Miksi rotukoiraharrastajat ovat niin vahvasti vastaan sekarotuisen koiran pennuttamista? Kyseessä ei ole pentutehtailu.

Mä oikeasti harkitsen alkaa pienkasvattaa sekarotuisia, 20 vuoden rotukoirakasvatuksen jälkeen. Olen vaan niin pettynyt koko "rotukoiramafiaan" ja kaikkeen siihen tekopyhyyteen mitä niissä piireissä liikkuu. Ja luonnottomuuteen. 

Esim. omassa rodussani on tavallista, että nartut keinosiemennetään siksi, että kun nyt se vuoden näyttelyvoittajauros tuodaan vieraan nartun luo, niin ei välttämättä kemiat pelaakaan, eikä paria kiinnosta luonnonmukainen astuminen tuosta vaan, lyhyen visiitin aikana. Reipas kasvattaja pitää täysin normaalina ottaa "rojut" kuppiin ja siirtää kotikonstein narttuun. Tärkeämpää kuin luonnolliset vaistot ja vietit on nääs saada se huippuvoittajan perimä nartun sisään! Ja kunnon hintalappu pennuille. Tätä on tehty niin paljon, että rodussa on vaikka kuinka paljon uroksia, jotka eivät edes luonnollisessa tilanteessa enää tiedä, mitä juoksuiselle nartulle kuuluu tehdä. 

Terveys- ja luonneongelmia peitellään, jos koira on ulkoisesti, näyttelymielessä hyvä. Millään muulla ei ole mitään väliä kuin rodun tämän päivän ihanteen mukaisella rakenteella, joka poikkeaa huomattavasti esim. 20 vuoden takaisesta terveemmästä. Kasvattajat haluavat vain nimeä ja kunniaa näyttelymenestyjäkasvateillaan, ja rodunjalostus tarkoittaa vain näyttävien näyttelykoirien jalostusta useimmille. 

Ei kiitos mulle enää tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun eräällä toisella (lemmikki)foorumilla nousi kauhea haloo, kun eräs käyttäjä ilmoitti alkavansa jalostamaan roturisteytyksillä tietynlaista koiratyyppiä. Hänellä on kennelnimikin (ei tietenkään virallinen) ja kaikki, ja näköjään edelleen päivittää aktiivisesti ainakin Facebook-sivuaan. Hän vaikuttaa kyllä osaavalta ja vastuuntuntoiselta kasvattajalta, mutta silti sai muistaakseni tästä kasvatustouhusta uskomattoman paljon kuraa niskaansa, ainakin alkuvaiheessa... :/

Toivottavasti on vahva persoona, nimittäin koiraharrastuspiirit on tavattoman julmat jopa yhden rodun harrastajien keskuudessa, saati jos joku alkaa tehdä tuollaista yleisesti paheksuttua toimintaa kuin tahallinen sekarotuisten kasvatus. 

Itseäni joskus naurattaa oikein tämä tekopyhä paheksunta, varsinkin jos se tulee sellaisten rotukoirien suurkasvattajien suusta, joiden kasvattamoissa minusta koirien olot on lähinnä tehokarjataloutta muistuttavat, omasta mielestäni lähentelee eläinrääkkäystä. Mutta ei se mitään, että eläimen henki ei ole paskankaan arvoinen jos se ei kelpaa jalostuskäyttöön (enää), tai että koirat elävät häkeissä vain odottamassa astutuksia ja synnytyksiä. Ne on nääs rotukoiria, joten kasvatus on jaloa touhua!

Toivon samaa! Koiraharrastajien piirit tosiaan ovat joskus ihan uskomattoman julmia ja kapeakatseisia.

Ja samaan aikaan juurikin osa näistä rotukoirien suurkasvattajista suorastaan tehtailee pentuja. Sitten yhtäkkiä puolitoistavuotias koira etsiikin uutta kotia "ajanpuutteen vuoksi" tai koska se "ei sopinut laumaan" tai muuta vastaavaa. Jostain syystä nämä uutta kotia etsivät koirat ovat usein sellaisia, jotka eivät olekaan menestyneet näyttelyissä tai muissa lajeissa.

