Jeeeee, rakastan mun masennuslääkkeitä enkä lopeta ikinä!

Aijai.

Mikä lääke? Haittavaikutukset?

Tuo ei ole oikeaa elämää, siihen kuuluvat kaikki tunteet, vihasta rakkauteen. Olen saanut helpotusta Litalgin- tableteista, sappikipuun, rakastan niitä ja miestäni.

Vierailija kirjoitti:

Koko ikä tähän asti ollut vellomista ikävissä tunteissa ja kriiseissä. Nyt olen ensimmäistä kertaa niin lääkitty etten tunne yhtään mitään! Ja se on aivan ihanaa ja helpottavaa. Terapiasta ja asioiden "käsittelystä" siellä ei ole ollut minulle minkäänlaista hyötyä, samaa paskatunteiden vatvomista. Nyt ei ole enää tarvetta, en lopeta lääkkeitä koskaan. Seksihalutkin meni, joten enää ei haittaa vaikka ei ikinä löytäisi kumppaniakaan. Suosittelen.

Mien voit väittää ettet tunne mitään, jos lääkkeiden käyttökin on "ihanaa" ja "helpottavaa"?

Vierailija kirjoitti:

Tuo ei ole oikeaa elämää, siihen kuuluvat kaikki tunteet, vihasta rakkauteen. Olen saanut helpotusta Litalgin- tableteista, sappikipuun, rakastan niitä ja miestäni.

Mistä sinä tiedät millaista kärsimystä jonkun elämä "kaikkine tunteineen" voi olla?

Kauanko olet käyttänyt? Mullakin oli ensimmäiset 2 viikkoa sellainen kuherruskuukausi lääkkeiden kanssa, kaikki oli ihanaa, sitten iski kamala ahdistus ja nyt useamman vuoden käyttäneenä vaihtelee kamalat ahdistusjaksot ja melkein-normaali-olo-jaksot.

Mikä lääke? Itsellä venlafaxin ja ahdistuneisuus pahenee vaan.

On ne lääkkeet ihan hyviä, jos negatiiviset tunteet muuten jyllää liiaksi päällä koko ajan. Jossain vaiheessa voi kokeilla sitten lääkityksestä luopumista. Itse luovuin jokin aika sitten pitkäaikaisesta SSRI-lääkityksestä, osittain hyviä kokemuksia, osittain huonoja kokemuksia on ollut tähän mennessä tuosta luopumisesta. Huomaa että hermostuu tietyissä tilanteissa paljon helpommin nyt kun "selvin päin" mutta samalla on jotenkin aloitekyky parempi ja saa tarvittaessa paremmin asioita aikaan. Käytän kyllä edelleen ahdistukseen lääkkeitä, joten täysin lääkkeettä en kuitenkaan ole.

Aha, siinä tapauksessa tykkäisit varmasti myös ekstaasista.

Joo mutta kuvittelepa seuraavanlainen skenaario: jäät tuneteettomaksi zombieksi lopuniäksesi, kykenemättä tuntemaan minkäänlaisia inhimillisiä tunteita, kykenemättä ihastumaan/rakastumaan. Varsinainen painajainen, eikö? Olen lukenut siitä kuinka tuollainen tunteeton tila saattaa jäädä pysyväksi että ei kannata ilakoida liian aikaisin.

Vierailija kirjoitti:

Joo mutta kuvittelepa seuraavanlainen skenaario: jäät tuneteettomaksi zombieksi lopuniäksesi, kykenemättä tuntemaan minkäänlaisia inhimillisiä tunteita, kykenemättä ihastumaan/rakastumaan. Varsinainen painajainen, eikö? Olen lukenut siitä kuinka tuollainen tunteeton tila saattaa jäädä pysyväksi että ei kannata ilakoida liian aikaisin.

Oho, niinko olet lukenut? Sittenhän sen on pakko olla totta. Luitko Magneettimediasta vai peräti av:lta?

Tuo ei ole elämää, kuvitelkaa ihmisellä on tunteet. Ihme, että pitää käyttää lääkkeitä, ei USKALLETA KOHDATA TUNTEITA, minusta tuo on HEIKKOUTTA.

Mäki kärsin ahdistuksesta ja masennuksesta 5 vuotta. Ny on niin voimakas lääkitys ettei ahdista tai masenna.. yhtään! Parasta.

En taida muutenkaan uskaltaa lopettaa, näissä on aivan kamalat vieroitusoireet.

Vierailija kirjoitti:

Tuo ei ole elämää, kuvitelkaa ihmisellä on tunteet. Ihme, että pitää käyttää lääkkeitä, ei USKALLETA KOHDATA TUNTEITA, minusta tuo on HEIKKOUTTA.

