olen pohjannut tämän Kuka minä olen meditaationi ihan alkuun Paul Bruntonin Salainen Tie kirjan ohjeistuksiin ja myöhemmin se on kääntynyt enemmän Maharjin Olen- tunnon .. miksi sitä nyt kutsuisi.. "jäljittämiseen".  Vaikka sama asia nuo ovat, ellen väärin ole ymmärtänyt. Koin vaan jotenkin luontevammaksi tuon Olen- tunnon "jäljittämisen".

Mun mielestä tuo mitä kirjoitit vastaa kyllä Bruntonin ja Maharjin ohjeita.

 

Nykyään olen vain hiljaa ilman sanallista Kuka minä olen etsimistä tai Olen- etsimistä. Intentio kuitenkin vahvasti Itsen tavoittamisessa ja sisimmän Oppaaseen yhteydessä olemisessa. Ja tätä mielen hiljaisuutta koitan ylläpitää niin paljon kuin se normi arjessa on mahdollista. Kovin aina sydämessä palo päästä takaisin hiljaisuuteen, jos on pidempään ollut kiinni arjen asioissa.

Tämä on mielestäni kans hyvä:

When you meditate, the ego rises snd you become the meditator. In this process, you objectify Reality, which is actually who ´you´ truly are. So the best meditation is to simply keep quiet here. Don´t follow any thought and don´t activate the mind. This is true meditation. Knowing that you are meditating is not true meditation. When you keep quiet here, there is no meditator. There is nothing to achieve in the future, because everything is already here. The meditator rises from here. When you keep quiet that is no meditator, no meditation and no object of meditation. This is Existence-Consciousness-Bliss Itself. It is in this instant, in this space, It is who you are, desireless, Perfect Self. In the twinkling of an eye you are free.

Papaji

Thymus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Thymus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'Kuka minä olen- meditaatioon'

Kuka minä olen ei ole meditaatio

menetelmä lainkaan.

Selitätkö mikä se on ellei meditaatio :)

'Kuka minä olen' kysymys suunnataan

ajatusten takana olevalle

Tietoisuudelle, siinä kaikki.

Ei ole tarkoitus miettiä tai meditoida kuka minä olen.

Olen pohjannut tämän Kuka minä olen meditaationi ihan alkuun Paul Bruntonin Salainen Tie kirjan ohjeistuksiin ja myöhemmin se on kääntynyt enemmän Maharjin Olen- tunnon .. miksi sitä nyt kutsuisi.. "jäljittämiseen".  Vaikka sama asia nuo ovat, ellen väärin ole ymmärtänyt. Koin vaan jotenkin luontevammaksi tuon Olen- tunnon "jäljittämisen".

Mun mielestä tuo mitä kirjoitit vastaa kyllä Bruntonin ja Maharjin ohjeita.

 

Nykyään olen vain hiljaa ilman sanallista Kuka minä olen etsimistä tai Olen- etsimistä. Intentio kuitenkin vahvasti Itsen tavoittamisessa ja sisimmän Oppaaseen yhteydessä olemisessa. Ja tätä mielen hiljaisuutta koitan ylläpitää niin paljon kuin se normi arjessa on mahdollista. Kovin aina sydämessä palo päästä takaisin hiljaisuuteen, jos on pidempään ollut kiinni arjen asioissa.

Tämä on mielestäni kans hyvä:

When you meditate, the ego rises snd you become the meditator. In this process, you objectify Reality, which is actually who ´you´ truly are. So the best meditation is to simply keep quiet here. Don´t follow any thought and don´t activate the mind. This is true meditation. Knowing that you are meditating is not true meditation. When you keep quiet here, there is no meditator. There is nothing to achieve in the future, because everything is already here. The meditator rises from here. When you keep quiet that is no meditator, no meditation and no object of meditation. This is Existence-Consciousness-Bliss Itself. It is in this instant, in this space, It is who you are, desireless, Perfect Self. In the twinkling of an eye you are free.

Papaji

Rookeri, tämä kuitataan.

Vierailija kirjoitti:

Voiko kuoleman jälkeen leijua ihanilla paratiisisaarilla tuntien samantyylisiä hekumallisia tunteita kuin ihmiskehossa eläessään? Jossain sellaisessa paikassa missä on kaunista ja rauhallista eikä mitään tämän maailman ongelmia.