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin ostaa seropin, joka on harkittu ristetys kahdesta erirotuisesta seurakoirasta. Nämä rodut eivät saisi kärsiä samoista perinnällisistä vaivoista. Esim.cavalier on ihana rotu, mutta sairas ja liian mulkosilmäinen makuuni, mutta jos sen risteyttäisi vaikka kleinspitzin kanssa, niin kiinnostaisi ehdottomasti! Jos kaikki asiallisesti hoidettu, niin voisin pari sataa maksaa uniikista seurakoirastani ☺

Ja sitten tällaisesta risteytyksestä saisit parhaassa tapauksessa mulkosilmäisen kleinin, jonka aivot valuvat selkäytimeen. Miksi on joku yleinen oletus, että vain hyvät ominaisuudet periytyvät?

Sekarotuiset sopii sellaiselle joka ottaa koiran koska haluaa siitä pitkäaikaisen ystävän ilman ajatuksia rahallisesta hyödystä.

Vierailija kirjoitti:

Sekarotuiset sopii sellaiselle joka ottaa koiran koska haluaa siitä pitkäaikaisen ystävän ilman ajatuksia rahallisesta hyödystä.

Niin, meillä rotukoirien omistajilla on tyypillisesti aina ajatuksia rahallisesta hyödystä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin ostaa seropin, joka on harkittu ristetys kahdesta erirotuisesta seurakoirasta. Nämä rodut eivät saisi kärsiä samoista perinnällisistä vaivoista. Esim.cavalier on ihana rotu, mutta sairas ja liian mulkosilmäinen makuuni, mutta jos sen risteyttäisi vaikka kleinspitzin kanssa, niin kiinnostaisi ehdottomasti! Jos kaikki asiallisesti hoidettu, niin voisin pari sataa maksaa uniikista seurakoirastani ☺

Ja sitten tällaisesta risteytyksestä saisit parhaassa tapauksessa mulkosilmäisen kleinin, jonka aivot valuvat selkäytimeen. Miksi on joku yleinen oletus, että vain hyvät ominaisuudet periytyvät?

Riski tällaiseen näin sairaaseen koiraan olisi kuitenkin pienempi verrattuna siihen, että ottaisin puhtaan cavalierin!

Minä en ole kasvattaja ja minun mielestäni sekä sekarotuisia että rotukoiria tuotetaan liikaa. Rotukoirienkin kasvatuksesta suurin osa on pelkkää määrän lisäämistä, millä ei ole mitään jalostuksellista arvoa. On mielestäni vastuutonta lisätä koirien määrää maailmassa, joka on jo pullollaan kodittomia lemmikkieläimiä.

Kaikki kunnia ihmisille, jotka jalostavat roturisteytyksiä tavoitteellisesti. Kaikki nykypäivän rodut ovat alkaneet roturisteytyksinä, ja jos jollakulla on selkeä visio halutuista ominaisuuksista terveessä pakkauksessa, niin se on mielestäni hienoa.

Mutta kuinka moni sekarotuisten "kasvattaja" OIKEASTI on jalostamassa mitään? Kuinka monella on oikeasti tavoitteena tiettyjen ominaisuuksien periyttäminen? Kaikki tietämäni sekarotuisten "kasvattajat" toimivat tyyliin, "Meillä on tää dobermanni ja viime vuonna astutettiin se naapurin labradorinnoutajalla. Tänä vuonna ajateltiin astuttaa kaverin suursnautserilla, tulee varmaan komeita pentuja!" Ja joo, saahan siitä vähän rahuliakin.

Ei ne geenit siitä miksikään muutu. Jos kyseinen snautseri ja dobermanni eivät ole ominaisuuksiltaan hyviä ja terveitä - ja etenkin tervepäisiä - niin ei niissä pennuissakaan mitään seropi-magiaa ole joka niistä tekisi huippukoiria. Eipä pidetä myöskään tilastoja siitä, kuinka suuri prosentti näistä "vähän sinne päin" jalostetuista sekarotuisista lopetetaan käytöshäiriöiden takia. Omassa tuttavapiirissäni on 20 seropista ollut 15 käytöshäiriöistä ja about 10 niistä lopetettiin nuorina. Hälyttävän moni noista koirista puri omaa omistajaansa, muut ovat purreet vieraita ihmisiä tai käyneet toisten koirien päälle. Aika hiljaiseksi vetää, ja kertoo toki karua kieltään nykypäivän idiooteista koiranomistajista.

