Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6978)
Pyyde pitää minää hengissä.
Kun pyyde lakkaa, lakkaa minä
olemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyyde pitää minää hengissä.
Kun pyyde lakkaa, lakkaa minä
olemasta.
Onko pyyde sama kuin halu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyyde pitää minää hengissä.
Kun pyyde lakkaa, lakkaa minä
olemasta.Onko pyyde sama kuin halu?
Kyllä.
Se onkin aika haasteellista olla haluamatta mitään, mutta varmasti on totta, että kun haluaminen loppuu, niin se minäkin "katoaa", siis se haluaja-minä.
Mutta jos on vaikka kovassa kuumeessa ja oksennustaudissa, niin eikö valaistunut, esim. Mystikko, haluaisi parantua siitä, vai onko se tosiaan ihan sama? Pystyykö valaistunut täysin hyväksymään voimakaatkin kivut ja epämukavuudet päivästä toiseen yhtään toivomatta, että ne loppuisivat?
Vaikka tietäisi, ettei enää voi koskaan mennä töihin, menettäisi rahansa ja asuntonsa, kun makaisi vain kotona kipeänä, eikä mihinkään pääsisi, kunnes olisi sitten lopulta asumassa kadulla ja keho kuolisi pois.
Eikä kannata sanoa, ettei tuollaista tapahdu, sillä monelle on tapahtunut, vaikkei kyse olekaan juuri oksennustaudista, mutta vaikka jostain vastaavasta, joka estää lähes kaiken toiminnan.
Vierailija kirjoitti:
Se onkin aika haasteellista olla haluamatta mitään, mutta varmasti on totta, että kun haluaminen loppuu, niin se minäkin "katoaa", siis se haluaja-minä.
Mutta jos on vaikka kovassa kuumeessa ja oksennustaudissa, niin eikö valaistunut, esim. Mystikko, haluaisi parantua siitä, vai onko se tosiaan ihan sama? Pystyykö valaistunut täysin hyväksymään voimakaatkin kivut ja epämukavuudet päivästä toiseen yhtään toivomatta, että ne loppuisivat?
Vaikka tietäisi, ettei enää voi koskaan mennä töihin, menettäisi rahansa ja asuntonsa, kun makaisi vain kotona kipeänä, eikä mihinkään pääsisi, kunnes olisi sitten lopulta asumassa kadulla ja keho kuolisi pois.
Eikä kannata sanoa, ettei tuollaista tapahdu, sillä monelle on tapahtunut, vaikkei kyse olekaan juuri oksennustaudista, mutta vaikka jostain vastaavasta, joka estää lähes kaiken toiminnan.
Kyllähän Jeesuskin rukoili Getsemanessa ennen kuolemaansa näin (tämä Matteukselta): Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä. Eli hänelläkin oli tuskan hetkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se onkin aika haasteellista olla haluamatta mitään, mutta varmasti on totta, että kun haluaminen loppuu, niin se minäkin "katoaa", siis se haluaja-minä.
Mutta jos on vaikka kovassa kuumeessa ja oksennustaudissa, niin eikö valaistunut, esim. Mystikko, haluaisi parantua siitä, vai onko se tosiaan ihan sama? Pystyykö valaistunut täysin hyväksymään voimakaatkin kivut ja epämukavuudet päivästä toiseen yhtään toivomatta, että ne loppuisivat?
Vaikka tietäisi, ettei enää voi koskaan mennä töihin, menettäisi rahansa ja asuntonsa, kun makaisi vain kotona kipeänä, eikä mihinkään pääsisi, kunnes olisi sitten lopulta asumassa kadulla ja keho kuolisi pois.
Eikä kannata sanoa, ettei tuollaista tapahdu, sillä monelle on tapahtunut, vaikkei kyse olekaan juuri oksennustaudista, mutta vaikka jostain vastaavasta, joka estää lähes kaiken toiminnan.
Haluaminen tuskin loppuu sillä, että haluaa lopettaa haluamisen. Uskon, että se tapahtuu luonnollisesti kaikille, kun on oikea aika. Etsiminen saattaa toki jouduttaa prosessia tavallaan paradoksaalisesti. Näinhän kävi esimerkiksi Budhalle. Vuosikausia kaipuuta ja etsimistä polttivat haluamisen lopulta pois. Kun hän sitten istui puun alle uupuneena ja totesi, että antaa olla, niin kuinkas kävikään. Ehkä tämä lopullinen oivallus kuitenkin vaati sen haluamisen ja sen seurauksena loppuun palamisen.