Tässä on joitakin lukemiani kuvauksia taivasmaailmasta. En voi vannoa niiden pitävän paikkansa, mutta tahtoisin uskoa niin.

Taivasmaailma ja elämä siinä on ihmiselle täysin todellista, se on elämää siinä missä oli elämä maan päälläkin. Sinne ei kuitenkaan siirrytä suoraan kuoleman jälkeen, vaan ensin täytyy puhdistua kaikesta pahasta ja itsekkyydestä ns purgatoriossa jota dantekin on kuvaillut.

Taivasmaailmassa ajatukset (puhtaat ja viattomat) käyvät todeksi. Kaikki hyvyys, kauneus ja rauha mitä ihminen osaa ajatella realisoituu.

Siellä puhkeaa kukkaan ja realisoituu kaikki se hyvä mitä ihminen oli, ajatteli ja teki maallisen elämänsä aikana, kaikki rakkaus, hyväntahtoisuus, epäitsekkyys, hellyys, veljeys, auttamisen halu, rehellisyys, kauneus ja luovuus, viaton ilo ja muiden ymmärtäminen. Ihminen elää täällä tahtonsa mukaisesti tuttujen rakkaidensa, muiden ihanien ihmisten tai vaikka eläinten seurassa. Kaikki on hyvää ja kaunista.

Ihminen saa elää todeksi maallisen elämänsä puhtaita unelmia, viattomimpia ajatuksia ja tekoja, niitäkin jotka eivät koskaan saaneet toteutua käytännössä. Ihminen saa elää toteutumatonta rakkauttaan, auttaa muita, olla lapsiensa seurassa, säveltää ja soittaa taivaallista musiikkia, nauraa ja iloita, maalata kuin picasso, laulaa kuin enkeli, olla terve ja kivuton, tanssia pitkin kukkaniittyjä, suunnitella parempaa ja oikeudenmukaisempaa maailmaa, pohtia toisten ajattelijoiden kanssa elämän syvimpiä mysteereitä, hoivata eläimiä, elää laajan yhteisön ympäröimänä rakastavassa hengessä, jne.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lukea yhtään mitään.

Täytämmekö sisäistä tyhjyyttä, sillä mitä muut ovat sanoneet?

Tämä on ikuinen dilemma. Henkisesti pitkälle kehittynyt ihminen voi kyllä päästä laajempaan tietoon käsiksi ilman kirjallisuutta, mutta kirjat ovat arvokkaita etenkin henkisen tien alkuvaiheissa.

Miten siis menetellä ja mitä uskoa?

Mehän uskomme jos materialistinen tiedemies kertoo meille löytäneensä jotakin pitkällisten tutkimustensa nojalla. Tiedämme että hän on tehnyt suuren työn, käynyt pitkän ja vaikean koulutuksen saavuttaakseen kunnioitettavan osaamisensa, jonka avuin hän nyt tekee tutkimuksiaan ja varmistuu asioiden tilasta. Emme osaa suorilta käsin sanoa tai arvostella, ovatko hänen löydöksensä totta, emme niitä maallikkoina juuri ymmärrä.

Samoin on henkisen tiedon kanssa. Meille on ajoittain ilmestynyt opettajia, jotka kertovat löytäneensä jotakin tutkimustensa ja/tai koulutuksensa perusteella. He voivat väittää olevansa opettajia, valaistuneita, guruja tai mestareita. He kirjoittavat kirjoja menetelmistään ja havainnoistaan tai opettavat julkisesti. Saattavat kirjoittaa tai puhua kauniisti.

Tällaista henkistä opettajaa tarkastellessamme meidän on tärkeää katsella, elääkö hän todella kuten hän opettaa. Onko hän sitä mitä opettaa. Mitä intuitiomme sanoo tuosta opettajasta? Jos hän kerran on sellainen jumalihminen kuin väittää olevansa, eihän hän toki rahaa tai muuta materiaa itselleen tarvitse, eikä hän varmastikaan yritä myydä meille mitään? Muutenkaan hän tuskin enää on aivan kuin tavallinen maallinen ihminen, huomaamme varmaankin että hän on jotenkin poikkeuksellinen. Aloittelijalle tällaisten opettajien kirjat ja opetukset vaikuttavat yhtä kaikki vaikeaselkoisilta ymmärtää, olipa niiden totuuspohja mikä hyvänsä.

