Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Hei Mystikko,

minua kiinnostaisi tietää, onko mahdollista, että jos sielu elää samaan aikaan eri rinnakkaistodellisuuksissa (elääkö?), niin voiko hän esim. täällä maapallolla eläessään vaistomaisesti kärsiä tai iloita tms. jostain asiasta, joka tapahtuu hänen toiselle kehollistumalleen jossain toisella planeetalla tai esim. astraalitasolla?

Minulla on sellainen tunne, kuin minut olisi jossain elämässä haudattu elävältä tai olisin jäänyt jonkun romahtaneen rakennuksen alle ja kuollut sinne.

Kärsin hankalasta suljetun paikan kammosta (klaustrofobiaksikin sitä kutsutaan). Minua on pidetty lapsena lukkojen takana ja olen myös aikuisena jäänyt parikin kertaa hissiin ja kerran lukittuun autoon, joten on hyvin mahdollista, että lukkojen taakse jäämisen pelko juontuu noista tapahtumista.

Viime aikoina, ihan ilman mitään syytä, tämä kammo on pahentunut huomattavasti. Jos näen, että joku menee tv-ohjelmassa hissiin, alkaa sydämeni hakata hirveästi. En voi mennä mihinkään julkisen paikan veskiinkään, kun ei sitä ovea voi auki jättää.

Kiitos mahdollisesta vastauksesta.

Kristitty mystikko kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Itse tosin ajattelen tämän kasvissyöntiasian nimenomaan esoteeriselta/metafyysiseltä tasolta, eli miten se vauhdittaa kehon ja energiakehojen rakentumista halutunlaiseksi. Ja on nimenomaan energia-asia.

Kristityn mystikon mielipiteen kuulisin kyllä tästä hyttysasiasta ja miksei samalla myös vegaaniudesta ja ruoasta noin yleisestikin. Lisäksi kiinnostaisi tietää, miten hän itse käytännön elämässä toimisi jos olisi minun tilanteessani eli saisi voimakkaan allergisen reaktion hyttysenpistoista. Ja lisäksi olisi kiva tietää mikä hän syö ja miksi.

Hyttyselle allergiselle hyttynen ei ole sellainen kevytvastustaja harjoitella vastustuksettomuutta kuin ihmiselle joille puremasta seuraa lähinnä pieni patti ja kutina hetkeksi. Tarkoitin hyttyskommentillani ei-allergisia ihmisiä, joille hyttynen on pieni epämiellyttävä riesa, ei vaarallinen tai todella epämiellyttävä kokemus. 

Ruokavaliosta. Ei ole mitään sellaista 'minua', joka suunnittelisi ja tekisi päätöksiä että olen vegaani tai olen lakto-vegetaristi tai olen sekasyöjä. Se on intuitiivinen asia, hetki kerrallaan. Käytännössä jos tarkastelen asiaa, että mitä olen syönyt, niin kotona syödessäni olen vegaani, vieraisilla tai ravintolassa voin syödä joskus jotain missä on maitotuotteita, munia tai kalaa. Ei ole siis mitään ehdotonta ideologiaa mistään.

Kiitos vastauksestasi.

Jatkanen vain sitten samaan malliin kuin tähänkin asti samalla yrittäen löytää ratkaisun syvemmältä tasolta tähän hyttysongelmaani. Luulen jo tietäväni, mitä minun pitää tehdä että tästä ongelmasta pääsen eroon. Muutama vuosi siihen tosin vielä saattaa mennä että näin oikeasti tapahtuu.

Arvelinkin, että suhtautumisesi ruokaan saattaisi olla tuollainen. Itselläni asenne ruokaan on muuttumassa samansuuntaiseksi, eli olen viimeinkin hoksaamassa tuon asian. Tosin muokkaan ruokavaliotani pikkuhiljaa ihanteeni suuntaan, eli raakavegaaniksi. Syömishäiriön olen melkein jo saanut lopullisesti parannettua itseltäni, tämä onkin ollut pitkä projekti jota vieläkin työstän. Ani harvoin enää sorrun ylensyömiseen, kokoajan onneksi harvemmin ja harvemmin. Ihan hyvin ihmiseltä, jonka ruokavalio vielä kymmenen vuotta sitten koostui suuresta määrästä lihaa, herkkuja ja pikaruokaa höystettynä kahvilla, alkoholilla ja tupakalla.

Jos toisessa  rinnakkaiselämässä joku lyö sinua teräaseella vatsaan ja menehdyt, niin voitko, jos olet herkkä, tuntea yllättävää vatsakipua tekohetkellä myös tässä elämässä?

Jos kollektiivinen alitajunta toimii täällä pallollamme ihmisten ja luonnon kesken, niin voiko se toimia myös koko maailmankaikkeudessa?

Kristitty mystikko kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

dao piiloilee, koska etsit sitä kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä hyttysketjussa eräs kirjoitti mm näin.

"Hyttyset on aggressiivisia lihansyöjiä jotka hyökkäävät viattoman kasvissyöjän kimppuun, joten ne sietääkin kuolla."

Kristitty Mystikko kirjoitti tuossa linkissä olevassa hyttysketjussa ao. vastauksen 29.5.2016. En tarkkaa tiedä, mihin hän otti kantaa, mutta aiemmat kirjoittajat tuntuivat olevan sitä mieltä, että hyttysiä voi tappaa.

KM:  "Tässä radikaalisti erilainen näkemys. Minulle hyttysetkin ovat Jumalan ikuisia ilmentymiä, pohjimmiltaan henkisiä olentoja, joilla ei ole mitään pahoja ja vahingoittavia ominaisuuksia. Ihmiset tosin näkevät ne joukkouskomustensa mukaan, vahingoittavina ja vaivaa aiheuttavina materiaalisina verenimijöinä, ja kokevat sen mihin uskovat. Minä en näe niitä niin, joten minä en koe niistä mitään haittaa. Tunnen rakkautta ja sisaruutta niitä kohtaan. "

"Jos alkaisin huitoa tai tappaa hyttysiä, esimerkiksi siksi että joku ihmettelee miksi en niin tee, aika pian voisin olla itsekin liukunut näkemään ihmisten illuusion, eikä se todennäköisesti edes rajoittuisi hyttysiin. Jos alkaa uskoa materialistisen tietoisuuden tason perimmäiseen todellisuuteen vähässä, on kovin helppo luisua uskomaan siihen muussakin, koska lähes koko muu maailma uskoo niin, ja suggestiot siihen suuntaan on hyvin helppo omaksua silti vaikka olisikin nähnyt joskus perimmäisen hengellisen todellisuuden, jossa ei ole muita voimia kuin Jumala, ei mitään pahaa eikä vahingoittavaa."