Toisaalta sairauskin voi tässä kohtaa olla siunaus. Muistaakseni Tolle kertoi miehestä, taisi olla joku muusikko, joka sai lääkäriltä kuolemantuomion. Haluaminen loppui siihen ja mies kertoi, että elämä ei ole koskaan tuntunut niin kevyeltä ja hyvältä. Eivät toki kaikki reagoi näin ikäviin uutisiin, mutta joillakin se voi toimia porttina.
Mikään vatsatauti tai flunssa ei minussa herätä sen kummempia fiiliksiä, vaikken mikään valaistunut olekaan. Tiedän sen menevän ohi joka tapauksessa. Yleensä käännän asian nurin päin ja olen tyytyväinen, että tarjoutuu lepohetki hektisessä arjessa. Vatsatauti nyt tietenkin on aika kesy verrattuna syöpädiagnoosiin. En osaa sanoa miten itse reagoisin moiseen. Kuolemaa en pelkää ja sinänsä ihan sama, vaikka koittaisi huomenna... Jos ei olisi lapsia. Se onkin ainoa syy miksi en tätä kehoa haluaisi vielä jättää.
Toisaalta Jeesus sanoi, että pitää olla valmis luopumaan isästään ja äidistää, siskostaan ja veljestään ja lapsistaan (en nyt ihan sanatarkkaan tätä muista). En kuitenkaan usko, että tämän tasoinen luopuminen voi tapahtua pakottamalla. Ehkä tässä kohtaa ollaan jo pidemmällä itsensä oivaltamisessa, koska egohan haluaa kuitenkin pitää kiinni näistä asioista. Voisi sanoa, että tämä tapahtuu Jumalan armosta. Tuskin ihmismieli pystyy tällaista antautumista edes käsittämään, vaikka kuinka yrittäisi.
Onhan tämä pitkä ja kivinen tie tämä ihmiselämä. Varsinkin, jos ajatellaan, että elämiä on koettavana useampia. Varmasti jokainen pääsee maistamaan niitä karvaampiakin kokemuksia. Lohdullista kuitenkin, että kaikki on vain väliaikaista.
Tästä tulikin mieleeni asia, jota olisin halunnut kysyä mystikolta, mutta kun hän ei täällä nykyään hengaa, niin olisi kiva kuulla muiden mietteitä asiasta. Jos Jumala/tietoisuun/what ever ilmenee kuitenkin aina ja ikuisesti eri muodoissa, niin eihän jonkun yksilön(yksilöksi itsensä kuvitteleva tietoisuuden ilmentymä)valaistuminen mitään muuta. Jos siis tajuan, että olenkin tietoisuus, niin eihän se vaikuta muuhun kuin siihen, että tietoisuus voi hetken olla itsestään tietoinen myös muodossa. Ja vaikka minä nyt valaistuisinkin, niin jatkaisin silti ilmentymistä lukuisissa eri muodoissa, jotka eivät tiedosta mitä ovat. Joten loppujen lopuksi mitä väliä koko valaistumisella :D Tai sanoisinko, että monesti valaistumista kuvataan vaelluksen loppuna, mutta eihän tietoisuus lopeta tätä leikkiä koskaan, joten...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin aika haasteellista olla haluamatta mitään, mutta varmasti on totta, että kun haluaminen loppuu, niin se minäkin "katoaa", siis se haluaja-minä.
Mutta jos on vaikka kovassa kuumeessa ja oksennustaudissa, niin eikö valaistunut, esim. Mystikko, haluaisi parantua siitä, vai onko se tosiaan ihan sama? Pystyykö valaistunut täysin hyväksymään voimakaatkin kivut ja epämukavuudet päivästä toiseen yhtään toivomatta, että ne loppuisivat?
Vaikka tietäisi, ettei enää voi koskaan mennä töihin, menettäisi rahansa ja asuntonsa, kun makaisi vain kotona kipeänä, eikä mihinkään pääsisi, kunnes olisi sitten lopulta asumassa kadulla ja keho kuolisi pois.
Eikä kannata sanoa, ettei tuollaista tapahdu, sillä monelle on tapahtunut, vaikkei kyse olekaan juuri oksennustaudista, mutta vaikka jostain vastaavasta, joka estää lähes kaiken toiminnan.
Haluaminen tuskin loppuu sillä, että haluaa lopettaa haluamisen. Uskon, että se tapahtuu luonnollisesti kaikille, kun on oikea aika. Etsiminen saattaa toki jouduttaa prosessia tavallaan paradoksaalisesti. Näinhän kävi esimerkiksi Budhalle. Vuosikausia kaipuuta ja etsimistä polttivat haluamisen lopulta pois. Kun hän sitten istui puun alle uupuneena ja totesi, että antaa olla, niin kuinkas kävikään. Ehkä tämä lopullinen oivallus kuitenkin vaati sen haluamisen ja sen seurauksena loppuun palamisen.