Aina kun koirien pennuttamisen perustelu on raha on mielestäni kyse pentutehtailusta - riippumatta siitä onko kyse seropista tai rotu-koirasta.

Myös virallisen kennelnimen omaavista kasvattajista löytyy tehtailijoita.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että vastuullisesten ja virallisten kasvattajien tekemä jalostustyö (=mm. pyritään saamaan aikaan terveempiä koiria ja ehkäisemään perinnöllisiä sairauksia miettimällä yhdistelmät tarkkaan ja hoitamalla tarkit kuntoon) on ainoa perusteltu syy pennuttamiselle. Rotukoirat myös maksavat paljon, sillä tarkit ovat kalliita, näyttelyt maksavat ja astutuskaan ei ole ilmaista kun halutaan että myös toinen osapuoli täyttää kriteerit.

Seropien kohdalla on kyse mielestäni vain rahastuksesta, sillä ostaja ei voi varmistua mistään yllämainitulla kriteereistä mm. terveyden suhteen.

Suurin osa koiria vakavasti harrastavista ei käytännössä tajua koirista juuri mitään.

Tavalliset koiralliset ovat huomattavasti paremmin selvillä koirista kuin nuo hurahtaneet.

Ulkonäköjalostus on muutenkin idioottimaista ja sillä on pilattu jo monia ennen terveitä rotuja.

Lyhytkuonoisuudelle pitäisi pistää jokin lain määräämä minimiraja ja mulkosilmäisyys on pelkästään koirien rääkkäystä. Saksanpaimenkoirille on jalostettu älyttömät takajalat ja lonkkavikojahan siitä sitten tuli. Mäyräkoirat ovat yhä pidempiä ja pidempiä joten niillä pitäisi jo olla apupyörät mahan alla¨.

Ja kaikki nuo rääkkäykset ja typeryydet ihan vain sen takia, että jotkut ovat mielestään auktoriteetteja koira-asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin ostaa seropin, joka on harkittu ristetys kahdesta erirotuisesta seurakoirasta. Nämä rodut eivät saisi kärsiä samoista perinnällisistä vaivoista. Esim.cavalier on ihana rotu, mutta sairas ja liian mulkosilmäinen makuuni, mutta jos sen risteyttäisi vaikka kleinspitzin kanssa, niin kiinnostaisi ehdottomasti! Jos kaikki asiallisesti hoidettu, niin voisin pari sataa maksaa uniikista seurakoirastani ☺

Ja sitten tällaisesta risteytyksestä saisit parhaassa tapauksessa mulkosilmäisen kleinin, jonka aivot valuvat selkäytimeen. Miksi on joku yleinen oletus, että vain hyvät ominaisuudet periytyvät?

Riski tällaiseen näin sairaaseen koiraan olisi kuitenkin pienempi verrattuna siihen, että ottaisin puhtaan cavalierin!

Mutta siis sinusta näiden sairaiden Cavojen pennuttaminen olisi kuitenkin ihan ok? "Kun mä haluun sellaisen"?

Olen miettinyt samaa. Ymmärrän, että täysin vastuuton "rakkauspennutus" ja pentutehtailu ovat asioita, joita vastaan kaikkien kannattaisi kamppailla, mutta välillä tuntuu, että pahimmat kennelliiton aivopesemät rotukoiraharrastajat ihan tosissaan kuvittelevat, että maailma olisi parempi paikka jos kaikilla vain olisi paperilliset rotukoirat ja että se on jotenkin ylevämpi valinta.

Kun minä etsin koiraa niin en halunnut ottaa rotukoiraa kasvattajalta monestakaan syystä; en halunnut tukea kennelliittoa enkä tätä nykyistä "jalostusta", mikä saa lähinnä kylmät väreet kulkemaan selkärankaani pitkin. Ja mitä koirapiireissä sitten tuli pyörähdettyä niin en kyllä halunnut tukea niitä kasvattajiakaan; jumalauta sitä paskaenergian määrää!

Törmäsin koiraa etsiessäni moniinkin mielipiteisiin. Rescueitahan ei ulkomailta saisi tuoda, koska ne tuovat tauteja. Paperitonta pentua ei saa ottaa. Se on pentutehtaasta. Tai jos ei pentutehtaasta niin jonkun rahanahneen idiootin vastuuttomasti teettämiä ja sairaita rassukoita.

