Lue keskustelun säännöt.
Äitini lyttää kaikki päätökseni
09.08.2016 |
Valmistuin tänä keväänä ylioppilaaksi, ja vaikka tutustuin huolella eri korkeakouluihin, niin vaihtoehdot lähinnä vain pyörivät päässä enkä löytänyt yhteishakuun alaa, johon olisin halunnut hakea. Päätin siis pitää nyt välivuoden, jotta tulevaisuudensuunnitelmat selkeäisivät.
Äidilleni päätökseni välivuodesta oli todella kova paikka, ja olen jo useamman kuukauden saanut kuulla hänen suustaan etten todennäköisesti tule ikinä pääsemään opiskelemaan tai pääsemään töihin edes siivoojaksi, tai että minun varmaan pitäisi hakea jollekin AMK-alalle, jolle pääsee suoraan sisään kun en varmaan saa itse opiskeltua yhtään.
Olen kuitenkin aina ollut hyvä koulussa ja lukiosta sain E:n paperit. Viime viikolla sain myös työpaikan. Näitä saavutuksia äitini ei huomioi mitenkään. Hän on useaan kertaan kertonut kuinka häpeää minua. Kun ennen yhteishakua toin esille aloja jotka mahdollisesti kiinnostaisivat, hän löysi kaikesta jotain negatiivista.
Nyt tilanne on minulle jo henkisesti erittäin raskas, koska mikään ei tunnu riittävän äidilleni. Ei auttanut vaikka kerroin, etten todellakaan ole ainoa joka haluaa miettiä jatko-opintosuunnitelmia. Tänne avaudun asiasta siksi, että haluaisin asiaan mielipiteitä, enkä kavereilleni voi asiasta puhua.
Kommentit (4)
Mene töihin ja muuta omillesi. Elät itseäsi etkä äitiäsi varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on samanlainen äiti ja sain kuulla samantapaisia kommentteja. En usko, että äitisi muuttuu, jollet sitten ala elää hänen tyylistä elämää. Suosittelen, että alat katselemaan vuokra-asuntoja nyt, kun kerran olet töissäkin. :) Itse tein sen virheen, että jäin kotiin kuuntelemaan äidin solvauksia ja se vaikutti kyllä omaan itsetuntoon.
Olen tod.näk. äitisi ikäinen ja täysin sinun puolellasi. Voisit ottaa äitisi kanssa puheeksi oikein oerin pohjin, missä nyt mennään ja mitä aiot.
Parasta on, jos työkokemuksrn myötä löydät itseäsi kiinnostavan alan, pääset sinne opiskelemaan (ei välttämöttä ole helppoa tai edes toteudu), saat nyt säästettyä rahaa opiskeluaikaa varten ja kenties asua kotona säästösyistä. Mutta vanhempien tukea tarvitaan.
Muista kuitenkin, että hankit elämäsi aikana ehkä useammankin tutkinnon ja pätevyyden, ja on ihan järkevää saada ammatti tai tutkinto jo lähivuosina. Aina voit sitten jatkaa eteenpäin tai vaihtaa alaa. Äitisi ei ehkä tajua, että maailma on muuttunut. Opiskelen itse taas uutta alaa uusi ammatti mielessä ja monelle ikäiselleni tutulle tämäkin on jotenkin tosi outoa, vaikka kannustustakin olen saanut. Toivon, että saisit sitä kotoa. Ota puheeksi omat tuntemuksesi ja ajatuksesi äitisi kanssa. Jos puhe ei auta, kirjoita kirje.
No haloo. Katkaise nyt lopulta se napanuora. Sähän olet täysi-ikäinen ihminen, ei sun tarvii välittää äitisi sekoiluista.