Toisaalta sairauskin voi tässä kohtaa olla siunaus. Muistaakseni Tolle kertoi miehestä, taisi olla joku muusikko, joka sai lääkäriltä kuolemantuomion. Haluaminen loppui siihen ja mies kertoi, että elämä ei ole koskaan tuntunut niin kevyeltä ja hyvältä. Eivät toki kaikki reagoi näin ikäviin uutisiin, mutta joillakin se voi toimia porttina.
Mikään vatsatauti tai flunssa ei minussa herätä sen kummempia fiiliksiä, vaikken mikään valaistunut olekaan. Tiedän sen menevän ohi joka tapauksessa. Yleensä käännän asian nurin päin ja olen tyytyväinen, että tarjoutuu lepohetki hektisessä arjessa. Vatsatauti nyt tietenkin on aika kesy verrattuna syöpädiagnoosiin. En osaa sanoa miten itse reagoisin moiseen. Kuolemaa en pelkää ja sinänsä ihan sama, vaikka koittaisi huomenna... Jos ei olisi lapsia. Se onkin ainoa syy miksi en tätä kehoa haluaisi vielä jättää.
Toisaalta Jeesus sanoi, että pitää olla valmis luopumaan isästään ja äidistää, siskostaan ja veljestään ja lapsistaan (en nyt ihan sanatarkkaan tätä muista). En kuitenkaan usko, että tämän tasoinen luopuminen voi tapahtua pakottamalla. Ehkä tässä kohtaa ollaan jo pidemmällä itsensä oivaltamisessa, koska egohan haluaa kuitenkin pitää kiinni näistä asioista. Voisi sanoa, että tämä tapahtuu Jumalan armosta. Tuskin ihmismieli pystyy tällaista antautumista edes käsittämään, vaikka kuinka yrittäisi.
Onhan tämä pitkä ja kivinen tie tämä ihmiselämä. Varsinkin, jos ajatellaan, että elämiä on koettavana useampia. Varmasti jokainen pääsee maistamaan niitä karvaampiakin kokemuksia. Lohdullista kuitenkin, että kaikki on vain väliaikaista.
Tästä tulikin mieleeni asia, jota olisin halunnut kysyä mystikolta, mutta kun hän ei täällä nykyään hengaa, niin olisi kiva kuulla muiden mietteitä asiasta. Jos Jumala/tietoisuun/what ever ilmenee kuitenkin aina ja ikuisesti eri muodoissa, niin eihän jonkun yksilön(yksilöksi itsensä kuvitteleva tietoisuuden ilmentymä)valaistuminen mitään muuta. Jos siis tajuan, että olenkin tietoisuus, niin eihän se vaikuta muuhun kuin siihen, että tietoisuus voi hetken olla itsestään tietoinen myös muodossa. Ja vaikka minä nyt valaistuisinkin, niin jatkaisin silti ilmentymistä lukuisissa eri muodoissa, jotka eivät tiedosta mitä ovat. Joten loppujen lopuksi mitä väliä koko valaistumisella :D Tai sanoisinko, että monesti valaistumista kuvataan vaelluksen loppuna, mutta eihän tietoisuus lopeta tätä leikkiä koskaan, joten...
Lopultahan valaistuminenkin on vain illuusiota. Valaistuminenhan on ajassa kiinni oleva termi, jossa ensin ollaan valaistumattomia ja lopulta valaistuneita. Oikeasti mitään valaistumistahan ei ole, vaan me ollaan koko ajan valaistuneita pohjimmiltamme, meidän ydinolemus on nytkin valaistunut. Ykseyden tila on valaistus itsessään. Ihmismuoto ei voi olla täydellisen valaistunut, vaan tietynlainen ego on oltava jotta voi ylipäätään elää muodossa.
Tuo mitä sanot on täysin totta tavallaan, ei sillä olekaan loppupeleissä merkitystä. Senkin tajuaminen on yksi askel kohti valaistumista, paradoksaalisesti. Tärkeintä kuitenkin on samaistua siihen todelliseen minäänsä eikä ihmisminään, silloin pääsee tällaisista pohdinnoista ylitse, samoin kuin muistakin ristiriidoista. Se on aina valaistunut, joten olet sinäkin. VAIKKA olisitkin unohtanut sen "hetkellisesti" ajan illuusiosta käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin aika haasteellista olla haluamatta mitään, mutta varmasti on totta, että kun haluaminen loppuu, niin se minäkin "katoaa", siis se haluaja-minä.