Miten siis voimme molemmissa tapauksissa varmistua siitä ovatko opetukset todella totta, kertovatko opettajamme varmasti totuuden, sillä tyhmäähän olisi uskoa sokeasti? Voi kai kuka tahansa erehtyä, vaikka olisi vilpitönkin.

Ei auta muu kuin käydä itse lävitse pitkä ja vaivalloinen henkisen itsekasvatuksen ja koulutuksen tie, että saavuttaisimme sellaisen oppimäärän, jotta osaisimme varmasti arvostella onko opettajan tutkimustulokset paikkansa pitäviä. Muuta tietä ei ole. Uskomme tai epäuskomme opettajaa kohtaan kasvaa sitä myöten mitä enemmän me itse kehitymme ja kasvamme, mitä enemmän ymmärryksemme ja näkökulmamme laajenee.

Tässä työssä meitä voi auttaa suuresti alkuun henkiset kirjat, jos vain satumme saamaan käsiimme todellisen opettajan kirjoittaman kirjan, emmekä maallista mainetta tai mammonaa tavoittelevan tekijän kirjaa.

Mistä siis löydämme luotettavan kirjan?

Kaikki suurten uskontojen pyhät kirjat ovat esimerkiksi tällaisia luotettavia teoksia. Niistä voi aloittaa luottavaisin mielin henkisen itsekoulutuksen ja tutkimusmatkan. Mitä enemmän luemme ja mietimme tällaisen kirjallisuuden sanomaa ja opetuksia, sitä enemmän alamme huomaamaan niissä piilevää yhtenäisyyttä, yhteistä oppia ja arvopohjaa, vaikkakin ne ovat eri aikakausina, eri kansoille, eri maanosissa kirjoitetut, mikä täytyy toki huomioida jos huomaamme joitakin eroavaisuuksia. Tärkeää olisi myös oppia lukemaan ei vain sanasta sanaan, vaan myös rivien välistä sanomaa.

Näin toimien tietomme ja käsityskykymme vuosien myötä laajenee aivan merkittävästi, mutta me tulemme lopultakin vain älykkäiksi ja kirjaviisaiksi tietäjiksi, ellemme seuraavaksi siirrä tätä saavuttamamme tietoa ja oppia palvelemaan elävää elämää. Ellemme itse muutu hiljalleen siksi mitä olemme näin oppineet ja mitä kenties jo opetamme muillekin, emme ole oppineet riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lukea yhtään mitään.

Täytämmekö sisäistä tyhjyyttä, sillä mitä muut ovat sanoneet?

Hyvä kysymys. Itselläni tarve lukemiseen on syntynyt siitä, että olen halunnut tietää totuuden "Jumalasta"/"Tietoisuudesta" ja oikeastaan vähän kaikesta, mikä liittyy ihmisyyteen, sieluihin jne.

Kun ei vuosikymmenien meditaatio ole tuonut riittävästi tietoa ja tunnetta siitä, miten asiat ovat, on ollu pakko turvautua kirjoihin, heidän teksteihinsä, jotka ovat jotain löytäneet. Sitten olen voinut "päättää", onko kirjan tekstit minulle totta vai ei jne...

Pakko kysyä, että saitko meditoidessa mitään hienoja kokemuksia? Tai kauheita kokemuksia?

Ensimmäisen noin 15 vuoden aikana sain meditaatioissa tosi hienoja kokemuksia ihan valtavasti. Oli värejä, olentoja, ihania maisemia, kukkia, joiden värit olivat aivan uskomattoman kauniita ja näytti, kuin valo olisi säteillyt niistä. Oli myös tapahtumia ja saatoin lennellä avaruudessa, jossa katselin tietenkin myös maaplaneettaamme tai sitten lentelin joidenkin maiden yläpuolella ja katselin maisemia. Joskus löysin itseni jonkun kotoa, vähän asukkaiden yläpuolelta. Olin paikalla maan ajassa ehkä muutamia minuutteja ja lähdin sitten pois, kun ei tuntunut reilulta olla siellä heidän tietämättään. Kävin usein myös luvan kanssa joidenkin ihmisten luona, myös sellaisten, joita en ollut nähnyt koskaan livenä enkä kuvissa. Kerroin heille myöhemmin, miltä he näyttivät, miltä heidän kotinsa näytti, ja mitä he olivat tehneet ja he myönsivät, että olin havainnut asiat siten kuin ne oikeasti olivat. :)