Kun törmäsin muutamaan henkilöön, jotka kasvattivat vastuullisesti sekarotuisia niin sitäkään ei saisi tukea, koska sitähän harjoitetaan myös dollarinkuvat silmissä ja kun "maailmassa on jo tarpeeksi koiria".

Jos kerran koirien määrä maailmassa huolettaa niin se on ok, mutta omituista miten nämä henkilöt sitten haluavat tukea rotukoirien lisäännyttämistä, onko se sitten jotenkin hienompaa odottaa vuosikaudet jotain tiettyä pentua tietystä yhdistelmästä kun koiria tosiaan on maailma täynnä? Tehkää niin jos haluatte, mutta älkää pliis luulko, että valintanne tekee teistä jotenkin vastuullisempia koiraihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole kasvattaja ja minun mielestäni sekä sekarotuisia että rotukoiria tuotetaan liikaa. Rotukoirienkin kasvatuksesta suurin osa on pelkkää määrän lisäämistä, millä ei ole mitään jalostuksellista arvoa. On mielestäni vastuutonta lisätä koirien määrää maailmassa, joka on jo pullollaan kodittomia lemmikkieläimiä.

Kaikki kunnia ihmisille, jotka jalostavat roturisteytyksiä tavoitteellisesti. Kaikki nykypäivän rodut ovat alkaneet roturisteytyksinä, ja jos jollakulla on selkeä visio halutuista ominaisuuksista terveessä pakkauksessa, niin se on mielestäni hienoa.

Mutta kuinka moni sekarotuisten "kasvattaja" OIKEASTI on jalostamassa mitään? Kuinka monella on oikeasti tavoitteena tiettyjen ominaisuuksien periyttäminen? Kaikki tietämäni sekarotuisten "kasvattajat" toimivat tyyliin, "Meillä on tää dobermanni ja viime vuonna astutettiin se naapurin labradorinnoutajalla. Tänä vuonna ajateltiin astuttaa kaverin suursnautserilla, tulee varmaan komeita pentuja!" Ja joo, saahan siitä vähän rahuliakin.

Ei ne geenit siitä miksikään muutu. Jos kyseinen snautseri ja dobermanni eivät ole ominaisuuksiltaan hyviä ja terveitä - ja etenkin tervepäisiä - niin ei niissä pennuissakaan mitään seropi-magiaa ole joka niistä tekisi huippukoiria. Eipä pidetä myöskään tilastoja siitä, kuinka suuri prosentti näistä "vähän sinne päin" jalostetuista sekarotuisista lopetetaan käytöshäiriöiden takia. Omassa tuttavapiirissäni on 20 seropista ollut 15 käytöshäiriöistä ja about 10 niistä lopetettiin nuorina. Hälyttävän moni noista koirista puri omaa omistajaansa, muut ovat purreet vieraita ihmisiä tai käyneet toisten koirien päälle. Aika hiljaiseksi vetää, ja kertoo toki karua kieltään nykypäivän idiooteista koiranomistajista.

Siksi tarvittaisiinkin pioneerikasvattajia, jotka tekisivät harkittuja yhdistelmiä. Myös Kennelliiton pitäisi tukea rotujen tervehdyttämistä sallimalla harkitut rotumiksit rekisteriin (esim. Englanninbulldogia voisi jalostaa tuomalla verta toisesta rodusta). Nykyisenkaltainen seropien astuttelu naapureiden koirilla on ihan toinen juttu ja sellaista koiraa en ottaisikaan. T. Tuo Cavalier-sekoituksesta kiinnostunut

Itse olen ajatellut hakea risteytyksillä älykkyyttä ja terveyttä.

Meillä oli aikanaan eräs koirien itsensä päättämä risteytys, joka oli käsittämättömän viisas ja terve. Eräs sen pennuista eli naapureilla 19 vuotta. Olisi pitänyt pitää niitä pentuja myös itsellä, mutta eipä tullut silloin mietityksi asiaa.