Mutta jos on vaikka kovassa kuumeessa ja oksennustaudissa, niin eikö valaistunut, esim. Mystikko, haluaisi parantua siitä, vai onko se tosiaan ihan sama? Pystyykö valaistunut täysin hyväksymään voimakaatkin kivut ja epämukavuudet päivästä toiseen yhtään toivomatta, että ne loppuisivat?
Vaikka tietäisi, ettei enää voi koskaan mennä töihin, menettäisi rahansa ja asuntonsa, kun makaisi vain kotona kipeänä, eikä mihinkään pääsisi, kunnes olisi sitten lopulta asumassa kadulla ja keho kuolisi pois.
Eikä kannata sanoa, ettei tuollaista tapahdu, sillä monelle on tapahtunut, vaikkei kyse olekaan juuri oksennustaudista, mutta vaikka jostain vastaavasta, joka estää lähes kaiken toiminnan.
Haluaminen tuskin loppuu sillä, että haluaa lopettaa haluamisen. Uskon, että se tapahtuu luonnollisesti kaikille, kun on oikea aika. Etsiminen saattaa toki jouduttaa prosessia tavallaan paradoksaalisesti. Näinhän kävi esimerkiksi Budhalle. Vuosikausia kaipuuta ja etsimistä polttivat haluamisen lopulta pois. Kun hän sitten istui puun alle uupuneena ja totesi, että antaa olla, niin kuinkas kävikään. Ehkä tämä lopullinen oivallus kuitenkin vaati sen haluamisen ja sen seurauksena loppuun palamisen.
Toisaalta sairauskin voi tässä kohtaa olla siunaus. Muistaakseni Tolle kertoi miehestä, taisi olla joku muusikko, joka sai lääkäriltä kuolemantuomion. Haluaminen loppui siihen ja mies kertoi, että elämä ei ole koskaan tuntunut niin kevyeltä ja hyvältä. Eivät toki kaikki reagoi näin ikäviin uutisiin, mutta joillakin se voi toimia porttina.
Mikään vatsatauti tai flunssa ei minussa herätä sen kummempia fiiliksiä, vaikken mikään valaistunut olekaan. Tiedän sen menevän ohi joka tapauksessa. Yleensä käännän asian nurin päin ja olen tyytyväinen, että tarjoutuu lepohetki hektisessä arjessa. Vatsatauti nyt tietenkin on aika kesy verrattuna syöpädiagnoosiin. En osaa sanoa miten itse reagoisin moiseen. Kuolemaa en pelkää ja sinänsä ihan sama, vaikka koittaisi huomenna... Jos ei olisi lapsia. Se onkin ainoa syy miksi en tätä kehoa haluaisi vielä jättää.
Toisaalta Jeesus sanoi, että pitää olla valmis luopumaan isästään ja äidistää, siskostaan ja veljestään ja lapsistaan (en nyt ihan sanatarkkaan tätä muista). En kuitenkaan usko, että tämän tasoinen luopuminen voi tapahtua pakottamalla. Ehkä tässä kohtaa ollaan jo pidemmällä itsensä oivaltamisessa, koska egohan haluaa kuitenkin pitää kiinni näistä asioista. Voisi sanoa, että tämä tapahtuu Jumalan armosta. Tuskin ihmismieli pystyy tällaista antautumista edes käsittämään, vaikka kuinka yrittäisi.
Onhan tämä pitkä ja kivinen tie tämä ihmiselämä. Varsinkin, jos ajatellaan, että elämiä on koettavana useampia. Varmasti jokainen pääsee maistamaan niitä karvaampiakin kokemuksia. Lohdullista kuitenkin, että kaikki on vain väliaikaista.
Tästä tulikin mieleeni asia, jota olisin halunnut kysyä mystikolta, mutta kun hän ei täällä nykyään hengaa, niin olisi kiva kuulla muiden mietteitä asiasta. Jos Jumala/tietoisuun/what ever ilmenee kuitenkin aina ja ikuisesti eri muodoissa, niin eihän jonkun yksilön(yksilöksi itsensä kuvitteleva tietoisuuden ilmentymä)valaistuminen mitään muuta. Jos siis tajuan, että olenkin tietoisuus, niin eihän se vaikuta muuhun kuin siihen, että tietoisuus voi hetken olla itsestään tietoinen myös muodossa. Ja vaikka minä nyt valaistuisinkin, niin jatkaisin silti ilmentymistä lukuisissa eri muodoissa, jotka eivät tiedosta mitä ovat. Joten loppujen lopuksi mitä väliä koko valaistumisella :D Tai sanoisinko, että monesti valaistumista kuvataan vaelluksen loppuna, mutta eihän tietoisuus lopeta tätä leikkiä koskaan, joten...