Kyselin kerran eräältä selvänäkijältä -  jolla oli ollut näkemisen lahja ihan lapsesta asti - että miten ihmeessä voin lennellä tuolla tavoin ja nähdä niin tarkasti kaiken ja pystyn jopa zoomaamaan katsettani todella lähelle. Hän kertoi, että minulla on taito irrottaa osa tietoisuudestani, joka lähtee sitten "lentelemään" vaikka minne.

Sitten jostain syystä näyt meditaatioiden aikana alkoivat vähentyä ja viimeisen noin 10 vuoden aikana olen nähnyt meditaatioissa enää vain sellaista värien tanssia. Olen saanut joskus myös viestejä "suoratietona" itselleni tai toisille ihmisille. Joskus kaipaan niitä lentelyjä, mutta aikansa kutakin. :)

En ole koskaan kokenut mitään pelottavaa meditaatioissa. Joskus on tuntunut, kuin joku koskettaisi minua vaikka hiuksiin tai kasvoihin tai on tullut lämmin olo vaikka rintakehään. Nekin ovat olleet ihan myönteisiä kokemuksia. <3

Millaisia kokemuksia sinulla on meditaatiosta?

Aika huikeaa kuulla tuollaista, enkä epäile mitään. Etenkin tuo että tapaamasi ihmiset vahvistivat näkysi oikeiksi, vetää aika sanattomaksi. Oletko sinä sattumoisin sama, joka kirjoitti joskus nimimerkillä Kria?

Kiitos. Onpa sulla hyvä muisti, vai oletko ihan vasta lukenut tosi kaukaisia kirjoituksia? :)

Sekä että. 

Kiitos sinulle, joka laitoit linkin siihen astraalimatkailusta kertovaan youtube-videoon. Oli mielenkiintoinen video.

Juha oli onnistunut harjoittelemalla irtoamaan kehostaan, joillekin se tapahtuu spontaanisti. Juha, kuten moni muukin astraali-matkoja tehnyt, on kertonut, ettei ollut samaan aikaan fyysisessä kehossaan, kun on ollut "reissun päällä", mutta itse olin, joten en tiedä, onko kohdallani ollut kyse ns. astraali-matkoista, vaan jostain muusta, sillä olen ollut samaan aikaan kahdessa paikassa, eli vain osa tietoisuudestani on ollut "reissussa".

Mystikko on käynyt /olluthyvin hienoaineisissa "ympäristöissä". Hän kertoi tosi mielenkiintoisia juttuja niistä, mutta ehkei niissä "reissuissa" ole enää kyse astraali-matkoista, vaikka varmasti henkilö, joka on jo niin pitkällä henkisesti, voi liikkua ilman fyysistä kehoaan vaikka ja missä - myös astraalitasolla tarvittaessa, esim. auttamassa joitain henkiä/sieluja. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lukea yhtään mitään.

Täytämmekö sisäistä tyhjyyttä, sillä mitä muut ovat sanoneet?

Tämä on ikuinen dilemma. Henkisesti pitkälle kehittynyt ihminen voi kyllä päästä laajempaan tietoon käsiksi ilman kirjallisuutta, mutta kirjat ovat arvokkaita etenkin henkisen tien alkuvaiheissa.

Miten siis menetellä ja mitä uskoa?

Mehän uskomme jos materialistinen tiedemies kertoo meille löytäneensä jotakin pitkällisten tutkimustensa nojalla. Tiedämme että hän on tehnyt suuren työn, käynyt pitkän ja vaikean koulutuksen saavuttaakseen kunnioitettavan osaamisensa, jonka avuin hän nyt tekee tutkimuksiaan ja varmistuu asioiden tilasta. Emme osaa suorilta käsin sanoa tai arvostella, ovatko hänen löydöksensä totta, emme niitä maallikkoina juuri ymmärrä.

Samoin on henkisen tiedon kanssa. Meille on ajoittain ilmestynyt opettajia, jotka kertovat löytäneensä jotakin tutkimustensa ja/tai koulutuksensa perusteella. He voivat väittää olevansa opettajia, valaistuneita, guruja tai mestareita. He kirjoittavat kirjoja menetelmistään ja havainnoistaan tai opettavat julkisesti. Saattavat kirjoittaa tai puhua kauniisti.