Osalle rotukoirakasvattajista myös se oman rotunsa jalostaminen on ihan oikeasti elämäntyö. Viikonloput ajellaan ympäri Suomea koiranäyttelyissä, ulkomailta tuodaan koiria arvostetuista sukulinjoista jalostuskäyttöön, ja oikeastaan koko elämä pyörii Facebook-päivityksiä ja kaveriporukkaa myöten niissä koirissa. Olen miettinyt, että ehkä tällaisille ihmisille on vaikeaa ylipäätään löytää samankaltaista jaloutta mistään muusta koirarodusta, saatika sitten sekarotuisista koirista! Ja isolle osalle koiraharrastajista se harrastaminen on oikeasti niin iso juttu, että voi olla vaikea käsittää, miksi kukaan haluaisi tuottaa pentuja, joilla ei ole mitään mahdollisuutta saada esim. mitään virallisia näyttelytuloksia tai -titteleitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin ostaa seropin, joka on harkittu ristetys kahdesta erirotuisesta seurakoirasta. Nämä rodut eivät saisi kärsiä samoista perinnällisistä vaivoista. Esim.cavalier on ihana rotu, mutta sairas ja liian mulkosilmäinen makuuni, mutta jos sen risteyttäisi vaikka kleinspitzin kanssa, niin kiinnostaisi ehdottomasti! Jos kaikki asiallisesti hoidettu, niin voisin pari sataa maksaa uniikista seurakoirastani ☺

Ja sitten tällaisesta risteytyksestä saisit parhaassa tapauksessa mulkosilmäisen kleinin, jonka aivot valuvat selkäytimeen. Miksi on joku yleinen oletus, että vain hyvät ominaisuudet periytyvät?

Riski tällaiseen näin sairaaseen koiraan olisi kuitenkin pienempi verrattuna siihen, että ottaisin puhtaan cavalierin!

Mutta siis sinusta näiden sairaiden Cavojen pennuttaminen olisi kuitenkin ihan ok? "Kun mä haluun sellaisen"?

Ei ole ok. En ottaisi puhdasrotuista cavaa. Mutta jos esim. cava-emä olisi tutkitusti terve ja isä olisi terverakenteisempi, kuten esim. mainitsemani kleini, niin erittäin todennäköisesti jälkeläisten rakenne on terveempi ja aivot mahtuvat päähän, joten sellaisen koiran voisin ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole kasvattaja ja minun mielestäni sekä sekarotuisia että rotukoiria tuotetaan liikaa. Rotukoirienkin kasvatuksesta suurin osa on pelkkää määrän lisäämistä, millä ei ole mitään jalostuksellista arvoa. On mielestäni vastuutonta lisätä koirien määrää maailmassa, joka on jo pullollaan kodittomia lemmikkieläimiä.

Kaikki kunnia ihmisille, jotka jalostavat roturisteytyksiä tavoitteellisesti. Kaikki nykypäivän rodut ovat alkaneet roturisteytyksinä, ja jos jollakulla on selkeä visio halutuista ominaisuuksista terveessä pakkauksessa, niin se on mielestäni hienoa.

Mutta kuinka moni sekarotuisten "kasvattaja" OIKEASTI on jalostamassa mitään? Kuinka monella on oikeasti tavoitteena tiettyjen ominaisuuksien periyttäminen? Kaikki tietämäni sekarotuisten "kasvattajat" toimivat tyyliin, "Meillä on tää dobermanni ja viime vuonna astutettiin se naapurin labradorinnoutajalla. Tänä vuonna ajateltiin astuttaa kaverin suursnautserilla, tulee varmaan komeita pentuja!" Ja joo, saahan siitä vähän rahuliakin.

Ei ne geenit siitä miksikään muutu. Jos kyseinen snautseri ja dobermanni eivät ole ominaisuuksiltaan hyviä ja terveitä - ja etenkin tervepäisiä - niin ei niissä pennuissakaan mitään seropi-magiaa ole joka niistä tekisi huippukoiria. Eipä pidetä myöskään tilastoja siitä, kuinka suuri prosentti näistä "vähän sinne päin" jalostetuista sekarotuisista lopetetaan käytöshäiriöiden takia. Omassa tuttavapiirissäni on 20 seropista ollut 15 käytöshäiriöistä ja about 10 niistä lopetettiin nuorina. Hälyttävän moni noista koirista puri omaa omistajaansa, muut ovat purreet vieraita ihmisiä tai käyneet toisten koirien päälle. Aika hiljaiseksi vetää, ja kertoo toki karua kieltään nykypäivän idiooteista koiranomistajista.