Lopultahan valaistuminenkin on vain illuusiota. Valaistuminenhan on ajassa kiinni oleva termi, jossa ensin ollaan valaistumattomia ja lopulta valaistuneita. Oikeasti mitään valaistumistahan ei ole, vaan me ollaan koko ajan valaistuneita pohjimmiltamme, meidän ydinolemus on nytkin valaistunut. Ykseyden tila on valaistus itsessään. Ihmismuoto ei voi olla täydellisen valaistunut, vaan tietynlainen ego on oltava jotta voi ylipäätään elää muodossa.
Tuo mitä sanot on täysin totta tavallaan, ei sillä olekaan loppupeleissä merkitystä. Senkin tajuaminen on yksi askel kohti valaistumista, paradoksaalisesti. Tärkeintä kuitenkin on samaistua siihen todelliseen minäänsä eikä ihmisminään, silloin pääsee tällaisista pohdinnoista ylitse, samoin kuin muistakin ristiriidoista. Se on aina valaistunut, joten olet sinäkin. VAIKKA olisitkin unohtanut sen "hetkellisesti" ajan illuusiosta käsin.
No tuota vähän meinasinkin, että pelkkää illuusiota koko valaistuminen. Mieli haluaa vääntää sen joksikin tapahtumaksi, vaikka se on kuitenkin koko ajan olemassa oleva "tila". Mielen tuotosta lienee myös se, että ajatellaan, että sitten kun olen valaistunut, niin ei tarvitse kärsiä tai syntyä uudelleen jne. Mutta jos kerran olet se tietoisuus, joka on kaikki, niin eihän se valaistuminen mikään "elämän ja muotojen loppu ole". Se mikä katoaa sitä ei koskaan ollutkaan ja samalla olet kaikki. Olen myös samaa mieltä tuosta, että jonkin lainen ego on oltava, että täällä voi elellä. Ei sitä voi täysin kadottaa, se pitää vaan ottaa haltuun ja ymmärtää mikä se on ja mihin sitä voi käyttää.
Summa summarum. Koitan kyllä aina muistaessani samaistua siihen tietoisuuteen, joka kyllä usein näyttää/tuntuu olevan ei yhtään mitään. Aloin tätä alkuperäistä kysymystä pyöritellä jokin aika sitten ja tulin lopputulemaan, että valaistumisen tavoittelu on jotenkin turhaa. Vähän olin ensin, että höh, mitäs nyt. Toisaalta oivallus tuntui aika vapauttavalta.
Noissa kahdessa kirjoituksessa (klo 22:46 | 4.6.2023 ja klo 15:42 | 5.6.2023) on paljon samaa, mitä Tollekin on kirjoissaan kertonut - vähän eri sanoin osin toki.
Lisäksi Tolle on videoillaan kertonut useamman kerran, miksi olisi tärkeää, että mahdollisimman moni "heräisi", "valaistuisi", "oivaltaisi todellisen olemuksensa". Hänen mielestään ihmiskunta on kovaa vauhtia menossa kohti lopullista tuhoaan. Mahdollisimman monien ihmisten valaistuminen - tai edes asian teoreettinen tajuaminen - voisi estää ihmiskunnan tu.houtumisen.
No miksi se olisi tärkeää, kun tämä kuitenkin on lopulta vain unenkaltaista eikä "oikeasti" todellista. Siksi, että suurin osa ihmisistä kuitenkin kokee tämän totena ja kärsii monista asioista paljon jo nyt, puhumattakaan siitä, millaista kärsimystä voi olla tulossa, jos ihmiset eivät "herää", "oivalla todellista olemustaan.", ja tämä tuhon tie jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noissa kahdessa kirjoituksessa (klo 22:46 | 4.6.2023 ja klo 15:42 | 5.6.2023) on paljon samaa, mitä Tollekin on kirjoissaan kertonut - vähän eri sanoin osin toki.
Lisäksi Tolle on videoillaan kertonut useamman kerran, miksi olisi tärkeää, että mahdollisimman moni "heräisi", "valaistuisi", "oivaltaisi todellisen olemuksensa". Hänen mielestään ihmiskunta on kovaa vauhtia menossa kohti lopullista tuhoaan. Mahdollisimman monien ihmisten valaistuminen - tai edes asian teoreettinen tajuaminen - voisi estää ihmiskunnan tu.houtumisen.
