Jeeeee, rakastan mun masennuslääkkeitä enkä lopeta ikinä!

Kaukana ihmisyydestä, tavanomaisuudesta ap, maallikon sanoin sairasta ajattelua.  Olisiko täällä alan asiantuntijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo mutta kuvittelepa seuraavanlainen skenaario: jäät tuneteettomaksi zombieksi lopuniäksesi, kykenemättä tuntemaan minkäänlaisia inhimillisiä tunteita, kykenemättä ihastumaan/rakastumaan. Varsinainen painajainen, eikö? Olen lukenut siitä kuinka tuollainen tunteeton tila saattaa jäädä pysyväksi että ei kannata ilakoida liian aikaisin.

Niin se vaan on että mitä lähemmäs totuutta päästään, sitä enemmän se aiheuttaa ihmisissä vihaa ja totuus torjutaan ihan tyystin, alapeukutusten määrä paljastaa että 90% ihmisistä eivät ole sivistäneet itseään mitä tulee näiden lääkkeiden haittavaikutuksiin, jotka voivat pahimmassa tapauksessa olla hyvinkin mittavat. Vaikka tämänkaltaisesta ilmiöstä ei mediassa puhuta, ei se tarkoita sitä ettei sitä ole laisinkaan olemassa. Olen itsekin lukenut aivan hirvittäviä tarinoita siitä, miten joku on menettänyt seksuaalisen kyvykkyytensä ihan tyystin käytettyään kyseisiä lääkevalmisteita. Ihmisistä on tullut impotentteja ihan suoraan sanottuna, myös tuosta tunteiden pysyvästä latistumisesta olen lukenut paljon ja sekin on sellainen mikä saattaa jäädä elinikäiseksi, eli varoen kannattaa tällaisia lääkkeitä käyttää, ikinä kun ei tiedä mitä niistä aiheutuu.

Minä olen näitä tapauksia, joille lääkkeet tekivät pysyviä muutoksia, vaikka lopetin ne. Lääkkeet aloitettua seksuaaliset haluni katosivat, eivätkä ne koskaan palanneet ennalleen. En pysty enää nauttimaan seksistä samalla tavalla. Myöskään tunteet eivät ole enää entisellään. Tietty voi ajatella, että on parempi olla tunteeton kuin ahdistunut, mutta pitemmän päälle tämäkin on aika hirvittävää - en voi edes kunnolla iloita tai innostua mistään. Tietysti hiukan tuntemukset palasivat kun lopetin, mutta eivät todellakaan entiselle tasolle. Elämä jäi tasapaksuksi.

Tarkoitukseni ei ole lytätä lääkkeitä, joillekin ne ovat suuri apu eikä lopettaessakaan tapahdu mitään pahaa. Itselleni eivät sopineet. Haluan vain sanoa, että kannattaa kokeilla kaikkia muita keinoja ensin, jos ahdistus ei ole aivan ylitsepääsemätön. Aina, kun alkaa käyttää jotain lääkettä, kannattaa muistaa sivuvaikutusten mahdollisuus.

Kyllä pahin haitta antidepressanttien suhteen on Suomessa perinteisesti ollut alkoholin käyttö. Sillähän monet tosiasiassa itseään "lääkitsevät". Lopputuloksena voi usein olla alkoholismi.

Minäkin sain aivan mahtavaa lääkettä enkä lopeta ikinä. Se ratkaisi kaikki ongelmani ja voin olla oma itseni missä tahansa! Ei ahdista äidin kuolema, ei työttömyys, ei varattomuus. Uskallan puhella tuntemattomille ihmisille punttisalilla ongelmistani. Luulen, että tällä lääkkeellä saa myös paljon fitimmän kropan. Lääkkeen nimi on HAVIDOL! Suosittelen!

Vierailija kirjoitti:

Kauanko olet käyttänyt? Mullakin oli ensimmäiset 2 viikkoa sellainen kuherruskuukausi lääkkeiden kanssa, kaikki oli ihanaa, sitten iski kamala ahdistus ja nyt useamman vuoden käyttäneenä vaihtelee kamalat ahdistusjaksot ja melkein-normaali-olo-jaksot.

Aivan. otsikosta jo tietää, että on just saanu lääkkeet.

ssri:t aiheuttaa bipolaaria. kohta koet että sinä et ole sinä ja mikään ei tunnu miltään. ei ole aitoja tunteita. olet vain turta? ja sitten kysy itseltäsi, onko se ihmisen elämää? mä voin jo vastata. ei ole.

kävellä köpsytät tömähdellen ja tuijotat tyhjyyteen ja pelkäät kaikkea. sitten haet uusia ja vahvempia lääkkeitä.

Käyttäjä2438 kirjoitti:

Lihominen tulee mukavana sivuvaikutuksena :)

Nythän on se yksi uusi lääke (amfetamiinjohdannainen) joka päinvastoin laihduttaa, ainakin suurin osa käyttäjistä laihtuu.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka eivät itse ole koskaan kokeneet voimakasta ahdistuneisuutta/depressiota eivät voi kyllä ymmärtää lainkaan koko asiaa. Psykiatritkin sanovat että eivät voi täysin ymmärtää (ellei ole sitten henkilökohtaisesti kokenut asiaa). Se on ihan sama kuin väittäisi tietävänsä miltä tuntuu saada sydäninfarkti vaikkei olisi sitä koskaan kokenut.

Omasta kokemuksesta voin sanoa että niiden masennuksen aiheuttamien oireiden kanssa eläminen on jumalaisen ihanaa verrattuna siihen tilaan missä olin kun kehossani oli useita eri lääkeiaineita, anti-psykooteista masennuslääkkeisiin. Olen kokeillut ainakin 7 eri lääkettä, mikään niistä ei ole oikeasti tehonnut. Olen voinut lääkkeitä käyttäessäni paljon huonommin kuin ilman niitä, niistä tuli ihan helvetillisiä sivu-oireita, yksi niistä on kammottavat ja voimakkaat itsetuhoiset ajatukset, jotka ironisesti ovat masennuslääkkeiden yksi yleisimmistä sivuvaikutuksista, vaikka niidenhän pitäisi nimenomaan hillitä sellaisia tuntemuksia. Ne aiheuttivat myös täysin kontrolloimatonta painonousua, Voin oikeasti paremmin ilman mitään lääkkeitä.

Itse taas ajattelin mennä keräämään suippomadonlakkeja, jotka kuivatan ja alan niillä hoitamaan oloani kohti normaalimpaa. Pitäisi aivoihin saada uusia hermoratoja hallusinaatioden voimin. Nyt aivoni ovat kovin urautuneet samanlaisiin haitallisiin toimintatapoihin. Mielialalääkkeitäkin käytin joskus.