"Hyttysten kaltaiset asiat on sellaisia joilla hengellisen tien aloittelijakin voi harjoitella vastustamattomuutta, koska ne eivät herätä edes ihmisten uskomusmaailmassa vakavaa vaaraa tai haittaa, joten niiden vielä aiheuttama mahdollinen pieni kiusa on helppo työntää syrjään ja näin heikentää ikuisesti vastustajia näkevää egoa, toisin kuin jos se uhkaava illuusio olisi vaikka kasvain omassa tai läheisen kehossa."

Sinulle nimimerkki Kysymys tässä vinkki. Vaikka ketju on pitkä, niin sen lukemalla löydät sieltä myös vastauksen siihen, mitä KM syö. Hän on kertonut myös suunnilleen niin, että myös kasvit ovat eläviä, ja siten on vaikea vetää rajaa siihen, minkä syöminen on epäeettistä yms., kun tämä maapallomme systeemi on "rakennettu" siten, että jotain pitää kuitenkin syödä.

Luin tuon hyttysketjun kyllä läpi, mutta en sieltä mitään löytänyt, mistä olisin yhtään viisastunut. Ymmärrän kyllä, että egon (usein alitajuiset) uskomukset ovat juuri niitä, jotka sitten luovat kunkin ihmisen todellisuuden ja että uskomukset ovat vain harhaa, joka peittää todellisuuden. Olen tämän myös itse kokenut tarpeeksi syvällisesti, että tiedän itsekin jo että asia todellakin on näin. Ehkä muotoilin kysymykseni hieman huonosti, ennemminkin ehkä kaipaisin KM:ltä (ja miksei muiltakin asiasta kiinnostuneilta) käytännön vinkkejä siitä miten menetellä. Tämän ketjun aion kyllä ajan kanssa lukea läpi, mutta siinä tosiaan mennee aikansa.

Itselleni tämä on muuten kova juttu, että kysyn joltakin neuvoa. Tähän mennessä olen kaiken työn tehnyt itsenäisesti enkä ole neuvoja pyydellyt. Itseasiassa olen alkanut kaipaamaan elämääni ihan oikeata gurua joka voisi minua auttaa eteenpäin.

Miksi haluat eteenpäin?

Elämä itsessään on se guru. Ei kannata luottaa muihin guruihin.

Kaikki on kasvojesi edessä, mutta et tajua sitä. Niin hyvin se on piilotettu.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa suunta mihin kannattaa mennä. Muuten vain inkarnaatiosta toiseen looppaa ilman että edes tajuaa niin tekevänsä.

Itse ymmärrän, että guru voi tulla missä muodossa vain, mutta kun pääsee tarpeeksi pitkälle niin oikea jumalan inkarnaatiota edustava ihmishahmoinen guru saattaa olla tarpeen. Tosin silloinkaan hän ei välttämättä ilmesty elävänä ihmisenä vaan jollain muulla tavalla. Kyseessä on energia-asia, itse olen varsin hyvin perillä erilaisista esoteerisista ja metafyysistä ilmiöistä ja minulla on niistä enemmän kuin tarpeeksi omia kokemuksia. Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa toiselle mitä hän tarvitsee, tarpeen pitää lähteä ihmisestä itsestään.

Tiedän varsin hyvin että kaikki on piilotettu suoraan näkyville, sen verran itselläni on siitä jo kokemusta että minulle asia ei ole uskon asia. Eli arvasit väärin sen missä kohdassa minä olen omalla polullani.

Tämä on totta, se on nimenoman energeettinen asia. Taolaiset kutsuvat sitä chi:n tai qi:n suoristamiseksi tai korjaamiseksi. Usein täytyy saada harmonisoitua energian taso, jotta voi kokea aineen ja hengen perimmäisen ykseyden. Siinä voi auttaa mikä tahansa valaistunut tai omaa harmoniaa lisäävä. Luonnonympäristö jossa tuntee vaistomaisesti rauhaa ja pyhyyttä. Se voi olla paikka kaupungissakin. Tai puu, tai eläin tai ihminen. Tai musiikki tai taide. Mikä vaan mikä harmonisoi energiaa ja tuottaa rauhan ja pyhyyden kokemuksia. Siitä syntyy ykseyden näkeminen, jota tarvitaan myös eikä vain oikeanlaisia uskomuksia ja ajatuksia.

Tämä on se taso, jolla myös elävän opettajan läsnäolo voi auttaa eniten. 

Kiitos tästäkin. Hyvin onnistuit bongaamaan minut.

Ihan uusi termi itselleni tuo chin:n tai qi:n suoristaminen tai korjaaminen. Täytyy se googlettaa ihan ajan kanssa. Itse olen enemmän ollut tekemisissä joogan kanssa, mutta toki olen tutustunut pinnallisesti myös muihin valaistumiseen tähtääviin metodeihin ja suuntauksiin sekä niiden sanastoon.

Itselläni tämä ykseyden kokemus on hyvin energeettinen ja fyysinen luonteeltaan, eli kirjaimellisesti usein näen sen myös silmät auki ollessani ihan fyysisillä silmilläni ja lisäksi tunnen sen sekä kehossani että energiakehossani. Toki sen voi laukaista päälle vaikka pelkkä ajatuskin, jolloin se on enemmän sisäinen kokemus luonteeltaan, mutta tuntuu myös kehossa ja energiakehossa. Kokemus on hyvin energisoiva mutta samaan aikaan maadoittava, rauhoittava, rentouttava ja läsnäoloa lisäävä. Vähän kuin jokin tuntematon silmieni edessä avautuisi ja astuisin siihen sisään. Siis ihan kirjaimellisesti: Itselläni on taustalla vaikea traumatausta ja sen mukanaan tuoma tarkemmin määrittelemätön dissosiaatiohäiriö maustettuna C-PTSD oireistolla, jota olen seitsemän ja puoli viimeistä vuotta purkanut. Uskon, että tämä on osaltaan värittänyt näitä tällaisia kokemuksiani. Vähän kuin tekisin jotain ”poimiajoa”/”aikamatkustamista”, ikään kuin tällainen mystinen kokemus kokemukselta tulisin ”menneisyydestä takaisin nykyhetkeen”. Olen ilmeisesti eräänlainen ”aikamatkustaja”. Näitä tällaisia kokemuksia minulla on ollut jo ainakin viisi vuotta säännöllisesti.