No miksi se olisi tärkeää, kun tämä kuitenkin on lopulta vain unenkaltaista eikä "oikeasti" todellista. Siksi, että suurin osa ihmisistä kuitenkin kokee tämän totena ja kärsii monista asioista paljon jo nyt, puhumattakaan siitä, millaista kärsimystä voi olla tulossa, jos ihmiset eivät "herää", "oivalla todellista olemustaan.", ja tämä tuhon tie jatkuu.
En tarkoittanut, että asia olisi turha ihmiskunnan näkövinkkelistä katsottuna. Ja ihmiskunnan säilyminsenkin tärkeys riippuu mistä asiaa katsoo. Luonnon näkövinkkelistä se esim. voisi olla jopa hyvä jos koko laji katoaisi. Tietoisuuden näkövinkkelistä, jaa-a. Veikkaan, että ei niin paljon väliä. Ja totta kai täällä voitaisiin paremmin, jos olisimme vähän enemmän hereillä. En tarkoittanut tällä sellaisen välinpitämättömän näkökulman omaksumista, että kärsimys ympärillä ei hetkauttaisi mitään, tyyliin hei kitukaa vaan, mitä välii, tää on vaan illuusio.
Tarkoitin, että jos ihmisyksilö ajattelee, että valaistuminen on kaiken kärsimyksen loppu ja sen jälkeen lillutaan ykseydessä ikuisesti, niin Ihminen on kuitenkin se tietoisuus joka on näiden kaikkien unien taustalla, joka jatkaa silti näiden joskus tuskallistenkn unien näkemistä. Eikä vain maapallon mittakaavassa, vaan koko universumissa kaikkine ulottuvuuksineen. Se on ehkä sen yhden egon loppu, mutta ethän sinä ole se ego. Ja toisaalta se joka olet ei kärsi todellisuudessa kärsi. Eli tavallaan olet aina "lillinyt" ja samalla uneksinut ja näin on jatkossakin. Sen verran paradoksaalista, että vähän vaikea pukea sanoiksi.
Tarkoitin, että valaistuminen sellaisena kuin mieli sen näkee, on turhaa ja illuusio. Ja siitä johdannaisena, että valaistumisen haluaminen tietyssä kohtaa muodostuu ehkä enemmän esteeksi, koska samaistut siihen haluajaan, et tietoisuuteen. Koska miksi tietoisuus haluaisi jotain mitä jo on? Toki joku halu varmaan monella pitää olla, että tälle tielle lähtee, mutta kai siitäkin on jossain vaiheessa pakko päästää irti. Omalla kohdalla ainakin huomasin sen vain lisäävän sisäistä puhetta, "miksi en ole jo", teenkö jotain väärin", "voisinko tehdä jotain enemmän", voisinko tehdä jotai vähemmän" ,miksi sitä ja miksi tätä" jne. ja samalla samaistun enemmän egoon kuin tietoisuuteen. Helpompi suhtautua asiaan niin, että Jumala itse päättää koska haluaa tässä yksilössä herätä. Voin silti jatkaa elämääni itselleni sopivien henkisten harjoitteiden parissa, mutta haluamatta hullun lailla asiaa joka alkoi näyttämään siltä, että ego vain kaipaa helpompaa elämää. Jos armo osuu omalle kohdalle, niin sepä kiva.
Hei kirjoittaja - klo 21:32 | 6.6.2023. En ajattellutkaan, että olisit tarkoittanut, että "asia olisi turha ihmiskunnan näkövinkkelistä katsottuna."
Haluan tuoda tuota Tollen sanomaa esiin, jotta ihmiset kiinnostuisivat edes jonkin verran tutkimaan valaistumisaihetta, vaikka tietyllä tavalla ajatellen sen tavoittelu onkin "turhaa", koska Todellinen Minämme on jo valaistunut.
Toivon siis Tollen tavoin, että mahdollisimman moni oppisi tiedostamaan näitä asioita ja käsittäisi jollain tasolla jotain siitä, mikä on todellinen alkuperämme. Paremman tiedostamisen myötä elämämme voi hippusen helpottua ja kärsimys maailmassa vähentyä. Olemme lopulta kaikki Yhtä/Yksi Tietoisuus, joka täällä niin monena erilaisena olemisen muotona ilmenee. Kunpa sen ymmärtäisivät esim. kaikki he, jotka niin kovasti haluavat taistella vallasta ja rahasta keinoja kaihtamatta. Sen minkä tekee toiselle, tekee itselleen, ja toisinpäin.