Oletko itse kokenut koskaan voimakkaan ja jatkuvan ahdistuksen, sellaisen joka on jo ihan fyysistä kipua, ei enää pelkästään psyykkistä kipua (vaikea edes erottaa näitä kahta, jos on todella pahassa jamassa)? Tässä tilassa esim. nukkuminen voi mennä mahdottomaksi, sitä kautta kärsii opiskelu / työnteko / asioiden hoitaminen / keskittyminen ylipäätänsä.

Voisi myös kysyä samalla logiikalla, että pitääkö voimakasta, invalidisoivaa selkäkipua myös kestää ilman lääkkeiden käyttöä?

Vierailija kirjoitti:

Joo mutta kuvittelepa seuraavanlainen skenaario: jäät tuneteettomaksi zombieksi lopuniäksesi, kykenemättä tuntemaan minkäänlaisia inhimillisiä tunteita, kykenemättä ihastumaan/rakastumaan. Varsinainen painajainen, eikö? Olen lukenut siitä kuinka tuollainen tunteeton tila saattaa jäädä pysyväksi että ei kannata ilakoida liian aikaisin.

Niin se vaan on että mitä lähemmäs totuutta päästään, sitä enemmän se aiheuttaa ihmisissä vihaa ja totuus torjutaan ihan tyystin, alapeukutusten määrä paljastaa että 90% ihmisistä eivät ole sivistäneet itseään mitä tulee näiden lääkkeiden haittavaikutuksiin, jotka voivat pahimmassa tapauksessa olla hyvinkin mittavat. Vaikka tämänkaltaisesta ilmiöstä ei mediassa puhuta, ei se tarkoita sitä ettei sitä ole laisinkaan olemassa. Olen itsekin lukenut aivan hirvittäviä tarinoita siitä, miten joku on menettänyt seksuaalisen kyvykkyytensä ihan tyystin käytettyään kyseisiä lääkevalmisteita. Ihmisistä on tullut impotentteja ihan suoraan sanottuna, myös tuosta tunteiden pysyvästä latistumisesta olen lukenut paljon ja sekin on sellainen mikä saattaa jäädä elinikäiseksi, eli varoen kannattaa tällaisia lääkkeitä käyttää, ikinä kun ei tiedä mitä niistä aiheutuu.

Ei lainkaan tavoiteltavaa, ei tuo ole elämää vaan jotain kuollutta, henkistä heikkoutta. Ei ihme,että täällä on kaikenlaista. Psykiatrian toimenkuvaan kuuluvaa.

Tunteet tekevät ihmisen,ei voi iloita, kamalaa ja tuosta ap hehkuttaa.

Cymbalta 120 mg on myös ihana tuskan ja tunteiden tappaja. Kun ympärivuorokautisesti tuntuu siltä kuin joku kuristaisi pikkuhiljaa hengiltä sisältäpäin on oikeasti ihan kiva, ettei tarvitse tuntea juur mitään. Vaan just silleen sopivasti jotakin. 

Vierailija kirjoitti:

Cymbalta 120 mg on myös ihana tuskan ja tunteiden tappaja. Kun ympärivuorokautisesti tuntuu siltä kuin joku kuristaisi pikkuhiljaa hengiltä sisältäpäin on oikeasti ihan kiva, ettei tarvitse tuntea juur mitään. Vaan just silleen sopivasti jotakin. 

Tuo ei ole normaalia, sanoisi tuttavalääkäri, kaukana siitä.

Ihmiset jotka eivät itse ole koskaan kokeneet voimakasta ahdistuneisuutta/depressiota eivät voi kyllä ymmärtää lainkaan koko asiaa. Psykiatritkin sanovat että eivät voi täysin ymmärtää (ellei ole sitten henkilökohtaisesti kokenut asiaa). Se on ihan sama kuin väittäisi tietävänsä miltä tuntuu saada sydäninfarkti vaikkei olisi sitä koskaan kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo mutta kuvittelepa seuraavanlainen skenaario: jäät tuneteettomaksi zombieksi lopuniäksesi, kykenemättä tuntemaan minkäänlaisia inhimillisiä tunteita, kykenemättä ihastumaan/rakastumaan. Varsinainen painajainen, eikö? Olen lukenut siitä kuinka tuollainen tunteeton tila saattaa jäädä pysyväksi että ei kannata ilakoida liian aikaisin.

Oho, niinko olet lukenut? Sittenhän sen on pakko olla totta. Luitko Magneettimediasta vai peräti av:lta?

En ole tuo kyseinen kirjoittaja mutta vastaanpa silti, sen sijaan että heittelet noita Ad-Hominemeja niin ole hyvä ja Googleta tietoa anti-depressanttien haitoista. Älä pilkkaa niitä jotka tietävät vähän enemmän kuin sinä, ota selville asioista ennen kuin avaat suutasi. Kognitiivinen dissonanssi ei auta tässä asiassa yhtään mitään, se että sinulle esitetään silkkoja faktoja aiheesta ja se sotii sinun käsitystäsi todellisuudesta, ei tee siitä tiedosta paikkansapitämätöntä.