Välillä tätä tapahtuu monta kertaa päivässä, sitten saattaa olla vaikka viikonkin tauko kunnes taas mennään. Usein tämä tulee täysin yllättäen ilman että olen juuri sillä hetkellä varsinaisesti tehnyt mitään asian hyväksi, välillä pystyn tämän myös itse aiheuttamaan itselleni esimerkiksi tanssimalla tai vaikkapa ihan vain taputtamalla käsiäni yhteen. Kaiken lisäksi itselläni tämä ei rajoitu pelkästään ns. positiivisiin/yleviin/kauniisiin kohteisiin tai tapahtumiin ”ulkopuolellani”, vaan kokemuksen voi laukaista päälle myös ns. ruma/epäpyhä/negatiivinenkin asia/kohde/tapahtuma kuten esimerkiksi vaikkapa edelläajavan auton pakoputkesta tuleva pakokaasupilvi, Jeesusta minulle kauppaava uskovainen tai vaikkapa jokin biisi jossa on epäkorrekti sanoitus. Eli olen ainakin joissain määrin päässyt hyvän ja pahan tuolle puolelle, mitä tulee tällaisiin kokemuksiin. Useimmiten sen toki laukaisee päälle jokin yleväksi luokiteltava asia kuten kaunis tai henkinen musiikki, jokin luontoon liittyvä asia, taide-elämys tms. Välillä se myöskään ei kohdennu mihinkään tiettyyn ”itseni ulkopuoliseen” objektiin, vaan ikäänkuin vain työntyy kaikkialta ympäriltäni esille ja minä ikäänkuin sulan siihen. Se kirjaimellisesti on kaikkialla, työntyy esiin jokaisesta mahdollisesta raosta mistä vain voi työntyä. Minun tehtäväni on pystyä olemaan sillä tavalla, että mahdollistan tämän tapahtumisen. Tällä hetkellä yritän opetella surffaamaan aallolla, eli olemaan etenemättä liian nopeasti.

Parhaimmillaan tähän kokemukseen yhdistyy vielä jonkinlainen autuudentunne/rakkaus tms., tällaisia kokemuksia minulla ei vielä ole kovin montaa ollut, mutta väkisinkin sitä miettii, että mitä vielä on tulossa tällä saralla? Voisiko tällainen kokemus vielä jollain tavalla parantua tai syventyä? Erilaisista kirjoista olen lukenut, että voi hyvinkin. Paljon tähän asiaan liittyvää materiaalia olen kaivanut esille kirjoista ja internetin syövereistä, jotta en vain missaisi mitään mahdollisuuksia mitä tällainen voi tarjota.

Tapahtuu minulle paljon muitakin esoteerisia ja metafyysisiä asioita, mutta tästä nyt päätin kertoa kun tästä kerran nyt on puhe.

Kristitty mystikko kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

dao piiloilee, koska etsit sitä kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä hyttysketjussa eräs kirjoitti mm näin.

"Hyttyset on aggressiivisia lihansyöjiä jotka hyökkäävät viattoman kasvissyöjän kimppuun, joten ne sietääkin kuolla."

Kristitty Mystikko kirjoitti tuossa linkissä olevassa hyttysketjussa ao. vastauksen 29.5.2016. En tarkkaa tiedä, mihin hän otti kantaa, mutta aiemmat kirjoittajat tuntuivat olevan sitä mieltä, että hyttysiä voi tappaa.

KM:  "Tässä radikaalisti erilainen näkemys. Minulle hyttysetkin ovat Jumalan ikuisia ilmentymiä, pohjimmiltaan henkisiä olentoja, joilla ei ole mitään pahoja ja vahingoittavia ominaisuuksia. Ihmiset tosin näkevät ne joukkouskomustensa mukaan, vahingoittavina ja vaivaa aiheuttavina materiaalisina verenimijöinä, ja kokevat sen mihin uskovat. Minä en näe niitä niin, joten minä en koe niistä mitään haittaa. Tunnen rakkautta ja sisaruutta niitä kohtaan. "

"Jos alkaisin huitoa tai tappaa hyttysiä, esimerkiksi siksi että joku ihmettelee miksi en niin tee, aika pian voisin olla itsekin liukunut näkemään ihmisten illuusion, eikä se todennäköisesti edes rajoittuisi hyttysiin. Jos alkaa uskoa materialistisen tietoisuuden tason perimmäiseen todellisuuteen vähässä, on kovin helppo luisua uskomaan siihen muussakin, koska lähes koko muu maailma uskoo niin, ja suggestiot siihen suuntaan on hyvin helppo omaksua silti vaikka olisikin nähnyt joskus perimmäisen hengellisen todellisuuden, jossa ei ole muita voimia kuin Jumala, ei mitään pahaa eikä vahingoittavaa."

"Hyttysten kaltaiset asiat on sellaisia joilla hengellisen tien aloittelijakin voi harjoitella vastustamattomuutta, koska ne eivät herätä edes ihmisten uskomusmaailmassa vakavaa vaaraa tai haittaa, joten niiden vielä aiheuttama mahdollinen pieni kiusa on helppo työntää syrjään ja näin heikentää ikuisesti vastustajia näkevää egoa, toisin kuin jos se uhkaava illuusio olisi vaikka kasvain omassa tai läheisen kehossa."

Sinulle nimimerkki Kysymys tässä vinkki. Vaikka ketju on pitkä, niin sen lukemalla löydät sieltä myös vastauksen siihen, mitä KM syö. Hän on kertonut myös suunnilleen niin, että myös kasvit ovat eläviä, ja siten on vaikea vetää rajaa siihen, minkä syöminen on epäeettistä yms., kun tämä maapallomme systeemi on "rakennettu" siten, että jotain pitää kuitenkin syödä.

Luin tuon hyttysketjun kyllä läpi, mutta en sieltä mitään löytänyt, mistä olisin yhtään viisastunut. Ymmärrän kyllä, että egon (usein alitajuiset) uskomukset ovat juuri niitä, jotka sitten luovat kunkin ihmisen todellisuuden ja että uskomukset ovat vain harhaa, joka peittää todellisuuden. Olen tämän myös itse kokenut tarpeeksi syvällisesti, että tiedän itsekin jo että asia todellakin on näin. Ehkä muotoilin kysymykseni hieman huonosti, ennemminkin ehkä kaipaisin KM:ltä (ja miksei muiltakin asiasta kiinnostuneilta) käytännön vinkkejä siitä miten menetellä. Tämän ketjun aion kyllä ajan kanssa lukea läpi, mutta siinä tosiaan mennee aikansa.

Itselleni tämä on muuten kova juttu, että kysyn joltakin neuvoa. Tähän mennessä olen kaiken työn tehnyt itsenäisesti enkä ole neuvoja pyydellyt. Itseasiassa olen alkanut kaipaamaan elämääni ihan oikeata gurua joka voisi minua auttaa eteenpäin.

Miksi haluat eteenpäin?

Elämä itsessään on se guru. Ei kannata luottaa muihin guruihin.

Kaikki on kasvojesi edessä, mutta et tajua sitä. Niin hyvin se on piilotettu.

Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa suunta mihin kannattaa mennä. Muuten vain inkarnaatiosta toiseen looppaa ilman että edes tajuaa niin tekevänsä.

Itse ymmärrän, että guru voi tulla missä muodossa vain, mutta kun pääsee tarpeeksi pitkälle niin oikea jumalan inkarnaatiota edustava ihmishahmoinen guru saattaa olla tarpeen. Tosin silloinkaan hän ei välttämättä ilmesty elävänä ihmisenä vaan jollain muulla tavalla. Kyseessä on energia-asia, itse olen varsin hyvin perillä erilaisista esoteerisista ja metafyysistä ilmiöistä ja minulla on niistä enemmän kuin tarpeeksi omia kokemuksia. Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa toiselle mitä hän tarvitsee, tarpeen pitää lähteä ihmisestä itsestään.

Tiedän varsin hyvin että kaikki on piilotettu suoraan näkyville, sen verran itselläni on siitä jo kokemusta että minulle asia ei ole uskon asia. Eli arvasit väärin sen missä kohdassa minä olen omalla polullani.

Tämä on totta, se on nimenoman energeettinen asia. Taolaiset kutsuvat sitä chi:n tai qi:n suoristamiseksi tai korjaamiseksi. Usein täytyy saada harmonisoitua energian taso, jotta voi kokea aineen ja hengen perimmäisen ykseyden. Siinä voi auttaa mikä tahansa valaistunut tai omaa harmoniaa lisäävä. Luonnonympäristö jossa tuntee vaistomaisesti rauhaa ja pyhyyttä. Se voi olla paikka kaupungissakin. Tai puu, tai eläin tai ihminen. Tai musiikki tai taide. Mikä vaan mikä harmonisoi energiaa ja tuottaa rauhan ja pyhyyden kokemuksia. Siitä syntyy ykseyden näkeminen, jota tarvitaan myös eikä vain oikeanlaisia uskomuksia ja ajatuksia.

Tämä on se taso, jolla myös elävän opettajan läsnäolo voi auttaa eniten. 

Elävän opettajan janoni on pikkuhiljaa tässä viimeisten kuukausien aikana kasvanut, välillä ihan itken tämän asian takia kaipuun tai katkeruuden kyyneliä. Onneksi Youtubesta löytyy hieman jotain materiaalia Ramana Maharshista yms. eli voin istua gurun kanssa silläkin tavalla. Toivon tietenkin, että pystyn tämän asian manifestoimaan elävään elämääni jossain vaiheessa kun aika on valmis siihen. Olen vain aika valikoiva tässä asiassa, eli ketä tahansa en kelpuuta tähän rooliin. Mieluummin olen yksin kuin toimimattomassa opettaja-oppilas suhteessa. Lisäksi en jostain syystä edes usko, että elävä ihmislihaa oleva opettaja olisi mitenkään välttämätön, vaikka sellaista kaipaankin elämääni. Olenhan ilman sellaista pärjännyt tähänkin asti varsin mallikelpoisesti. (Itse ajattelen, että se mikä milläkin hetkellä sattuu olemaan on minun guruni, eli guru voi tulla elämääni missä tahansa muodossa ja antaa erilaisia opetuksia minulle. Ainahan ne opetukset eivät välttämättä ole kovin kivoja tai mieltäylentäviä, mutta opetuksia kuitenkin.)

Itse ajattelen, että me kaikki ihmiset olemme joogeja, jotkut eivät vain tajua sitä vielä. Eli jokainen ihminen joogaa aivan kokoajan, toiset vain tekevät sen määrätietoisemmin kuin toiset.

Kysymys, sanoit, ettet tuputa neuvoja, ellei niitä ole pyydetty. Jos pyydän, niin haluaisitko avata, mitä olet tehnyt, että olet päässyt elämässäsi tähän tilanteeseen?

"Ainoa tarkoitukseni elämässäni tällä hetkellä valaistumisen ohella on yrittää kääntää peli sillä tavalla että se on minun puolellani eikä minua vastaan. Toisin sanoen luoda omasta todellisuudestani sellainen kuin haluan sen olevan. Tässä olenkin jo jokseenkin onnistunut: enpä olisi voinut ikinä uskoa, että elämä voi joskus olla näin helppoa kuin mitä se itselleni nykyään on. Ja siltikin olen vielä todella kaukana siitä mitä se voisi olla."

Olen siis solmussa omassa elämässäni, ja neuvot kiinnostavat. Muutenkin olen pitänyt kommenteistasi tässä ketjussa. Vaikka olemme hyvin eri vaiheissa matkaa, niin jotenkin juttusi resonoivat silti.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys, sanoit, ettet tuputa neuvoja, ellei niitä ole pyydetty. Jos pyydän, niin haluaisitko avata, mitä olet tehnyt, että olet päässyt elämässäsi tähän tilanteeseen?

"Ainoa tarkoitukseni elämässäni tällä hetkellä valaistumisen ohella on yrittää kääntää peli sillä tavalla että se on minun puolellani eikä minua vastaan. Toisin sanoen luoda omasta todellisuudestani sellainen kuin haluan sen olevan. Tässä olenkin jo jokseenkin onnistunut: enpä olisi voinut ikinä uskoa, että elämä voi joskus olla näin helppoa kuin mitä se itselleni nykyään on. Ja siltikin olen vielä todella kaukana siitä mitä se voisi olla."

Olen siis solmussa omassa elämässäni, ja neuvot kiinnostavat. Muutenkin olen pitänyt kommenteistasi tässä ketjussa. Vaikka olemme hyvin eri vaiheissa matkaa, niin jotenkin juttusi resonoivat silti.

Ei toimi noin.

Kannattaa nähdä elämä mieluiten niin, että mitä sinä voit tehdä muiden puolesta tehdäksesi heidän elämän ja todellisuuden mukavammaksi.

Vain siten voi muuttaa myös eräällä tavalla omaa todellisuutta, vaikka todellisuudessahan he tekevät sinut. He näkevät sinut ihan konkreettisesti. Sinä et näe itseäsi, vaan heidät.

Siksi sinun pitää luoda muut ja muut luovat sinut. Tästä syntyy kokonaisuus jossa jokaisella on hyvä olla ja nukkua yhdessä isossa perhepedissä, vaikkei perhettä olisikaan, vaan suloinen ystävyys.

-eppi

Vierailija kirjoitti:

Kysymys, sanoit, ettet tuputa neuvoja, ellei niitä ole pyydetty. Jos pyydän, niin haluaisitko avata, mitä olet tehnyt, että olet päässyt elämässäsi tähän tilanteeseen?