Kodittomia koiria on tosin paljon, mutta kun ne eivät yleensä ole sellaisia mitä ihmiset haluavat. Jos joku kaupunkilainen sinkkunainen haluaa pienen valkoisen koiran, niin eipä hän taida ottaa koiratarhan metsästyskoiramixiä kumminkaan. Ja usein hyvä niin, ettei ihmiset ota pelastushalusta koiria joiden pitoon ei tilat, kokemus ja taito riitä. 

Johan on kyllä tuttavapiiri jos tuohon tahtiin on koiria lopetettu :-o Itse en tiedä yhtään käytöshäiriöiden takia lopetettua koiraa henkilökohtaisesti. Yhden sellaisen jonka itse varmaan lopettaisin jos olisi minun, mutta se on rotukoira, westie. Täysin arvaamaton purija, ei siis vain arkuuttaan tai konfliktitilanteessa pureva vaan saattaa ilman mitään syytä käydä kiinni esim. sohvalla istuvan vieraan sääreen ja purra tosissaan. Omistajat sietää, kun se on niin pieni ettei se ketään hengiltä saa. Ja oikeastaan palkitsevat koiraa käytöksestä, koska houkuttelevat sitä irti puremasta tarjoamalla leikkiä ja herkkuja.

Sinänsä voi toki olla, että jos koira ei ole maksanut mitään tai juuri mitään niin sen otto ei ole ollut yhtä harkittua kuin rotukoiran, ja että helpommin siitä luovutaankin. Saattaa olla että kun tunnepohjalta otetaan joku sukulaisen vahinkosekarotuispentu, niin tuleekin otettua helposti sekoitus jonka kanssa ei pärjätä. Mutta itse en onneksi tiedä tällaisia, yhtä lailla ovat rakastettuja sekarotuiset kuin rotukoirat.

Mulla on seropi, joka on nyt 7-vuotias. Iso, todella isokokoinen roturisteytys roduista, jotka on mielletty perinteisesti "taistelukoiriksi" (tosa inu ja boerboel). Maksoin pennusta 500 euroa, ja meinaan nyt ostaa joko puhdasrotuisen boerboelnartun, tai seropin, jossa on puolet boerboelia. Tästä kombinaatiosta haluan pentuja. 

Miksi? Koska mun koiralla on niin mielettömän hyvä luonne, ja haluan jatkaa sen geeneillä. Pidän sitten varmaan itse taas urospennun, jonka kastroin kemikaalisesti niin kauan, kuin nartulla (äidillään) on juoksu. 

Eipä noista penturahoista paljon käteen kyllä tienestejä jää, eli taloudellisesta hyödystä ei ole kysymys, vaikka sen 500 per pentu voin pyytääkin. Rokotukset, madotukset, eläinlääkäritarkastukset ym. plus pentuihin menevä aika nääs... 

Koirien itsensä päättämä risteytys on paras. Niin kuin ihmisilläkin. Narttu haistaa itselleen sopivimman kumppanin.

Kannattaa myös muistaa, että koirarodut ovat edellytys sille, että meillä on erilaisia koiria. On pieniä, kaupunkiin sopivia, vietittömiä, seurakoiria... Ilman rodunjalostusta olisi vain "koira. Mikä ei kovin mun ihmisen tarpeisiin sopisi.

Tarkoitukseni oli laittaa tähän lainaus viestistä nro 32, mutta jostain syystä se ei nyt onnistunut. :D

Sitä kuitenkin tahdoin sanoa, että olen ehdottoman samaa mieltä kanssasi tuosta, että Kennelliiton tulisi tukea roturisteytyksiä enemmän! Minulla on joku hatara mielikuva siitä, että tämä olisi joskus onnistunutkin. En kyllä millään muista rotuja, ehkä ne olivat kai pinseri ja snautseri?

Mutta tätäkin olen ihmetellyt, että miksi tuollainen ei voisi/saisi olla yleisempää touhua rotukasvatuksessa. Kerta Kennelliito mainostaa itseään valtakunnallisena koira-alan asiantuntijajärjestönä, luulisi sen ymmärtävän, ettei roturisteytys kahden hyvin läheisen rodun välillä ainakaan pahentaisi rodun geenipolia tai kenties terveyttäkään. Päinvastoin.