Tällaista henkistä opettajaa tarkastellessamme meidän on tärkeää katsella, elääkö hän todella kuten hän opettaa. Onko hän sitä mitä opettaa. Mitä intuitiomme sanoo tuosta opettajasta? Jos hän kerran on sellainen jumalihminen kuin väittää olevansa, eihän hän toki rahaa tai muuta materiaa itselleen tarvitse, eikä hän varmastikaan yritä myydä meille mitään? Muutenkaan hän tuskin enää on aivan kuin tavallinen maallinen ihminen, huomaamme varmaankin että hän on jotenkin poikkeuksellinen. Aloittelijalle tällaisten opettajien kirjat ja opetukset vaikuttavat yhtä kaikki vaikeaselkoisilta ymmärtää, olipa niiden totuuspohja mikä hyvänsä.

Miten siis voimme molemmissa tapauksissa varmistua siitä ovatko opetukset todella totta, kertovatko opettajamme varmasti totuuden, sillä tyhmäähän olisi uskoa sokeasti? Voi kai kuka tahansa erehtyä, vaikka olisi vilpitönkin.

Ei auta muu kuin käydä itse lävitse pitkä ja vaivalloinen henkisen itsekasvatuksen ja koulutuksen tie, että saavuttaisimme sellaisen oppimäärän, jotta osaisimme varmasti arvostella onko opettajan tutkimustulokset paikkansa pitäviä. Muuta tietä ei ole. Uskomme tai epäuskomme opettajaa kohtaan kasvaa sitä myöten mitä enemmän me itse kehitymme ja kasvamme, mitä enemmän ymmärryksemme ja näkökulmamme laajenee.

Tässä työssä meitä voi auttaa suuresti alkuun henkiset kirjat, jos vain satumme saamaan käsiimme todellisen opettajan kirjoittaman kirjan, emmekä maallista mainetta tai mammonaa tavoittelevan tekijän kirjaa.

Mistä siis löydämme luotettavan kirjan?

Kaikki suurten uskontojen pyhät kirjat ovat esimerkiksi tällaisia luotettavia teoksia. Niistä voi aloittaa luottavaisin mielin henkisen itsekoulutuksen ja tutkimusmatkan. Mitä enemmän luemme ja mietimme tällaisen kirjallisuuden sanomaa ja opetuksia, sitä enemmän alamme huomaamaan niissä piilevää yhtenäisyyttä, yhteistä oppia ja arvopohjaa, vaikkakin ne ovat eri aikakausina, eri kansoille, eri maanosissa kirjoitetut, mikä täytyy toki huomioida jos huomaamme joitakin eroavaisuuksia. Tärkeää olisi myös oppia lukemaan ei vain sanasta sanaan, vaan myös rivien välistä sanomaa.

Näin toimien tietomme ja käsityskykymme vuosien myötä laajenee aivan merkittävästi, mutta me tulemme lopultakin vain älykkäiksi ja kirjaviisaiksi tietäjiksi, ellemme seuraavaksi siirrä tätä saavuttamamme tietoa ja oppia palvelemaan elävää elämää. Ellemme itse muutu hiljalleen siksi mitä olemme näin oppineet ja mitä kenties jo opetamme muillekin, emme ole oppineet riittävästi.

Kirjoititpa hyvin, kiitos.  ja mystikko on myös lukenut kirjoja valaistumispolullaan, kun on etsinyt "Totuutta", Jumalaa...

Thymus, kirjoitit: "Kurssin myötä löysin yhteyden sisimpääni  ja pystyin jättäytymään sisimmän Oppaan johdatettavaksi."

Voisitko kertoa jotakin käytännön elämän esimerkkejä? Tietysti nämä on henkilökohtaisia, ja ymmärrän jos et halua jakaa. Itseä kiinnostaa kuitenkin tämä puoli IOK:sta, että miten sen sisimmän Oppaan johdatuksen voi löytää. Vai onko se sitä, että kun tunnistaa jonkun ajatuksen, niin heti sen lähteen tietää? Esim. onko egosta vai Pyhästä Hengestä. Haluaisin kovasti myös oppia. :)