"Ainoa tarkoitukseni elämässäni tällä hetkellä valaistumisen ohella on yrittää kääntää peli sillä tavalla että se on minun puolellani eikä minua vastaan. Toisin sanoen luoda omasta todellisuudestani sellainen kuin haluan sen olevan. Tässä olenkin jo jokseenkin onnistunut: enpä olisi voinut ikinä uskoa, että elämä voi joskus olla näin helppoa kuin mitä se itselleni nykyään on. Ja siltikin olen vielä todella kaukana siitä mitä se voisi olla."

Olen siis solmussa omassa elämässäni, ja neuvot kiinnostavat. Muutenkin olen pitänyt kommenteistasi tässä ketjussa. Vaikka olemme hyvin eri vaiheissa matkaa, niin jotenkin juttusi resonoivat silti.

Hei,

Kiitos kysymyksestäsi, voin siihen vastata toki. Ehkä tästä on sinulle tai/ja kenties jollekin muulle jotain apua. Mukava päästä kertomaan omaa tarinaansa myös tällä tavalla anonyymisti, tarina aina muuttuu riippuen siitä millaisessa kontekstissa sen kertoo. Tässä kontekstissa pystyn kertomaan sen eri tavalla kuin vaikkapa miten kertoisin sen terapiassa.

Epäilen, että juttuni resonoivat jotenkin ihan sen takia, koska olen saanut luotua yliminääni/korkeampaan itseeni/Jumalaan jonkinlaisen yhteyden, jolloin kaiken takana oleva voima varmaan välittyy jollain tavalla siinä mitä puhun. Tämä on ihan puhdas arvaukseni, en ole aiemmin ollut tällaisessa tilanteessa että joku kertoisi minulle että juttuni resonoivat jotenkin.

Seitsemän ja puoli vuotta sitten elämäni romahti sen jälkeen kun olin synnyttänyt ensimmäisen ja näillä näkymin ainoaksi jäävän lapseni. Olin koko siihenastisen elämäni ajan kaikin mahdollisin keinoin (alkoholi, tupakka, dissosiaatio jne.) vältellyt kohtaamasta lapsuuden traumaani (fyysinen ja psyykkinen väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö ja koulukiusaaminen). Raskaus ja synnytys olivat siis tämän elämäni kulminaatiopiste.

Synnytyksen jälkeen minulle alkoi nousemaan sellainen tunne, että kohta tapahtuu jotain todella pahaa jos en viimeinkin ala tekemään jotain asioiden hyväksi. Olin myös fyysisesti ja psyykkisesti täysin loppu ja solmussa silloin. Eli olin viimeinkin kypsä muutokselle.

Alkoi täysin pakkomielteinen asioiden selvittäminen:

Aloin käymään AAL vertaistukiryhmässä (Alkoholistien Aikuiset Lapset, tälle iso suositus jos on ollut alkoholi- tai muita toimintahäiriöongelmia lapsuudenkodissa), aloin käymään rosenterapiassa (tämä oli itselleni todella avaava kokemus, suosittelen tätä jos on kroonisia lihasjännityksiä kehossa ja on valmis työstämään asioitaan kehonsa kautta), hain itselleni apua kunnallisesta mielenterveystoimistosta, aloin käymään erilaisissa yksilö- ja ryhmäterapioissa, aloin tekemään itsenäisesti TRE:tä (Tälle iso suositus jos on kroonisia lihasjännityksiä kehossa, tosin kannattaa miettiä kaksi kertaa tekeekö tätä yksinään niin kuin itse tein. Ehdottomasti ainoastaan omalla vastuulla jos yksin tekee, sen haluan tehdä selväksi).

Lisäksi aloin joogaamaan (hathajooga, yinjooga, hatha yoga indian style), meditoimaan (vipassana, mindfulness, hengityksentarkkailu jne...) ja tekemään erilaisia hengitysharjoituksia pakkomielteisesti useita tunteja päivässä. Täysin yliannosteltuna siis.

Sitten myös luin suunnilleen kaiken mahdollisen materiaalin mitä internetistä ja kirjastosta löysin koskien kaikkia mahdollisia aiheita kuten psykologiaa, elämänhallintaa, metafysiikkaa, joogafilosofiaa, esoteriaa jne.

Elämäntapojani aloin myös muuttamaan saman tien, ensin jäi tupakka ja alkoholi pois kokonaan kuvioista, muokkasin samalla myös ruokavaliotani pikkuhiljaa terveellisempään suuntaan sekä muutenkin intuitiivisesti muutin muitakin elämäntapojani (lopetin televisionkatsomisen ja uutistenseuraamisen, eristäydyin sosiaalisesti, katkaisin kaikki mahdolliset haitalliset ihmissuhteet pois elämästäni jne, eli äärimmäinen ajankäytön muutos). Aika oli puolellani tässä projektissani, koska päädyin tämän romahdukseni takia kuntoutuseläkkeelle, minulla oli runsaasti aikaa puuhastella kaikkea mahdollista kuntoutumiseen ja henkiseen kasvuun liittyvää.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys, sanoit, ettet tuputa neuvoja, ellei niitä ole pyydetty. Jos pyydän, niin haluaisitko avata, mitä olet tehnyt, että olet päässyt elämässäsi tähän tilanteeseen?

"Ainoa tarkoitukseni elämässäni tällä hetkellä valaistumisen ohella on yrittää kääntää peli sillä tavalla että se on minun puolellani eikä minua vastaan. Toisin sanoen luoda omasta todellisuudestani sellainen kuin haluan sen olevan. Tässä olenkin jo jokseenkin onnistunut: enpä olisi voinut ikinä uskoa, että elämä voi joskus olla näin helppoa kuin mitä se itselleni nykyään on. Ja siltikin olen vielä todella kaukana siitä mitä se voisi olla."

Olen siis solmussa omassa elämässäni, ja neuvot kiinnostavat. Muutenkin olen pitänyt kommenteistasi tässä ketjussa. Vaikka olemme hyvin eri vaiheissa matkaa, niin jotenkin juttusi resonoivat silti.

Aika pian heti alun jälkeen minulle alkoi tulemaan erilaisia metafyysisiä ja esoteerisia kokemuksia, tässä tietenkin uutuudenviehätys ruokki entisestään tätä kiinnostustani kyseisiin asioihin. Tähän maailmaan myös uppouduin syvästi ja tämä työskentely oli todella transformatiivista.

Kaiken tämän seurauksena niin sanotusti tipuin pohjattomaan kuiluun, ja sillä matkalla olen edelleen. Enää koskaan minulla ei tule olemaan tukevaa maata jalkojeni alla. Parhaimmillani kipuilen sen kanssa, että mikä on Jumalan tahto minun suhteeni eli miten voin luovuttaa elämäni hänelle. Minulla on myös oletus/arvaus siitä, mikä on tuleva ”elämäntehtäväni”, eli mitä egoni/kehoni on tarkoitus tehdä tässä elämässä.