Iloa, valoa ja voimia kaikille! <3
T. klo 16:17 | 6.6.2023
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilen nyt rohkeasti kepillä jäätä ja kysyn löytyiskö täältä meili tai irl- kaveria, jonka kanssa pohdiskella näitä ei- dualistisia opetuksia? Päämääräni on tavoittaa sama mitä Krisitty mystikko.
Ja anteeksi tällainen sekaantuminen ketjuun ja ohi varsinaisen aiheen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei kirjoittaja - klo 21:32 | 6.6.2023. En ajattellutkaan, että olisit tarkoittanut, että "asia olisi turha ihmiskunnan näkövinkkelistä katsottuna."
Haluan tuoda tuota Tollen sanomaa esiin, jotta ihmiset kiinnostuisivat edes jonkin verran tutkimaan valaistumisaihetta, vaikka tietyllä tavalla ajatellen sen tavoittelu onkin "turhaa", koska Todellinen Minämme on jo valaistunut.
Toivon siis Tollen tavoin, että mahdollisimman moni oppisi tiedostamaan näitä asioita ja käsittäisi jollain tasolla jotain siitä, mikä on todellinen alkuperämme. Paremman tiedostamisen myötä elämämme voi hippusen helpottua ja kärsimys maailmassa vähentyä. Olemme lopulta kaikki Yhtä/Yksi Tietoisuus, joka täällä niin monena erilaisena olemisen muotona ilmenee. Kunpa sen ymmärtäisivät esim. kaikki he, jotka niin kovasti haluavat taistella vallasta ja rahasta keinoja kaihtamatta. Sen minkä tekee toiselle, tekee itselleen, ja toisinpäin.
Iloa, valoa ja voimia kaikille! <3
T. klo 16:17 | 6.6.2023
Tulkitsin väärin, my bad :)
Eipä täällä loppujen lopukse tosiaan ole kuin se oma nilkka jota potkia. Toisaalta voisi olettaa, että kun homma menee yhä räikeämmäksi, yhä useampi lähtee etsimään "sitä jotain muuta". Sehän on varmaan se perinteisin tapa lähteä etsimään, kun asiat elämässä alkaa mennä pieleen. Ehkä rahan ja vallan pitää näyttää todelliset kasvonsa vielä laajemmassa ja hurjemmassa mittakaavassa, että ihmiset siihen täysin kyllästyvät. Nythän keskiverto länkkärin on vielä aika helppo haudata koko asia maton alle, mutta ehkä maailmantilnne hoitaa asian ja pistää ihmiset kohtaamaan ongelmat kasvoista kasvoihin. Että kai tälläkin pilvellä on joku hopeareunus.
Oletteko tutkineet neo advaitaa... Jim Newman, Emerson jne? Vähän erilaista settiä kuin Spiralla, radikaalimpaa. Emersonin lähetyksiä jos katsoo, niin hokee vain "nobody is here". Ei hirmuisesti rakenna semmoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei kirjoittaja - klo 21:32 | 6.6.2023. En ajattellutkaan, että olisit tarkoittanut, että "asia olisi turha ihmiskunnan näkövinkkelistä katsottuna."
Haluan tuoda tuota Tollen sanomaa esiin, jotta ihmiset kiinnostuisivat edes jonkin verran tutkimaan valaistumisaihetta, vaikka tietyllä tavalla ajatellen sen tavoittelu onkin "turhaa", koska Todellinen Minämme on jo valaistunut.
Toivon siis Tollen tavoin, että mahdollisimman moni oppisi tiedostamaan näitä asioita ja käsittäisi jollain tasolla jotain siitä, mikä on todellinen alkuperämme. Paremman tiedostamisen myötä elämämme voi hippusen helpottua ja kärsimys maailmassa vähentyä. Olemme lopulta kaikki Yhtä/Yksi Tietoisuus, joka täällä niin monena erilaisena olemisen muotona ilmenee. Kunpa sen ymmärtäisivät esim. kaikki he, jotka niin kovasti haluavat taistella vallasta ja rahasta keinoja kaihtamatta. Sen minkä tekee toiselle, tekee itselleen, ja toisinpäin.