Jälkikäteen ajateltuna minun onneni oli se, että AAL:n avulla aloin nopeasti uskomaan johonkin Korkeampaan voimaan tai Jumalaan. Luulen, että tämä pelasti minut, että minulle ei käynyt sitten kaiken sen kaaoksen keskellä oikeasti huonosti. Nyt jälkikäteen tarkasteltuna jätin liikkeellelähtöni aivan viime tippaan ja tapauksessani olisi periaatteessa voinut käydä miten vain jos en olisi jotenkin intuitiivisesti tajunnut tehdä oikeita asioita.

Aluksi tämä kaikki etsintä oli minulle puhtaan kauhun motivoimaa, eli jokaisesta ihohuokosesta pursuavan pelon takia etsinnästä tuli minulle pakkomielle heti kun lähdin liikkeelle. Nykyään tämä on itselleni enemmänkin elämäntapa, jota muokkaan sitä mukaa kun siltä tuntuu. Eli pidän itseäni nykyään henkisenä etsijänä, osittain jopa mystikkona ja joogina, tosin vasta harjoitteluvaiheessa olevana sellaisena. Nyt olen noin suunnilleen bongannut oman sijaintini tällä hetkellä eli missä kohtaa menen henkisessä kehityksessäni, eli minulla alkaa viimeinkin olemaan jokseenkin realistinen ja selkeä näkemys itsestäni. Paljon on vielä tehtävää monen asian suhteen.

Luulen, että kohdallani kävi näin: koska aloin niin tosissani tekemään jotain asioiden hyväksi, maailmankaikkeus vastasi kutsuuni ja alkoi myös toimimaan minun hyväkseni. Vaikka ulkoisesti näyttikin siltä, että koko elämäni on romahtamassa kasaan: avioero, mielisairaalakeikka, psyykkinen romahdus, kuntoutuseläke jne.

Uskon, että periaatteessa kuka tahansa pystyy saamaan muutoksen alkuun elämässään, jos vain kehittää itselleen äärimmäisen vimman ja pakkomielteen siihen. Mutta hinta saattaa olla kova, eli uhrauksia saattaa joutua tekemään paljonkin. Minulla oli tuo lapsuudentrauma puolellani, se toimi hyvin voimakkaana katalyyttina prosessin alussa, koska ymmärsin sen hyödyntää täysmääräisesti. Eli se mikä näyttää olevan ainoastaan paha asia, onkin paradoksaalisesti myös tilaisuus ja siunaus samaan aikaan.

Mutta tekemistä minulla vielä on, eli olen vasta lähtenyt liikkeelle. Ottanut ensimmäisen askeleen, syntymässä uudestaan (tai ehkä juuri putkahtanut ulos kohdusta, työntynyt synnytyskanavan läpi?), tekemässä metamorfoosia (ei enää toukka mutta ei vielä perhonenkaan) tms. mitä vertauskuvaa tästä heräämisprosessista haluaakaan käyttää.

Se mikä on minun tieni, ei ehkä ole kenenkään muun tie. Eli se, että minä joogaan, ei tietenkään tarkoita sitä että jooga sopisi kaikille ainakaan juuri nyt ja että olisin sitä mieltä että kaikkien tulisi ehdottomasti joogata. Suosittelen suuntaamaan sinne, mikä kutsuu jollain tasolla, kivaahan se olisi jos löytäisi oman kutsumuksensa tai elämäntehtävänsä tai itsensä. Ja että löytäisi sen sydämensä avulla. Ihmisen pitää itse selvittää nämä asiat itselleen ja löytää oma tiensä. Neuvoa saa toki kysyä ja kannattaakin jos ei itselle ole vielä täysin selvää mihin suuntaan lähteä kulkemaan. Itse koen olevani vielä täysin pätemätön neuvomaan ketään.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys, sanoit, ettet tuputa neuvoja, ellei niitä ole pyydetty. Jos pyydän, niin haluaisitko avata, mitä olet tehnyt, että olet päässyt elämässäsi tähän tilanteeseen?

"Ainoa tarkoitukseni elämässäni tällä hetkellä valaistumisen ohella on yrittää kääntää peli sillä tavalla että se on minun puolellani eikä minua vastaan. Toisin sanoen luoda omasta todellisuudestani sellainen kuin haluan sen olevan. Tässä olenkin jo jokseenkin onnistunut: enpä olisi voinut ikinä uskoa, että elämä voi joskus olla näin helppoa kuin mitä se itselleni nykyään on. Ja siltikin olen vielä todella kaukana siitä mitä se voisi olla."

Olen siis solmussa omassa elämässäni, ja neuvot kiinnostavat. Muutenkin olen pitänyt kommenteistasi tässä ketjussa. Vaikka olemme hyvin eri vaiheissa matkaa, niin jotenkin juttusi resonoivat silti.

Tuosta boldaamastasi kohdasta haluan sanoa sen verran, että kuten varmasti tiedät, on olemassa paljon erilaisia manifestoimistapoja ja tekniikoita, kuten esimerkiksi mystikonkin suosittelema Salaisuus – The Secret. Itse tarkoitin tuolla kohdalla ennemminkin sisäistä muutosta ja yliminän/korkeamman itsen/Jumalan tahtoa minun suhteeni, oletan että hän tietää paremmin mitä minun kannattaisi elämälläni tehdä. Eli nykyään en yritä mitään tiettyä egoni haluamaa manifestoida elämääni vaan yritän ennemmin opetella sellaista kuuliaisuutta maailmankaikkeuden ohjaukselle, että en yrittäisi itse liikaa ohjata omaa elämääni. Tätä olen myös rukoillut ja pyytänyt. Oletan, että maailmankaikkeuden ohjaus pitää samalla huolen myös maallisista tarpeistani, tarvitsen tietenkin muutakin kuin pelkkää pyhää henkeä. Ajattelen, että yksi ihmisen tehtävä on tulla luojaksi ja luoda itse oma todellisuutensa.

Kiitos, tästä kysymyksestäsi oli myös itselleni hyötyä. Sain taas hieman selvitettyä tätä omaa sotkuani, kirjoittaminen on siihen hyvä keino. Tavallaan kiva tehdä sitä myös tällä tavalla julkisesti, koska nyt tästä voi myös joku muu hyötyä jollain tavalla mitä minä en voi mitenkään hahmottaa. Tähän mennessä olen tehnyt kaiken työni tämän asian suhteen lähes täydellisessä yksinäisyydessä. Mukava löytää itsestään ihan uusi puoli, eli minulla näköjään onkin tarve puhua näistä asioista. Oletan, että joskus tulevaisuudessa yksi tehtäväni on jollain tavalla tuoda julki se mikä mielestäni on mielenkiintoista.

Tämä kysymyksesi sai minut myös harkitsemaan oman blogin tms. perustamista, nyt minulla on hieman sellainen tunne että olen liian paljon äänessä tässä foorumissa. Ei se vielä mitenkään häiritse, mutta tiedostan ongelman mikä tähän asiaan mahdollisesti liittyy. Tämä on kuitenkin mystikon kysymysketju ja saa puolestani sellaisena pysyä jatkossakin.

Hei Kysymys! Kiva kun kirjoitat tähän ketjuun! Älä ihmeessä jätä väliin kuulumisten kertomista, vaikka ketjussa pääasiallisesti Mystikolta asioita kyselläänkin. Minusta on hyödyllistä ja kiinnostavaa lukea muidenkin kokemuksia. Samassa veneessähän tässä lopulta kaikki ollaan. Toivottavasti sinua näkee jatkossakin täällä :)

-sivusta 

Vierailija kirjoitti:

Hei Kysymys. Mietin tuota, mitä kirjoitit:

"Itse ajattelen, että on ihan turha puhua mistään valaistuneesta ihmisestä, koska ihminen valaistuu lopullisesti vasta kun hän tekee mahasamadhin eli viimeisen uloshengityksen myötä viimeisen kerran päästää irti tästä kaikesta, tällä kertaa lopullisesti, sulautuu viimeinkin takaisin sinne mistä tulikin, eikä kyseisen ihmisen tarvitse enää inkarnoitua uudelleen."

Voitko uskoa sitä, että KM on valaistunut, vaikka hän on vielä elossa?

Vastaathan nimimerkki Kysymys tuohon, että uskotko, että KM on valaistunut, vaikka hän on elossa, eli se kirjoittamasi viimeinen uloshengitys on vielä vetämättä? Kiitos paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Kysymys. Mietin tuota, mitä kirjoitit:

"Itse ajattelen, että on ihan turha puhua mistään valaistuneesta ihmisestä, koska ihminen valaistuu lopullisesti vasta kun hän tekee mahasamadhin eli viimeisen uloshengityksen myötä viimeisen kerran päästää irti tästä kaikesta, tällä kertaa lopullisesti, sulautuu viimeinkin takaisin sinne mistä tulikin, eikä kyseisen ihmisen tarvitse enää inkarnoitua uudelleen."

Voitko uskoa sitä, että KM on valaistunut, vaikka hän on vielä elossa?

Vastaathan nimimerkki Kysymys tuohon, että uskotko, että KM on valaistunut, vaikka hän on elossa, eli se kirjoittamasi viimeinen uloshengitys on vielä vetämättä? Kiitos paljon.

Kyllä ajattelin tähän vastata. Olen itseasiassa kirjoittanutkin jo osan vastauksesta ja luonnostelemassa loppua päässäni. Luulen, että parin päivän päästä tuotos on valmis ja sitten sen tänne postaan.

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Kysymys. Mietin tuota, mitä kirjoitit:

"Itse ajattelen, että on ihan turha puhua mistään valaistuneesta ihmisestä, koska ihminen valaistuu lopullisesti vasta kun hän tekee mahasamadhin eli viimeisen uloshengityksen myötä viimeisen kerran päästää irti tästä kaikesta, tällä kertaa lopullisesti, sulautuu viimeinkin takaisin sinne mistä tulikin, eikä kyseisen ihmisen tarvitse enää inkarnoitua uudelleen."

Voitko uskoa sitä, että KM on valaistunut, vaikka hän on vielä elossa?

Vastaathan nimimerkki Kysymys tuohon, että uskotko, että KM on valaistunut, vaikka hän on elossa, eli se kirjoittamasi viimeinen uloshengitys on vielä vetämättä? Kiitos paljon.

Kyllä ajattelin tähän vastata. Olen itseasiassa kirjoittanutkin jo osan vastauksesta ja luonnostelemassa loppua päässäni. Luulen, että parin päivän päästä tuotos on valmis ja sitten sen tänne postaan.

Kiva, ja kiitos väliaikatiedosta. :)

Miksi on mitään? Miksi on yhtään mitään?

Onko täällä muita, joista on elämä tuntunut koko tähän astisen elinkaaren ajan pakkopullalta?

Onko tämä nyt sielun pimeä yö, jota käyn läpi? Voiko niitä olla useita elämän aikana? Tämä alkaa tukehduttamaan nyt entistä enemmän. On ollut pakkoliikkumista, kuin yrittäisin kävellen paeta jotain tai löytää perille.

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai olisiko voinut olla niin, että Lasaruksen sielu tahtoi parantua?

Toisaalta Mystikko kirjoitti:  ”sinä et ole keho etkä mieli etkä edes joku erillinen ikuinen yksilösielu” mutta toisaalta hän muistaakseni on kirjoittanut jotenkin niin,  että olemme jokainen Jumala yksilöllistyneenä. Olisiko se eri asia.

Eli Lasarus -tarinan perusteella voisi ajatella, että Jeesus tai joku muukin parantaja voisi parantaa sairaan (jopa kuolleen) ihmisen, vaikkei tällä sairaalla ei olisi omaa uskoa paranemiseensa hitustakaan.

Voisitkohan Mystikko tuota asiaa vähän valaista, kiitos. :)

Kuolleella ei ole myöskään vastustusta, sillä vastustus tulee toimivan ja ehdollistuneen ihmisen neurologisen koneiston kautta. Kollektiivinen uskomusmaailma vaikuttaa kyllä asiaan toki myös. Ja sekin tosiaan, kokeeko 'sielu' eli Jumala tai Minä näyttelemässä sitä yhtä roolia, että sen aallon oli jo aika palata osaksi merta, vai vieläkö sillä muodolla on tehtävä. 

Wau, ymmärsinkö oikein, että sielu on Jumala tai Minä näyttelemässä roolia muodon tasolla, eli esim. ihmisenä tai vaikka jonain eläimenä, kasvina...?

Ja toisin sanoen, ihminen on muoto, jota Jumala/Minä/Sielu näyttelee?

Sitä on Ykseys, ettei ole kuin Yksi. Yksi yhtä aikaa sekä Ilmentymätön että kaikki Ilmennyt, aina ja ikuisesti, ajan ja määritelmien tuolla puolen. Sitä voi kuvata vaikka eri rooleina joita se sama Henki näyttelee, tai saman meren monina aaltoina joita ihmismieli haluaa kutsua jokaista eri nimellä ja pitää niitä erillisinä yksilöinä vaikka ne on kaikki samaa merta, tai kuten sufilaiset sanovat, tanssina jonka Jumala tanssii.