Iloa, valoa ja voimia kaikille! <3
T. klo 16:17 | 6.6.2023
Tulkitsin väärin, my bad :)
Eipä täällä loppujen lopukse tosiaan ole kuin se oma nilkka jota potkia. Toisaalta voisi olettaa, että kun homma menee yhä räikeämmäksi, yhä useampi lähtee etsimään "sitä jotain muuta". Sehän on varmaan se perinteisin tapa lähteä etsimään, kun asiat elämässä alkaa mennä pieleen. Ehkä rahan ja vallan pitää näyttää todelliset kasvonsa vielä laajemmassa ja hurjemmassa mittakaavassa, että ihmiset siihen täysin kyllästyvät. Nythän keskiverto länkkärin on vielä aika helppo haudata koko asia maton alle, mutta ehkä maailmantilnne hoitaa asian ja pistää ihmiset kohtaamaan ongelmat kasvoista kasvoihin. Että kai tälläkin pilvellä on joku hopeareunus.
Juups, niinhän se usein on, että sitten vasta aletaan miettiä asioita syvemmin, kun tulee vastoinkäymisiä. Tolle on kirjoittanut jotenkin niin, että olisi parempi alkaa etsimään totuutta vapaaehtoisesti eikä vasta kärsimysten tultua elämään.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tutkineet neo advaitaa... Jim Newman, Emerson jne? Vähän erilaista settiä kuin Spiralla, radikaalimpaa. Emersonin lähetyksiä jos katsoo, niin hokee vain "nobody is here". Ei hirmuisesti rakenna semmoinen.
Tuosta aiheesta on täällä joskus kirjoitettukin.
Jos nyt oikein muistan, niin jotain neo advaitan "kouluttajaa" (ehkä Tony Parsons) oli kai epäilty petoksesta tms. En muista nimeä. Vanhempi mies, joka ei tietenkään ole olemassa, kun ketään ei ole olemassa. Huvittavaa, että nämä "kouluttajat" ottavat kyllä osallistujilta maksun, kun he tulevat "oppia" saamaan, mutta sitten eivät vastaa heille oikeastaan ollenkaan. Ihan älytöntä hommaa.
Toisaalta neo-advaita -nimen kun googlettaa, tulee paljon sellaista tietoa, että esim. Tolle, Ramana Maharsi, Nisargadatta jne. olisivat sen opettajia, vaikkeivat ole - jos siis olen oikein ymmärtänyt.
Thymus kirjoitti:
Kokeilen nyt rohkeasti kepillä jäätä ja kysyn löytyiskö täältä meili tai irl- kaveria, jonka kanssa pohdiskella näitä ei- dualistisia opetuksia? Päämääräni on tavoittaa sama mitä Krisitty mystikko.
Ja anteeksi tällainen sekaantuminen ketjuun ja ohi varsinaisen aiheen :D
Hei, ethän sinä ollenkaan mennyt ohi aiheen, joten ei tarvitse pyytää anteeksi. Toivottavasti löydät meili- tai irl-kaverin, mutta jos et, niin miksipä et kirjoittelisi täällä useampien kanssa? Jos olet aiheeseen jo paneutunut, niin sinullakin on varmaan jotain annettavaa muille - ehkä saatavaakin.
Vierailija kirjoitti:
Thymus kirjoitti:
Kokeilen nyt rohkeasti kepillä jäätä ja kysyn löytyiskö täältä meili tai irl- kaveria, jonka kanssa pohdiskella näitä ei- dualistisia opetuksia? Päämääräni on tavoittaa sama mitä Krisitty mystikko.
Ja anteeksi tällainen sekaantuminen ketjuun ja ohi varsinaisen aiheen :D
Hei, ethän sinä ollenkaan mennyt ohi aiheen, joten ei tarvitse pyytää anteeksi. Toivottavasti löydät meili- tai irl-kaverin, mutta jos et, niin miksipä et kirjoittelisi täällä useampien kanssa? Jos olet aiheeseen jo paneutunut, niin sinullakin on varmaan jotain annettavaa muille - ehkä saatavaakin.
Koen, ettei foorumilla yleisesti keskustelu tai teoriatasolla pohdiskelu ole enää se mun juttu. Fokus on pelkästään käytännön "työssä" ja näitä omia henkilökohtaisia kokemuksia ja (toivon mukaan) etenemistä olisi kiva peilata jonkun kanssa kahdestaan.
Välillä kun on aika hukassa kuuluuko nämä omat kokemukset asiaan vai onko tässä vaan yksinkertaisesti sekoamassa :D
Ja olis kiva meditoida, olla läsnä tms jonkun lajitoverin kanssa :) Yhdessä vois matkanteko nopeutua :)
Alue: Aihe vapaa
Hmm... Jotenkin ajattelin, että jos avaa sanaisen arkkunsa, sieltä tulisi enemmänkin tekstiä. :) Mutta totta, aloitithan sinä jo.