Useimmathan ajattelevat, että jos Jumala on, hän olisi tanssijavertauksessa iso tanssija, joka olisi luonut vähän kaltaisiaan pikkutanssijoita kuten ihmisiä ja nämä kaikki olisivat olemuksellisesti erillisiä, mutta vertauksen idea on, että tämä maailma kaikkine ihmisineen tanssitaan, se Yksi tanssii sen.

Nämä kaikki ovat toki pelkkiä vertauksia ja viittauksia. Itse kokemiseen pääsemiseen on monia teitä ja identiteetin keskuksen muutos hahmosta kaikkien hahmojen perusolemukseen on se joka vapauttaa, ei se että uskoo älyllisesti "oikealla" tavalla näistä asioista.

Tuo on niin hyvin kirjoitettu, että lainaan sen tänne uudestaan.

Yksi Jumala esittää kaikki nämä roolit, mitä mekin yksilönä koemme, kun siis koemme itsemme ja kaikki muut. Yhden ihmisen sielu on Jumala, ihan kuin myös toisen sielukin on Jumala ja vaikka naapurisi sielu on Jumala. Kaikki on Jumalaa.

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai olisiko voinut olla niin, että Lasaruksen sielu tahtoi parantua?

Toisaalta Mystikko kirjoitti:  ”sinä et ole keho etkä mieli etkä edes joku erillinen ikuinen yksilösielu” mutta toisaalta hän muistaakseni on kirjoittanut jotenkin niin,  että olemme jokainen Jumala yksilöllistyneenä. Olisiko se eri asia.

Eli Lasarus -tarinan perusteella voisi ajatella, että Jeesus tai joku muukin parantaja voisi parantaa sairaan (jopa kuolleen) ihmisen, vaikkei tällä sairaalla ei olisi omaa uskoa paranemiseensa hitustakaan.

Voisitkohan Mystikko tuota asiaa vähän valaista, kiitos. :)

Kuolleella ei ole myöskään vastustusta, sillä vastustus tulee toimivan ja ehdollistuneen ihmisen neurologisen koneiston kautta. Kollektiivinen uskomusmaailma vaikuttaa kyllä asiaan toki myös. Ja sekin tosiaan, kokeeko 'sielu' eli Jumala tai Minä näyttelemässä sitä yhtä roolia, että sen aallon oli jo aika palata osaksi merta, vai vieläkö sillä muodolla on tehtävä. 

Wau, ymmärsinkö oikein, että sielu on Jumala tai Minä näyttelemässä roolia muodon tasolla, eli esim. ihmisenä tai vaikka jonain eläimenä, kasvina...?

Ja toisin sanoen, ihminen on muoto, jota Jumala/Minä/Sielu näyttelee?

Sitä on Ykseys, ettei ole kuin Yksi. Yksi yhtä aikaa sekä Ilmentymätön että kaikki Ilmennyt, aina ja ikuisesti, ajan ja määritelmien tuolla puolen. Sitä voi kuvata vaikka eri rooleina joita se sama Henki näyttelee, tai saman meren monina aaltoina joita ihmismieli haluaa kutsua jokaista eri nimellä ja pitää niitä erillisinä yksilöinä vaikka ne on kaikki samaa merta, tai kuten sufilaiset sanovat, tanssina jonka Jumala tanssii.

Useimmathan ajattelevat, että jos Jumala on, hän olisi tanssijavertauksessa iso tanssija, joka olisi luonut vähän kaltaisiaan pikkutanssijoita kuten ihmisiä ja nämä kaikki olisivat olemuksellisesti erillisiä, mutta vertauksen idea on, että tämä maailma kaikkine ihmisineen tanssitaan, se Yksi tanssii sen.

Nämä kaikki ovat toki pelkkiä vertauksia ja viittauksia. Itse kokemiseen pääsemiseen on monia teitä ja identiteetin keskuksen muutos hahmosta kaikkien hahmojen perusolemukseen on se joka vapauttaa, ei se että uskoo älyllisesti "oikealla" tavalla näistä asioista.

Tuo on niin hyvin kirjoitettu, että lainaan sen tänne uudestaan.

Yksi Jumala esittää kaikki nämä roolit, mitä mekin yksilönä koemme, kun siis koemme itsemme ja kaikki muut. Yhden ihmisen sielu on Jumala, ihan kuin myös toisen sielukin on Jumala ja vaikka naapurisi sielu on Jumala. Kaikki on Jumalaa.

Please, avatkaa mulle tuota.

Olen vuosikausia kärsinyt kipuja ja haluaisin nyt ymmärtää, että onko niin, että Jumala näyttelee kaikki roolit, eli HÄN ON jokainen roolihenkilö/ihminen ja siksipä se on Jumala, joka valitsee tälle roolille näin kivuliaan elämän? Jumala kai haluaa kokea kivun ihan kokemuksellisesti eikä vai tietää sen käsitteellisesti.

Vai onko niin, että sielut ovat yksilöllisiä Jumalan ilmentymiä ja se sielu on valinnut tälle roolihahmolle näin kivuliaan ja rajoittuneen elämän kotiseinien sisälle, kipeän kehon sisälle? Siis esimerkiksi se sielu haluaa kehittyä tällaisen elämän avulla tai jotain muuta? Kumpi on valinnut, vaikka perimmiltään onkin kai kyseessä sama.

Sitten vielä: Jeesus pystyi tekemään upeita ihmetekoja, niin mihin pystyisi Jumala, jos haluaisi? Ja miksi HÄN ei halua vähentää kärsimystä? Miksi HÄN haluaa kokea vaikka ja mitä tosi ikävääkin. Eikö mikään kärsimyksen kokemisen määrä hänelle ritä? Onhan sitä maailmankin historiassa jo kestänyt niin kauan, että luulisi riittävän.

Jumala on kyennyt luomaan kaiken tämän näkyvän ja mitä täällä maailmankaikkeudessa onkaan, niin epäilemättä HÄN kykenisi tekemään vaikka kuinka valtavia ihmeitä.

MIKSi Jumala ei paranna minua, sinua, häntä, heitä jne, vaikka me/he kuinka sitä rukoilemme JA vaikka Raamatussa niin luvataan, että koputtavalle avataan, pyytävälle annetaan.

Miksi Jumala ei voi ihmeteoillaan estää esim. äiti maata, tätä palloamme pilaantumasta ilmastonmuutoksen vuoksi jne.? MIKSI hän ei auta, vaikka hän väittää olevansa RAKKAUS?

Iso kiitos avustanne! <3

Neale D Walschin kirjoissa kerrotaan Jumalan sanoneen, että ihminen pystyy paranemaan vaikka heti, jos niin päättää. Juu, olen kokeillut ja yllättänytkin itseni päättäväisyydelläni ja paranemiseen uskomisen määrällä, mutta enpä silti ole onnistunut.